12-vuotiaat pojat hiekoittivat ladun, perheenisä kuoli – poliisi kertoo, miten syyllisten jäljille päästiin
Entinen peitepoliisi Sami Sallinen paljastaa järkyttäneen tapauksen yksityiskohtia uudessa kirjassaan.
Sami Sallinen tutki Helsingin Paloheinässä joulukuussa 1995 kuolleen hiihtäjän tapausta.
Entinen peitepoliisi Sami Sallinen kertoo uudessa kirjassaan, kuinka kahden pojan temppu johti perheenisän kuolemaan Paloheinässä Helsingissä.
12-vuotiaat pojat levittivät joulukuussa 1995 sepeliä hiihtoladulle Paloheinässä, koska halusivat nähdä hiihtäjien kaatuvan.
Kehonkielen asiantuntijana tunnetuksi tullut ex-poliisi Sami Sallinen muistelee tuoreessa Undercover-kirjassaan (Docendo) traagista hiihtokuolemaa Helsingissä.
Paloheinässä sattui joulukuussa 1995 järkyttänyt tapaus, kun kuntohiihtäjä kaatui ladulle levitettyyn sepeliin vauhdikkaassa laskussa.
Kuolinsyyksi epäiltiin aluksi kaatumisesta johtunutta sydänkohtausta, mutta tutkimukset paljastivat, että noin 40 kilometrin tuntivauhtia laskeneen miehen kuoleman aiheutti niskan murtuma.
Sallinen saapui iltavuoronsa aikana tapahtumapaikalle, kun miehen elvyttäminen oli jo lopetettu. Silminnäkijät kertoivat nähneensä alamäen vieressä kaksi nuorta poikaa koiran kanssa.
Lisäksi poliisit havaitsivat jyrkässä alamäessä ladulla näkyvän sepelin.
Sallinen kuvailee ajatuksiaan kirjassaan seuraavasti:
Kysymys ei voinut olla vahingosta, vaan joku oli tehnyt sepelin levityksen tarkoituksella. Tavanomainen kuolemansyyn selvittäminen muuttui samalla hetkellä henkirikostutkinnaksi. Teko oli vähintäänkin kuolemantuottamus.
Harva tiesi, että Sami Sallinen työskenteli peitepoliisina.
Rikostutkinnan eteneminen on kuin suoraan dekkarista.
Kuolleella hiihtäjällä ei ollut mukanaan henkilöllisyystodistusta, joten hänen henkilöllisyyttään ei saatu selville. Hänen taskustaan löytyi kuitenkin auton avain.
Tunnin yrittämisen jälkeen Sallinen löysi kollegansa kanssa oikean auton parkkipaikan laidalta. He selvittivät uhrin kotiosoitteen auton rekisterikilven perusteella ja pääsivät viemään kuolinviestin vasta puolenyön aikaan.
Täysin odottamaton aviomiehen menehtyminen oli vaimolle täydellinen shokki. Järkytyksestä sekaisin oleva nainen tukeutui pikkupoikaansa, joka ei oikein käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Tilasimme paikalle ammattiapua ja lähdimme Pasilaan tekemään pakolliset paperityöt.
Peitepoliisina pitkään työskennellyt Sallinen kollegoineen palasi Paloheinän rikospaikalle aamukuudelta. Sieltä hän soitti rikoskomisario Tertsi Mäelle, joka saapui nopeasti paikalle.
Sallinen työskenteli muun muassa Keskusrikospoliisin leivissä ulkomailla.
Mäki huomasi ladun vieressä kengänjäljen, jossa oli ”erikoinen pohjakuviointi”. Valon lisääntyessä poliisit huomasivat jälkien vievän syvemmälle metsään. Taivaalta satanut lumi aiheutti kuitenkin ongelmia, sillä jalanjäljet piti tallentaa ennen kuin lumi peittäisi ne.
Kolmikko seurasi jälkiä kiireellä ympäri Paloheinän metsikköä. Sekaisesti mutkitelleet jäljet vaikuttivat poliisien mielestä paniikissa tekopaikalta paenneen henkilön tekosilta.
Mitään selkeää kulkusuuntaa ei selviä ja näyttää siltä, että jälkien jättäjä oli pyörinyt metsässä ympyrää. Jatkamme jälkien seurantaa ja löydämme metsästä punaisen lumilaudan. Olemme varmoja, että metsään juossut on paniikissa hylännyt lumilaudan.
Jäljet veivät lopulta peltoaukiolle, sieltä asuinalueelle ja rivitalon pihaan, oletetun sepelin levittäjän luokse.
Oven avasi kuitenkin hämmentynyt suunnistaja, joka oli juossut tekopaikan ohi jo huomattavasti aiemmin. Sallisen mukaan kuntoilija huvittui tapauksesta niin paljon, että kirjoitti siitä myöhemmin jutun paikallislehteen.
Sallinen kertoo kirjassaan yksityiskohtia työuransa käänteistä ja tapahtumista.
Sallinen kertoo kirjassaan yksityiskohtia työuransa käänteistä ja tapahtumista. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Kuukausia kestäneessä tutkinnassa merkitykselliseksi nousi silminnäkijän havainto kahdesta nuoresta ja koirasta. Koira oli silminnäkijän mukaan joko rottweiler tai dobermanni.
Sallinen ja Mäki kaivelivat koirarekisterejä ja tekivät paljon ”perinteistä jalkatyötä”. He päätyivät maaliskuussa 1996 rikospaikan lähellä asuneen perheen talolle.
Ovella he kertoivat asiansa isälle, joka ei tiennyt tapahtuneesta mitään. Poliisit jättivät isälle yhteystietonsa ja olivat jo poistumassa paikalta.
Tertsillä oli jokin kummallinen rikostutkijan vainu, ja autolle kävellessämme hän sanoi minulle: ”Näitkö naulakossa olleen takin? Se oli samanlainen kun toisella tekijällä oli ollut silminnäkijän havaintojen mukaan. Jäädäänpä autoon odottamaan hetkeksi.”
Sallisen mukaan ei mennyt kauan, kunnes perheenisä soitti takaisin. Hän oli ottanut asian puheeksi poikansa kanssa, joka tunnusti teon itkuisena isälleen.
12-vuotiaat pojat olivat hiekoittaneet ladun, koska halusivat nähdä hiihtäjien kaatuvan. He kertoivat kantaneensa sepelin muovikassissa kilometrin päästä onnettomuuspaikalta.
Sallinen ei kerro kirjassaan, saivatko pojat tapauksesta seuraamuksia. Suomessa alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa.
Ajattelematon kepponen oli kuitenkin muuttunut karmeaksi tragediaksi, joka vaikuttaa loppuelämän kolmeen nuoreen poikaan: yksi menetti isänsä ja kaksi kantaa syyllisyyttä loppuikänsä.
https://www.is.fi/urheilu/art-2000012306517.htmlTranstyttörakkaus on kaunista.
