Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Selvinneet tapaukset ja tuntemattomat löydetyt.
fangs
Roger Murtaugh
Viestit: 898
Liittynyt: Su Elo 07, 2011 10:20 am

Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja fangs »

Annandalen Jane Doen ketjussa tuli puheeksi Grateful Doen tapaus, ja vaikka tapaus onkin jo ratkennut, siitä toivottiin suomenkielistä koostetta tänne minfoon. Ajattelin, että sen sijaan että tekisin aloituksen pelkästään Grateful Doesta, voisi koota yhteen näitä vuosikymmenten jälkeen identifioituja. On aina kiinnostavaa kuinka näin pitkän ajan jälkeen onnistutaan antamaan identiteetti jollekin, jonka henkilöllisyyttä jo varmasti monet ovat pitäneet mahdottomana tapauksena enää selvittää, ja samalla saatu tieto omaisille kauan sitten kadonneen läheisen kohtalosta. Toisaalta se antaa myös toivoa, että tällaiset tapaukset kuin esimerkiksi Lyle Stevik, Annandalen Jane Doe ja tuhannet muut vastaavat, voi vielä ihan oikeasti olla mahdollista ratkaista nykytekniikan ja internetin mahdollistaman helpon ja nopean tiedonvälityksen avulla. Tässä pari tapausta, joissa Doe-mysteeri on onnistuttu ratkaisemaan vielä vuosikymmenten päästä. Ketjuun saa vapaasti lisätä vastaavia!

Grateful Doe, 1995

26.6.1995 Virginia. Tuhoisan auto-onnettomuuden jäljiltä löydetään kahden nuoren miehen ruumiit. Auton kuljettaja pystytään nopeasti identifioimaan Michael Hageriksi, 21, mutta kyydissä olleelle ei tahdo löytyä henkilöllisyyttä. Hagerin perheellä ei ole aavistustakaan, kuka heidän poikansa autossa matkustanut nuori mies oli. Kummankaan miehen verestä ei löydy alkoholia tai huumeita, ja tutkijat uskovat kuljettajan nukahtaneen rattiin, jolloin auto on törmännyt kovassa vauhdissa puuhun. Kyydissä olleen, Grateful Dead -paitaan ja farkkuihin sonnustautuneen nuoren miehen uskotaan olleen liftari, jonka Hager on ottanut kyytiinsä ennen onnettomuutta. Alkaa etsintä Grateful Doe -lempinimen saaneen nuoren miehen henkilöllisyyden selvittämiseksi, etsintä joka tulee kestämään 20 vuotta...

Kuvavuosina 1995 ja 2012 tehdyt luonnokset Jasonista... hieman on tekniikka kehittynyt :)

Grateful Doen kasvot tuhoutuivat onnettomuudessa niin pahoin, ettei hänestä voitu julkaista post mortem -valokuvia; sen sijaan hänen kasvoistaan tehtiin luonnoksia, joita käytettiin etsintäilmoituksissa. Hänellä oli yllään Grateful Dead -paita, farkut, valkoiset sukat ja Fila-merkkiset juoksukengät. Hänen taskustaan löytyi keltainen sytkäri, dollarin verran pikkukolikoita, kaksi Greatful Deadin konserttilippujen kantaa (konsertit olivat olleet Washington DC:ssä 24. ja 25. kesäkuuta), sekä lappu jossa oli teksti "Jason, anteeksi että meidän piti lähteä, nähdään, soita minulle #914-XXXX, Caroline T. ja Caroline O. Moi!!!!" . Lisätuntomerkkeinä Grateful Doella oli pieni kotitekoisen näköinen tähtitatuointi vasemmassa käsivarressaan, sekä jotain mikä näytti haalistuneelta (myös kotitekoiselta) tatuoinnilta oikeassa käsivarressaan. Hänellä oli pitkät punertavaksi värjätyt vaaleat, kiharat hiukset, ja arpi selässään.

Kuva

Lapussa olleesta puhelinnumerosta puuttui aluekoodi. Puhelinnumero ei koskaan johtanut minkäänlaisiin lisävihjeisiin tapauksen selviämiseksi, eikä kumpaakaan Carolinea ole tähän päivään mennessä löydetty. Varmaksi ei voitu tietää edes, oliko Doen etunimi oikeasti Jason kuten lapusta pystyisi päättelemään, sillä ketään ikähaarukkaan sopivaa kadonnutta Jasonia ei tuntunut löytyvän mistään osavaltiosta, vaikka millä keinoin yritettiin etsiä. Jossain vaiheessa nettipalstoilla teorisoitiinkin, että ehkä Doella oli vain mukanaan jollekin toiselle tarkoitettu lappu, tai että hän olisi valehdellut nimensä Carolineille.

Poliisi onnistui jäljittämään Doen taskussa olleet konserttiliput lipputrokarille (siis näitä jotka ostavat ison määrän lippuja suosittuihin konsertteihin ja myyvät ne kalliimmalla kun konsertti on loppuunmyyty), mutta tämä ei muistanut kelle oli liput myynyt. Doen sormenjälkiä verrattiin tuloksetta kansallisiin tietokantoihin. Hänen DNA:taan yritettiin vuosien kuluessa mätsätä yli kahdensadan hänen profiiliinsa sopivan, kadonneeksi ilmoitetun miehen kanssa, edelleen ilman tulosta. Alkoi vaikuttaa, että kukaan missään ei tunne tai kaipaa tätä nuorta miestä. Internetin keskustelupalstat kyllä välittivät, ja keskustelu velloi mysteerimiehen henkilöllisyydestä. Teorisoitiin mm. että hän olisi joku koulukodissa kasvanut, jolla ei ole perhettä eikä ystäviä. Kiertolainen, jota kukaan ei kaipaa.

Vuonna 2014 Websleuthin käyttäjä greymetal alkoi levittää Grateful Doen tapausta Redditissä ja Imgurissa. Vihdoin tapahtui jotain käänteentekevää. Eräs mies Illinoisista näki Grateful Doen luonnoksen imgurissa, ja tunnisti tämän entiseksi kämppäkaverikseen Jasoniksi. Jason oli myös ollut suuri Grateful Dead fani. Mies otti yhteyttä kuvan postaajaan ja he alkoivat keskustella. Tämä mies ei muistanut Jasonin sukunimeä, mutta löysi tästä valokuvia heidän kimppakämppäajoiltaan. Valokuvien yhdennäköisyys luonnoksiin oli huomattava. Mies osasi myös kertoa, että Jason oli asunut Illinoisissa ja Etelä-Carolinassa. Näin Grateful Doeta alettiin vihdoin etsiä oikeiden valokuvien kanssa, ja kohdistaa etsintöjä oikeaan suuntaan. Etsintäilmoituksia levitettiin ympäri nettiä aina facebookia ja redditiä myöten, ja se sai myös runsaasti uutta mediajulkisuutta. Lopulta kuvat päätyivät Jasonin velipuolen, ja hänen kauttaan Jasonin äidin silmiin.

Kuva

Vuonna 2015 Jasonin sisaruspuolet kävivät antamassa DNA-näytteet ja Jasonin äiti teki Jasonista virallisen katoamisilmoituksen, niin että näitä näytteitä voitiin verrata. Joulukuussa 2015, 20 vuotta traagisen auto-onnettomuuden jälkeen, Grateful Doe sai vihdoin nimensä takaisin - Jason Callahan. Kävi ilmi, että 19-vuotias Jason oli vuonna 1995 lähtenyt seuraamaan Grateful Deadia ja elämään jossain määrin kiertelevää elämää. Jasonin äiti oli luullut, että Jason ei halunnut pitää enää yhteyttä perheeseensä, ja vuosi toisensa jälkeen kaivannut poikaansa ja toivonut että tämä elää elämäänsä onnellisena jossain. Jossain vaiheessa äiti oli yrittänyt tehdä katoamisilmoituksen, mutta ei saanut selvyyttä mihin se pitäisi tehdä, sillä Jasonin liikkeistä, edes osavaltiosta, ei ollut mitään tietoa. Jasonilla oli myös monta sisarpuolta, jotka olivat nähneet Jasonin viimeksi lapsina eivätkä tienneet tämän olevan kadoksissa. Jasonilla oli eläessään paljon ystäviä, ja hänen entinen kämppiksensä kuvaili tätä lämpimäksi ja ystävälliseksi persoonaksi, joka tutustui helposti ihmisiin. Luonnollisesti nämä ystävät kuitenkin ajattelivat vain, että Jason oli vain lähtenyt muualle ja yhteys katkennut.

Kuva


Vain 19-vuotiaana kuollut Jason Callahan tunnettiin Grateful Doena pitempään kuin ehti tällä pallolla elää. Yli 20 vuotta kuolemansa jälkeen hän sai kuitenkin nimensä takaisin, ja Jasonin tuhkat toimitettiin hänen omaisilleen. Tästä kiitos kuuluu internet-käyttäjille, jotka jaksoivat vuodesta toiseen pitää tätä ehkä jo mahdottomana pidettyä tapausta pinnalla, ja toki myös nykyiselle DNA-tekniikalle jonka avulla saatiin lopullinen ja aukoton varmuus siitä että Grateful Doe tosiaan oli Jason Callahan.


Caledonia Jane Doe tai "Cali Doe", 1979

10.11.1979, Caledonia, New York. Maissipellon laidasta löydetään nuoren naisen/tytön ruumis. Naista on ammuttu kahdesti. Murhayön rankkasateet pesevät pois mahdolliset johtolangat, mutta murhaajan lisäksi myös uhrin henkilöllisyys osoittautuu lähes mahdottomaksi selvittää...

Kuva

Jane Doeta oli ammuttu kahdesti; kerran päähän ja kerran selkään. Hänelle ei oltu tehty seksuaalista väkivaltaa. Hänen taskunsa oli käännetty ympäri, mahdollisesti tarkoituksena viedä henkilöllisyystodistukset.

Jane Doen iäksi arvioitiin 13-19 vuotta. Vartalon rusketusrajat antoivat olettaa, että hän oli tullut jostain kaukaisesta, lämpimämmästä osavaltiosta. Doella oli ruskeat silmät ja laineikkaat, vaaleanruskeat värjätyt hiukset, sekä korallinpunaiseksi maalatut varpaankynnet. Hänellä oli hopeinen kaulakoru, jossa oli kolme turkoosia kiveä, sekä kaksi metallista avaimenperää, joista toisessa, sydämen muotoisessa, oli avaimen mallinen aukko ja teksti "se jolla on avain, voi avata sydämeni", ja toinen avaimenperä oli siihen sopivan avaimen mallinen. Nämä avaimenperät olivat rihkamaa, joita sai New York State Thruwayn varrella olevista automaateista, ja tutkijat uskovatkin Jane Doen ja hänen tappajansa matkanneen Caledoniaan tätä kautta.

Paikallisen dinerin tarjoilija muisti nähneensä Doen aiemmin syömässä tuntemattoman valkoihoisen, silmälasipäisen miehen kanssa. Miestä ei ole tähän päivään mennessä tunnistettu, ja hän on mahdollinen epäilty Doen murhassa. Doen ruumiinavauksessa hänen vatsalaukustaan löytynyt ruoka sopii yhteen tarjoilijan kertomuksen kanssa, joten on todennäköistä että hänen näkemänsä nuori nainen tosiaan oli Cali Doe.

Kuva
Luonnos Doen seurassa nähdystä miehestä, mahdollisesta murhaajasta


Livington Countyn poliisi ei koskaan lakannut tutkimasta tapausta. Kunnan sheriffi John York piti henkilökohtaisesti huolen, että tutkinta pysyi aktiivisena. Vuosien varrella seurattiin tuhansia vihjeitä ja johtolankoja, jotka eivät kuitenkaan näyttäneet johtavan mihinkään. Tapaus sai myös kansallista huomiota ja se esitettiin mm. America's Most Wanted -sarjassa. Vuonna 1984 sarjamurhaaja Henry Lee Lucas tunnusti Cali Doen murhan, mutta ei tiennyt tytön nimeä. Minkäänlaista näyttöä Lucasin osallisuudesta murhaan ei kuitenkaan löydetty, eikä se sopinut Lucasin profiiliin. Lähes varmasti Lucas valehtelikin murhasta.

Vuonna 2005, 26 vuotta Doen kuoleman jälkeen, DNA-teknologia oli kehittynyt huomattavasti, ja Doen hauta avattiin DNA-näytteen saamiseksi. DNA-näytettä vertailtiin kansallisiin tietokantoihin ilman tuuria. Kaksi hänen hammastaan lähetettiin isotooppitutkimukseen ja hänen vaatteistaan tehtiin siitepölytutkimus. Isotooppitutkimus antoi viitteitä, että Doe olisi viettänyt hiljattain aikaa Floridassa, eteläisessä Kaliforniassa, Arizonassa tai pohjois-Meksikossa, ja siitepölytutkimus tuki tätä teoriaa. Nämä uudet tiedot eivät silti johtaneet läpimurtoon tapauksen ratkaisemisessa.

2010-luvulla, kaukana Caledoniasta, floridalainen Laurel Nowell alkaa yrittää jäljittää vanhaa koulukaveriaan 70-luvulta, Tammy Alexanderia. Nainen ei löydä Tammya sosiaalisesta mediasta vaikka kuinka etsii, mutta hän löytää Tammyn siskopuolen Pamela Dysonin, jota päättää lähestyä kysyäkseen Tammyn kuulumisia ja nykyistä olinpaikkaa. Kun Dyson kertoo, että Tammy oli karannut kotoaan 16-vuotiaana vuonna 1979 eikä hänestä ole sen koommin kuultu, Nowell huolestuu. Nowell ja Dyson keskustelevat asiasta, ja Dyson ottaa yhteyttä Hernando Countyn poliisilaitokseen, mistä saa kuulla ettei Tammy Alexanderista ole koskaan tehty katoamisilmoitusta. Dyson itse muistaa vanhempiensa tehneen katoamisilmoituksen aikanaan, mutta päättelee että poliisi ei ehkä silloin ole ottanut sitä vakavasti, koska Tammylla oli tapana karkailla kotoaan. Dyson ja Nowell tekevät Tammy Alexanderista virallisen katoamisilmoituksen vuonna 2014, 34 vuotta hänen katoamisensa jälkeen.

Kuva

Syyskuussa 2014 Kaliforniassa, Carl Koppelman ei ole uskoa silmiään kun löytää NamUsin tietokannasta sinne vasta lisätyn katoamisilmoituksen. Koppelman on artisti joka tekee poliisille luonnoksia kadonneista ja tunnistamattomista henkilöistä, ja hän on maalannut myös uusimman luonnoksen Caledonian Doesta, sekä osallistunut aktiivisesti ko. Doeta koskeviin keskusteluihin Websleuths-foorumilla. Tammy Alexanderin katoamisilmoituksessa oleva valokuva on kuin ilmetty Caledonian Doe. Viranomaisille ilmoitetaan asiasta välittömästi, ja Doen DNA:ta verrataan Tammy Alexanderin siskopuolelta otettuun DNA:han. Testit antavat positiivisen tuloksen. Yli 35 vuotta kuolemansa jälkeen Caledonian Doe saa nimensä takaisin. Hänen hautaansa ei ryhdytä siirtelemään näin pitkän ajan jälkeen, mutta hautakivi jossa aiemmin luki Jane Doe, korvataan kivellä jossa nyt lukee Tammy Jo Alexander.

Kuva

Tammy Alexander eli huonoissa perheoloissa ja karkaili kotoaan usein. Hänen lääkeriippuvainen, väkivaltaan taipuvainen, itsetuhoinen äitinsä kuoli vuonna 1998, koskaan saamatta tietää mitä Tammylle tapahtui. Tammyn siskopuoli Dyson oli elänyt uskossa, että Tammy oli yksinkertaisesti ottanut hatkat ja aloittanut uuden elämän jossain muualla, kuten hän itsekin oli tehnyt. Kuvitelmissaan hän oli nähnyt Tammyn elämässä onnellista perhe-elämää aviomiehen ja lasten kanssa jossain kaukana surkean lapsuutensa maisemista.

Tammy Alexanderin murhaajan henkilöllisyys on edelleen mysteeri; murhan tutkintaa jatketaan edelleen.
Cothe
Armas Tammelin
Viestit: 88
Liittynyt: To Maalis 03, 2016 2:18 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Cothe »

Kiitos näistä. Mukavaa lukea myös tapauksista, joille on saatu jonkinlainen ratkaisu vuosien päästä.
A Laza
Alibin satunnaislukija
Viestit: 58
Liittynyt: Su Joulu 07, 2008 12:31 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja A Laza »

Todella mielenkiintoisia nämä pitkän ajan jälkeen tunnistetut tapaukset. Surullistakin, ettei kukaan lähipiirissä ole enempää vaivautunut etsimään.
Hämärästi muistan lukeneeni jokin aika sitten iltapäivälehdestä jostain sarjamurhaajan uhrista, joka tunnistettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Yritän etsiä, josko löytäisin sen uutisen vielä tai jos joku muu muistaa kyseisen uutisen, niin laittakaa tänne linkkiä.
fangs
Roger Murtaugh
Viestit: 898
Liittynyt: Su Elo 07, 2011 10:20 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja fangs »

Kiva kuulla, että nämä kiinnostaa muitakin. :) Mielessäni on vielä yksi tapaus josta voisin kirjoittaa jonkilaisen koosteen tähän joskus kun saan aikaiseksi.

A Laza, en ole tuollaista juttua missään iltapäivälehdessä nähnyt, mutta muistatko olisiko voinut olla kyseessä se raskaana ollut Alcalan uhriksi paljastunut ruumis, joka löydettiin 80-luvulla ja identifioitiin 2015? Tosin näitä on varmasti ollut useampiakin, voi olla kyseessä ihan eri tapauskin, tuo vaan tuli mieleen kun olen muualta siitä lukenut.
Dr Bergmeister
Adrian Monk
Viestit: 2803
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 10:37 pm
Paikkakunta: Pohjanmaan rannikkoseutu

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Dr Bergmeister »

Onpa mielenkiintoinen ketju, kiitos aloittajalle.! Lisää juttuja vaan kehiin, jos jaksat kääntää ja kirjoittaa.
Gods made heavy metal.
A Laza
Alibin satunnaislukija
Viestit: 58
Liittynyt: Su Joulu 07, 2008 12:31 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja A Laza »

Kyseessä oli tämä tapaus:
Läpimurto lähes 50 vuotta vanhassa mysteerissä: Oliko Ruotsissa syntynyt Reet, 19, murhaaja Charles Mansonin uhri?
Charles Manson on edelleen elossa ja istuu elinkautista murhista. Kuva vuodelta 2011.

Yhdysvalloissa on lähes 50 vuoden jälkeen tunnistettu nainen, jonka epäillään kuuluvan sarjamurhaaja Charles Mansonin uhreihin.
Charles Manson johti 60-luvun lopulla ”Perheeksi” kutsuttua kulttia, jonka jäsenet murhasivat ihmisiä Mansonin käskystä kesällä 1969. Uhrien joukossa oli muun muassa Roman Polanskin näyttelijävaimo Sharon Tate.

Kesällä 1969 murhattiin myös 19-vuotias tyttö, jonka ruumis löydettiin pensaikosta Hollywoodin kukkuloilta. Häntä oli lyöty puukolla 150 kertaa.

Naisen henkilöllisyys on ollut mysteeri lähes 50 vuoden ajan. Tunnistamatta jäänyt uhri sai aikoinaan nimen Jane Doe #59, joka vastaa suunnilleen suomalaista ”Maija Meikäläistä”. Nyt Los Angelesin poliisi LAPD on selvittänyt, kuka Jane Doe oli.
Nainen on Ruotsissa syntynyt, mutta Kanadan Montrealissa kasvanut Reet Jurvetson. Hän matkusti Kanadasta Kaliforniaan vuonna 1969.

Poliisin mukaan Reet oli kertonut ystävilleen, että hän matkustaisi Los Angelesiin tapaamaan miestä, jonka oli kohdannut aiemmin kahvilassa. Perillä hän lähetti perheelleen postikortin, jossa kertoi viihtyvänsä Kaliforniassa ja löytäneensä mukavan asunnon. Sen jälkeen tytöstä ei kuulunut enää mitään, People kirjoittaa.

Los Angeles Timesin mukaan jutun tutkinta alkoi uudestaan vuonna 2003, kun LAPD:n eläkkeellä oleva tutkija oli saanut vihiä tapaukseen liittyvästä johtolangasta, johon liittyi DNA-näyte. Näyte ja uhrin valokuvia toimitettiin kansalliseen kadonneiden henkilöiden tietokantaan, mutta sen jälkeen mitään ei taaskaan tapahtunut vuosiin.

Tunnistettiin viime talvena

Läpimurto tapahtui kesällä 2015, kun Jurvetsonin tuntenut henkilö törmäsi valokuvaan ja otti yhteyttä hänen sisareensa Anneen. Sisarelta otettu DNA-näyte johti henkilöllisyyden vahvistamiseen joulukuussa, LAPD:n tutkija Luis Rivera kertoo lehdelle.

Palapelistä puuttuu silti vielä oleellinen osa: kuka naisen tappoi? Alun perin poliisi arveli tekijäksi Mansonin ”perhettä”. Ajankohta, paikka ja raaka tekotapa mahdollistavat yhteyden Mansonin murha-aallon kanssa, mutta konkreettisia todisteita ei ole.

Reutersin mukaan vankilassa istuvaa Mansonia, 81, on kuulusteltu tapauksesta, mutta mitään tutkinnan kannalta hyödyllistä ei paljastunut. Tutkinta jatkuu edelleen.
Anu-Elina Ervasti
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 67721.html
fangs
Roger Murtaugh
Viestit: 898
Liittynyt: Su Elo 07, 2011 10:20 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja fangs »

^ Ok eli ihan eri juttu kuin luulin. Tuo oli minulle ihan uusi tapaus, kiitos A Laza! :) Lukaisin nopeasti Wikipediasta (vain englanniksi, sorry) lisää tuosta Reet Jurvetsonin tapauksesta, sen enempää en siihen siis ole paneutunut.

Tuon lyhyen wiki-artikkelin perusteella mielenkiintoista oli, että myöskään tästä Jurvetsonista ei oltu koskaan tehty katoamisilmoitusta, perheensä oli vain ajatellut että hän on "vapaa sielu" ja elelee elämäänsä siellä jossain... Ja tapaus oli lähtenyt selviämään, kun Reetin siskon, Annan, ystävät olivat selailleet NamUsia ja nähneet siellä luonnokset tunnistamattomasta Jane Doesta, joka heidän mielestään muistutti aivan Annen siskoa Reetiä. Tästä tapauksesta varmasti löytyisi enemmänkin juttua kun rupeaisi tutkimaan. Aika huikea juttu silti, että melkein 50 vuoden jälkeen vielä löytynyt tällekin identiteetti, ja surullista ettei häntä olla etsitty ilmeisesti juuri lainkaan. :? Mansonin perheen lisäksi on toinenkin epäilty hänen murhassaan, hienoa olisi jos vielä murhakin ratkeaisi.

Sievä tyttö

Kuva
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4913
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

^^Mansonin haastattelu tuollaisissa asioissa on yhtä järkevää kuin tiedustella porolta piin arvoa. Kyseinen ukkeli saattaa vastata ihan mitä tahansa, tunnustaa tai olla tunnustamatta ja kumpikin voi olla totta tai tarua. Jos kyseessä on Mansonin perheen jäljiltä uhri, ei se tule selviämään kuin vasta sitten jos joku ulkopuolinen on nähnyt tapauksen ja päättää puhua, tai joku perheeseen kuulunut avaa sanaisen arkkunsa. Mansonin kautta totuutta ei tulla saamaan.

Luulin myös eri tapaukseksi, muistelin että joku Gacyn uhri tunnistettiin vasta viime vuosina, mutta se olikin ollut jo 2007 kun Timothy McCoy tunnistettiin (kahdeksan löydettyä uhria pysyy edelleen mysteerinä toistaiseksi ainakin).

Mutta kiitoksia tästä ketjusta, toivottavasti sinulla on aikaa muitakin juttuja availla Minfoon näistä vastaavista.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

fangs
Roger Murtaugh
Viestit: 898
Liittynyt: Su Elo 07, 2011 10:20 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja fangs »

Jos nyt pilkkua viilataan niin tämä tapaus ei ehkä täysin sovi tämän otsikon alle, sillä "Lori" kuoli vasta vuonna 2010 ja identifioitiin 2016, mutta koska hänen oikea identiteettinsä oli hämärän peitossa vuosikymmenien ajalta ennen kuolemaa, niin menköön samaan. Hieman erilainen tapaus verrattuna noihin aiempiin!

Tapaus "Lori Ruff", 1968-2010

Vuonna 2003 itäteksasilaisen varakkaan perheen poika Jon Blakely "Blake" Ruff tapaa raamattupiirissä Lori Kennedy -nimisen naisen. Blake ihastuu saman tien kauniiseen, pitkään ja hoikkaan brunetteen. Tästä alkaa suhde, joka johtaa Blaken ja Lorin avioliittoon seuraavana vuonna. Blaken vanhemmat ovat epäileväisiä poikansa uuden puolison suhteen, eikä epäilyjä ainakaan lievennä se ettei Lori halua puhua lainkaan omasta perheestään tai menneisyydestään. Hän kertoo olevansa kotoisin Arizonasta, perheensä ainoa lapsi ja että hänen vanhempansa ovat kuolleet, sekä että hänen isänsä oli epäonnistunut pörssimeklari, mutta juuri muuta Lori ei suostu menneisyydestään tai suvustaan kertomaan ja tuntuu välttelevän aihetta, välillä jopa aggressiiviseen sävyyn. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta Blake vie Lorin vihille 2004. He menevät naimisiin pelkän papin läsnäollessa.

Kuva
Blake ja Lori

Häiden jälkeen tuore aviopari muuttaa alle 2,000 asukkaan pikkupaikkakunnalle Teksasin Leonardiin. He haluavat kovasti perheenlisäystä, mutta raskaaksi tuleminen osoittautuu jo alunperinkin vaikeaksi, minkä lisäksi Lori saa useamman keskenmenon. Tämä herättää epäilykset, että Lori saattaa olla vanhempi kuin väittää. Vuonna 2008 pariskuntaa vihdoin onnistaa koeputkihedelmöityksen avulla ja Lori synnyttää terveen tyttövauvan. Vuosien yrityksen jälkeen Blaken ja Lorin onnen pitäisi olla täydellinen, mutta lapsen synnyttyä Lorin käytös muuttuu erikoiseksi. Hän on ylisuojeleva lapsensa suhteen ja kieltää usein ketään muuta edes koskemasta lapseen. Tämä aiheuttaa ristiriitoja jo ennestään tulehtuneisiin väleihin Blaken vanhempien kanssa. Lisäksi Lori alkaa penkoa Ruffien perhehistoriaa lähes pakkomielteen omaisesti, vaikka ei itse suostu edelleenkään kertomaan mitään omasta historiastaan. Toisaalta Lori osoittaa täydellistä sosiaalista välinpitämättömyyttä ja saattaa esimerkiksi häipyä perheen yhteisestä tilaisuudesta sanaakaan sanomatta nukkumaan.

Lorin ja Ruffien perheen välit kärjistyvät niin, että lopulta Lori ei anna Blaken vanhempien olla missään yhteydessä lapsenlapseensa, ja valittaa heistä jatkuvasti Blakelle. Blake ja Lori kokeilevat parisuhdeterapiaa, mutta se ei tuo apua heidän tilanteeseensa. Vihdoin Blake on saanut tarpeekseen ja vuoden 2010 kesällä hän muuttaa perheen yhteisestä kodista vanhempiensa luokse, jättäen Lorin lapsen kanssa Leonardiin. Blake hakee avioeroa.

Lori ei pysty käsittelemään tilannetta, ja hänen käytöksensä muuttuu hallitsemattomaksi. Hän tekee lapsen huoltajuusasioista vaikeita ja lähettelee uhkaavia sähköposteja Ruffin perheelle. Eräänä päivänä Ruffit huomaavat että heidän kotiavaimensa on varastettu, ja he lähettävät asianajajan välityksellä uhkavaatimuksen Lorille - jollei häirintä lopu, he vievät asian oikeuteen. Pian tämän jälkeen, jouluaattona 2010, Ruffit löytävät Lorin auton pihatieltään parkkeerattuna ja auton sisältä kuolleen Lorin. Lori on ampunut itseään päähän. Lorilta löytyy kaksi itsemurhaviestiä. Toinen on 11-sivuinen kirje, joka on osoitettu hänen "ihanalle aviomiehelleen", to my wonderful husband. Toinen kirje on Lorin ja Blaken tyttärelle, avattavaksi vasta hänen 18-vuotispäivänään. Tyttärellekin osoitettu kirje avataan; poliisireportin mukaan se sisältää vain häiriintyneen ihmisen sekavaa jaarittelua.

Kuva

Lorin hautajaisten jälkeen Ruffit päättävät selvittää, mitä nainen on salaillut kaiken tämän ajan ja ajavat Leonardiin Lorin talolle. He löytävät talon kaaosmaisessa kunnossa. Joka puolella on kasoittain likaista pyykkiä, tiskaamattomia astioita ja roskaa, sekä revittyjä asiakirjoja ja papereita, joihin on raapusteltu järjettömiä tekstejä. Kaapista he löytävät pienen lukitun lippaan - saman johon Lori oli tiukasti kieltänyt Blakea koskemasta avioliittonsa aikana. Laatikko pultataan auki ruuvimeisselillä. Sisältä löytyy paperi jossa on sekavia raapustuksia, kuten "North Hollywoodin poliisi", "402 kuukautta", "nämä silmät" ja "Ben Perkins Jr". Jälkimmäinen osoittautui myöhemmin asianajajan nimeksi, jolla kuitenkaan ei ole mitään muistikuvaa koskaan nähneensä tai kuulleensa Lorista. Tämän lisäksi laatikosta löytyy idaholainen henkilöllisyystodistus varustettuna Lorin valokuvalla ja nimellä Becky Sue Turner, sekä virallinen todistus nimenvaihdosta.

Kuva

Pienen hetken Ruffit kuvittelevat ratkaisseensa Lorin salaisuuden - hän on ennen ollut nimeltään Becky Sue Turner ja vaihtanut nimensä Loriksi! Tapaus ei ole kuitenkaan sillä selvä, vaan käy yhä mystisemmäksi. Selviää, että Becky Sue Turner on kuollut tulipalossa vain 2-vuotiaana vuonna 1971. Lori - jota tässä vaiheessa kai pitäisi kutsua Jane Doeksi - on saanut käsiinsä Turnerin syntymätodistuksen ja hakenut syntymätodistuksen avulla itselleen henkilötodistusta Idahossa, ja on saanut sen vuonna 1988. Hän on siis varastanut kuolleen tytön, Becky Sue Turnerin, henkilöllisyyden. Viranomaisten rekistereistä selviää, että vuonna 1988 joku on pyytänyt Becky Sue Turnerin syntymätodistusta, mutta pysytellyt itse nimettömänä.

Kuva

Seuraavaksi Becky Sue Turnerin identiteetillä elävän naisen jäljet johtavat tutkijat Idahosta Dallasiin, Teksasiin. Siellä hän on vaihtanut nimensä Lori Erica Kennedyksi. Nimenvaihto on tapahtunut täysin virallisesti ja asianmukaisesti - hänellähän on ollut esittää virallinen henkilötodistus omalla valokuvallaan ja Becky Turnerin nimellä, eikä viranomaisilla ole ollut syytä epäillä, etteikö se olisi oikea. Nimenvaihto siis onnistui, ja nyt hänen nimensä on virallisesti Lori Kennedy. Lisäksi hän on hakenut uudella nimellään myös sosiaaliturvatunnusta ja sekin hänelle myönnettiin. Vuonna 1989 hän käytti uutta sosiaaliturvatunnusta hakiessaan ajokorttia Teksasista. Hänen iäkseen on tuolloin ilmoitettu 19 vuotta.

Seuraavaksi Lori oli suorittanut GED-testit ja mennyt collegeen. Hän suoritti liikejohtamisen tutkinnon University of Texasissa, Arlingtonissa, ja valmistui vuonna 1997. Muutaman vuoden päästä tästä hän tapasi Blake Ruffin, ja kuten jo tiedämme, meni naimisiin ja vaihtoi sukunimensä Ruffiksi.

Tässä kaikki, mitä Lori Ruffista tiedettiin vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Jäljet taaksepäin päättyivät täysin päivään, jolloin hän oli nimettömänä hankkinut käsiinsä tulipalossa kuolleen Becky Sue Turnerin syntymätodistuksen. Kuka hän oli sitä ennen? Mikä hänen nimensä oikeasti oli ja keitä olivat hänen vanhempansa? Mistä hän tuli? Oliko häntä ilmoitettu kadonneeksi? Mitä tai ketä hän pakeni niin että oli käynyt läpi näin monimutkaisen prosessin identiteettivarkauksineen henkilöllisyytensä vaihtamiseksi? Pelkäsikö hän jotain niin kovasti, ettei ollut koskaan uskaltanut kertoa edes aviomiehelleen oikeaa tarinaansa, vai häpesikö hän vain menneisyyttään tai identiteettivarkauttaan? Vai oliko hän itse kenties tehnyt jotain kauheaa? Blake Ruffilla ei ollut aavistustakaan kenen kanssa oli oikeasti ollut naimisissa, eikä Lorin pienelle tytölle voitaisi koskaan kertoa hänen äitinsä oikeaa henkilöllisyyttä ja juuria, ellei mysteeri selviäisi.

Lorin sormenjälkiä vertailtiin kansallisiin tietokantoihin ilman tulosta. Hänen DNA:taan verrattiin turhaan kadonneeksi ilmoitettujen, profiiliin sopivien naisten kanssa. Lähes kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin hänestä tiedettyjen yksityiskohtien perusteella yritettiin löytää edes jotain johtolankaa, joka veisi tutkijat lähemmäs totuutta. Lorilla oli erityisen pitkät kädet, ja hän oli joskus maininnut toimineensa käsimallina. Hän oli erittäin uskonnollinen. Hänellä oli rintaimplantit, ja hänen uskottiin käyneen myös nenänkorjausleikkauksessa. Hän oli pitkä nainen (178cm) eikä hänellä ollut aksenttia puheessaan. Hänellä oli ollut 80-luvulla postilokero Nevadassa. Mikään ei johtanut johtolankaan. Jopa rintaimplantit oli hankittu vasta uudella identiteetillä, joten niiden sarjanumerot eivät auttaneet. Pieni vinkki hänen avioliittoa edeltävistä toimistaan saatiin hänen entiseltä työkaveriltaan, jolle hän oli uskoutunut työskennelleensä stripparina 90-luvun alussa. Tämäkin oli kuitenkin tapahtunut vasta nimenvaihdoksen jälkeen, eikä johtanut lisävihjeisiin. Tutkijat etsivät käsiinsä oikean Becky Sue Turnerin vanhemmat, ja näyttivät heille Lorin valokuvaa. Kumpikaan heistä ei ollut koskaan nähnytkään naista, eikä heillä ollut aavistustakaan kuka olisi voinut varastaa heidän kuolleen tyttönsä identiteetin. Joka suunnassa tuntui tulevan vastaan tyhjä seinä.

Vuonna 2013 tapauksen tutkijat päättivät turvautua mediaan saadakseen vastauksia. Erikoinen tapaus otettiinkin mediassa hyvin vastaan, ja pian siitä kirjoitettiin ympäri Yhdysvaltoja, jopa ulkomailla. Jutut eivät poikineet yhtään tunnistusta, mutta jotain tapahtui silti, jotain joka vihdoin toisi valoa tähän mysteeriin. Ydinfyysikko ja sukututkija Colleen Fitzpatrick kiinnostui Lorin tapauksesta. Hän hankki DNA-näytteen Lorin tyttäreltä ja alkoi jäljittää hänen sukuaan geenisukututkimuksen avulla. Vihdoin Fitzpatrickia onnisti, ja hän onnistui DNA:n perusteella löytämään sukututkimussivustolta "Lorin" serkun, miehen nimeltä Michael Cassidy. Tuuri vaikutti kuitenkin loppuneen siihen - miehestä ei löytynyt mitään muuta tietoa kuin nimi, eikä tämä vastannut sukututkimussivujen kautta lähetettyihin viesteihin. Saman nimisiä miehiä on ympäri Yhdysvaltoja tuhansia. Etsintä vaikutti päätyneen taas umpikujaan. Pari vuotta myöhemmin Fitzpatrick löysi "Lorin" kolmannen serkun - liian kaukaista sukua, jotta hänen perusteellaan voitaisiin identifioida Loria. Tämän henkilön sukupuuta jäljittämällä hän kuitenkin pääsi lopulta, aina kaukaisen irlantilaisen isoisoisoisän kautta Michael Cassidyn, tuon Lorin tavoittamattoman serkun, jäljille. Tarvittiin facebookia, kuolinilmoituksia, julkisia rekistereitä ja yksityisetsivien käyttämiä työkaluja, mutta vihdoin Cassidyn sukupuusta alkoi muodostua selkeä kuva. Yhden Michael Cassidyn tädeistä täytyi olla Lorin äiti - mutta kuka heistä, ja mikä oli Lorin oikea nimi? Tätä lähemmäs vastausta ei päästy, joten tapauksen tutkija Joe Velling lensi Philadelphiaan, jonne jäljet osoittivat. Oli otettava riski. Hän lähestyi yhtä "Lorin" sukulaista, joka ei vaikuttanut ymmärtävän mitään hänen kertomastaan tarinasta, tuosta erilaisten identiteettien kautta itsemurhaan kaukana Teksasissa päätyneestä naisesta. Vasta kun Velling kaivoi esille valokuvia Lorista, sukulainen reagoi: "hyvä luoja, sehän on Kimberly!"

Kuva

Näin Velling pääsi lopulta Kimberlyn äidin, Deannen, puheille. Nykyään jo 80-vuotias Deanne ei ollut nähnyt tytärtään Kimberlyä 30 vuoteen, ja nyt hän sai kuulla että tämä oli elänyt väärennetyllä henkilöllisyydellä ja lopulta riistänyt itseltään hengen. Syyskuussa 2016 DNA-testit varmistivat, että Lori Ruff todellakin oli Deannen tytär: Kimberly McLean. Kimberly oli kasvanut tavallisessa keskiluokkaisessa perheessä Philadelphiassa äitinsä, isänsä ja siskonsa kanssa. Hänen vanhempansa olivat eronneet ja äiti Deanne oli mennyt uusiin naimisiin. Kimberly ei koskaan tuntunut sopeutuvan tilanteeseen, ja 18-vuotiaana hän lähti kotoa. Kotoa lähtiessään Kimberly ilmoitti ettei halunnut perheensä koskaan etsivän häntä - hän teki selväksi haluavansa katkaista välit. Näin poliisi ei koskaan olisi edes ottanut katoamisilmoitusta vastaan, sillä kuten kaikki hyvin tiedämme: aikuisella ihmisellä on oikeus kadota niin halutessaan. Kimberlyn vanhemmilla ja siskolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä, ettei tämä halunnut enää kuulua heidän elämäänsä ja toivoa, että tämä vielä joku päivä ilmoittaisi itsestään, mitä ei koskaan tapahtunut. Kimberly ei ottanut perheeseensä enää ikinä yhteyttä: ei collegesta valmistuttuaan, ei naimisiin mentyään, ei lapsen saatuaan. Kimberlyn katoamistempun syistä ei edelleenkään ole tietoa: perhe väittää, että ongelmia kotona ei ollut. Kimberlyn kotoalähdön ja identiteettivarkauden välillä on kaksi vuotta, joiden ajalta hänen liikkeistään ei edelleen ole mitään tietoa.

Vaikka Lorin/Kimberlyn henkilöllisyys saatiin lopulta selvitettyä, monta kysymystä jää edelleen auki. Miksi hän teki tämän kaiken? Kimberly oli täysi-ikäinen ja hänellä oli kaikki oikeus lähteä kotoaan ja olla pitämättä enää yhteyttä perheeseensä, se ei olisi vaatinut muuta kuin muuton pois kotoa ja yhteyksien katkaisun. Jos hän silti halusi näin palavasti varmistaa, ettei hänen perheensä tai kukaan muukaan hänen menneisyydestään ikinä löydä häntä, hän olisi voinut yksinkertaisesti vaihtaa nimensä Kimberly McLeanista Lori Kennedyyn - indentiteettivarkautta siinä välissä ei olisi tarvittu, eikä hänen perheensä silti olisi saanut näitä tietoja viranomaisilta. Oliko tämä mielenterveysongelmien alkavaa oireilua, paranoiaa? Vai pakeniko hän sittenkin jotain? Tapahtuiko hänen lapsuudenkotonaan jotain hirveää, jota hän ei pystynyt käsittelemään? Vai tapahtuiko noiden kahden vuoden aikana, siinä välissä kun hän oli lähtenyt kotoaan mutta ei vielä vaihtanut nimeään, jotain niin pahaa että hän halusi hävittää kaikki jäljet itsestään? Tekikö hän jotain pahaa, olivatko sekavat raapustukset mm. "N Hollywoodin poliisi" ja "402 kuukautta" laskelmia siitä kuinka paljon vankila-aikaa hän saisi? Vai oliko hän itse uhri, joka pelkäsi jotain? Vai tekikö hän tosiaan tämän kaiken, aina identiteettivarkautta myöten, vain "huvikseen"? Emme ehkä koskaan saa tietää vastausta tähän, mutta ainakin Lorin/Kimberlyn pieni tytär saa kasvaessaan tietää äitinsä oikean henkilöllisyyden ja tutustua omiin juuriinsa. Hänellä on nyt myös kahdet isovanhemmat.
jayroot
Remington Steele
Viestit: 234
Liittynyt: Pe Huhti 08, 2016 8:01 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja jayroot »

Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta!

En itse nyt puhelimella jaksa pitkää juttua näpytellä tai kaivella kuvia, mutta Colleen Orsbornen tapaus sopisi myös tähän ketjuun. Tyttö katosi 15-vuotiaana Floridan Daytona Beachilta vuonna 1984. Muutama viikko myöhemmin Orange Countysta löytyi matalasta haudasta nuoren tytön ruumis joka vastasi Colleenin tuntomerkkejä, mutta sen aikaisen tunnistusteknologian takia jostain syystä ruumista ei onnistuttu tunnistamaan Colleeniksi. Ruumis jäi Orange countyn Jane Doeksi ja poliisi jatkoi Colleenin etsintää - turhaan.

Vasta 27 vuotta myöhemmin, vuonna 2011 dna-tutkimuksella vahvistettiin Orange countyn Jane Doen olevan Colleen. Hänen vanhempansa olivat ehtineet jo kuolla tietämättä koskaan mitä heidän tyttärelleen tapahtui. Colleenin on epäilty joutuneen sarjamurhaaja Christopher Wilderin uhriksi.

Todella harmillinen ja surullinen tapaus omaisten kannalta, kun jutun ratkaisu oli 27 vuoden ajan aivan nenän edessä.
Liitteet
Edit: tässäpä kuitenkin kuva. Keskellä Colleen ja OC:n Jane Doen luonnoksia.
Edit: tässäpä kuitenkin kuva. Keskellä Colleen ja OC:n Jane Doen luonnoksia.
20160131220746.jpg (70.1 KiB) Katsottu 28056 kertaa
Bohemian Rhapsody
Hetty Wainthropp
Viestit: 497
Liittynyt: Ti Loka 27, 2015 10:05 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Bohemian Rhapsody »

"Sillan alta löytyi luuranko – ratkesiko yli 17 vuotta vanha katoaminen?
ULKOMAAT JULKAISTU 12.03.2016

Yhdysvalloissa poliisi uskoo ratkaisseensa yli 17 vuotta vanhan katoamistapauksen. Länsi-Virginiassa löydettiin aiemmin tällä viikolla sillan alta luuranko, jonka uskotaan kuuluvan vuonna 1998 kadonneelle opiskelijalle. Tapauksesta uutisoi CNN.

25-vuotias Robert Kovack nähtiin viimeisen kerran perjantai-iltana syyskuussa 1998 nostamassa rahaa Blacksburgissa sijaitsevalla pankkiautomaatilla. Opiskelijatovereiden mukaan Kovackin oli ollut tarkoitus mennä tämän jälkeen vanhempiensa kotiin. Hän ei kuitenkaan ikinä saapunut paikalle.

Nuorukaisen auto löydettiin viisi päivää myöhemmin New River Gorge -sillan lähistöltä. Autosta oli loppunut bensiini.
Yli 17 vuoteen tutkimuksen nuorukaisen katoamiseen liittyen eivät juurikaan edistyneet. Pojan vanhemmat eivät kuitenkaan koskaan luovuttaneet toivoa, eivät edes sen jälkeen kun tämän viikon torstaina auton löytöpaikan lähistöltä löydettiin luurankojäänteet.

Luurangon löysivät New River Gorge -sillan alta korjaustöissä olleet miehet.

Poliisin mukaan paikalta on nyt löytynyt todisteita, jotka viittaavat siihen, että jäänteet kuuluvat Kovackille.

Luurangon lisäksi paikalta on löytynyt lompakko, jossa on Kovackin henkilöllisyystodistus sekä tälle kuuluneet avaimet.

Jäänteet lähetetään tutkimuksiin henkilöllisyyden varmistamiseksi. Löydöstä huolimatta Kovackin äiti piti vielä toivoa yllä.

– Aika näyttää, äiti totesi CNN:lle.

– On todennäköistä, että kyseessä on Robert, mutta en sano sitä vielä varmaksi. 18 vuoden jälkeen tämä on vaikeaa, mutta on vielä orastava toivo, että hän olisi tuolla jossakin. Miltä sinusta tuntuisi, jos se olisi sinun lapsesi?"



Alla mielenkiintoisia linkkejä englanninkielisiin sivuihin asiasta. En lähde niitä tähän nyt erikseen suomentamaan.

http://www.collegiatetimes.com/news/dec ... 8af4e.html

http://www.timeswv.com/news/skeleton-pe ... a5e9b.html

http://www.tristateupdate.com/story/314 ... -years-ago

ja lisäksi keskustelua asiasta

https://www.reddit.com/r/UnresolvedMyst ... e_initial/
Mortui vivos docent
jayroot
Remington Steele
Viestit: 234
Liittynyt: Pe Huhti 08, 2016 8:01 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja jayroot »

Olipas muuten tuo Lori Ruff/Kimberly McLean-tapaus mielenkiintoinen, kiitos fangs pitkästä tekstistä! Voisi melkein olla jostain David Lynchin elokuvasta, sen verran sekava ja hämmentävä tapaus.

Miksi hän halusi katkaista välinsä perheeseensä kokonaan? Tulee mieleen että perheen sisällä on tapahtunut jotain mitä hän halusi paeta. Josta välttämättä edes kaikki perheenjäsenet eivät olleet tietoisia. Voi myös olla että hän on kärsinyt jostain diagnosoimattomasta mielisairaudesta koko elämänsä, joka paheni vuosien aikana johtaen tuohon loppuelämän todella sekavaan käytökseen. Kuka tietää.

Kuitenkin hienoa ja aika uskomatonta, että tuokin tapaus saatiin selvitettyä noinkin pitkän ajan ja monien käänteiden takaa, vaikka henkilö selvästi oli nähnyt paljon vaivaa alkuperäisen henkilöllisyytensä salaamiseen.
jayroot
Remington Steele
Viestit: 234
Liittynyt: Pe Huhti 08, 2016 8:01 pm

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja jayroot »

Griffith parkin Jane Doe

Piti kaivaa tämä ketju esiin kun huomasin tämän vanhan tapauksen ratkenneen.

Selailin joskus The Doe Networkia ja jostain syystä eräs Jane Doe jäi mieleeni. Hän löytyi Kaliforniasta kesäkuussa 1968 Griffith Parkista lyyhistyneenä piknikpöydän ääreen. Kuolleena hän ei ollut ollut kauaa, yllään oli polkadot-kuvioiset bikinit ja valkoinen takki. Hiukset olivat blondatut ja iän arvioitiin olevan parinkympin tienoilla. Nainen muistutti hieman Marilyn Monroeta ja jäi siksi myös mieleeni. Nainen oli kuollut ilmeisesti morfiinin yliannostukseen.

Kuva
Doe networkissa julkaistu kuva kuolleesta naisesta

Naisen henkilöllisyyttä alettiin selvittää, mutta se ei onnistunut. Hän oli ilmeisesti majoittunut Hollywoodland motel-nimisessä motellissa Studio Cityssä ja oli ilmoittanut nimekseen Sherryl Miller. Tämä paljastui kuitenkin tekaistuksi nimeksi. Naista ei pystytty yhdistämään keneksikään kadonneeksi ilmoitetuksi ja tutkimukset johtivat umpikujaan. Nainen jäi tunnistamatta ja hän sai nimen Jane Doe #18 tai Griffith Parkin Jane Doe.

Tässä joulupyhinä selailin aikani kuluksi The Doe Networkia ja huomasin, että Griffith Parkin Jane Doe oli kadonnut sieltä. Hämmennyin, että onko hänet vihdoin, 48 vuoden jälkeen tunnistettu ja aloin googlettelemaan. Ja kuinka ollakkaan, löysin artikkelin jossa kerrottiin, miten eräs nainen nimeltä Rita Hood oli saanut kotioloissaan tapauksen ratkaistua.

https://www.dailynews.com/2016/10/08/ho ... -doe-case/

Elikkäs: tältä Jane Doelta oli löytyessään sormessaan kultainen vihkisormus jossa oli teksti "C.B. to E.J. 9-4-20". Rita Hood törmäsi tapaukseen netissä, ja hänen huomionsa kiinnittyi sormukseen. Se oli samankaltainen kuin hänen oma vihkisormuksensa, ja siinä oleva päivämäärä 4.9 sattui olemaan hänen syntymäpäivänsä. Rita tunsi heti kiinnostusta tapauksen ratkaisemiseen. Miksi kukaan ei ollut kaivannut tätä huoliteltua nuorta naista?

Kuva
Carl Koppelmanin rekonstruktio naisesta

Rita alkoi selaamaan avioliittotiedostoja ancestry.com sivulta, käyden läpi satoja tiedostoja 36 osavaltiosta. Tarkentaakseen hakujaan, hän etsi kymmenellä suosituimmalla nimellä tuolta ajalta aloittaen sormuksessa olleesta E-kirjaimesta, mukaanlukien nimet Elizabeth, Ethel ja Edna. Sitten hän etsi näihin nimiin sopivia J-kirjaimella alkavilla sukunimillä varustettuja naisia, jotka olisivat naineet miehiä nimikirjaimilla C.B tuona päivänä 4.9.1920.

Tämä 44-vuotias kahden lapsen äiti käytti kaiken vapaa-aikansa etsintään, kunnes se tuotti vihdoin tulosta neljä viikkoa myöhemmin: Edna Lydia Jay meni naimisiin Charles J. Bushin kanssa Detroitissa syyskuun 4. Päivä 1920.


Edna Bush sai kaksi tytärtä ennen kuolemaansa 30 vuoden iässä vuonna 1932. Tiedoista paljastui, että toinen Ednan tyttäristä, Geraldine Bush, meni naimisiin kolme kertaa elämässään, viimeisen kerran vuonna 1960 Floridassa John Paul Manzo-nimisen miehen kanssa.

Hood löysi John Manzo-nimisen miehen elämässä Kaliforniassa, ja laittoi tälle viestin selvittääkseen, oliko hän sukua Edna Bushille. Pian John P. Manzo Jr vastasi, kertoen että Edna Bush oli hänen isoäitinsä, ja Geraldine, joka kuoli vuonna 2014, hänen äitinsä.

Hood kysyi sitten, että kuka oli perinyt Ednan vihkisormuksen, sillä Kaliforniassa oli tunnistamaton ruumis, jolla oli kyseinen sormus hallussaan. John vastasi vain "soita minulle." Pian he puhuivat puhelimessa, ja Manzo kertoi heti "minun siskoni on ollut kateissa vuodesta 1968. Milloin tämä Jane Doe löytyi?"

Hood, tässä vaiheessa täristen jännityksestä, vastasi "kesäkuun 8., 1968."

Manzo oli vain 6-vuotias kun hänen siskonsa Cheryl Ann McMillan katosi 21-vuotiaana. Hän oli muuttanut Kaliforniaan vuonna 1964, ja pikkuhiljaa yhteydet häneen katkesivat. Hänen äitinsä palkkasi jopa yksityisetsivän selvittämään miten tytär voi, mutta tämän löydettyä hänet, McMillan oli vain sanonut hänelle "jättäkää minut rauhaan, kerro heille että olen kunnossa." Tämän jälkeen Cherylistä ei enää kuultu mitään.

Manzo kertoi, että muistaa perheensä puhuneen Cherylin katoamisesta poliisille, mutta ilmeisesti virallista katoamisilmoitusta ei koskaan tehty. Perhe kai ajatteli, että tyttö haluaa elää rauhassa ja ottaa yhteyttä jos haluaa. "Etsimme aina häntä elävänä," Manzo kertoi. "Emme koskaan etsineet Jane Doeta."

Syyskuun 22, 2016, Los Angelesin poliisista vahvistettiin “100 prosenttinen” varmuus siitä, että Cheryl McMillan oli todellakin Griffith Parkin Jane Doe vuodelta 1968. Hän kuoli 21-vuotiaana.

Vuosikymmenia vanha tapaus oli ratkennut.

Kuva
Cheryl McMillan ennen katoamistaan
fangs
Roger Murtaugh
Viestit: 898
Liittynyt: Su Elo 07, 2011 10:20 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja fangs »

Kiitos jayroot, mielenkiintoinen juttu, ja muistan itsekin joskus törmänneeni tuohon piknik-pöydän ylle lyhistyneeseen Marilynia muistuttavaan Jane Doehen - hienoa että hänen mysteerinsä on vihdoin ratkennut. Ja erityisen mielenkiintoista että joku on sen noin vaan kotisohvalla istuen selvittänyt. Tosielämän Sherlock. 8)
Täysi Purenta
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1481
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2010 11:05 am

Re: Vuosikymmenten jälkeen identifioidut...

Viesti Kirjoittaja Täysi Purenta »

Oikea joululahja on saada kuulla jälleen yhden vanhan kadonneen ja löydetyn saaneen nimen ja identiteetin.
Mutta samalla sapettaa niin ettei ole tosikaan. Eikö tuotakaan asiaa olisi joku palkkaa nauttiva poliisi tai tutkija voinut tehdä jo silloin vuonna 1968? Ei tietysti jaksanut ketään silloin kiinnostaa taas yksi yliannostuksen ottanut hippi... Mutta viimeistään sitten kun kukaan ei perään kysele olisi jonkun pitänyt hiukan skarpata. Omaisten puolesta raivostuttaa.
Vastaa Viestiin