Isä sai taas tuomion tyttärensä raiskauksista, vuosia sitten hänet oli tuomittu vanhempaan tyttäreen kohdistuneista seksuaalirikoksista
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, mutta hovioikeuden mukaan näyttö riittää. Mies sai viisi ja puoli vuotta vankeutta.
- HS julkaisi tyttären haastattelun 1.12.2017.
- Miriami_kertoo.jpg (99.64 KiB) Katsottu 4254 kertaa
ALAIKÄISTÄ tytärtään vuosien ajan raiskannut mies on tuomittu Helsingin hovioikeudessa vankeuteen raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi puolitoista vuotta sitten syytteen, sillä sen mukaan pelkästään tyttären sinänsä uskottava kertomus ei riittänyt näytöksi.
Hovioikeuden mukaan näyttö riittää. Mies sai viisi ja puoli vuotta vankeutta. Lisäksi hän joutuu maksamaan tyttärelle 40 000 euron korvaukset rikosten aiheuttamista kärsimyksistä.
Mies tuomittiin jo noin 15 vuotta sitten vankeuteen toisen tyttärensä jatkuvasta raiskaamisesta. Viranomaiset eivät kuitenkaan silloin selvittäneet, oliko mies käyttänyt hyväkseen myös nuorempaa tytärtään.
”Isä ei tee pahoja, hän on itse paholainen”, Miriam-nimellä esiintynyt tytär kuvaili isäänsä HS:n haastattelussa joulukuussa 2017. Tytärten suojelemiseksi HS ei julkaise tuomitun nimeä.
MIRIAM kertoo nyt olevansa todella tyytyväinen hovioikeuden tuomioon. Tällaista lopputulosta hän ei enää uskaltanut edes toivoa näin monen vuoden jälkeen.
”Olin jo melkein luovuttanut ja ajattelin, että isä pääsee liian helpolla.”
Miriam ei pidä mitään yhteyttä isäänsä. Hänen mukaansa isä ei ole missään vaiheessa katunut tai pyytänyt anteeksi.
”Hän ei tajua tehneensä väärin. Hän kokee, että hänellä on ollut oikeus kohdella lapsiaan näin.”
HOVIOIKEUS kävi tuomiossaan perusteellisesti läpi sitä, millainen näyttö riittää syytetyn tuomitsemiseen. Korkeimman oikeuden tavoin se painotti, ettei seksuaalirikoksissa ole sen alempi näyttökynnys kuin muissakaan rikoksissa, vaikka näytön saaminen on vaikeaa.
”Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista”, hovioikeus totesi.
Syytetyllä ei ole velvollisuutta esittää näyttöä syyttömyydestään. Hänen kertomustaan arvioidaan siltä kannalta, onko se mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sitä voida riittävällä varmuudella poissulkea.
Tässä tapauksessa arviointia vaikeutti väitetyistä rikoksista kulunut huomattavan pitkä aika.
Tyttären mukaan raiskaukset alkoivat vuosituhannen vaihteessa ja jatkuivat, kunnes isä joutui joulukuussa 2003 vankilaan isosiskon hyväksikäytöstä. Kun isä palasi vankilasta, tekosarja jatkui, kunnes tytär karkasi Englantiin 15-vuotiaana. Silloin oli vuosi 2006.
Tyttären kertomuksen mukaan hän oli 8-vuotias raiskausten alkaessa.
AJAN kuluminen voi heikentää kertomusten luotettavuutta, hovioikeus huomautti. Tässä tapauksessa tyttö oli ensimmäisen kerran kuulusteltu jo vuonna 2009. Hän oli itse tehnyt rikosilmoituksen, mutta juttu juuttui poliisin pöydälle useiksi vuosiksi. Syytteet nostettiin vasta vuonna 2015.
Hovioikeus totesikin, ettei lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa ei ole mitenkään epätavallista, että rikosilmoitus tehdään vasta myöhemmin. Rikokset saattavat tulla ilmi vasta vuosien kuluttua, kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi. Lapsi saattaa pyrkiä salaamaan tekoja varsinkin, jos tekijä on joku läheinen.
Uhrin kertomuksen arvoa tai uskottavuutta ei siten vähennä se, että teosta ilmoitettiin poliisille vasta useita vuosia tekosarjan päättymisen jälkeen.
MUUTENKIN uhrin kertomus oli uskottava, eikä mikään heikentänyt sen luotettavuutta, hovioikeus jatkoi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan lisäksi tarvittiin muutakin näyttöä. Tätäkin jutussa esitettiin.
Hovioikeus ei julkisessa tuomiossaan tarkemmin selosta muuta näyttöä. Kohdat on poistettu uhrin suojelemiseksi.
Isän kertomuksen tueksi ei puolestaan esitetty mitään näyttöä eikä isän kertomus myöskään horjuttanut tyttären kertomusta, hovioikeus totesi.
Kaiken näytön perusteella hovioikeus arvioi, että syytteiden tueksi on esitetty riittävä näyttö eikä isän syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä.
Johtopäätöstä tuki myös miehen saama aiempi tuomio. Hovioikeus viittasi korkeimman oikeuden linjaukseen, jonka mukaan syytetyn muilla rikoksilla ei yleensä ole merkitystä sen arviointiin, onko hän syyllistynyt nyt käsiteltävään rikokseen.
”Kuitenkin jos vastaajan syyksi aikaisemmin luetuilla rikoksilla ja hänen tekemäkseen väitetyllä rikoksella on esimerkiksi samanlainen tekotapa ja muita yhdistäviä piirteitä, aikaisemmalla tuomiolla voi olla vaikutusta myöhemmän tuomion arvioinnissa.”
HOVIOIKEUDEN mukaan raiskaukset eivät olleet törkeitä tekoaikaan voimassa olleen lain mukaisesti. Vuonna 2014 lakia ankaroitettiin niin, että alle 18-vuotiaaseen kohdistunut raiskaus on lähtökohtaisesti törkeä.
Tekosarjan aikaan raiskaus katsottiin törkeäksi esimerkiksi silloin, jos sillä aiheutettiin vaikea ruumiinvamma, rikokseen osallistui useita tekijöitä tai jos siinä käytettiin ampuma- tai teräasetta. Mikään näistä edellytyksistä ei tässä tapauksessa täyttynyt.
HS:lle tytär kertoi, että raiskauksia edelsi isän käsky. Kun isä käski riisuutumaan ja menemään sängylle makaamaan, häntä oli pakko totella. Tytär yritti kertomansa mukaan uhmata isää, mutta silloin isä löi tai potki.
Koska raiskaukset eivät olleet törkeitä, ennen isän vankeustuomiota tapahtuneet raiskaukset olivat vanhentuneita. Rangaistus tuli siis vain vankeuden jälkeen tehdyistä raiskauksista.
Sen sijaan isä sai tuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä ennen vankeustuomiota että sen jälkeen.
HOVIOIKEUDEN mukaan oikeudenmukainen rangaistus rikoksista olisi ollut kahdeksan vuotta vankeutta.
Rangaistusta kuitenkin alennettiin kahdesta syystä.
Ensinnäkin viimeisestäkin rikoksesta oli kulunut huomattavan pitkä aika, lähes 13 vuotta. Lisäksi tutkinta oli kestänyt pitkään. Isää oli kuultu syylliseksi epäiltynä ensimmäisen kerran vuonna 2009. Viivästynyt käsittely hyvitettiin isälle siis rangaistusta alentamalla, kuten laissa edellytetään.
Oikeusjutun tekee erikoiseksi se, että syyttäjä ei valittanut käräjäoikeuden hylkäävästä tuomiosta hovioikeuteen. Asian vei ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi tytär itse avustajansa
Ville Hoikkalan avustuksella.