Schäferin pääsystä Chileen, ja siirtokunnan perustamisesta ei kovin helposti tunnu tietoa löytyvän. Schäferillä kerrotaan olleen joitakin kymmeniä seuraajia, sekä siepattuja lapsia joiden lukumäärästä ei ole tietoa. Lasten sieppausten, sekä Saksasta että Chilestä, kerrotaan jatkuneen Schäferin kauden loppuun saakka. Ainakin osa Saksan sieppauksista on ollut alkujaan luvallisia siirtokuntaan tuloja, esim. kahdeksi vuodeksi, palaamaan onkin päässyt vasta aikuisena systeemin romahduttua.
Chilen päässä nuo siirtokunnat eivät olleet mikään uusi ilmiö tuolloin, saksalaisia siirtokuntia oli ollut siellä jo 1800-luvulta lähtien ja saksalainen kulttuuri näkyy maassa tänä päivänäkin.
Ilman mitään apuja tavallinen Wehrmachtin korpraali tuskin olisi tuollaista siirtokuntaa polkaissut käyntiin, todennäköisesti on saanut Saksasta poistumiseenkin apuja aatetovereilta. Entisiä natsipuolueen jäseniähän Saksassa piisasi joka kolkkaan, Länsi-Saksassa pelkästään entisiä Gestapolaisia on arvioitu sijoittuneen tuhansittain julkishallinnon tehtäviin sodan jälkeen. Oma lukunsa on maan poliisi-ja tiedusteluviranomaiset.
Chilessä siirtokunta ei ehtinyt olla kuin viitisen vuotta kun ensimmäiset epäilyt seksuaalisista hyväksikäytöistä, kidutuksista ja sieppauksista tulivat ilmi Länsi-Saksassa, silti kului 20 vuotta ennen kuin viranomaiset esittivät Chileen tutkintapyynnön siirtokunnan asioista.
Chilessä asiat eivät myöskään tuntuneet kiinnostavan tuota enempää, siirtokunta ehti toimia siellä 12 vuotta ennen Pinochetin kautta, kahden eri presidentin aikana.
Pinochetin ajan vaiteliaisuuden ymmärtää, Generalissimolla kun oli omat tarpeensa paikalle.
Jos salaliittoilemaan haluaa ryhtyä, varsinkin Pinochetin aikana yksi nimittäjä saattaisi olla USA.
Jenkithän Pinochetin valtaan nostattivat, ja luulisin että heillä on ollut oma sanansa sanottavana myös Länsi-Saksassa. Vuosia 1966-1973 (ensimmäiset epäilyt - Pinochetin valtaannousu) tämä salaliittoilu ei kuitenkaan selitä.
Siirtokunnan tekemä yleishyödyllinen työ on saattanut siloittaa asioita Chilessä, esimerkiksi siirtokunnan sairaalassa hoidettiin tuhansia paikallisia asukkaita. Paikalliset saivat myös tuloja siirtokunnalle tekemästään työstä, näillä konsteilla saatiin siirtokunnan lähistön asukkaat myötämielisiksi. Jopa siinä määrin että osa siirtokunnan lapsista oli chileläisiltä adoptoituja, näistä joillekin oli kova kolaus herätä aikuisena siihen että eivät olekaan saksalaisia jollaisiksi heidät oli siirtokunnassa kasvatettu, vaan paikallista alkuperää.
Marcela Douglas, kolmevuotiaana vanhempiensa kanssa Chilestä Norjaan paennut, on tehnyt ansiokkaan tutkelman Colonia Dignidadista. Douglas pääsi lopulta asumaan siirtokuntaan ja luvalla tekemään väitöskirjaansa, haastattelemaan ja kuvaamaan asukkaita. Tutkimustyönsä hän on tehnyt useiden vuosien aikana, alkuun sai olla siirtokunnan ulkopuolella ja voitettuaan luottamuksen, hän pääsi sisälle. Douglas on ollut tekemisissä siirtokunnan jäsenten kanssa, jotka saivat Chilessä vankeustuomion aiemmista teoistaan. Yksi näistä oli Schäferin kakkosmies, siirtokunnan lääkäri Hartmut Hopp, joka pääsi pakenemaan Chilestä Saksaan ennen tuomion voimaan astumista.
Saksassa Hopp jopa tuomittiin istumaan chileläinen tuomionsa, kunnes lopulta todettiin ettei chileläisten jutut täytä saksalaisia standardeja ja mies sai synninpäästön.
BBC:n juttu Hoppin tapauksesta:
https://www.bbc.com/news/world-latin-america-48199495
Douglasin tutkielma, pitkä ja melkoisen syvää luotaava:
https://core.ac.uk/download/pdf/19641486.pdf