Näin hovioikeus perusteli tuomiota
Perjantai 1.7.2011 klo 11.24
Vaasan hovioikeuden mukaan murhasyytettä tuki vain se, että hätäkeskuspuhelusta ei kuulunut ulkopuolisen ääniä ja Jukka Lahti kuoli sinä aikana, kun Auer oli poissa puhelimesta. Kaikki muut seikat puhuivat Auerin syyttömyyden puolesta.
Vaasan hovioikeuden ratkaisu hylätä murhasyytteet Anneli Aueria vastaan oli yksimielinen. Ratkaisun tekivät hovioikeudenlaamanni Mika Huovila sekä hovioikeudenneuvokset Kaija Suvilehto-Nieminen ja Juhani Palmu.
Hovioikeus totesi, että tunnustuksella ei rikosasiassa ole sitovaa vaikutusta, vaan tuomioistuimen on kussakin tapauksessa erikseen tutkittava, mikä vaikutus vastaajan tunnustuksella on todisteena. Poliisi tiedotti syksyllä 2009, että Auer on tunnustanut miehensä murhan. Auer kuitenkin perui "tunnustuksensa" melko pian.
Hovioikeuden mukaan vakavissa rikosasioissa syytetyn tunnustuksen ei ole ilman muuta katsottu riittävän syyksilukevan tuomion antamiseen, ellei syytteen tueksi ole esitetty myös muuta vakuuttavaa näyttöä. Tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamaan, sittemmin peruutettuun lausumaan.
Oikeuden mukaan Auerin esitutkinnassa antamia tunnustukseen viittaavia lausumia ei voitu edes luonnehtia aidoiksi tunnustuksiksi. Lisäksi Auer perui sanomisensa.
Hovioikeus katsoi, että murhasyytettä tukivat oikeastaan vain Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta ilmenevät seikat, kuten se, että ulkopuolisen tekijän puhetta tai kamppailun ääniä ei kuulu, ja erityisesti se, että Jukka Lahden kuolemaan johtanut isku oli annettu puhelun aikana siinä vaiheessa, kun Auer ei ollut puhelimessa.
Oikeuden mukaan ulkopuolisen tekijän äänien puuttuminen nauhalta ei kuitenkaan sulje pois ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.
Äidin ja tyttären kertomukset
Syytettä vastaan puhuivat Anneli Auerin ja perheen vanhimman tyttären kertomukset ulkopuolisesta tekijästä.
Lisäksi ulkopuoliseen tekijään ja Auerin syyttömyyteen viittasivat myös tapahtumapaikalta löydetyt veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavat tekokuidut, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Myös sillä oli merkitystä, että Auerin ja Lahden sängyssä olleesta halosta löydettiin tuntemattoman miehen DNA:ta eikä toista tekovälinettä koskaan löydetty.
Oikeuden mukaan oli myös erittäin epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelun jälkeisessä lyhyessä ajassa voinut lavastaa olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi.
Hovioikeus tulikin siihen päätökseen, että syytteen tueksi esitetty näyttö ei riittänyt osoittamaan, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden. Hovioikeuden mukaan Auerin syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily.
TIIA RANTALAINEN
[email protected]