Kummitusjuttuja

Parapsykologia, PSI, rajatieto, kummitukset, salaliitot.

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Rudy kirjoitti:Siinä on parikin isoa oksaa tien päällä ja muutamien tuttavien kanssa on käyty keskusteluja että kumpaan oksaan on joku hirtetty, milloin, kuka se oli ja miksi? Minullekin vain aikoinaan se osoitettiin ja sanottiin että tuo on hirttopuu, joku siihen on hirtetty/hirttäytynyt mutta tarkempaa tietoa asiasta ei ole. Kiinnostusta senkin edestä. Mitekäs, onko lentokentän lähettyvillä tapahtunut mitään outoja koskaan? Vanhaa naista tienpientareella tms.?
En ole tosiaan tuolla paikalla pyörinyt kuin yhtenä vuonna muutama vuosi sitten, niin paikka ei ole minulle tuttu pidemmältä ajalta. Tänä aikana kerkesin käydä läpi Paltaniemen sen vanhan hautausmaan, uimarannan, kirkon ympäristön, Kajaanin suunnilla olevan hylätyn koulun ja vanhan myllyn Kajaanissa, joka kuulema oli aikanaan saatananpalvojien käytössä (ja sen uskon, sillä myllyn ylimmässä kerroksessa lattiaan oli piirretty iso pentagrammi ja sen ympäriltä löytyi epämääräisiä läiskiä jotka vaikuttivat kuivuneelta vereltä. Kenties kissan tai muun pieneläimen verta, tai jopa ihmisen, jos palvojat ovat innostuneet itseään viiltelemään...?)

Tuosta mainitsemastasi naisesta kuulin tosin juttuja kyllä. En tiedä onko lentokenttä sillä alueella minne itse naisen sijoitan (iso tie Paltaniemen suuntaan Kajaanista päin), mutta sinne ainakin kertoja tuon naisen sijoitti ja sanoi, että naisesta on liikkunut huhuja ja kertomuksia jo pidemmän aikaa. Me emme nähneet noilla retkillämme mitään sen tien osuudella, ainoastaan nuo tapaukset, joista olen tännekin kirjoittanut (sivulla 9 ja 10.)

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


Scilla
Martin Riggs
Viestit: 627
Liittynyt: Pe Huhti 24, 2009 12:22 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Scilla »

Onko kenelläkään tietoa Kummitusluoman metsätiestä? Google ei paljoa asiaa aukaise, mutta sielläpäin asuvat saattavat ehkä jotain tietoa omata tämän paikan historiasta, tai lähinnä mistä paikka on saanut nimensä. Paikka on siis tien nro18 varrella lähellä Ähtäriä. Tätä paikkaa ei löydy kartasta, eli ei ole tavallaan kait tien/kadun nimi, ja kylttikin on mustapohjainen jossa valkoisella tuo Kummitusluoman metsätie -teksti.

Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Clyde »

IL kirjoitti:Haamututkija uskoo ikuistaneensa Queen Mary -laivan kuuluisan kummituksen.
Yliluonnollisia asioita tutkiva Valentina Lomborg vieraili kuuluisalla Queen Mary -laivalla, jolla on pitkään huhuttu kummittelevan. Lomborg halusi tutkia asiaa tarkemmin.
Lomborg kertoo, että hänelle tuli laivalla äkillinen tunne, että hänen täytyy valokuvata. Myöhemmin, kun haamututkija tarkasteli ottamiaan kuvia kotonaan, hän huomasi yhdessä kuvassa aavemaisen näyn.

Oviaukossa näyttäisi seisovan vaalea naisen hahmo, jolla on päässään vanhanaikainen hilkka.
"Lady in White" -haamusta on kerrottu laivalla pitkään tarinoita. Niin sanotun Valkoisen leidin kerrotaan olevan nuori ja kaunis nainen, joka rakastaa musiikin kuuntelua kuningattaren salongissa.
- Kuvan hahmon täytyy olla Valkoinen leidi. Useat laivan työmiehet ovat nähneet hänet, mutta minä olen ainoa, joka on ikuistanut hänet kameralla, Lomborg kertoo Splash Newsille.
Kuva

Kuva

Kuva
Nanika ga tooku matteiru to

Ruu
Sabrina Duncan
Viestit: 366
Liittynyt: To Marras 25, 2010 12:10 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Ruu »

tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyy lapsen hahmo myöskin, jos näihin haluaa uskoa, itse uskon lähinnä siihen että nuo muodostuu vaan valon ja varjojen yms avulla... (koska jos kummituksia saisi kuvattua oikeasti, niin eiköhän jokaisen perhe kuvissa näkyisi se kadonnut börjesetä vilkuttamassa takavasemmalla...)

luppis-wh
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 10
Liittynyt: To Elo 09, 2012 4:05 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja luppis-wh »

Nää valokuvajutut alkaa ihan oikeesti menemään jo vähän yli. Tuossa on Simpsoneiden Mr.Burns...vai mikä se nilkki ydinvoimalanjohtaja olikaan...
elämä on nastaa

Penkkimurheilija
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 100
Liittynyt: To Tammi 28, 2010 12:43 am

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Penkkimurheilija »

Tämä ei oikeastaan ole kummitusjuttu sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tulkoon mainituksi:

Tämä tapahtui tehdessäni opettajanhommia vanhassa koulussani (rakennettu joskus 50-luvulla) jokin aika sitten. Erään tunnin jälkeen laitoin luokassani paikkoja kuntoon, kun alkoi kuulua jyskyttävää ääntä käytävältä. Mienin katsomaan, siellä oli pari kolmosluokkalaista hakkaamassa luokkansa ovea ja huutelemassa. Pojat selittivät että kaverit olivat menneet luokkaan ja laittaneet oven lukkoon. He tarvitsivat liikuntakamppeita seuraavaa tuntia varten, alkoi olla jo kiire, mutta toiset eivät suostuneet avaamaan ovea. Koputin sitten itsekin ovea ja käskin aukaisemaan, keitä luokassa sitten olikin.

Vastausta ei kuulunut, joten avasin oven omilla avaimillani. Luokka oli tyhjä ja valot pimeänä. Pojat inttivät kuulleensa luokasta ääniä ja jonkun hakanneen ovea vastaukseksi toiselta puolelta. Veistin jonkun puujalkavitsin koulun kummituksesta ja kehoitin poikia kiiruhtamaan liikuntatunnille. Sanoin myös että äänet kuuluivat todennäköisesti seinän takaa toisesta luokasta, mikä varmaan oli myös totta. Pojat inttivät yhä, että joku oli ollut oven takana ja lähtivät päätään puistellen tunnille.

Minusta asia oli ja on päivänselvä: tyhjän luokan molemmin puolin oli kaksi luokkahuonetta, joissa oli kaksoistunnit menossa, ja kumpikin luokka piti melko kovaa ääntä. Nassikat tietenkin erehtyivät luulemaan naapuriluokkien melua omasta luokastaan kuuluvaksi.

Kuvittelen silti, että pojat kertovat vielä vuosienkin päästä juttua oven takana melunneesta kummituksesta. Olen itse viettänyt tyhjässä koulurakennuksessa useita tunteja syyspimeällä ja talvisaikaan, enkä ole ikinä kuullut mitään putkien kolahtelua ja ilmastoinnin huminaa kummempaa. Muuan koulun vanha opettaja, nykyään jo eläkkeelle jäänyt, on kuulemma aikanaan pelotellut omia oppilaitaan kummitusjutuilla (siivoojan haamu kummittelee, jostain komerosta kuuluu lasten ääniä, jne.). Minusta pelottelujutut ovat hyvää ajanvietettä, mutta lasten päähän ei saa panna mitä tahansa potaskaa.

Tai mistäpä sen tietää jos siivojan henki häiriintyi poikien koputtelusta?
I try to do my own thinking. And I recommend you do yours.

Walrus
Lauri Hanhivaara
Viestit: 124
Liittynyt: To Touko 15, 2008 4:24 pm
Paikkakunta: Soome

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Walrus »

Scilla kirjoitti:Onko kenelläkään tietoa Kummitusluoman metsätiestä? Google ei paljoa asiaa aukaise, mutta sielläpäin asuvat saattavat ehkä jotain tietoa omata tämän paikan historiasta, tai lähinnä mistä paikka on saanut nimensä. Paikka on siis tien nro18 varrella lähellä Ähtäriä. Tätä paikkaa ei löydy kartasta, eli ei ole tavallaan kait tien/kadun nimi, ja kylttikin on mustapohjainen jossa valkoisella tuo Kummitusluoman metsätie -teksti.

Kävin kesällä kyseistä tietä kurkkaamassa juuri nimen vuoksi. Ajoimme tien päähän asti,mitään erikoista ei löytynyt. Netissä pyörii legendaa,mutta kaipa nimi on vain nimi muiden joukossa. Onhan se mieleen jäävä ja mielikuvitus alkoi laukata. Pettymys kuitenkin.
:shock: :shock: :shock:

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Smirre »

Mulla on muutamia omia kokemuksia,joita en mielelläni enää kokisi ainakaan yksin ollessa.Se pelottaa,mutta se myös kiehtoo.Yks niistä;meillä oli kaverin kanssa hauskoja juttuja,kumpaakaan ei nukuttanut,mutta ei oltu toisistamme kiinnostuneita "siinä mielessä",mutta meillä oli tosi hauskaa herjan heiton ja välillä syvällisempien juttujen kera-ja oikeesti vaan juttelemassa ja raakaa herjaa viskomassa-KUNNES-kuulu ne koputukset-molemmat vaikeni-ja kuulu taas.Me olimma ladossa siinä kototalon vieres.Kukaan ei liikkunu ulkona,kenenkään jälkiä ei siinä syksyises heinikos näkyny,eikä mitään muuta kuulunu.Meiltä loppus huumorintaju siihen kohtaan.Monta kertaa sitä puhuttiin ku nähtiin,että ei naurattanu sit enää.Tää oli ehkä niitä ensimmäisiä kertoja,sit on tullu muita.Yhden kerran kyllä koirakin reagoi aikas kunnolla,ja missään ei mitään jälkee mistään.Syskonilla on viel tiukempaa kokemusta,ja vieraat on ollu paikalla ja koira reagoinu lujasti.Ja hänhän ei usko mihinkään tollaseen-tai ei ainakaan ennen uskonu.Mut ei se pelkää.Mä en oikeen tykänny omakotitalossa,kun tuli -niinku henki tulee-lähelle,ja aina tuntu etten ole yksin,ihan niinku mä olisin sen kotona ylimääräsenä.Silti mun piti kertoo hälle hyvästit kun muutin-Semmonen outo ikävä sitä.No ei ole silti pakko yrittää tyrkyttää mulle jotain outopameja,tämä maailma jonka näette,ei ole ainoa maailma,paitsi yksoikosille putkiaivoille!

Got Blood?
Armas Tammelin
Viestit: 83
Liittynyt: La Touko 05, 2012 1:40 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Got Blood? »

Tämäkään ei ole mikään kummitusjuttu, vaan tälle löytyy varmasti ihan luonnollinen selitys. Mutta 14 vuotiaana se pelotti. Ja mietityttää se vieläkin. Kotitaloni oli yli sata vuotta vanha koulu maalla, kaukana naapureista. Kyllä, riittävän karmaiseva jo pelkällä olemassaolollaan tällaisen paskahousun asua ja elellä :oops:
Minä asuin yksin yläkerrassa, jossa oli eteisaula ja monta pitkää pimeätä komeroa, sekä minun huoneeni. Loppu 150 neliötä oli rakentamatonta avovinttiä poislukien vintin perällä oleva pieni kesähuone (kuin varmuuden vakuudeksi vintti oli käristynyt tulipalossa mustaksi, ikäänkuin se ei olisi ollut riittävän karmea naapurihuoneisto jo pelkästäänkin). Makuuhuoneessani oli pieni alkovi, jossa sänkyni sijaitsi, tyyny puoli alkovin ovella. Huoneen toisella puolella oli sohva.
Talo tosiaan oli sinälläänkin aika jännittävä paikka asua, kaikenlaisia ääniä vanhassa hirsikoulussa yöaikaan kuului, narinaa ja koputusta tuon tuostakin. Ovet aukeilivat itsestään, vanhat salvat kun eivät aina jaksaneet pysyä kiinni.
Koirat nukkuivat yöt vintissä minun huoneessani. Eräänä yönä heräsin toisen koiran muristessa jalkopäässäni. Se istui sängynlaidalla ja ärisi ja näykki karvat pystyssä sängyn viereen pimeyteen tuijottaen. En ollut moksiskaan tuosta, ilman muuta kuvittelin toisen, alempiarvoisemman koiran pyrkivän sänkyyni myös. Käänsin siis kylkeäni ja naaman huoneeseeni kohti, jolloin kuun valossa näin toisen koirani nukkuvankin tyynen rauhallisena sohvalla. Samaan aikaan pienenpi kaveri jatkoi ärhentelyä tyhjyydelle sänkyni vierellä.
Itse en enää uskaltanut silmiäni avata, vaan makasin hiljaa kauhusta kankeana kunnes koirakin pikkuhiljaa rauhoittui ja käpertyi jalkopäähän nukkumaan. Ehkä se sai yöllisen sänkyyni pyrkijän peloteltua tiehensä 8)
Take Your shot, Im standing here.
-Monroe, Ginger, Conte-

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3334
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Tammi-helmikuun aikana (mikäli vartiointifirman lupa heltiää) mennään puolen tusinan porukalla viettämään yö yhdessä Euroopan kuuluisimmassa kummitustalossa. Mukaan tulee paikallislehden reportteri, paranormaalitutkija, skeptikko ja pari huuhaahiipparia. 8)

Annan ensikäden raportin tänne jos ja kun tämä bucket-listallani oleva jutska saadaan järjestettyä.

BloodSucker
Poliisikoira Rex
Viestit: 271
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 3:06 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja BloodSucker »

Kumpa pääsisi olemaan paikalla. :)
~ Some crimes are so brutal. That if you survive, your only option is revenge. ~

Samuli
Martin Riggs
Viestit: 642
Liittynyt: To Marras 22, 2012 11:43 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Samuli »

Mielenkiintoisia juttuja :P Täällä meilläkin kotona joku kummitus asustelee, kaikki tässä talossa asuneet ovat sen merkille panneet. Yleisimmin kuuluu askelia, jotka pysähtyy keittiöön. Ikinä siellä ei ole ketään ollut. Kynsillä on raavittu ikkunaa ulkopuolelta (puita ei talon vieressä ole, joten oksien liikkeestä ei voi olla kyse). Kärpäslätkällä on lätkitty hyvinkin tomerasti. Ja keittiön pöytää se on kattanut myös. Astiat ei siis ole siirtyilleet, mutta kattamisen äänet oli ihan selvät. Katsomaan kun menin, pöytä oli tyhjä ja kaikki muut nukkumassa. Harmi, kun edellisistä havainnoista on jo aikaa, omalla laillaan ikäväkin ko hahmoa on.

Sitä en ymmärrä, mistä se on peräisin ollut, talo on rakennettu 80-luvulla eikä täällä ole kukaan kuollut. Pihassa on myös vanha kansakoulu, jossa asuimme aikaisemmin, mutta ei siellä koskaan kummitellut. Joku keittiöihminen kaiketi kuitenkin eläessään ollut, kun nuo keittiöhommat tuntuivat sille tärkeitä olevan.

Äitini heräsi kerran yöllä siihen, kun makkari meni yhtäkkiä kylmäksi. Sängyn vieressä seisoi joku naisen hahmo usvan ympäröimänä, päässä oli joku hupun tai liinan tapainen, kasvoja ei näkynyt. Katselivat ihan jonkin aikaa toisiansa, kunnes hahmo ojensi käden ja kosketti äitiäni sormella lempeästi käsivarteen. Äiti sanoi jotain, että mitä ihmettä tämä on, jolloin hahmo hiljalleen hävisi sen usvansa mukana. 1,5kk ajan tämän jälkeen näkyi sormella kosketettu kohta käsivarressa, siinä oli 3 pientä tummaa pistettä kolmion muodossa.

Viime talvena meidän koira oli vaijerilla puussa kiinni, kun ei ollut vielä pihaa aidattu. Isäntä meni (minä olen nimimerkistäni huolimatta nainen) hakemaan koiraa sisälle, niin eihän se enää ollutkaan kiinni! Vaijeri oli kierretty pari kierrosta puun ympärille ja se lukko oli kiinni siinä vaijerissa eikä pannassa. Ja koira makoili tyytyväisenä puun juurella irrallaan. Ihan niin fiksu se sentään ei ole, että olisi tuohon pystynyt. Ketään ihmistä ei pihassa ollut käynyt, koira olisi siitä kyllä ilmoittanut ja irti ollessaan ainakin lähtenyt sen perään.

tonza187
Alokas
Viestit: 1
Liittynyt: Su Tammi 11, 2015 5:14 am
Paikkakunta: Suomen Chigaco

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja tonza187 »

Morjes!
On tätä palstaa tullut jo vuosia luettua mutta nyt vasta tuli sitten rekisteröityä tänne, pääasiassa tuota rikospuolta koska itseäni rikokset/rikollisuus ja kaikki niihin liittyvä kiinnostaa, alibikin on kestotilauksessa joten sitä tulee luettua aina mielenkiinnolla. Itseäni on sen lisäksi kiinnostanut aina yliluonnollinen/paranormaali ja kaikki siihen liittyvä joten mukava että täällä on niillekkin oma keskustelu.

Kerron tähän omista "aavekokemuksista":
Oltiin joskus serkkujen kanssa meidän kotitilalla, mentiin sitten vanhan pellon takana olevaan isoon kuusimetsään joka oli muutenkin pelottava, siellä oli lahoja leppiä paljon ja metsä oli semmoista tiheätä ja synkkää. Muistan kun näin kaapumaisen hahmon leijuvan hitaasti eteenpäin aivan selvästi vaikka suljin silmätkin välillä, lopulta hahmo meni ison puun taakse ja katosi näkyvistä, siinä vaiheessa aloin huutamaan serkuille että tuolla on joku näittekö ton leijuvan hahmon, ne lähti juoksemaan karkuun ja itse huusin että älkää nyt vielä lähtekö, lopulta sitten lähdin perään juoksemaan koska ne oli jo kaukana ja alkoi pelottamaan, kompastuin vielä matkalla ja kyllä sydän tykytti :D Tätä epäilen lähinnä lapsen mielikuvitukseksi koska juuri ennen oltiin katottu/kattomassa blair witch project leffaa..
Tosin serkku sanoi itse nähneensä myös sen mutta taisi sanoa sitä eri väriseksi ja muutenkin selitti aika sekavasti siitä, joten luulen että hän valehteli että näki mukamas saman ja voisi jatkossa puhua kummitusjutusta minkä kaikki näki :D Aikaa on niin kauan että en tarkempaan muista mitä serkku selitti siitä toisin.

Tapaus 2:
Olin 5-6 luokalla silloin, Tämä ei ole oikeastaan kummitusjuttu mutta kerron sen silti oli sen verran pelottava kokemus sen ikäisenä.
Oli pimeä alkusyksy tai kesäyö, olin veljen ja kaverin kanssa rantamökillämme vanhempien talon vieressä. Lähdimme sieltä kävelemään takaisin vanhempien talolle jossain vaiheessa yötä. Kun oltiin lähellä ulko-ovea niin ihmettelin kun taskulamppuun osui pyörän vanteissa olevat heijastimet. ihmettelin vähän aikaa koska pari kymmentä metriä kauemmas olevassa aitassa oli meillä polkupyöriä jonka heijastimet heijasti kun valo osui ja ovi oli raollaan, mutta tämä heijastui lähempää. sitten aloin nostamaan valoa, näin ruutukuvioisen paidan jonka jälkeen nostin valoa ylemmäs ja nähtiin täysin liikkumattomat vanhemman miehen kasvot, huusimme jotain ennenkuin lähdimme juoksemaan sisälle mutta mitään vastausta ei tullut ja kokoajan pyöräilijä oli samassa paikassa liikkumatta. Myöhemmin kun oltiin päästy sisälle kaveri sanoi että näki saman tyypin oven edessä pyörän selässä.
Itse uskon tämän 100% ihmiseksi, Joku oli varmaan ollut yöpyöräilyllä huvikseen katselemassa teitä/paikkoja tai mahdollisesti etsi nukkumapaikkaa itselleen hylätyistä rakennuksista, Sillon tuo kyllä säikäytti ihan kunnolla kun oli vielä sillon lapsi sekä vanhemmat asuu keskellä metsää josta lähimpään taloon on metsien läpi 1km linnuntietä, joten harvemmin tuli nähtyä ketään ulkopuolisia meilläpäin :D

Tapaus 3:
Vanhempien talon vieressä on iso vanha hirsitalo jossa isoisäni ja isoäitini asuivat, Meidän sukuun talo oli kuulemma ostettu joskus 1800 lopussa/1900 luvun alussa mutta talo oli jo pystyssä 1800 luvun alussa ainakin. Talossa on myös asunut joku venäläinen upseeri/muu korkea-arvoinen henkilö aikoinaan, Lisäksi pappani puhui isälleni että talo oli ollut joskus ratatyöläisten majapaikkana ja siihen aikaan ollut paljon pidempi ja isompi. myöhemmin sitten talo oli purettu pienemmäksi kun ei ole ollut tarvetta enää niin isolle rakennukselle. Junarata menee noin 1km päässä tuosta talosta.
Mutta tähän kummitusaiheeseen talon tiimoilta: Tuossa talossa tuli monesti pienenä nukuttua serkkujen kanssa mutta yhtäkään yötä ei siellä nukuttu vaan aina jossain vaiheessa mentiin peloissaan uudempaan vanhempien taloon nukkumaan, koska kuului askelia ja ties mitä ääniä kun koitti nukkua :D Tuokin saattaa olla kyllä mielikuvitusta sekä jotkut äänet vaan muistuttanut askelia, olin niin nuori että siitäkään en tarkemmin muista enää. Mutta pitäisi kyllä näin vanhemmalla iällä mennä tuonne pirttiin yöksi ja kuunnella ääniä/havainnoida muuta siellä ihan mielenkiinnosta vaikka ei uskoisikaan siellä olevan aaveita.

Itse uskon tiettyihin yliluonnollisiin asioihin sekä osaan salaliittoteorioista, mutta en läheskään kaikkiin, joten en ole mikään yliluonnollinen/salaliittoteoria fanatiikko, sillä osa minusta on myös skeptikkoa eli en joka asiaan lähde uskomaan vaan tutkin/mietin ensin (esim. osa kummitusjutuista on selitettävissä ihan maalaisjärjellä)

Tuolla alkupäässä oli vanhoja viestejä tuon Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä, Itse epäilen että tuota kirjoittaessaan Waltari on käyttänyt jonkinlaisia psykedeelejä joita myös shamaanit käyttivät ottaessan yhteyttä tuonpuoleiseen/laajentaakseen tajuntaansa sienet,lsd,vahva kannabis jne..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykedeeli
http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/mihi ... a_vaikutus
Tuo selittäisi nuo hallusinaatiot egyptiläisistä jotka käskivät kirjoittamaan sekä kirjan valmistumisen nopeasti koska tajunta ollut laajenneessa tilassa jonka johdosta mielikuvitus laukannut paremmin kirjoittaessa.
Myös kirjan valmistumisen jälkeen hoitoon meneminen viittaa psykedeeleihin jotka ovat vieneet lievään psykoosiin liian kovan tajunnanvirran takia kirjoituksen aikana joka on mahdollisesti pirstaloinut psyykettä jonkun verran..

Tästä oli juttua myös ylen radiokuunnelmassa jonka aikoinaan kuuntelin:

Kulttuurin Huumehistoria:
Söikö Mika Waltari kärpässieniä? Oliko Fantastinen sinfonia oopiumin käyttäjän säveltämä? Milloin huumeita käyttävän taiteilijaneron hahmo on syntynyt? 12 teosta Kulttuurin eri alueilta ja 12 osainen sarja, joka kertoo miten huumeet ovat teosten syntyyn vaikuttaneet.

Tulipas pitkä teksti :D Pahoittelen jos tekstissä on virheitä/epäselvyyksiä koska nopeasti tämän kirjoittelin kiireessä

Spekultantti
Theo Kojak
Viestit: 1166
Liittynyt: Pe Elo 26, 2011 4:32 pm

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja Spekultantti »

Sinuhe oli hautunut koko sota-ajan Waltarin mielessä muiden kiireiden alla, eli se oli aika valmis purettavaksi paperille sodan jälkeen. Ei parapsykologiaa eikä kummituksia, vaikka aihe kutkuttaakin, vaan lähinnä psykologiaa.

"Waltari on sanonut, että hän olisi ollut valmis kirjoittamaan kauan hautomansa romaanin muinaisesta Egyptistä 30-luvun lopussa, jolloin näytelmä Akhnaton auringosta syntynyt 1938 oli sen esiharjoitus. Sota tuli väliin ja muutti romaanin rakenteen ja ajatussisällön täysin. Kun Waltari keväällä ja kesällä 1945 kirjoitti purkauksenomaisesti romaanin Sinuhe egyptiläinen, hän samalla syvien taustatutkimustensa elävöittämään Egyptiin heijasti oman aikansa ja äskeisen maailmansodan raunioittavat kokemukset, länsimaisen sivilisaation koko henkisen romahduksen."

Hoitoon joutuminen kirjan valmistuttua oli nupin nollaamista yleisimminkin koko sota-ajan kaaoksen ja kauheuden jälkeen. Waltarihan työskenteli sota-aikana Valtion Tiedotuslaitoksessa, jossa sai salaista tietoa mm. Viron miehityksestä, jonka yksityiskohdista virallinen Suomi joutui vaikenemaan pitkään sodan jälkeenkin.

"Sotavuodet 1939-1944 Waltari työskenteli Valtion Tiedoituslaitoksen (talvisodassa vielä Finlandia-uutistoimiston) palveluksessa kirjoittaen sotaponnisteluihin liittyviä artikkeleita, pääkirjoituksia, pakinoita, novelleja, reportaaseja ja satuja, myös neljä tietokirjaa, neljä romaania, elokuvakäsikirjoituksia, näytelmiä ja kuunnelmia. Tilatuissa teoksissa Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941) sekä Neuvostovakoilun varjossa (1942) hän saattoi käyttää Valtiollisen poliisin ja sotilastiedustelun salaisia lähteitä ja kykeni hahmottamaan ajankohtaisista suurvaltapoliittisista pyrkimyksistä kuvan, joka yhä vielä kestää tarkastelun historiantutkimuksen uusien tietojen valossa."

Lainaukset Mika Waltari-seuran sivulta:

http://www.mikawaltariseura.fi/mwaltari.html

Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4320
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Re: Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja ABC »

Erilaisia kummitusjahtiryhmiä on Suomessakin viime vuosina noussut kuin sieniä sateella. Suomalaiset investigaatiot ovat mielestäni huomattavasti laadukkaampaa tavaraa kuin monet takavuosien jenkkimenestykset.

Tähän asti paras, ammattilaistasoisesti tehty ja hyvin historiallisesti taustoitettu Suomessa tehty dokkari on ruotsinkielisen ryhmän Chasing The Dead'in Raaseporin linnan tutkimus:

https://www.youtube.com/watch?v=gqKQ6IxjU-M

Siinä tuli esille yksi mielenkiintoisimmista koskaan näkemistäni oudoista ilmiöistä (en spoilaa, katso itse!), joskaan en ole varma liittyykö se juuri kummituksiin. ;) Hieno ja näyttävä dokkari kaikin puolin. Tekstitys on valitettavasti vain englanniksi, mutta eiköhän suurin osa kykene seuraamaan sitä nykyisin.
Every ship must sail a world.

Vastaa Viestiin