CSI kirjoitti:Juu, selective attentsion in my arse.Tara kirjoitti: selective attention test: laske kuinka monta kertaa valkopaitaiset saavat pallon ja heittävät sen
http://www.youtube.com/watch?v=vJG698U2Mvo
Tässä teille tehtävä: Katsokaapa leppoisasti pallon heittelyä videolta ja sanokaa beeb, jos näette hassun hauskan vilkuttelevan gorillan?
Moniko teistä vielä missaa sen gorillan, kun assosioin selektiivinne tähän tapaan?
Selective attention toimii sitten toiseenkin suuntaan: jos lähetän/päästän 9-vuotiaan katsomaan hämärää murhapaikkaa ohjaamalla hänen aivonsa löytämään todisteita lähtemisestä tyyliin "joks se lähti", niin aivot myös niitä havaintoja helpommin tuottavat...olivatpa ne tosia tahi eivät.
Voitte testata tätä vaikka pimeällä autolla ajaessa. Auton valojen katveissa olevat isot kivet ym. möllötykset muuttuvat paljon herkemmin varmoiksi "hirvi havannoiksi", kun apukuski vieressä hokee "varo hirvi!" (vaikkei mitään oikeaa hirveä olisi näköpiirissäkään)
Kaikki , jotka tietävät gorilla- efektistä näkevät gorillan eli tieto asiasta auttaa havaitsemista.
Selektiivisesta tarkkaavaisuudesta on paljon tieteellistä tietoa, tutkimuksia ja esimerkkejä. Tarkkaavaisuuden suuntamisen yms. suhteen on myös yksilöllisiä eroja.
Lisänä on se, että Ulvilan tapauksessa oli kysymys erittäin traumaattisesta tapahtumasta, nähdä oma vanhempi verissään, jolloin kohteen fokusointi on varmaan moninkertainen. Positiivisemmissakin asioissa ko.havaintopsykologian prinsiippi on voimassa, ei liene sattumaa että esim. rakkauden yksittäisissä hetkissä yms ihminen kokee "muun maailman häviävän". En ihmettelisi, jos tällä lapsella olisi ollut toistuvasti jokin yksittäinen yksityiskohta tästä näystä.