Kirjoitus on nimimerkillä vuodatus.
Että jaksan inhota tätä natsi-Saksa meininkiä - eikä tämä ole vitsi, eikä mitään yli- eikä aliarvioimmista. Tämä on totuus, jota on jatkettu 70-luvulta asti systemaattisella suunnittelulla, pitkällä aikavälillä ja kutsumalla sitä hallituksi rakennemuutokseksi. Siihen on luotu tarvittava propaganda ja manipulointi, johon taktiikkaan kuuluu myös se, että ei ole missään vaiheessa julkisesti puhuttu kokonaisuudesta tai siitä, että mitä tällä strategialla rakennetaan ja mihin se todellisuudessa johtaa. Eikä kukaan enää edes ymmärrä kysyä tätä; riittää kun on muka rahakriisi, jota verrataan lähinnä hallitsemattomaan luonnonmullistukseen.
Toisaalta näin pitkän aikavälin toiminta on tiputtanut jo kaksi sukupolvea niin tiedosta, kokemuksesta kuin ymmärryksestäkin pois. Heillä ei enää ole edes karttaa tai kompassia mihin itsensä sijoittaisivat.
Ihmettelin jo alkaen 80-90-luvuilla, että miksi alkoi tämä omituisen jättimäinen lähihoitajakoulutus. Lähes kaikki yht äkkiä ryhtyivätkin valmistumaan lähihoitajiksi. Ammattinimike vastasi - siis mitä?
Ainakaan missään muualla kuin Suomessa sillä ei ole ollut mitään hoitopuolen arvoa. Jos suomalainen lähihoitaja haluaa töitä muualta Euroopasta, se edellyttää melkoiset jatko-opinnot. Mutta näin tehtiin Suomessa.
Samaan aikaan ryhdyttiin ajamaan totaalisesti alas kotiapupalvelutoimintaa kaikissa kunnissa 90-luvulla kun oli niin kamala pankkikriisi; oli avuttomina niin vanhukset, vammaiset kuin lapsiperheetkin. Ja paineet vain kasvoi. Sitten kotiapu muutettiin kotisairaanhoidoksi, jota sai jos sai, jos oli sairas eikä avuton. Tiedän lukemattoman monia esimerkkitapauksia lukemattoman monista tilanteista.
Kun oli ajettu tämä puoli alas, ryhdyttiin järjestämään laitoshoidon yksityistämistä verovaroin, joista olemme nyt saaneet lukea, että miten ne kalliit veroeurot kannettiin sinne paratiisisaarille, miten kuolleisuus on lisääntynyt ollen viime vuonna enimmillään sitten sotavuosien, ja siinä ohella välinpitämättömyys vain lisääntyy, lastensuojelulliset ongelmat ovat kasvaneet. On mahdottomat työpaineet ja riittämättömyydet murtavat kenttäväen, on loppuunpalamiset, jotka lopulta takaavat hoitopaikkoihin sen kaikista tunteettomimman hoitaja-aineksen. Moniko lähihoitaja on jo luopunut reservistä? Oli oltava paljon, jotta oli varaa valita. Mutta, tehokkuus vetää Suomen veroeuroja välistä, se ei ole kärsinyt millään tavalla - se elää ja voi hyvin - muutenhan rahanpuutteesta ei voitaisikaan näillä veroilla vinkua.
Nyt yksityistetty priorisointitoiminta on siinä vaiheessa, että voidaan jälleen leikata 300 miljoonaa euroa vanhusten laitoshoidosta painamalla jumalattoman hienoja yksityisesitteitä eettisestä vanhustenhoidosta kuin konsanaan juutalaisille natsi-Saksassa ennen lopullisia keskitysleiriuutisia. Joka hoito on siis maailman paras kotona, jonka kautta se vain - kun muuta vaihtoehtoa ei ole - kulkee yksityisen priorisoinnin haltuun "hoivapalvelukeskusten" nimellä.
Sano siinä sitten mielipiteesi - olet Ulvila-loukussa, kun valittavana on ääripäät, eivätkä totuudet.
Sanokaa minulle, että mistä helkkarista yht äkkiä olisi tullut takaisin ne resurssit kotihoitoon, joita siellä ei ole ollut ennen tätäkään katastrofia? Ja jotka sieltä on juuri ensimmäisenä poistettu. Laitoshoidosta leikataan 300 miljoona, vanhusten parhaaksi, mutta missään ei lue, että ne siirretään kotihoidon tukemiseen.
Olen keskustellut asiasta useiden lähihoitajien kanssa, jotka ovat suurinpiirtein vain kohautelleet olkapäitään, kun olen kysynyt, että miten ne jo sängyssä maanneet vanhukset ryhtyvät yht äkkiä siirrettynä kotihoitoon toimiviksi ja näppäriksi itsehoitajiksi, miten he pärjäävät?
Kuulemma eivät mitenkään.
Koitin wikistä tarkistaa tuota lähihoitajakoulutuksen aloitusvuotta, mutta ei sanaakaan. Sekin pitää näemmä sensuroida. Varmaankin nykysukupolvet luulevat, että Suomessa on aina ollut lähihoitajia. Ei todellakaan ole ollut. Kyseessä on ammattinimike, joka tipahti kaiken mahdollisen väliin - ja kuten sanottu, sillä ei muualla ole edes mitään merkitystä vastaa suurinpiirtein laitosapulaista, mutta ei kelpaa mihinkään hoitotyöhön.
http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hihoitaja
Mitä siellä keskitysleriin portin ylpuolella lukikaan?
On täydellinen Ulvila-loukku ryhtyä kinaamaan, että onko äidin parempi olla kotona kuin laitoksessa, kun todellinen ongelma ei ole paikka, vaan hoidon taso ja laatu suhteessa vanhan ihmisen toimintakykyyn ja tarpeisiin. Se on näissä keskusteluissa rahan sijasta toisarvoinen asia.
Hallituksen rakennepakettiin lukeutuva suunnitelma vanhusten laitoshoidon vähentämisestä 300 miljoonalla eurolla herätti tuttua huolta oppositiossa. Laitoshoidon vähentämistä pidetään oppositiossakin laajalti hyvänä tavoitteena, mutta korvaavien hoitomuotojen käytännön toteutumista epäillään.
Löydättekö jostakin opposition kysymystä, että siirretäänkö nyt vanhusten parhaaksi tämä 300 miljoonaa euroa kotihoidon tukemiseen? Minä en ole löytänyt - he vain epäilevät resurrsien riittämistä. Ne ovat aivan samaa jengiä kaikki, heille tulevaisuuden kansallissosialisteinen taivaspaikka avautuu tämän päivän mielipiteiden - ei tekojen - mukaan.
Tässä tätä loistavaa matematiikkaa. Ja mitä ilmeisemmän tarkoituksellista.
Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman puhui jopa vanhusten ”vapauttamisesta” laitoshoidosta. Backmanin mukaan "vanhusten vapauttaminen laitoshoidosta kattavien avopalvelujen ja tuetun palveluasumisen piiriin säästää samalla 300 miljoonaa euroa".
Kyllä varmasti, juuri näin, tosin menee hetken aikaa, kun nääntyminen ei tapahdu ihan hetkessä, vaikka nyt ilmeisesti ei enää ole ateriapalveluitakaan, ei ainakaan lämpimällä ruualla. Tietysti tuo apteekissa lääkkeet dosettiin lataava laite voi mennä yht äkkiä epäkuntoon, ja minkäpä sille sitten voisi. Kukapa siihen voisi olla syyllinen?!
