Susku London kirjoitti:Edellä postaamassani Satakunnan Kansan jutussa kerrotaan, että kirjoittajina "Pohjolan poliisi kertoo"-kirjasarjassa olivat poliisin tutkinnanjohtajat ja tutkijat. Kuitenkin vuoden 2012 "Pohjolan poliisi kertoo"-kirjan arikkelin on kirjoittanut opettaja Marikki Sjöström, jolla ei käsittääkseni ole minkäänlaista poliisitaustaa. Hänen kirjoittamassaan jutussa on vakavia asiavirheitä. Eikö kukaan poliisi uskaltanut kirjoittaa omissa nimissään valheellista tietoa, vaan asialle piti pistää opettaja?
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka syvällisesti FM Marikki Sjöström oli/on perehtynyt Ulvilan murhatapaukseen ja sen myöhempiin jälkiseurauksiin.
Itse havaitsin "Hovioikeuden vapauttava päätös Ulvila-jutussa" seuraavat asiavirheet:
- vaimon tarkkaa sijaintia asunnossa ei pystytty selvittämään tämän ollessa poissa puhelimesta (vaimon liikkuminen hätäpuhelun aikana on selvitetty hyvin tarkasti murhainfolaisten toimesta ja murhaajan liikkeetkin on pystytty melko tarkasti kartoittamaan murhainfolaisten avustuksella:
https://niinaberg.com/2015/12/03/jalkie ... mia-osa-1/
https://niinaberg.com/2015/12/07/jalkie ... mia-osa-2/
https://niinaberg.com/2015/12/10/jalkie ... mia-osa-3/ )
- terassin rikotusta ikkunasta ei kyetty tutkinnassa varmuudella sanomaan, oliko se rikottu sisä- vai ulkopuolelta (alkututkintaa tehneet tekniset tutkijat ovat todenneet murhapaikan jälkiin perustuen, että ikkuna oli rikottu ulkoa päin. KRP:n rikosteknisen laboratorion tekninen tutkija on ikkunaverhon jälkitutkimusten perusteella päätynyt samaan lopputulokseen teknisten tutkijoiden kanssa)
- kengänjäljistä tai verijäljistä ei voitu päätellä, olivatko ne aitoja vai lavastettuja (murhapaikalla alkututkintaa tehnyt naispuolinen tekninen tutkija on todennut, että takkahuoneen lattialla oli samanlaista kengänkuvia kuin oli terassilla, mutta terassin jäljet olivat haaleammat ja että rikotun ikkuna-aukon oikealla puolella oli vaakatasossa tuhruinen verijälki, mikä voisi olla peräisin poistuvan henkilön verisestä hihasta. Liki sadalla väkivaltarikospaikalla tutkintaa tehnyt miespuolinen tekninen tutkija totesi murhapaikan jälkien perusteella väitetyn lavastuksen tekemisen mahdottomaksi)
- artikkelissa kerrotaan murhaan syyttömäksi todetun perheenäidin joutuneen vangituksi epäiltynä vuosiin 2004-2009 ajoittuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Lisäksi artikkelissa todetaan, että yllättävintä tässä jutun saamassa käänteessä oli, että sillä ei ollut mitään tekemistä Auerin miehen murhamysteerin kanssa. (Tosiasia on, että lasten kauhutarinoiden alkulähde oli isän selvittämätön murha, jonka myötä syyttömästä perheenäidistä kirjoitettiin pahantekijä. Lapset kertoivat mielikuvitusjuttuja murhayöltä, jotka laajentuivat heille tehtyjen tarkempien viranomaistutkimusten myötä heihin kohdistuneiksi raiskauksiksi ja pahoinpitelyiksi. Lasten äidillä ja hänen entisellä miesystävällään ei ollut mitään tekemistä näiden väitettyjen rikosten kanssa.)
- artikkelissa väitetään äidin entisen miesystävän seurustelleen leskeksi jääneen perheenäidin kanssa ainakin vuosina 2006 ja 2007 (näistä vuosi 2006 on väärä, koska pari alkoi seurustella vasta loppuvuodesta 2007 ja he erosivat vuoden 2008 aikana. Tuli vaan itselleni mieleen, että oliko syyttömästä miesystävästä tarkoitus kirjan artikkelin avulla kirjoittaa syyllinen Ulvilan murhaan.)
"Pohjolan poliisi 2012"-kirjasta selviää, että perheen vanhinta lasta kuultiin seitsemän kertaa, joista ensimmäinen kuuleminen tapahtui tapahtumayön jälkeen iltapäivällä. Totean vielä, että alkututkintaa tehneet poliisit ovat pitäneet vanhinta tytärtä tarkkojen silminnäkijähavaintojen tekijänä ja järkilikkana. Tytär on jokaisessa kuulemisessaan kertonut murhapaikalta poistuneesta ulkopuolisesta tekijästä.
Miksi poliisit puukottavat toisiaan selkään väittämällä murhapaikan alkututkintaa puutteellisesti tehdyksi?