ETYK 1975 - merivartijoiden aiheuttama kuolemantuottamus

[rahima]

Olin silloin v. 1975 melko nuori, politiikka ei niin kauheasti kiinnostanut, mutta murhat ja vastaavat ovat jääneet muistiin, oikeastaan ainoana muistikuvana tapahtumasta. Muisti ei kuitenkaan ole kovin tarkka, muistaisiko joku paremmin tai löytyykö tietoa jostain.
Silloin tapahtui henkirikos jossakin ETYK-tilaisuuden lähistöllä. Olikohan se Töölönlahdella, joku liikkui veneellä tai jotakin vastaavaa liikehdintää. Henkilö oli aseeton, mutta joku virkaintoinen tilaisuuden turvamiehistä ampui tämän henkilön. Asiaa käsiteltiin melko pintapuolisesti siihen aikaan. Tekijä jäi muistaakseni ilman rangaistusta. Olihan siellä niin arvokasta väkeä, että ei siinä yhden suomalaisen henki paljoa painanut.
Silloin asiasta puhuttiin paljon, mutta nyt näyttää koko tapaus unohtuneen. Miksi minä en muuta muistakkaan koko tapahtumasta?

[Rescuer]

Muistaakseni paikkana oli Laajalahti. Vesialueen sulku oli juuri päättyy nyt, mutta ilmeisesti tieto ei ollut tullut kaikille. Alueella partioimassa oli merivartioston vene, josta ammuttiin alueelle kohti tullutta venettä kohti varoituslaukaus valopistoolilla kohtalokkain seurauksin. Valoraketti osui veneeseen sytyttäen sen räjähdysmäisesti palamaan eikä veneessä olleen pelastamiseksi ollut mitään tehtävissä.

[L.G.W.Persson]

Jos on kiinnostusta, voi tapauksesta lukea Hannes Markkulan kirjasta "Suomalainen murha".

[mikko1979]

Laajalahti oli tapahtumapaikka ja veneessä oli kaksi ihmistä, jotka kuolivat. Tästä on myös juttu Poliisi kertoo kirjassa vuodelta 1977.

Tapahtui siis 31.7.1975. Lainaus kirjan tekstistä.

Kello oli 23.20, kun rikospoliisi sai järjestyspoliisilta puhelimitse tiedon, että Kuusisaaren rannassa oli palanut moottorivene ja veneessä pahoin palanut miehen ruumis. Poliisi oli ollut paikalla melkein tapahtumien alusta saakka, sillä havaittuaan lahdella palavan veneen, poliisin vartiomoottorivene oli ajanut sen luokse ja osallistunut sammutustoimiin.

Rikospoliisista lähti heti tapahtumapaikalle kolme päivystysvuorossa ollutta väkivaltaryhmän konstaapelia ja kaksi teknisen toimiston konstaapelia. Vene oli Espoon kaupungin puolella Otaniemen rannassa, minne toinen merivartioston vene oli sen hinannut. Lujitemuovinen vene oli pahoin palanut ja sen pohjalla oli tunnistamattomaksi palanut miehen ruumis. Tutkijat suorittivat tavanomaisen alkututkinnan ja toimittivat siinä yhteydessä paikalla olleiden merivartioiden ja poliisien alustavan puhuttelun.

Merivartioylikersantti Jorma Hirvonen ja merivartija Jarl Mikkonen kertoivat olleensa palaamassa Kalastajatorpalta päin Otaniemen suuntaan turvaamistoimien päätyttyä, kun heitä vastaan oli tullut valoitta ajanut ja mutkitteleva moottorivene, jonka he virkavelvollisuuksiensa mukaisesti olivat päättäneet pysäyttää. He olivat näyttäneet sille valaisimella punaista pysähdysmerkkiä, mutta vene ei ollut pysähtynyt, vaan jatkanut mutkittelevaa ajoaan ja jopa yrittänyt ajaa merivartioveneen päälle. Silloin Mikkonen oli ampunut valopistoolilla laukauksen pimeän moottoriveneen eteen, mutta valoammus olikin osunut moottoriveneeseen ja lävistänyt sen ohjaamon takana olleen kankaisen kuomun, jolloin vene oli nopeasti syttynyt palamaan. Merivartijat olivat heti yrittäneet sammuttaa palavaa venettä vaahtosammuttimellaan, mutta se ei kuitenkaan ollut aluksi toiminut.
Myöhemmin kävi selville, että tämä merivartijoiden alustava kertomus ei kaikilta osin pitänyt paikkaansa. Kummankin todettiin lemahtavan oluelle, mutta humalaisilta he eivät vaikuttaneet. Oikeuslääkärin välittömästi suorittamassa kliinisessä humalatutkimuksessa Hirvosessa ei havaittu merkkejä alkoholin nauttimisesta, mutta Mikkosessa kyllä.
Toisen veneessä olleen miehen ruumis löytyi 5.8. Yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta saatiin ennakkotiedot merivartijoiden verenalkoholista. Tutkimuksen mukaan Hirvosen verenalkoholi oli tutkimushetkellä ollut 0.65 promillea, joka vastasi tapahtumahetken verenalkoholia 1.13 promillea, sekä Mikkosen verenalkoholin vastaavat luvut olivat 0.81 promillea ja 1.04 promillea. Tutkimuksissa oli tässä vaiheessa selvinnyt myös, että tapahtuma-aikana merivartijoiden veneessä oli ollut kaksi naista. Lisäksi tiedettiin, että tulipalon syttymisen jälkeen merivartijoiden vene oli ajanut kovaa vauhtia Otaniemen suuntaan tarkoituksenaan jättää veneessä olleet naiset sinne rantaan. Sen jälkeen vene oli palannut paikalle ja sen miehistö ryhtynyt sammutus ja pelastustoimiin. Naiset eivät kuitenkaan olleet päässeet maihin, koska portti oli ollut lukossa, joten heidät oli otettu uudelleen kyytiin ja he olivat olleet kyydissä tapahtuma-aikana.

Kummallekin vainajalle suoritettiin oikeuslääketieteellinen ruumiin avaus. Veneen omistajan kuolinsyynä oli pahat palovammat. Ruumiinavauspöytäkirjan lausunnon mukaan erittäin runsas alkoholin nauttiminen oli myötävaikuttavana tekijänä kuolemaan johtaneessa tapahtumaketjussa. Vainajan verenalkoholiksi todettiin 3.49 promillea ja virtsan alkoholimääräksi 4 promillea. Useimmat ihmiset kuolevat alkoholimyrkytykseen verenalkoholin ollessa 4 promillea.

Viimeksi löytyneen vainajan kuolinsyynä oli hukkuminen ja siinäkin runsas alkoholin nauttiminen oli myötävaikuttava tekijä. Hänen verenalkoholinsa oli 2.24 promillea ja virtsan alkoholi 2.76 promillea. Veneen omistajan todettiin hengittäneen häkää ennen kuolemaansa, mikä todistaa hänen olleen elossa palon alkuvaiheessa.

Poliisitutkintapöytäkirjaan kertyi sivuja kaikkiaan 98. Kaikki mahdolliset todistajat kuulusteltiin. Tapahtuman saaman suuren julkisuuden vuoksi heitä kertyikin melko paljon. Kertomukset olivat jossakin määrin ristiriitaisia keskenään.

Pääsyyllisen Mikkosen tuomio oli kahdeksan kuukautta ehdollisena, jonka Hovioikeus nosti yhdeksäksi kuukaudeksi.