En ole löytänyt tapauksesta mitään tietoa verkosta, en suomeksi enkä saksaksi, joten tässä tulee tuo artikkeli kokonaisuudessaan.
----------
Nykyposti 11 / 1982 (marraskuu):
Saksalaispariskunnan katoaminen Kevon luonnonpuistoon on edelleen arvoitus:
KATOSIVATKO HE TAHALLAAN?
(Teksti: Veikko Erkkilä)
Horst-Dieter Rabe ja Annemarie Sablowsky lomailivat viime kesäkuussa Utsjoella. He liikkuivat autolla ja näyttivät viettävän normaalia kiireetöntä kesälomaa.
Viimeinen havainto heistä on kesäkuun lopulta, jolloin heidän jälkensä näkyivät viime lumilla. Jäljet johtivat Kevon luonnonpuistoon. Kaikki muu onkin sitten hämärän peitossa. Yhteistä itsemurhaa pidetään eräänä mahdollisuutena.
Saksan lehdistössä on arvailtu, että Annemarie Sablowsky, 47, ja Horst-Dieter Rabe, 46, olisivat joutuneet karhun syömiksi.
Vaikka tämä olettamus onkin esitetty hyvin vahvana, ei se voi kuitenkaan mahtua niiden vaihtoehtojen joukkoon, joista oikea syy pariskunnan katoamiselle löytyy - jos löytyy. Utsjoella ei nimittäin ole karhuja, mutta sen asian harvat saksalaiset tietävät. Sitä paitsi karhun syömästa ihmisestä jää aina jotain jäljelle.
Annemarie Sablowsky ja Horst-Dieter Rabe tulivat Utsjoelle kuluvan vuoden kesäkuussa ja majoittuivat Utsjoen matkailuhotelliin. He liikkuivat omalla autolla ja he näyttivät viettävän kiireetöntä lomaa. Varsinainen lomakausi ei ollut vielä alkanut.
Pariskunta kävi Norjassa vuokraamallaan autolla. Auton vuokraamiseen oli varmaankin syynä se, että omassa autossa ei ollut talvirenkaita ja Norjan teillä oli liukkaat kelit.
Sitten kesäkuun loppupuolella Raben ja Sablowskyn auto seisoi Kevon luonnonpuistoon johtavan polun päässä paikoitusalueella. Lumessa näkyi heidän jälkensä ja ne johtivat puistoalueelle. Jälkiin ei kiinnitetty silloin mitään huomiota.
Jälkiä alettiin muistella myöhemmin eli siinä vaiheessa, kun hotellissa alettiin kaivata pariskuntaa. Heidän huonevarauksensa aika täyttyi, eikä heitä kuulunut hotelliin, jossa oli heidän tavaransakin.
Siinä vaiheessa heitä alettiin etsiä ja heidän autonsa löydettiin Kevon luonnonpuiston portilta.
Sää oli jatkunut kylmänä ja pariskunnan selviämismahdollisuuksia tunturialueella alettiin pitää olemattomina.
Etsinnät alkoivat kuukausi katoamisesta
Kun täysipainoiset etsinnät aloitettiin, olivat Rabe ja Sablowsky olleet kadoksissa noin kuukauden ajan.
Kevojoen rannalta löydettiin lautta, jonka arveltiin kadonneen pariskunnan tekemäksi. Lautta oli tehty keloista, ja ne oli sidottu yhteen nahkaremmeillä. Lauttaa rakennettaessa oli käytetty myös kirvestä.
- Lautta ei ole sittenkään kadonneiden tekemä. Tältä näyttää, sanoo Inarin nimismies Risto Lampela.
- Pariskunnalla ei ollut käytettävissään kirvestä. On tietysti mahdollista, että kadonneet olisivat silti lauttaa käyttäneet.
Lautan löytymisen jälkeen sammakkomiehet etsivät kadonneita Kevojoesta.
Kevon luonnonpuiston maastoja on haravoitu ihmisvoimin ja helikopterien avulla. Mitään merkkejä kadonneista ei ole löytynyt.
Annemarie Sablowsky ja Horst-Dieter Rabe eivät ole naimisissa eikä kummallakaan ole perhettä Saksassa.
Molemmat ovat kotimaassaan pankkivirkailijoita. Heidän ammattinsa onkin herättänyt epäilyjä mahdollisten kavallusrikosten pakoilemisesta. Mutta epäilyt ovat ainakin tähän saakka olleet turhia, heidän taustallaan ei ole minkäänlaisia rikoksia. Inarin poliisi on jo selvittänyt nämä kysymykset Interpolin ja Saksan suurlähetystön kanssa.
Ovatko he vielä jossain elävinä?
Mutta silti kysytään, katosivatko nämä ihmiset tahallaan. Ovatko he ehkä jossakin, missä haluavat jostain syystä olla tavoittamattomissa.
Valokuvat Annemarie Sablowskysta ja Horst-Dieter Rabesta on lähetetty Saksasta poliisillemme kadonneiden tunnistamista varten. Lähtökohtana on ollut ajatus, että kadonneet eivät olisikaan kuolleina luonnonpuistossa, vaan eläisivät jossakin.
- Monet vaihtoehdot ovat todennäköisiä niin kauan kuin tilanne pysyy tällaisena. Todennäköisintä kuitenkin on se, että kadonneet ovat yhä Kevon luonnonpuistossa. Etsinnät on lopetettu, mutta aina kuin rajavartioston helikopteri liikkuu Utsjoella päin, se tekee samalla etsintälentoja, sanoo nimismies Lampela.
Kesällä Kevojoen rantoja tarkkailtiin ja odotettiin, että mahdolliset ruumiit olisivat nousseet pintaan.
Luonnonpuiston pituus on 50 kilometriä ja leveys 10-20 kilometriä. Alueelle ihminen eksyy helposti siten, että ulkopuolisen on häntä vaikea löytää. Tosin näkyvyys harvan puuston vuoksi on puistossa hyvä eikä alueen laajuus ole siinä mielessä verrattavissa metsämaastoon.
Vuonna 1975 katosi Inarissa Pielpajärven maastoon saksalainen mies seurueesta, joka kävellen vieraili tiettömän metsämatkan takana olevassa erämaakirkossa.
Mies oli jättäytynyt seurueesta, eikä hänestä pitkään aikaan nähty merkkiäkään. Samalla matkalla mukana ollutta vaimoa kuulusteltiin epäiltynä syylliseksi miehensä katoamiseen. Vaimokin oli yhtä tietämätön kuin kuka tahansa seurueen jäsen.
Miehen lahonnut ruumis löytyi ruumis löydettiin seuraavana vuonna paikasta, josta häntä oli tarkoin etsitty. Etsijät eivät vain yksinkertaisesti sattuneet miestä huomaamaan.
Ehkä Sablowsky ja Rabe eksyivät huonossa säässä ja sitten kuolivat kylmyyteen ja nälkään. Ehkäpä he yrittivät etsiä suojaa paikasta, jonne lopullisesti jäivät ja jonne etsijät eivät ole osanneet mennä.
Kenties joku Kevon luonnonpuistossa vaeltava ihminen törmää kahden ihmisen jäännöksiin ja tuo vastauksen kysymyksiin.
----------
Näin NP. Kerrattakoon tässä vielä mitä tapauksesta sanotaan toisessa ketjussa:
Siinä faktat. Tästä katoamisesta on nyt reilut 30 vuotta. Tiettävästi vaeltajia on Kevossa joka vuosi aikamoinen määrä. Onko mitään tietoa siitä, mitä Rabelle ja Sablowskylle mahtoi tapahtua?Doctor Lecter kirjoitti:Utsjoella katosi kesäkuussa 1982 kaksi länsisaksalaista turistia. Heidän autonsa – metallinvihreä Citroën - oli ollut samoilla sijoilla Kevon luonnonpuiston reitin alkupäästä jo 13. kesäkuuta. Turistien tavaroista osa, mm. kameran objektiivi sekä kumisaappaat olivat edelleen heidän hotellihuoneessaan. Etsintöjä oli suoritettu niin maastossa kävellen kuin rajavartiolaitoksen helikopterilla ilmasta käsin. (Lehtileike jostain sanomalehdestä 9.7.1982).