Diane Downs - ampui kolme lastaan

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Claire
Alokas
Viestit: 2
Liittynyt: Ma Kesä 13, 2011 5:46 pm

Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Claire »

Diane Downs: Ampui kolme lastaan

Veren tahrima auto

Vaikka aurinko oli jo kauan sitten laskenut Oregonissa sijaitsevan Springfieldin vehreillä kukkuloilla vuonna 1983, oli toukokuun 19. päivän ilta yhtä lämmin, kuin keskipäivä. Ilta oli hiljainen ja nääntyvän tyyni, joka joskus edeltää myrskyä. Mutta yövuorolaiset McKenzie-Willametten sairaalassa eivät aistineet lähestyvää vyöryä, vaikka monen vuosien arvaamattomien hätätilanteiden hoitamisen jälkeen he usein huomasivat tuntevansa uhan ilmassa. Ja, ammattilaisina he olivat aina valmiina.

Kuitenkaan mikään ei ollut varoittanut heitä etukäteen murhenäytelmästä, joka levittäytyisi kirjaimellisesti heidän ovilleen noin 22:48 illalla. Varoitusta ei ollut tullut, ennen kuin punainen, vanhanmallinen Nissan Arizonan rekisterikilvillä kurvasi päivystyksen oville, soittaen torveaan pelottaakseen demonit helvetistä [bleating its horn to scare the devils from hell]. Koko yövuoro kuuli sen; heidän kasvonsa kertoivat välittömästi mitä he olivat odottaneet – hiljainen yö päivystyksessä – ei tulisi tapahtumaan. Dr. John Mackey, johtava lääkäri, ja kaksi hoitajaa – Rose Martin ja Shelby Day – tunsivat tutun adrenaliinin. Vastaanottovirkailija Judy Patterson veti kirjoituskoneensa kielekkeen taakse [rolled back her typewriter ledge] ja unohti rutiinivakuutuskaavakkeensa, joita hän oli päivittänyt.

Ajotiellä, juuri ensiapuklinikan automaattisten liukuovien takana, vaalea, kaksikymppinen nainen heilutti kättään heille; hän näytti harmaalta ja kalpealta loisteputkivalossa, ja osoitteli autonsa sisälle.

”Joku ampui äsken lapseni!” tuntui olevan ainoat sanat, jotka hän pystyi muodostamaan. Patterson, kuullessaan äidin sanat, teki mitä hän aina väkivaltaisissa hätätilanteissa teki: hän soitti poliisille.

Hoitajat Martin ja Day horjahtivat katsoessaan Nissanin ikkunoiden läpi. Sivupaneelit olivat uitetut vedessä ja veren seassa makasi kolme pientä lasta; yksi etupenkillä ja kaksi takana. Ensimmäinen vilkaisu kertoi hoitajille, että lapset oli ammuttu lähietäisyydeltä. Kultahiuksinen tyttö edessä ei voinut olla enempää kuin seitsemän tai kahdeksan, hoitajat huomasivat, ja takana olevista lapsista toinen oli tyttö, vain hivenen vanhempi, kuin toinen, ja poika, juuri taaperoiässä.

Tapaus oli odottamaton ja paha, erittäin paha. Henkilökuntaa teho-osastolta oli kutsuttu auttamaan päivystykseen, ja swat-tiimi valkotakkisia ammattilaisia – mukaan lukien huippukirurgi Fred Wilhite – valui paikalle, kun haavoittunut kolmikko kannettiin sisään kyynelehtivien hoitajien ja kalpeiden amanuenssien toimesta. Kun vahvistus tuli, Dr. Mackey selitti tilanteen heille vain kahdella lyhyellä sanalla: ”Rintakehän vammoja!”

Kaksi lapsista hengitti vielä, vaikkakin raskaasti; poika haukkoi henkeä. Etupenkille rojahtaneena löydetty tyttö oli auttamattomissa huolimatta lääkärien vimmatuista yrityksistä hoitopöydällä, vammat olivat tappavat. Hänet julistettiin kuolleeksi vain hetken kuluttua päivystykseen saapumisesta.

Vasta myöhemmin lääkärit kuulivat lasten nimet ja iät – Christie Downs, 8; Cheryl Ann Downs, 7; sekä Danny Downs, 3 – mutta nimillä ja iöillä ei ollut vielä väliä; itse asiassa ne olivat vähiten tärkeät asiat koko tunnissa, koko illassa, koko kurjuudessa. Millä oli merkitystä, oli se, että joku sydämetön henkilö oli tahallaan yrittänyt murhata kolme lasta kylmäverisesti. Ja vastaan todennäköisyyksiä, vastaan synkännäköistä kohtaloa, hoitohenkilöstö kiirehti pitämään kohtalon poissa ja voittamaan sen omassa pelissään: tarkoituksellisella aikomuksella.

Harjaantuneet kädet huolehtivat kahdesta uhrista. Lapsien antaessa periksi vakavalle verenhukalle ja hapenpuutteelle, lääkärit suorittivat molemmille trakeostomian vapauttaakseen virtaavan veren [to free the flowing blood] ja saadakseen paljon tarvittua happea. Koneet alkoivat pumpata pieniä sydämiä ja virvoittaa muita elimiä. Huolimatta lasten herkästä kunnosta, Mackey ja hänen tiiminsä piti heidät elossa. Ihmeen kaupalla.

Kirjailija Ann Rule, joka kertoi tragediasta kirjassaan Small Sacrifices, kirjoitti: ”Yksi lapsista oli kuollut (Cheryl). Yksi lapsista (Christie) oli uhmannut todennäköisyyksiä ja elänyt verenhukan, sydämenpysähdyksen ja leikkauksen läpi. Yksi lapsista (Danny) vaikutti stabiililta, mutta oli vaarassa halvaantua. Kuka Jumalan nimeen olisi voinut tähdätä aseella kolmea pientä lasta ja vetää liipasimesta?”


Tuuheatukkainen tuntematon [The Bushy-Haired Stranger (BHS)]

Heidän äitinsä, Diane, ei antanut vastauksia. Hän kertoi sairaalan vastaanottovirkailijalle, Pattersonille, että hän lapsineen oli ajamassa kotiin ystävän luota läheisestä Marcolasta, kun mies, “tuuheatukkaisen tuntemattoman” tyyppinen oli viitannut Downsien auton hiljaisen moottoritien reunaan. Ajatellen miehen tarvitsevan apua, Diane pysähtyi tiedustellakseen. Ja silloin, kyynelehtivä Diane sanoi, mies osoitti aseensa auton ikkunasta ja tyhjensi lippaan hänen kolmeen, avuttomaan lapseensa.

Molemmat, Springfieldin ja Lane Countyn poliisit kiinnostuivat. Heille hän tarkensi kertomustaan väijytyksestä sekä kuvaustaan oudosta kulkurista. Reagoiden tarinaan, jaostot julistivat hätävartioinnin kaupunkiin ja piirikunnan teihin peläten, että liikkeellä voisi olla hullu harhailemassa pitkin Springfieldin laitoja, sen pikkukatuja ja harvemmin käytettyjä tienosia. Joukot ryhtyivät toimintaan, ja alue, jonka Diane kuvaili hyökkäyksen tapahtumapaikaksi – autio paikka Marcolan ja Old Mohawk Roadin läheisyydessä – tuli ihmisjahdin keskus.

Rikoksen väitettyä tapahtuneen piirikunnassa, Lane Countyn sheriffin aseman työntekijöistä tuli tapauksen päätutkijoita. Ylikonstaapeli Robin Rutherford oli piirikunnasta ensimmäinen, joka lähestyi lasten äitiä sairaalassa. Kun hän saapui paikalle, hoitajat hoitivat hänen kättään, jossa oli pieniä, pinnallisia vammoja – ranteen ja olkapään välillä –, jotka tulivat yrittäessä torjua asemiehen laukauksia. Nähdessään rouva Downsin vammojen olevan vähäiset ja hänen olevan epätavallisen tyyni – oikeastaan tuntui, että hän oli täysissä järjen voimissaan -, hän pyysi Dianea tulemaan mukaansa näyttämään tarkan paikan, missä rikos oli tapahtunut.

Sijainti, jonka hän paikansi muistin avulla, lähellä missä kaksi pikkutietä yhdistyivät, oli Ann Rulen mukaan ”mahdollisimman autio paikka, jossa joki virtasi pimeässä toisella puolella, ja toisella puolella pelto villiä leimua värisi tuulessa…” Se ei ollut paikka, jossa nuoren naisen kolmen lapsen kanssa olisi pitänyt pysähtyä ja puhua tuntemattomalle.

Kuva
Cheryl Downs

Kun Diane palasi sairaalaan, hänelle kerrottiin kamalat uutiset keskimmäisestä lapsestaan, Cherylistä, kuten myös kahden muun lapsen tilanne. Hän otti uutiset suosiolla, mutta hänen asenteensa ällistytti sairaalan henkilökuntaa, joka odotti hänen käyvän hysteeriseksi; nainen tuntui liian hyväksyväiseltä. Kun Dannylla kerrottiin olevan mahdollisuus selvitä, hän vastasi melkein yllättyneeseen sävyyn; ”Tarkoitatko, että luoti ei osunut hänen sydämeen? Ei hitsi [gee whiz]!”


Tutkimus alkaa

Etsivät, jotka puhuivat Dianelle yksityishuoneessa McKenzie-Willametten sairaalassa, olivat yhtälaisesti yllättyneitä hänen asenteestaan. Eräs tutkija, fiksu ja terävä-älyinen piirikunnan murharyhmän veteraani, jonka nimi oli osuvasti Dick Tracy, piti häntä erilaisena kuin kukaan muu nainen, jota hän oli kuullut samantapaisissa jutuissa. Itse asiassa, hän kuvaili naista myöhemmin ”erittäin rationaaliseksi ottaen huomioon, mitä hän oli käynyt lävitse.” Yhdessä parinsa, etsivä Doug Welchin kanssa, joka oli myös samaa mieltä Diane Downsin olevan liian järkevä äidiksi, jonka koko jälkikasvu oli juuri ammuttu, Tracy johti haastattelun saadakseen henkilötaustaa äidistä ja lapsista. Tracy alkoi myös kasata aikajanaa tapahtumista, jotka johtivat ampumiseen.

Siihen asti, he olivat tunnistaneet luodit, jotka oli ammuttu lapsia päin olevan .22 kaliiperia, ammuttu joko käsiaseesta tai kivääristä; etsivät epäilivät käsiasetta. Ruutijäämät [powder burns, tiedän, ettei ruutijäämät ole oikea suomennos, mutta en kyllä keksi muutakaan] lasten iholla osoittavat aseen olleen erittäin lähellä ammuttaessa, varsinkin menehtyneellä tytöllä, Cherylillä, joka oli ollut etupenkillä. Levinnyt veri auton ovissa, penkeissä, ikkunoissa ja muualla kertoi murhaajan laukaisseen aseen vasemmalta, ajajan puolelta, mikä tuki Dianen kertomaa tunkeilijan kurottautuneen hänen ikkunastaan.

Äidistä itsestään etsivät saivat tietää hänen olevan 27 vuotta vanha postinjakaja U.S. Postal Servicelle ja työskenteli Cottage Groven jaostossa. Ollessaan aikaisemmin postinjakaja Arizonan osavaltiossa, Chandlerissa, hän oli äskettäin eronnut (miehestä nimeltä Steve Downs) ja vaihtanut työpaikkaansa Oregoniin lähelle vanhempiaan, Willa ja Wes Fredericksonia. Fredericksonit olivat entisiä Arizonalaisia, jotka olivat muuttaneet Oregoniin vuosia aiemmin. Wes Frederickson työsenteli myös postitoimistossa.

Diane kertoi haastattelijoilleen nopean kulun illasta. Dianen mukaan hän ja hänen lapsensa olivat syöneet nopean päivällisen kotona, ja sitten lähteneet pienestä paritalostaan, joka sijaitsi osoitteessa 1352 Q Street, työkaverinsa luo, joka asui maalaismaisella Sunderman Roadilla. Ystävä, Heather Plourd, oli kertonut Dianelle muutama päivä aikaisemmin työpaikalla ajatelleensa ostavansa hevosen, ja Diane oli löytänyt mainoksen sanomalehdestä, joka koski hevosvuokrausta, ja ajatteli Heatherin haluavan nähdä sen. Tietämättä Heatherin puhelinnumeroa – he eivät olleet läheisiä ystäviä – Diane päätti viedä mainoksen itse. Ajomatka, hän kertoi, tarjosi hyvän tilaisuuden saada lapset ulos ummehtuneesta talosta muutamaksi tunniksi.

Matkalla kotiin pienen juttutuokion jälkeen Heatherin ja hänen aviomiehensä kanssa, Diane ajatteli oikaisevansa Old Mohawk Roadin kautta päätielle. Hän ajatteli, että olisi hauskaa ajaa katsomassa nähtävyyksiä; lapset nauttivat katsoa kuuta pimeältä maaseudulta. Käännyttyään Old Mohawkille hän huomasi miehen. Mies seisoi keskellä soratietä, heiluttaen käsiään kuin avunpyynnöksi. Hän kuvaili miehen vaaleaihoiseksi, alle kolmekymppiseksi, noin 175 cm pitkäksi, noin 72 kiloa painavaksi, tummahiuksiseksi, lyhyt ja kihara leikkaus ja parransänki. Miehellä oli päällään Levin takki ja oudon värinen t-paita [off-colored t-shirt].

Hän jarrutti ja nousi ylös autosta. Silloin tuntematon mies otti pistoolin esiin takkinsa alta ja vaati Dianea sammuttamaan auton. Hän ei suostunut, mutta kostoksi, Diane sanoi, hän kurotti naisen ohitse ajajan ikkunasta ja avasi tulen kohti hänen perhettään. Kun hän yritti saavuttaa auton avaimia, Diane vastusteli ja pääsi miehen ohitse. Mutta, kun hän sujahti takaisin autoonsa, mies ampui vielä kerran, nyt häneen, osuen naisen käteen. Iskien kaasupoljinta, hänen Nissaninsa kaasutti tiehensä. Hänen lapsensa olivat loukkaantuneita, nainen näki sen, ja ajatteli vain yhtä asiaa: hanki heidät sairaalahoitoon niin pian, kuin mahdollista.


Epäilykset

Tracyn ajatus oli harhaillut hetken, kun Diane puhui. Hän oli lukenut lääkärin raportin tämän hoidosta Dianen käden vammaan: ”Yksi luoti meni sisään hänen vasempaan kyynärvarteensa.. se halkesi kahtia osuessaan värttinäluuhun ja sitten poistui kädestä jättäen kaksi pienempää haavaa.” Kun hän kertoi pakoaan mieheltä tiellä, kuinka luoti osui hänen käteensä, mies ei voinut olla ajattelematta, että paikka, johon luoti oli osunut oli tismalleen sama paikka, johon toiset murhaajat olivat ampuneet itseään tehdäkseen sen vaikuttamaan siltä, kuin heidän kimppuunsa olisi hyökätty.

Mutta hän ei tuomitsisi ketään ennen, kuin todisteet olisivat selvät. Ja siinä menisi vielä aikaa.

Ennen kuin haastattelu loppui, Diane suostui allekirjoittamaan kotietsintäluvan taloonsa. Hän myönsi omistavansa .38 kaliiperisen pistoolin, jonka hän piti turvanaan jakelureitillään, ja .22 kaliiperisen kiväärin kodin turvaksi, mutta molemmat olivat käyttämättömiä. Toinen lojui kylmänä riepujen alla hänen takakontissaan, ja toinen keräsi pölyä kotonaan hyllyllä.

Samaan aikaan, poliisit sairaalan luona olivat kiireisiä. He valmistelivat ajotiellä punaista Nissan Pulsaria Arizonan kilvillä kuljetukseen rikoslaboratorioon enempiin tutkimuksiin. Ruumishuoneella ylikonstaapeli Jon Peckels valokuvasi kuolleen tytön vammoja. Ensiapuklinikan takana etsivä Ray Poole keräsi todistusaineistoksi lasten veriset vaatteet. Jokainen henkilö, joka oli kiinnitetty tähän tapaukseen tiesi ilman epäilystäkään ensi viikonlopun tuovan vähän vapaa-aikaa, ja paljon oviin hakkaamista, kyselemistä ja aivosolujen rääkkäämistä ratkaistakseen tämän rasittavan ja sydäntäsärkevän mysteerin.

Koska kolmen avuttoman lapsen ruumiit oli raa’asti ammuttu auki asemiehen toimesta, poliiseita ei haitannut ylityöt yhtään. He halusivat tappajan – nyt.

*****

Usea hoitaja ja tutkija oli Diane Downsin rinnalla, kun hänet vihdoin päästettiin teho-osastolle katsomaan Christietä, toista hänen selviävistä lapsista. Katselijat huomasivat, kun Diane puristi tyttärensä kättä ja mumisi ”Rakastan sinua”, hän teki sen kokonaan ilman lämpöä, kuin jääpuikko; hänen sanansa kuuluivat yhteen puristettujen hampaiden takaa. Paul Alton, yksi tutkijoista, huomasi jotakin muuta: lapsen silmät, tirkistäen happimaskin yläpuolella, ottivat pelkäävän katseen huomatessaan äitinsä lähestyvän.

”Katsahdin hänen sykemittariansa – hänen pulssinsa – kun Diane tuli sisään”, mies sanoi, ”Se näytti Christien sydämensykkeeksi 104 sykähdystä minuutissa, mutta kun Diane tarttui häneen… syke hyppäsi 147:ään!”

*****

Perjantaiaamuna siviiliasuinen poliisi tarkisti Plourdseilta Dianen käyneen edellisenä iltana kyläilemässä lapsineen. Rouva Plourd vahvisti vierailun sekä sen syyn: antaakseen hänelle mainoksen hevosista.

Tracy ja Kurt Welcin valvonnanalaisena osavaltion poliisit tutkivat Dianen Springfieldin asunnon, takavarikoiden useita esineitä, mukaan lukien päiväkirja, jonka he löysivät, aiemmin mainittu kivääri (Glenfield .22 kaliiperiä, joka sijaitsi siellä missä Diane oli sanonutkin) ja laatikko tavallisia .22 kaliiperin hylsyjä, samanlaisia, kuin lasten ruumiissa.

Kuva
Diane Downs

Eräs esine kuitenkin kiinnitti Dick Tracyn huomion: valokuva nuoresta, parrakkaasta miehestä, joka oli television päällä muiden Dianen valokuvien joukossa. Tracylla oli tieto siitä, että Diane oli soittanut miehelle Arizonaan, entiselle poikaystävälle ilmeisestikin, pian sairaalaan saapumisen jälkeen. Ennen kuin hän sai tietää lastensa tilaa, ennen kuin oli ilmoittanut ex-miehelleen ja lasten isälle, hän käyttäytyi kuin olisi pakotettu soittamaan tälle miehelle Arizonaan.

Tracy, katsellen miehen kuvaa mietti, pitelikö hän kädessään Dianen kiireellisen puhelinsoiton kohteen kuvaa.



Jatkuu..
Rum bum bum bum
Man down

Hairahtelija
Remington Steele
Viestit: 210
Liittynyt: Ti Maalis 22, 2011 8:00 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Hairahtelija »

No niin jatka vaan 8)

Nooruska
Michael Knight
Viestit: 4108
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 2:57 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

Todella paljon kiitoksia Claire! :) Mukavaa, kun "alokkaatkin" tekevät näitä käännösjuttuja. :)
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!

Nepenthe
Neuvoja-Jack
Viestit: 546
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 4:19 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Nepenthe »

Mielenkiintoinen tapaus ja todella hyvä käännös. Plussaa "kriittisten" kohtien laittamisesta myös englanniksi. Esim. "Gee whiz" oli hyvä nähdä myös englanniksi, jolloin sen sävyn saattoi tarkistaa ihan itsekin. :)
"You have robbed my revenge of sweetness, and now I must go hence in bitterness, in debt to your mercy."

pekkaeric
Hetty Wainthropp
Viestit: 451
Liittynyt: La Tammi 12, 2008 10:04 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja pekkaeric »

Claire, jatkoa.....!

Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 7:12 pm
Viesti:

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Pääsinpäs vihdoin kommentoimaan tätä. Jäätävä tapaus.
Kiitos tästä, ahkerasti olet jaksanut kääntää!
"nääntyvän tyyni" on hieno ilmaisu. Ja "soittaen torveaan pelottaakseen demonit helvetistä" on myös ihan hyvä käännös, vaikka runolliseksi meneekin.

Hairahtelija
Remington Steele
Viestit: 210
Liittynyt: Ti Maalis 22, 2011 8:00 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Hairahtelija »

Ihan pikkasen kyllä jäi ihmetyttää tuo, että ensin lukee, ampui kolme lastaan, sitten puhutaan lasten ruumiista, ja sitten kahdesta selviävästä lapsesta :?:
Tai mä käsitän sen niin että jos joku on ammuttu, se on kuollut. Tarina ei tietenkään vielä kertonut, jäivätkö lapset eloon.

Cassie
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: Su Helmi 17, 2008 2:42 pm
Paikkakunta: Aidan paremmalla puolella

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Cassie »

Missä jatko viipyy?
Loistava suomennos ja mielenkiintoinen juttu.
Jes, se o Jeppiskamaa

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Tästä on YouTubessa pari hyvää dokumentinpätkää englanninkielentaitoisille, etenkin ABC:n kaksiosainen dokumentti. Downs ehti v. 1983 antaa monta haastattelua asiasta. Myös psykiatri Barbara Zivin haastattelu aiheesta on hyvä.

IceQueen
Remington Steele
Viestit: 210
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 7:18 pm
Paikkakunta: Tahiti

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja IceQueen »

Voi voi.. haluaisin jo lukea jatkoa tästä tarinasta :)
..: Game Over :..

hipsulainen
Axel Foley
Viestit: 2370
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
Paikkakunta: Lahti

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja hipsulainen »

Jatkoa odotellaan täälläkin :wink:
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra

LilyValley
Jack Taylor
Viestit: 17
Liittynyt: To Kesä 04, 2009 8:45 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja LilyValley »

Downs tuomittiin elinkautiseen kolmen lapsensa ampumisesta.

Cheryl, 7, kuoli vammoihinsa lähes heti, nuorin lapsi 3-vuotias Danny halvaantui ja vanhin lapsista Chistie, 8vuotta, selviytyi.

Syyttäjä Fred Hugi ja hänen vaimonsa adoptoivat Christien ja Dannyn oikeuden käynnin jälkeen.

Ymmärsin myös että vaikka Diana Downsilla olisi ollut mahdollisuus ehdonalaiseen jo 2008 se on häneltä evätty. Downsin vankeustuomio jatkunee vuoteen 2020 asti.
Potilas kuuro, muuten asiallinen.

NancyDrew
Christopher Lorenzo
Viestit: 1578
Liittynyt: Ti Elo 10, 2010 8:02 am

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja NancyDrew »

Kuva
Diane Downs.

Diane Downsin lasten kuulumisista kerrotaan myös täällä.
They have both graduated from college. Christie is married and had a baby boy in 2005. Danny, a computer whiz, is still partially paralyzed from the bullet in his back, but he is living a happy and normal life. They have grown up in a very happy home with the Hugis.
Kuva
Fred Hugi.

Täältä löytyy tuoreempi kuva Dianesta.

Kuva

Lecat
Alokas
Viestit: 7
Liittynyt: Pe Heinä 10, 2009 3:33 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Lecat »

En ollut kuullut tapauksesta ennen tätä ketjua ja tarinan harmillinen katkeaminen sai etsimään lisää tietoa. Löytyikin tapauksesta tehty elokuva, Small Sacrifices, Dianea elokuvassa esittää Farrah Fawcett. Taidanpa katsastaa kyseisen pätkän tässä joutessani, kivasti ukkonen luo tunnelmaa... :)

Hairahtelija
Remington Steele
Viestit: 210
Liittynyt: Ti Maalis 22, 2011 8:00 pm

Re: Diane Downs - ampui kolme lastaan

Viesti Kirjoittaja Hairahtelija »

Mikähän tässä on ollut motiivina?

Vastaa Viestiin