Yölinjalla - Pekka Sauri

[EuroJR]

Miksei tätä klassikko-ohjelmaa kuulu mistään? Saurilla käsittääkseni olisi halujakin jatkaa tätä, eikä kuuntelijoistakaan ole pulaa. Luulisi joitain paikallisradioita kiinnnostavan.

Onko kukaan lukenut tuota Saurin kirjoittamaa kirjaa tästä?


Tule takaisin Pekka Sauri. Ohjelman lopetus oli suuri tragedia.

[Loka]

Mä tuolla aikasemmin kerroinkin että mies on kaivattu tämänkin naisen sunnuntai -öissä.

Juu ja yölinjalla heti takas perkele! Jo nyt on kumma jos ei löydy paikallisradioilla tahtoa palkata Pekkaa pitämään showtansa.

Minä muistan, ikävä on sunnuntai -öitä Saurin kanssa. En enää muista mikä oli yölinjan lopetuksen syy? Oliko se Saurin saama virka vai mikä? No, siinä meni monen miehen ja naisen viikon kohokohta, monen ainoa kontakti ulkomaailmaan. Ja nuorison "haista sauri vittu, hihhihhhhiiiiiiii..." -pilapuheluiden kohde. Mutta joo, kelpaisi takaisin, sitä monotonista ääntä kuunnellessa joka sunnuntai uni tuli hyvin.

Yölinja-formaattia kokeiltiin myös televisiossa loka-joulukuussa vuonna 1992 Kolmoskanavalla. Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista.

Tätämäenmuista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6linja

[EuroJR]

Mä monta kertaa repesin, kun niitä pilapuhelujakin tuli. Siis jos ne oli tehty kunnolla. Vaikka samalla olin toki Saurin puolella. Lisää kiinnostavuutta vain toi tuo järjestelmällinen kissa-hiiri-leikki. Muistan lukeneeni jostain haastattelusta, että Pekka itsekin suhtautui joihinkin tapauksiin myöhemmin naureskelemalla, eikä siis niin tosissaan ottanut. Tietysti hän näitä vastaan oli.

[Lizzie B.]

Olihan Saurin ohjelma sosiaalipornoa viihdyttävimmillään, mm. Pekka Siitoinin puhelut ovat jääneet elävästi mieleen. Tosin viimeisinä aikoina pilapuhelut aiheuttivat sen, että Sauri ei tuntunut ottavan enää ketään soittajaa oikein tosissaan. Neuvoista ja mielipiteistä voisi olla myös montaa eri mieltä.

[tre_1982]

Olihan Saurin ohjelma sosiaalipornoa viihdyttävimmillään,

Joo, mä muistan kanssa kuinka oli pakko valvoa ja kuunnella mitä sieltä tällä kertaa tulee. Kaikenmaailman kylähulluthan sinne soitteli, ja just ne pennut millä oli aina joku "seksuaalisuuteen liittyvä" ongelma tms...

Joillain oli ihan asiaakin, mutta loppujen lopuksi aika harvalla, sillä ne järkevämmät ihmiset yleensä harvemmin soittelevat radioon keskellä yötä ja vaativat saada asiansa kuulluksi...

Kyllä mä oikein tunsin kuinka pokka meinasi pettää Saurillakin välillä. Tai ainakin kuvittelen niiden pitkien hiljaisuuksien ja hyminöiden takana olleen jotain "pakko purra itseäni käteen etten ala nauraa" -hommaa.

[ABC]

Eikös juuri vähän ennen lopetusta ollut se tapaus missä joku mies soitteli monena kertana ja lopuksi teeskenteli tappavansa itsensä, mutta se olikin sitten kuulemma pilaa...? Vai muistanko ihan päin...?

[EuroJR]

Kyllä sinne sellasta latvalahoa soitteli, että monta kertaa pystyi hyvin aistimaan Pekan äänessä pidäteltyä naurua. Aina sitä ei pystynyt pidättämäänkään.

Juuri noi soittajat siellä olivatkin ohjelman suola. Tärähtäneitä omituisia yöeläjiä.

[Lizzie B.]

Vai muistanko ihan päin...?

Muistan saman. En vaan muista oliko kyse peliveloista vai mistä ihmeestä, mutta käsittääkseni soittaja pääsi aina "jonon ohi" ja oli aika monessa lähetyksessä mukana, kunnes lopussa "ampui" itsensä.
Saurin epätoivoinen ääni radiossa: "haloo..?"

[EuroJR]

Mikäs se tunnusmusiikki olikaan?

Muuten kyllä Sauri saisi soittaa vähemmän klisheisiä kappaleita. Klassisista tuli aina ne samat Chopinit ja popista tietysti kaikenmaailman ymmärtävät Radiohead-biisit. Niin siis tämä sinulle Pekka vinkiksi, kun teet miehen työn ja palaat takaisin eetteriin.

[Lizzie B.]

Ohjelmassa soitettiin hyvin usein klassisia musiikkikappaleita. Tunnetuimmaksi tuli Claude Debussyn pianokappale "Clair de lune". Ohjelman tunnusmusiikkina oli Grace Jonesin "La Vie En Rose".

[tre_1982]

Mikäs se tunnusmusiikki olikaan?

Muuten kyllä Sauri saisi soittaa vähemmän klisheisiä kappaleita. Klassisista tuli aina ne samat Chopinit ja popista tietysti kaikenmaailman ymmärtävät Radiohead-biisit. Niin siis tämä sinulle Pekka vinkiksi, kun teet miehen työn ja palaat takaisin eetteriin.

Mä vaihdoin aina kanavaa jos tuli jotain karmivaa musaa, tai sitten soittaja alkoi jaarittelemaan jostain politiikasta tms. Etenkin silloin. Se oli sellaista yöllistä kanavasurffausta aina.

[Matlock87]

Ihan legenda!!.Valitettavast (suurin) osa soitoist oli pilailuu,mut sen takii ne niin huvittavii olikin osa oli ihan asiaakin,vaikka jotkin jutut olikin suht "sairait".Ite oon löytäny netis "muutaman" nauhotetun pätkän koneelle.

[EuroJR]

No ei siellä nyt sentään suurin osa noita pilapuheluja ollut. Sanoisinko ehkä joka neljäs tms. Osanhan varmasti karsi tuo "sihteeri" välistä. Luoja tietää paljonko niitä olisi ollut jos olisi tosta vain päässyt suoraan lähetykseen. Edelleen, jos joku on lukenut tuon Saurin kirjan, olisin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan kommenttia.

[Yökiitäjä]

Joo, mä muistan kanssa kuinka oli pakko valvoa ja kuunnella mitä sieltä tällä kertaa tulee. Kaikenmaailman kylähulluthan sinne soitteli, ja just ne pennut millä oli aina joku "seksuaalisuuteen liittyvä" ongelma tms...

Oli siellä alkuaikoina paljon asiallisiakin ihmisiä elämän ongelmien kanssa, sellaisista mistä ei vielä joskus 80-luvulla saanut puhua ääneen. Puheradioiden parasta antia edelleenkin on se että sinne voi kuka tahansa soittaa ja jos soittajan sanallinen anti on edes kohtuullinen, saa esittää näkemyksiään. Kun peräkkäisiä soittajia kuuntelee, niin huomaa että ne ihmiselämän onglelmat liikkuvatkin aika henkilökohtaisella tasolla.

Pilapuhelut oli tavallaan ongelma ohjelmassa, mutta Sauri osasi suhtautua niihin aika hienosti. Eräitä parhaimpia ohjelmajaksoja olivat kerrat jolloin aihepiiri oli rajattu aika arkaluonteiseksi, eikä muista aiheista silläkertaa otettu puheluita. Erään kerran aiheena oli homoseksuaalisuus. Se oli silloin 80-luvulla varsin ristiriitoja herättävä aihe, joten rohkea veto ottaa se koko illan teemaksi. Puhelut menivät sillä kertaa kyllä rankasti mustan huumorin puolelle, kuuntelija ei ihan varmasti tiennyt milloin itkeä vai nauraa. Soittoja ei sinä iltana tahtonut tulla juuri ollenkaan ja ääneen päässeet olivat melkoisen vauhkoina aiheesta. Sauri pystyi kuitenkin vetämään keskustelua asiallisesti kysymällä rauhalliseen tyyliinsä "Onko sinun ystäväpiirissäsi homoja?" tai entäpä "Miten suhtautuisit, jos oma lapsesi kertoo olevansa homoseksuaali?". Sen jälkeen ei meinannut puhelusta loppua tulla, kun varsin kiihtynyt soittaja meinaa ihan täysin revetä liitoksistaan. Saurilla oli sopivan puolueeton kanta soittajiin. Jos pystyi rakentavaan sävyyn keskustelemaan ja välttämään liikaa toistoa, toistoa, niin silloin oli mahdollisuus tuoda esiin näkemyksiään. Tarvittaessa se <MUTE> nappikin löytyi, jos homma meni ihan asiattomaksi.

[Kelju K. Kojootti]

Olihan tuo kyllä legendaarinen ohjelma. Klunssilaakin on ikävä..