Oikeustiede ei voi lähteä oletuksesta, että ihmisen täytyy todistaa syyttömyytensä. Se on loputon suo. Mikä on riittävä todiste? Talosta ei löytynyt tappovälineitä. Riittääkö, että vaikka viisi ihmistä sanoo näin? Eihän se todista mitään! Entäs kymmenen? Aina on mahdollista, että yhdestoista olisi saattanut löytää jotain, mitä kymmenen ei löytänyt. Mitä jos talo purettaisiin perustuksia myöten eikä tappovälineitä siltikään löytyisi? Ei se todista mitään! Tappovälineet on voitu kuljettaa talosta pois ennen sen purkamista. Todistajat saattavat muistaa väärin tai valehdella. Mikään ei todista mitään.Ande kirjoitti:Huomaatko sinä itse mitään noissa kahdessa lauseessa, joissa mainitset "usko"-sanan? Sinä uskot mitä uskot - mutta missä todisteet? Fakta on se, että talosta ei tappovälineitä löytynyt. Toisaalta se ei ole todiste siitä, että ei niitä siellä ollut. Eihän alkuaineita ja planeettoja ollut löydetty vielä keskiajalla, mutta ei se sitä tarkoita, että ei niitä ollut silloin vielä olemassa.
Sen todistaminen, että jotain ei ole tapahtunut, on mahdotonta. (Millä tavalla todistat ettet itse tappanut Jukka Lahtea?)
Minua muuten häiritsee tuo sukupuolistereotyyppinen ajattelu. Naisena luontevaa on keittiönkaapit. Äitinä herään joka yö tarkistamaan, hengittävätkö lapseni. Äitinä ja naisena ja ihmisenä minulla on useita kymmeniä erilaisia ilmeitä, joita ottaisin kasvoilleni silloin kun minua kuvataan lupaa kysymättä iltapäivälehtien kansiin. Ilmeettömyys on syyllisyyden merkki. Kyllä meillä ainakin on petivaatteet yltä päältä spermassa joka kerta intiimin kanssakäymisen jälkeen. Aina kun soitan hätäkeskukseen, muistan ensi töikseni kertoa virkailijalle, miten suunnattoman huolissani olen siitä, mitä lapsilleni saattaa tapahtua, kun miestäni hakataan puukolla.
