Dans l'enfer des tournantes ('In the hell of the "tournantes" (gang-rapes))
Algerialaissyntyiset vanhemmat erosivat Samiran ollessa vain vuoden ikäinen, yksinhuoltajaäiti ei pystynyt valvomaan perinteisiä islamilaisia arvoja vastaan kapinoivaa tytärtään.
Samira kohtasi 13-vuotiaana ”suuren rakkauden”. Ainakin hän luuli niin.
poikaystävä oli 19-vuotias. samiran ollessa 14 rakastunut tyttö suostui menemään poikaystävänsä kanssa haisevaan kellariin, mutta helvetti alkoi, kun poikaystävä lähti ja avasi kellarin oven kaikille kavereilleen, jotka odottivat vuoroaan, jengi raiskaus kesti koko yön ja tyttö pahoinpideltiin pahoin.
”Vain kymmenen minuuttia aikaisemmin nauroimme yhdessä”, Samira kertoo. Pari päivää tämän jälkeen ensimmäiseen joukkoraiskaukseen osallistunut paikallinen ”pomo” näki tytön paikallisjunassa.
”Jos puhut asiasta kenellekään, poltan koko perheesi”, hän uhkasi.
Kuukautta myöhemmin Samira törmäsi taas junassa erääseen joukkoraiskaukseen osallistuneeseen tyyppiin, väkivaltaisimpaan heistä. Tämä raahasi Samiran hiuksista kiskoen ulos junasta, muiden matkustajien katsoessa toisaalle kuin eivät olisi nähneet ja kuulleet mitään, ja hänet joukkoraiskattiin uudelleen.
”Minut oli raiskattu kolmen tutun henkilön toimesta, mutta en voinut sanoa mitään, sillä kulttuurissamme perheesi menettää kunniansa jos sinulta viedään neitsyys”, kertoo Samira. ”Joten pysyin vaiti ja raiskaukset jatkuivat…”
Tyttö piti kaiken sisällään vuosikausia ja hänestä tuli omien sanojensa mukaan ”kellarihuora”. Korttelin pojat, siirtolaisperheistä lähtöisin kuten uhrinsakin, ottivat tavakseen raahata keskenkasvuisen tytön toinen toistaan haisevimpiin kellareihin tai autotalleihin tarjoten joskus ”palkkioksi” lounaan tai kolikon.
Samiran vaikeneminen päättyi, kun hänen kaksi ystävätärtään kertoivat tämän saman nuorukaisen raiskanneen myös heidät. Huolimatta siitä, että tyttöjä oli uhkailtu mm. pikkusisarien vahingoittamisella, Samira käynnisti oikeusprosessin, jonka päätteeksi kyseinen nuorimies sai kahdeksan vuoden tuomion.
Kun Samiran perheelle selvisi, että tytär oli raiskattu, perhe tuomitsi ja hylkäsi hänet, ajoi kodista kadulle, ja naapurit käänsivät selkänsä. ”Ihmiset lähiön ulkopuolella eivät tiedä mitä täällä tehdään”, kirjoitti Samira, ”ja kaikki täällä tietävät mutta he eivät sano mitään”.
”Kellarihuora” kirjoitti kirjan
Samira kätki kaiken tämän sisimpäänsä vuosikausiksi ja kuun hän vihdoin päätti kertoa, isä halveksi, ja poliisit syyllistivät tytön siksi, ettei tämä ollut totellut vanhempiaan, samoin sosiaalitoimisto .
Huume- ja alkoholikierteeseen jouduttuaan, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, Samira päätti ponnistaa pinnalle psykoterapian avulla. Hän ryhtyi kirjoittamaan kirjaa kokemuksistaan, auttaakseen kohtalosisariaan.
Kirjan julkaisemisen jälkeen Samirasta tuli ”Ni Putes - ni Soumises” (”Ei huoria, ei alistettuja”) -liikkeen henkilöitymä julkisuudessa. Samira kertoo:tytön. Toisinaan miehiä oli 80, 50 tai 10. Tämä on äärimmäisen kauheaa,” ... ”Argenteuilin tapauksessa nuori nainen raiskattiin koulussa. Tottakai jokainen tiesi, mutta näitä nuoria miehiä pelättiin ja kaikki sulkivat silmänsä. Tämä on rauhan hinta ghetoissa.”
Argenteulin tapauksessa, jossa 15-vuotiaan joukkoraiskaamisesta kahden kuukauden ajan tuomittiin kahdeksantoista poikaa, tuomion lukeminen muutti oikeussalin hullujenhuoneeksi. Tuomittujen poikien äitien reaktiot shokeerasivat koko Ranskaa:
”Te kutsutte tätä oikeudeksi! Seitsemän vuotta vankilaa jostain suuseksistä”, sanoi yksi äideistä. ”Tämän tytön kuuluisi olla kaltereiden takana.”
Aboubacar, joka oli yksi tuomituista, ei raiskauksesta vaan siitä että tiesi siitä mutta ei tehnyt mitään sen estämiseksi sanoi ”Jos elät naapurustossa joka on näin ankea ja kova, et voi puuttua toisten tekemisiin ellet halua laittaa omaa elämääsi peliin”.
Sosiaalityöntekijä Nadir Doudane arvelee, että ”johtuu traditioista, että pojat ajattelevat että tyttöjä voi kohdella tällä tavalla,… tämä ei ole Ranskaa”.
Se mikä Doudanea todella huolestuttaa, on että islamilaiset fundamentalistit ovat ottamassa hyödyn tästä turhautuneisuudesta: ”Fundamentalistit sanovat nuorille: ”Me voimme auttaa sinua löytämään työtä, me voimme auttaa sinua olemaan ylpeä siitä mitä olet” ja hän jatkaa ”Tämä se syy miksi he menestyvät täällä niin hyvin.”
Lähiöissä fundamentalistien vaikutus on kasvamassa vahvemmaksi, he ovat nyt ottaneet kohteekseen ghettojen nuoret ja monissa lähiöiden moskeijoissa saarnataan fundamentalistien sanomaa.
Tästä on kysymys, kun eräs ranskalaisen moskeijan vaikutusvaltainen imaami neuvoi miten miesten tulee kohdella vaimojaan: ”Jos nainen ei tottele miestään, hänen aviomiehensä voi piestä häntä niin kauan ettei vaimo löydä nenäänsä, silmiään ja korviaan. Tämä on osa uskontoamme”.
Kun Islamin auktoriteetit kiistävät noin jyrkästi naisten ihmisarvon, ei lähiöiden välinpitämättömyys ”hairahtuneiden” nuorten tyttöjen kohtelua kohtaan ole mitenkään yllättävää: Nuoret raiskaavat ja yhteisö vaikenee.
Samiran kirja löi ensimmäisen särön tämän vaikenemisen monoliittiin, ja kansalaisliike seksuaalista väkivaltaa vastaan syntyi spontaanisti.
Nuoret naiset, jotka olivat vaienneet pelätessään häpeää ja hylätyksitulemista perheidensä taholta, täyttivät nyt kokoussalit, kertoen kokemistaan asioista.
Eräässä keskustelutilaisuudessa nuori mies kysyi Samiralta: ”Mitä pahaa on gang-bangissä (kimppa-kiva)?” Katsoen suoraan kysyjään Samira vastasi: ”Kuulehan, kaveri, se ei ollut ”gang-bang”, minut joukkoraiskaittiin. Tuliko selväksi?”
Samiran tarina on selviytyjän tarina, mutta se sisältää kaikki lukemattomien toisella tavalla päättyneiden tarinoiden ainekset. Samiran ”poikaystävä” käytti hänen luottamustaan hyväkseen, mursi hänen itsekunnioituksensa raa´alla tavalla, ja sai Samiran näkemään itsensä huonona. Hän ei enää välittänyt siitä, mitä hänelle tapahtuu.
Juuri näin toimivat kaikissa maissa kaikki nuorten tyttöjen vahingoittajat ja hyväksikäyttäjät. Se mitä Samiralle tapahtui kellareissa, oli ”hänen oma syynsä”. Ympäristö istutti Samiraan tämän asenteen hiljaisella vaikenemisellaan ja merkitsevillä katseilla. Paikallinen poikajengi sai nyt helpon panopuun, jonka mieli oli murrettu.
Mikä oli pojille hauskaa, oli Samiralle helvettiä. Hänen elämänsä oli päivittäistä sosiaalista kivitystä, häpeärangaistusta hänen ”huonoudestaan”.
Ranskalaisessa esikaupunkislangissa on joukkoraiskausta merkitsevä oma sana: Tournantes. Samira Bellil otti sen kirjansa nimeen. Hän oli vapautunut ”huonoudestaan”, eikä hävennyt itseään. Muut olivat toimineet väärin, ei hän. Hän oli voittaja.
Euroopan suurkaupunkien islamilaisille on varsin tuttu sellainen sana kuin ”marttyyri”. He kuulevat sen päivittäin ajattelivat he asioista mitä tahansa. Heidän imaaminsa puhuvat kaunein sanoin palestiinalaisista nuorista, jotka ovat kuolleet väkivaltaisen kuoleman jonkin abstraktion puolesta, -väkivaltaisen heille ja väkivaltaisen heidän ympärillään olleille.
Tarkoittaako ”marttyyrius” siis itsepetosta joka kärjistyy itsetuhoon, ihmisvihan triumfiin? Samira Bellilin kohdalla emme siis voi käyttää tätä sanaa. Kuten emme Ruotsissa surmatun Fadime Sahindalinkaan kohdalla. He ovat moraalisia voittajia. Heidän heikkoutensa kasvoi voimaksi.
Kirja julkaistiin alkuperäisversiona, jokainen sana on Samiran oma. Kirja on julma ja armoton kuvaus esikaupunkien elämästä, jossa hienoja sanontoja ei viljellä.
”Annan sen tapahtua. Kuin robotti. Totun siihen. En puolusta itseäni. Lattia on iljettävä, se on kylmä, se on kostea, se haisee. Minä tunnen, tunnen kuinka selkäni muuttuu jääkylmäksi, mutta häntä, häntä minä en tunne. Makaan siellä hervottomana, en ole enää ruumiissani. Kuten edelliselläkin kerralla pakenen täältä, pakenen häneltä mieleeni... ”Oliko hyvää?" Sinä kysyt minulta, oliko hyvää! Voisin oksentaa! Se on vastaus jonka haluaisin antaa sinulle, paskiainen!”.
Vain pari kuukautta Samiran kirjan julkaisun ja sen herättämän kohun jälkeen 17-vuotias Sohane Benziane löytyi Pariisin esikaupungin roskien joukosta kuolleena. Mustasukkainen poikakaveri oli valellut tyttöystävänsä bensalla ja sytyttänyt tämän tuleen. Polttanut elävältä.
Samiran kirja ja Sohanen kuolema synnyttivät valtaisan raivon. Pariisin esikaupunkien vaiennetut naiset kokoontuivat ”Ni putes, ni soumises” -liikkeeksi , jonka näkyvimpänä edustajana toimi Samira Bellil.
Hänet nähtiin mielenosoituksissa ja lehdistötilaisuuksissa hiukset aukikammattuina, itsevarmana ja tinkimättömänä.
Naiset, jotka marssivat kaduilla näyttäen omat mielipiteensä ja omat kasvonsa, ”Ni putes, ni soumises” -tunnuksen alla, olivat erilainen "kansalaisliike”, kuin mihin oli totuttu: He eivät olleet joutilaita hyväoloisia, jotka valitsevat listasta ”hyvän asian” jonka puolesta tänään hillua ja nähdä itsensä parempana ihmisenä. He olivat asianosaiset itse. Emme tiedä miten on tänään.
Samira oli voittanut, noussut ylös henkilökohtaisesta katakombistaan, muuttanut häpeänsä ylpeydekseen, ja syytti nyt välinpitämättömyydellään hänet tuominnutta yhteisöä puolustaen tuhansia saman kohtalon kokeneita kanssasisariaan.
Samira on vain eräs Ranskan suurkaupunkien tai köyhien lähiöiden levottomien kortteleiden ns. kiellettyjen kaupunkien, ”Cités interdites”, väkivallan uhreista.
Nuorten tyttöjen raiskaustapaukset lisääntyvät parinkymmenen prosentin vuosivauhdilla lähinnä pohjoisafrikkalaisten asuttamissa esikaupungeissa. Poliisit tai lääkärit eivät uskalla enää käydä jengiytyneiden miesten itsevaltaisesti hallitsemissa kortteleissa. Siksi monet nuoret musliminaiset käyttävät vapaaehtoisesti mahdollisimman peittävää huivia. Se suojelee heitä miesten väkivallalta. Jos nainen esiintyy vapaasti, meikkaa ja jopa flirttailee, hän on ”huora” pute. Joka joidenkin mielestä on oikeus raiskata.
Samira Bellil 24.11.1973-9.7.2004
http://www.guardian.co.uk/news/2004/sep ... ies.franceSamira BellilCourageous writer who forced France to confront the outrage of gang rape
http://www.timesonline.co.uk/tol/commen ... 480512.eceSamira Bellil
Algerian-born writer who overcame sexual violence to campaign for Muslim women’s rights in France
http://nebraskapress.typepad.com/univer ... -li-1.htmlWhen Samira Bellil died at the age of 31, of stomach cancer, she had already lived a horrific life, experienced violence, and stood up for herself in a way that shocked the world
http://www.cbsnews.com/stories/2004/05/ ... 7270.shtmlThe New French Revolution
http://www.youtube.com/watch?v=UyHLGIY3 ... te]Sisters In Hell
Sexual assault is rampant in France's crumbling housing projects. Now a gang-rape victim has broken the silence. Will society confront the crisis? [/quote]
http://www.time.com/time/europe/magazin ... bellil.htm
http://news.bbc.co.uk/2/hi/audiovideo/p ... 456204.stmFrance in shock over gang rape
http://irishantiwar.org/archives/forum/0004S1.htmlWomen on France's estates have had enough of being gang-raped,
http://en.wikipedia.org/wiki/Samira_Bellil
Oikeudenkäynti videota jossa raiskaaja oli tuomiolla 15 naisen raiskauksesta
http://www.youtube.com/watch?v=nnzjQMDb ... r_embedded
Ei ole sitten mun suomennos enkä edes tiedä kenen, tallensin se joskus koneelle varmuudeksi ja blogi josta sen tallensin hävisikin kuin tuhka tuleen.
Tietenkin olen lyhentänyt ja noin muuten muokannut tekstiä "sopivammaksi"?