Michael Swango: Tohtori Kuolema

[Bandiitti]

Tästä mielenkiintoisesta tapauksesta ei taida olla täällä vielä juttua, avaanpa siis topicin:

Michael Swango: Tohtori Kuolema

Joseph Michael Swango syntyi vuonna 1954 keskiluokkaiseen perheeseen. Poika hylkäsi ensimmäisen etunimensä jo nuorella iällä ja ystävät kutsuivat häntä Mikeksi. Kultaisella 60-luvulla Michael pukeutui puvun takkiin ja valkoisiin paitoihin pärjäten hyvin koulussa. Lukion jälkeen hän kirjoittautui yliopistoon opiskelemaan musiikkia. Tämän jälkeen puvun takit katosivat ja tilalle tuli armeijamaisia asusteita. Hän maalasi autonsakin armeijan vihreäksi. Perheen isä oli Yhdysvaltain armeijan upseeri, joka palveli mm. Vietnamin sodassa. Perhe joutui muuttamaan 16 kertaa isän työkomennusten takia 50- ja 60-luvuilla.

Vanhemmat erosivat juuri isän pitkäaikaisten komennusten ja poissaolojen takia. Michael aloitti leikekirjan pitämisen. Sen sisältö oli lehtiartikkeleita auto- ja lentokoneonnettomuuksista, verisistä vallankaappauksista, brutaaleista seksuaalirikoksista, tuhopoltoista ja mellakoista. Menetettyään mielenkiinnon koulunkäyntiin toisen vuoden jälkeen, hän liittyi Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Tämä oli hänen äidilleen järkytys. Äiti toivoi pojalleen toisenlaista uraa. Myöhemmin Michael erosikin merijalkaväestä palatakseen suorittamaan kesken jääneitä musiikin opintojaan, mutta siinä vaiheessa se ei enää kiinnostanut häntä. Hän kertoi äidilleen haluavansa opiskella lääketiedettä.

Michael pääsi Southern Illinois Universityn lääketieteelliseen tiedekuntaan. Opiskelijatoverit ja opettajat muistavat hänet outona persoonana. Virheen tehdessään hän heittäytyi heti lattialle tekemään punnerruksia, kuten merijalkaväessä oli tapana. Hänen lääketieteelliset taitonsa olivat puutteelliset ja hän oli laiska opiskelija. Häntä kiehtoivat kuolevat potilaat. Hänellä oli tapana suhtautua kylmästi kuolevia potilaita kohtaan ja kuoleman jälkeen kirjoittaa potilaskorttiin isoin punaisin kirjaimin ”KUOLLUT”. Kun häneltä kysyttiin perusteluja tähän, hän vastasi ”Hei, kuolemia tapahtuu”. Opiskelijatoverit alkoivat vitsailemaan, että hän käyttäytyy ikään kuin hänellä olisi lupa tappaa. Tästä muodostui hänelle lempinimi Double-0 Swango (mukaillen 007:ää).

Hän läpäisi kuin läpäisikin opintonsa ja valmistui lääkäriksi vuonna 1983. Hän pääsi Ohion yliopistolliseen sairaalaan töihin. Siellä hoitajat alkoivat ihmetellä Swangon potilaiden kuolemia. Kerran hänet nähtiin pistämässä jotain potilaaseen, joka tuli tämän jälkeen nopeasti sairaaksi. Swangon mielestä hoitajilla oli vainoharhaisuutta, mutta irtisanoutui tehtävästään vuonna 1984.

Hän palasi Illinoisiin ja pääsi töihin ambulanssipalveluun. Hän oli tehnyt vastaavia töitä opiskeluaikanaan. Pian hänen kollegansa tulivat kipeiksi Swangon tuomista donitseista, mitä hän ei itse syönyt ollenkaan. Poliisi teki kotietsinnän hänen asuntoonsa ja löysi sieltä mm. arsenikkia sellaisen määrän, mikä olisi riittänyt tappamaan kollegansa jos hän olisi halunnut. Swango tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan ja hän menetti lääkärinlupansa.

Swango vapautui jo kahden vuoden kuluttua hyvän käytöksen vuoksi vuonna 1987. Kohu donitsimyrkyttäjästä oli laantunut. Menettämästään pätevyydestä huolimatta hän pestautui töihin lääkäriksi Virginialaiseen Newport Newsin sairaalaan. Syyksi vankilassaoloonsa hän ilmoitti kapakkatappelun, ja kertoi olleensa höynäytetty ottamaan syyt niskoilleen. Swango tapasi samassa sairaalassa työskentelevän sairaanhoitaja Kirsten Kinneyn vuonna 1991 ja he alkoivat seurustella. Kinney oli juuri eronnut entisestä suhteestaan ja halusi epätoivoisesti naimisiin ja lapsia.

Vuonna 1992 Swango rupesi tärkeilemään huolimatta siitä, että hänellä ei ollut lupaa toimia lääkärinä ja oli päässyt töihin väärillä papereilla. Hän halusi American Medical Associationin (lääkäriliitto) jäseneksi luottaen siihen, ettei siellä kuitenkaan tarkistettaisi hänen tietojaan. Luulo oli väärä ja sairaalaa informoitiin hänen taustastaan. Swango erotettiin tehtävästään ja Kirsten Kinneyn maailma järkkyi jälleen. Kirsten sai useita päänsärkykohtauksia, mitkä loppuivat hänen lopulta muutettuaan äitinsä luokse. Swango oli myrkyttänyt hänenkin ruokaansa. Kirsten vertasi tunteitaan siihen, mikä oli itsestään selvää. Lopulta selvät asiat kävivät liian raskaiksi kantaa ja hän päätyi itsemurhaan. Itsemurhaviestin lopussa hän oli kirjoittanut Swangolle: ”Rakastan sinua aina! Olet kultaisin mies kenet olen ikinä tuntenut. Rakkaudella, KK”.

Vuonna 1993 Swango muutti New Yorkin osavaltioon ja sai taas töitä paikallisesta sairaalasta. Swangon potilaat alkoivat taas mystisesti kuolla. Hän antoi potilaille injektioita ja kirjoitti potilaskortteihin elvytyskiellon, mitä käytetään vain toivottomissa tapauksissa. Lopulta paikat kävivät liian kuumiksi, ja Swango katosi. FBI rupesi selvittämään hänen olinpaikkaansa.

Swango saapui Zimbabween loppuvuonna 1993 ja pestautui luterilaiseen lähetyssairaalaan töihin. Siellä ihmeteltiin, miten dynaaminen amerikkalainen lääkäri hyvillä suosituksilla haluaa tulla töihin alkeellisiin oloihin. Swango vastasi rakastavansa Afrikkaa ja haluavansa auttaa mustaa väestönosaa. Pian alettiin ihmetellä Swangon epäpätevyyttä synnytysten avustamisessa, rakkuloiden poistossa ja paiseiden puhdistamisessa, niissä asioissa, mitä paikalliset olisivat kaivanneet. Ylilääkäri arveli tämän johtuvan siitä, että Swango oli suuntautunut neurokirurgiaan, eikä ollut keskittynyt mihinkään muuhun alueeseen.

Potilaita alkoi taas kuolla. Kerran yksi potilas heräsi siihen, kun Swango oli antamassa hänelle injektiota. Ennen poistumistaan paikalta Swango heilutti kättään hyvästiksi potilaalle. Kohta potilas alkoi tuntea pahoinvointisuutta ja hänen ruumiinsa alkoi halvaantua. Hän pystyi tuskin puhumaan, mutta nunnien antama elvytys toi hänet tajuihinsa ja hän sanoi ”tohtori Miken” yrittäneen tappaa hänet. Swango puolustautui sanomalla potilaan saaneen aistiharhoja. ”Kukaan ei pistänyt häntä!” Swango huudahti, mutta hän ei tiennyt, että nunnat olivat löytäneen neulan hylsyn huoneen lattialta.

Potilaita kuoli sydänkohtauksiin ja nunnat sanoivat ylilääkärille ottavansa yhteyttä poliisiin, ellei tämä itse ottaisi. Poliisi teki kotietsinnän Swangon taloon ja löysi sieltä ruiskuja, joissa jossain oli vielä jotain nestettä sisällä sekä pulloja, joiden sisältö oli tuntematon Zimbabwelaisille lääkäreille. Tämän jälkeen Swango palkkasi alueen huippujuristin, kenellä oli hyvät välit viranomaisiin. Todisteiden nojalla Swangon juristikin alkoi olla sitä mieltä, että Swango saattaisi olla syyllinen. Swango ei saapunut oikeuskäsittelyyn elokuussa 1996. Osapuolet tiesivät, että hän oli paennut.

Piilotellen ensiksi Sambiassa ja sitten Euroopassa lähes vuoden, Swango palasi Yhdysvaltoihin. Maahanmuuttoviranomaiset olivat tarkastaneet lentojen matkustajaluettelot jo kuukausia ja he olivat vastassa, kun Swango astui ulos koneesta Chicagon O’Haren lentokentällä 27. heinäkuuta 1997. Hänet pistettiin rautoihin ja vietiin takahuoneeseen kuulemaan oikeuksiaan. Chicagosta hänet vietiin New Yorkiin oikeudenkäyntiin.

Oikeustieteen psykologi Tri Jeffrey Smalldon (kuka on tutkinut monia sarjamurhaajia, kuten John Wayne Gacya), uskoi, että Swangon liikkeelle pannut voima on ”kiinnostus hallitsemiseen ja manipulaatioon”, sisältäen tunteen elämänhallinnasta ja kuolemasta itsessään. Swango vaikuttaa narsistilta. Tähän vaikuttaa rikkinäinen perhetausta (Swangon tapauksessa isän poissaolo); väkivaltaiset fantasiat ja huomion keskittyminen onnettomuuksiin (Swangon leikekirja); ylireagoitu kritiikki (Swango rankaisi itseään punnerruksilla); uhrien halveksunta (Swango heilutti hyvästiksi potilaalleen Zimbabwessa pistettyään häntä); ja taipumus harhauttaa (Swangon ura perustui harhauttamiseen). Swangosta kirjan kirjoittanut James B. Stewart sanoi ”Hyytävintä tällaisessa persoonallisuudessa on, ettei siihen ole mitään parannuskeinoa… ei psykiatrista menettelytapaa… ei lääkettä… ei mitään keinoa estää häntä. Jos hän on vapaa, hän löytää keinot ja paikan tehdä niin jälleen”.

12.7.1998 Swango todettiin syylliseksi oikeudenkäynnissä toimineensa lääkärinä ilman lupaa ja hänet passitettiin huipputurvalliseen ADX Florence –vankilaan. Koska Swango tulisi vapautumaan pian, FBI alkoi tutkia epäselviä kuolemantapauksia. Muutama päivä ennen vapautumistaan, syyttäjä syytti häntä kolmen miehen murhasta kesäkuussa 2000. Heinäkuun 11. vuonna 2000 hänet todettiin syyllisiksi kolmen henkilön murhaan ja petosrikoksista elinkautiseen vankeusrangaistukseen ilman ehdonalaismahdollisuutta. Myöhemmin hänet tuomittiin vielä yhteen elinkautiseen yhdestä murhasta. FBI uskoi, että Swango voisi olla vastuussa jopa 60 murhasta. Hänen vankilansa on edelleen sama huipputurvallinen ADX Florence, missä vangit viettävät 23 tuntia vuorokaudessa pienessä vankisellissä, minkä huonekalut on valmistettu betonista. Vankien ateriat tarjoillaan sellin ovessa olevasta luukusta.


Semmoinen tapaus. Murhat jakaantuivat vuosille 1983 - 1997. Tapauksen johdosta Yhdysvalloissa on tiukennettu vaatimuksia koskien lääkärin ammatin harjoittamista.
Lainaus Hippokrateen valasta:
”…tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen.”

Kuolema ei pidä lomaa.

Lähteet:

http://www.trutv.com/library/crime/seri ... dex_1.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Swango
http://fi.wikipedia.org/wiki/ADX_Florence
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hippokrateen_vala

[Siru83]

Swangon uhreista ei ole paljoa tietoa. Uhreja oli eri ikäisiä noin parikymppisistä yli 70-vuotiaisiin. Osalla heistä, etenkään nuoremmilla, ei ollut mitään vakavaa lääketieteellistä ongelmaa. 19-vuotias Cynthia McGee ollut kolarissa, jossa 17-vuotias miesautoilija törmäsi hänen pyöräänsä. Kolarista oli kaksi kuukautta aikaa, ja hän oli toipumassa siitä Ohion yliopiston sairaalassa, kun hän kuoli tammikuun 14. päivä 1984. Sairaalassa tuolloin harjoittelijana ollut Swango oli myrkyttänyt hänet potassiumilla.

21-vuotias Richard DeLong kuoli yllättäen tammikuun 21. 1984 samassa sairaalassa kuin McGee. Siellä kuoli myös 47-vuotias Rein Walker. Swango oli ollut harjoittelijana samassa kerroksessa kuin uhrit. 22-vuotias Anna Mae Popko oli toipumassa pienestä suolistoleikkauksesta, kun hän kuoli helmikuun 20. päivä 1984. Swango oli antanut hänelle ruiskun samana päivänä. Swango käski Popkon äitiä poistumaan huoneesta ruiskun antamisen ajaksi. Ei kauaa sen jälkeen Swango sanoi rouva Popkolle "hän on kuollut nyt. Voit mennä katsomaan häntä." 60-vuotias George Siano ja Thomas Sammarco olivat Korean sodan veteraaneja, jotka Swango surmasi injektioilla Veteraanien lääkärikeskuksessa vuonna 1993.

McGeen perheen ystävä Carol Scott sanoi, ettei Swango näytä katuvan tekojaan. "Hän on mielestäni hyvin sairas mies. Hän on sosiopaatti. Hänellä ei ole omaatuntoa", Scott sanoi oikeuskäsittelyn jälkeen.



Swango

[VPY]

Tuomio 4:stä murhasta ja äijää ei tuomittu kuolemaan? Valkoinen ja lääkäri, siinäpä selitys. Muutenkin tuntuu vielä ihmeellisemältä että äijä sai murhata ja siirtyä sairaalasta toiseen taas tappamaan, vaikka oikeudetkin olivat viety ajat sitten. No ehkäpä jenkeissä on siirrytty jo tietokoneaikaan, pois shekeistä ja postivankkureista