Jätetyn on helppo syyttää kaikkea muuta kuin itseään (usko pois, jättäjän roolissa kuullut vaikka mitä vääristelyjä koska sikojahan me ollaan?). Asiaa mietitään siltä kantilta että joku vei naiseni/mieheni, ei siltä että menetin naiseni/mieheni. Monessa tapauksessa suhde on muuttunut välinpitämättömän passiiviseksi, ja voi miettiä että onko asioiden eteen oikeesti tehty jotain ja yritetty saada toimivaksi vai onko siihen vain jämähdetty? Onko se oikein kumpaakaan kohtaan loppujenlopuksi se sellainen suhde jossa toinen osapuoli ei halua olla yhdessä toisen kanssa? Itse jatkanut muutamaa suhdetta siihen tyyliin koska en halunnut satuttaa toista, lopulta kuitenkin satutin ja varmasti se turha aikakin teki niin kun ei kovin juhlavaa yhdessäoloaikaakaan ollut. Sen tiedän että se satutti itseäni kun valehteli toiselle ja itselleen suhteen toimivuudesta. Silloin kun ns. kolmas pyörä on tullut kuvioon niin on sellainen olo kuin olisi herännyt koomasta ja tunteet vyöryvät päälle kuin yleinen syyttäjä. Iloa ja hymyä löytyi jälleen vaikka usko sellaiseen mennyt jokunen vuosi sitten. Kun sellainen tilanne tulee eteen niin mitä itse tekisitte? Mikäli se suhde ei toimi ja olette onnettomia niin rohkenen epäillä että moni mieluummin kokisi onnea. Suhteessa kun ei mielestäni riitä se että jos yksi haluaa jatkaa yhdessäoloa, molempien mielipiteillä on väliä. En myöskään tajunnut tuota kolme päivää neitiseni on viettänyt liskofarmarin kanssa juttua ja sitten olettehan te pelehtineet jo useamman kuukauden, jotenkin tulee mieleen sellaista vääristeltyä totuutta mihin itseäni koitettiin syylistää vastaavanlaisessa tilanteessa ja se ärsyttää.
Moni myös sanovat että ovat olleet tukena ja muuta vastaavaa joka harvoin pitää paikkansa. Se että on saman katon alla ei tarkoita että olisi tukena. Joskus on osattava puhua ja joskus riittää kun osaa kuunnella, ja se ei tarkoita että vastataan joojoo tai nii ja niin edespäin.
Sekin on melko huvittavaa että kun etsitään vaikka avopuolisoa niin nähdään paljon vaivaa että ollaan hyvässä kunnossa ja kaikinpuolin ihanneihmisiä. Sitten kun hetki ollaan yhdessä oltu niin paljastuu se salainen suhde viinaan, tietokoneisiin tai vastaavanlaisiin jotka monessa suhteessa ohittavat sen toisen osapuolen. Tulee sellainen olo että huijataan se toinen yhteen, sitten jos toinen ei kaikkea sellaista jaksakkaan niin onhan se ilkeä ihminen. Nimenomaan juuri se osapuoli (?). En tiedä tilanteestanne mutta viesteistäsi tulee mieleen samanlainen potaska kuin mitä muutaman kerran itse on joutunut kestämään syytetyn roolissa.
Se on hyvä jos osaa jatkaa elämäänsä. Koittakaa hoitaa asianne nätisti loppuun, kumpaan suuntaan meneekään lopulta. Turha valehtelu, meuhkaaminen ja muu kuin harvoin hyödyttävät yhtään ketään ja tuskin olokaan paremmaksi muuttuu. Elämä jatkuu, elä ja anna elää
) että osaa käyttäytyä hyvin loppuun asti, vaikka ei toinen osaisi.
) niin viestittää toiselle osapuolelle että joko se häviää viinalle ja kavereille tai tietokoneelle. Ei siitäkään hyvä olo tule, tuskin kummallekkaan.
