tutkittuako kirjoitti:Arvoisa Schumi, ( 28.8.2018 )
pelipuhelimet kumma termi.
T-2 päätöksessä käsitellään Aarnion kertomaa ylipäätään puhelimista.
Päätökseen kirjoitetaan, että yhteyksiä todella on muunakin aikana kuin milloin niitä tynnyreitä on tullut, sitten selostetaan jotain, nimeämättä mikä yhteydenotto olisi kyseessä, tuollaisten asioiden järjestelemisestä, ikäänkuin selostukseksi, aiheutuvan myös yhteydenpitoja muunakin aikana kuin tynnyreiden tuloaikaan.
Todetaan sekin päätökseen, että tuollainen määrä yhteyksiä ei ole tietolähdetoimintaa vaan jotakin muuta, mutta samainen oikeus sitten läväyttää puhelimia lisää kehiin, tarkoittaen, että ei tässä vielä kaikki vaan yhteyksiä on paljon enemmän ja; tehdään päätös, että Aarnion kertomalla tavalla tietolähdetoimintaa on, mutta ne hoidettu muilla puhelimilla???
Oikeus ei kiistä sitä, että tietolähdetoimintaa on. Se jopa vetoaa muutamissa kohdin todistajien kertomaan. Nyt oikeus ei tutki sitä, että mitä muita puhelimia on. Se ei tee ensin hypoteesia, että on olemassa tietty määrä puhelimia, jotka ovat pelipuhelimia ja sitten on olemassa lisää puhelimia, jotka ovat tietolähdepuhelimia, ja nyt kysymys kuuluisi, että kumpi näistä on tietolähde ja kumpi on huumepuhelin. Näin siis ei tapahdu, vaan oikeus toteaa muutamassa kohdin, että tietolähdetoimintaa on, mutta ei näillä puhelimilla.
Puhelimilla, joita ei tutkinnassa mitenkään löytynyt, samaan aikaan ( ja näin on pakko olla ) niitä muita yhteyksiä niillä " pelipuhelimiksi " nimetyillä ei oikeus päätä rikokseen kuuluviksi eikä kyllä perustele mitenkään mitä ne muut yhteydet voisivat olla kun ne kaikki kaivettu tutkinnassa esiin juttuun näytöksi.
Oikeus ei osoita päätöksessään mitään mielenkiintoa tähän kysymykseen, se ei käsittele asiaa ollenkaan.
Jutussa hurja määrä siis puhelimia, jotka oikeus keksi, joista tutkinta ei tiedä tai mainitse sanaakaan, ei myöskään syyttäjät.
Tässä on oletus, että on todistajien lausuntojen perusteella selvää, että on ollut myös muita puhelimia, kukaan ei tiedä missä ne ovat.
Puhelimistahan haettiin ns. linkkitiedot, joten olisi pitänyt löytyä taas jokin " puhelinpari " ja samat liikkumisalueet, mutta ei vaan löytynyt, mutta ne ovat olemassa ne puhelimet, tottakai, kun oikeus niin päättänyt.
Näin varmasti on, mutta syyttäjä eikä poliisi etsinyt näitä linkkejä, joten ei ole siis näyttöä siitä, että muita puhelimia olisi, jos ei oteta todistajien lausuntoja huomioon. Toisaalta todistajista on todettu, että melkein kaikki kerrottu on epämääräistä, epäluotettavaa, epäuskottavaa, epäloogista. Joten oikeuden näkemyksen mukaan todistajan lausunnot eivät siis todista muiden puhelimien olemassa oloa, vaan paremminkin salailutaktiikkaa, jolla pyritään peittelemään oletettuja ja Aarnion ja muiden huumepoliisien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
Tietysti on niinkin, että oikeudelle olisi tullut iso ongelma jos olisivat kertoneet niillä " pelipuhelimilla " hoidetun tietolähdetoimintaakin, koska sitten olisi ajauduttu tilanteeseen, jossa valikoitiin tietyn periodin yhteydet " rikoksiksi " ja tietyn, muun ajankohdan, tietolähdetoiminnaksi.
Siitä livahdettiin keksimällä, et tietolähdetoiminta hoidettu muilla puhelimilla, joista siis tietää vain käräjäoikeus, ei kukaan muu.
Ei ole mahdollista, että puhelimet olisivat tämän teorian mukaan olleet hetkeäkään kenenkään muun kuin Aarnion hallussa. On mahdotonta, että puhelimilla olisi tehty yhtä aikaa sekä tietolähdetoimintaa että huumerikoksia.
Toi poliisipomojen oikeudenkäynti ei käsittele niitä asioita; ne oli käsittelyssä 2012 koko vuoden ja vielä senkin jälkeen.
Tulee huomata, että A-jutussa vasta käsittelyssä olleet teletunnistetiedot oli haettu T-1 jutun " R:lla ", mutta siitä ne salattiin, ( paitsi siltä osin, että ne puhelimet saatiin nimenomaan Sievälälle ) kuten sekin, että juttuun oli muu epäilty ( Pasilan Mies ) ja menipä ne teletiedot POHA:n syyniinkin.
Tynnyrijuttu I puhuttiin poikkeuksellisen laajasta televalvontatieto kokonaisuudesta, mutta sitä ei käsitelty kuin aivan muutaman kohdan osalta nimenomaan Sievälän kohdalla. Olenkin kysynyt, että miten on mahdollista syyttää virkarikoksista tämän aineiston pohjalla poliiseja, jos kyseessä olevat puhelimet ovat pelipuhelimia? Ilmeisesti sitten onkin niin, ettei niitä käsitellä ollenkaan siellä virkarikosoikeudenkäynnissä.
Mikään tuosta ei muutu tänne kirjoittamisella enää muuksi - tuo on se tarina kaikkineen.
Odotan, kuten muutkin, mitä hovi asiassa ratkaisee.
En minäkään usko, että mikään muuttuu, jos hovi ei tee jotain muuta päätöstä.
sivu 97
Perusteluissa arvioidaan, onko mahdollista, että televalvontatiedoissa on kysymys Aarnion väittämistä RHU:n yhteydenpitopuhelimista.
343
Kokonaisuutena arvioiden voidaan todeta, että puhelimien käyttäjästä on esitetty laajaa todistelua. Käräjäoikeus arvioi, että erittäin suuri osa näytöstä osoittaa hyvin selvästi ja osin yksiselitteisesti sen, että puhelimet ovat olleet Aarnion käytössä. Miltään osin ei ole tullut esiin sellaista näyttöä, joka poissulkisi sen mahdollisuuden, että Aarnio on ollut liittymien käyttäjä.
Se että Aarnio on vastoin näytettyjä tosiasioita kiistänyt liittymien olleen hänen hallussaan, viittaa vahvasti siihen, että hän on halunnut salata asian. Jos kysymys olisi RHU:n käytössä olleista poliisitehtävien hoitamiseen käytössä olleista puhelimista, tarvetta tällaiseen salaamiseen ei olisi ollut. Yhteydenpito tietolähteisiin on jo tullut ilmi, eikä kiistämisen perusteena enää tässä vaiheessa voi olla tietolähteiden suojeleminen tai se, että tietolähdetoiminnassa joskus mukana olleet poliisit paljastuisivat.
________________________________________________________________________________
Ylipäätään tässä on käyty yksitellen ja kohta kohdalta lävitse
syyttäjän esittämä aineisto
koskien tiettyjä paikkoja tai aikoja tai päivämääriä. Oikeus on lähtenyt siitä ajatuksesta, että sulkeeko jokin seikka jonkin syyttäjän väitteen pois mahdollisena tapahtumankulkuna. Eli jos puolustus ei pysty poissulkemaan sellaista hetkeä, jossa syyttäjä on väittänyt puhelimen olevan Aarniolla, silloin puhelin on ollut Aarniolla.
Tämä tulkinta ei liity todennäköisyyslaskelmiin tai muuhun sellaiseen päättelyyn, joka varmistaisi johtopäätöksen oikeaksi. Se antaa kulloisessakin tarkasteluhetkessä sen parhaan mahdollisen selityksen, joka sopii siihen kokonaiskuvaan, jota tuomari on osittain jo muodostanut. Nyt se testaa enää sen kokonaiskuvan paikkansa pitävyyttä. Ja kokonaiskuva pitää paikkansa, jos jotain sen "tärkeää" osaa ei kyetä poissulkemaan. Yksittäinen poissulkeminen on mahdollista ja on tapahtunutkin kuten paikannus 5.1.2012, mutta se ei yksinään tai edes muutaman mahdollisen muun poissulkevan tai lähellä poissulkua olevan tapahtuman kanssa riitä kaatamaan koko kokonaiskuvaa. Oikeus käsittelee jopa oman alaotsikkonaan tätä ristiriitaista paikannusta 5.1.2012 ja toteaa siellä näin:
"Siten yksi selitettävissä oleva ristiriita 5.1.2012 syytteessä tarkoitettujen televalvontatietojen ja Aarnion paikantumisesta / liikkumisesta esitetyn näytön välillä ei osoita vääräksi kokonaisuuden perusteella tehtäviä johtopäätöksiä."
Jos tätä tarkastelee normaalin käytännön puitteissa, jossa olisi väite ja vastaväite tai hypoteesi ja vaihtoehtoinen hypoteesi tapahtuman kulusta, silloin lähes väkisin teesiksi muodostuisi se mitä yllä esitetään, on 13 väitettyä pelipuhelinta, ja niiden vertailu niihin muihin tietolähdepuhelimiin. Tätä teesi ja vastateesi -ajatusta ei pystytä ollenkaan tekemään, koska ei näyttöä tai tietoa muista puhelimista. Sen sijaan on olemassa kertomus, ja sille kertomukselle täytyisi löytyä vastakertomus, joka selittää kaiken syyttäjän väittämän tai sitten se kertomus täytyy vankoilla perusteilla kaataa siten, että kertomuksen osia suljetaan pois siten, että loppukertomus ei voi olla sellaisenaan totta.