Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[snufkin]

Nimimerkille Stobbartille terveisiä! Kiitos yhteydenotostasi vielä kerran. Minä en jostain käsittämättömästä saa lähetettyä sinulle yyveetä, joten laitan nyt viestiä tätä kautta. Sain siis KRP:ltä DVD:n, jonne on kerätty aineistoa tapauksen tiimoilta. Tähän mennessä Arvon ja Vihtorin kuulustelut vuonna "55 ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. Palataan asiaan!

Onko tämä DVD kaikkien tilattavissa?

[Chikatilo]

Ei. Vain niiden, joilla on rahaa hävyttömän paljon enemmän kuin tarpeeksi. CD:stä/DVD:stä nimittäin joutuu pulittamaan valtiolle pari kymppiä, mikä rajaa jakelun käytännössä bilderbergiläisiin. Asiahan ei käy ilmi esim. edellisen sivun viesteistä...

[email protected]

[Stobbart]

Pitääpä kuunnella tuo Suplan neliosainen podcast. Sari Autiohan on käynyt läpi Krp:n aineistoa.

Tuli kuunneltua Jäljillä-podcast Kyllikistä. Siitä on sanottava, että oli heppoista kerrontaa. Tekijä ei ollut selkeästi edes tutustunut poliisin tutkintamateriaaliin. Pintapuolisesta perehtymisestä huolimatta kertoja vaivautui kuitenkin ottamaan kantaa, ettei usko murhaajan olevan kukaan epäiltyinä olleista. ”Ojankaivajan alibia pidettiin uskottavana, ja vähitellen epäilyt hälvenivät hänen ympäriltään.” Ei helvetti sentään mitä kuraa. Äidin ja veljen useamman kuukauden murhaillan jälkeen antamaa alibia ei todellakaan poliisin taholla pidetty mitenkään uskottavana. Eivätkä poliisin epäilyt Vihtoria ja Arvoa kohtaan todellakaan hälvenneet. Heitä kuulusteltiin pidätyksen jälkeen vielä useaan kertaan. Tämä kaikki olisi toki selvinnyt poliisin aineistosta, mutta mitäpä sitä turhia sen syvemmin perehtymään, voihan sitä arvailla muutenkin.

[snufkin]

Ei. Vain niiden, joilla on rahaa hävyttömän paljon enemmän kuin tarpeeksi. CD:stä/DVD:stä nimittäin joutuu pulittamaan valtiolle pari kymppiä, mikä rajaa jakelun käytännössä bilderbergiläisiin. Asiahan ei käy ilmi esim. edellisen sivun viesteistä...

[email protected]

Jaa eli vastailet epäkeskustelunomaisesti kysymyksiin joita ei ole osoitettu sinulle.

Raha ei ollut pointtina vaan se, että Tulilahdenkin etp ei ole kaikille tilattavissa (vielä) vaan sen lukeminen rajoittuu krp:n tiloihin toisin kuin vaikkapa hejac ry.:n jäsenten kohdalla. Muissa etp:issä voi olla samanlaisia rajoitteita ja tapauskohtaista arviointia käyttöoikeuden myöntäjän suunnalta.

Luulin, että tämä olisi ollut ilmselvää, mutta ei kai sitä voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

[J.Maybrick]

Kuuntelin nyt kahteen kertaan suplasta toimittaja Aution reilun puolen tunnin mittaiset, mm. etp-lähteisiin perustuvat selostukset Kyllikki Saaren tapauksesta. Se oli erittäin kiinnostava kuuntelukokemus, vaikka asiat ovat enimmäkseen tuttuja. Kiitos TooToolle vinkistä

Selostuksessa korostettiin, ja eri ihmiset olivat kertoneet, kuinka Kyllikki oli moraaliltaan korkea ja muiltakin samaa vaativa nuori nainen. Hän oli esimerkiksi paheksunut ihmisiä, joille syntyi lapsi ’liian aikaisin avioliiton solmimiseen nähden’, ja hän oli korostanut useammassa tilanteessa sitä, että hän ainakaan ei koskaan sortuisi moiseen tekoon.

Jospa tämä olisikin motiivi tekoon, löysä ja heikko kyllä, mutta jonkun vähän vinksahtaneen mieleen olisi saattanut nousta, että leuhka likka ajelee yksin pyörällä ja katsoo pitkin nenänvarttaan tavallisia kuolevaisia. Annetaanpa sille opetus.

Kyllikki oli myös hyvin ahdistunut asioista, joita oli tapahtunut kirkkoherran kanssa. Kunnioitus omaa rippi-isää kohtaan, ja järkytys ja ahdistus hänen teoistaan Kyllikkiä kohtaan tekivät tytön viimeiset elinviikot tukaliksi.

Autio on mielestäni erittäin pätevä toimittaja, ja nämä mietteet nousevat, kun kuuntelee tarkasti koko neliosaisen esityksen. Ilmiselvä syyllinenkin sieltä nousee, ja häneen ehkä voisi soveltaa tuota köykäistä ja vinksahtanutta motiivia.

[Gaikowski]

Mielenkiintosia oli suplan jaksot.Melko hämärää porukkaa ollut tuohonkin aikaan liikkumassa lähialueella.

[paccasucco]

Autio on mielestäni erittäin pätevä toimittaja, ja nämä mietteet nousevat, kun kuuntelee tarkasti koko neliosaisen esityksen.

No Sarihan on erittäin pidetty, ystävällinen ja arvostettu rikostoimittaja. Toisena vastaavanlaisena naisrikostoimittajana tulee ensimmäiseksi mieleen Irja Sievinen, joka aikanaan kirjoitti Uusi Kuvalehti- lehteen mm. Tulilahden murhista ja muistakin henkirikostapauksista.Myöhemmin kunnostautui aivan muunlaisessa journalismissa.

Minulla on ehkä jotain tekemistä sen asian kanssa, että Sari on kirjoitellut tämän kesän aikana Ilta- Sanomiin juttuja 1969 tapahtuneista ja unohdetuista henkirikoksista. Tein siitä nimittäin itse aloitteen. Rauha Kaukovalta, josta olemme Lamourhan kanssa puhuneetkin, oli kyselyjeni lähtökohtana.

Ketjun aiheena on kuitenkin Kyllikki Saari. UM- lehti esitti "tosiasiana" 1969. että Kyllikki oli joutunut "autoganstereiden" surmaamaksi.Lehti kirjoitti siitä jopa kaksiosaisen jutun. Autoteoriaa on pidetty sitä ennen ja senkin jälkeen yllä. Itse en ole siihen koskaan uskonut. On helppo olla jälkikäteen viisas, varsinkin sen jälkeen, kun esitutkintamateriaali on tullut julkiseksi.

[dazu]

Jospa tämä olisikin motiivi tekoon, löysä ja heikko kyllä, mutta jonkun vähän vinksahtaneen mieleen olisi saattanut nousta, että leuhka likka ajelee yksin pyörällä ja katsoo pitkin nenänvarttaan tavallisia kuolevaisia. Annetaanpa sille opetus.

Kyllikki oli myös hyvin ahdistunut asioista, joita oli tapahtunut kirkkoherran kanssa. Kunnioitus omaa rippi-isää kohtaan, ja järkytys ja ahdistus hänen teoistaan Kyllikkiä kohtaan tekivät tytön viimeiset elinviikot tukaliksi.

Autio on mielestäni erittäin pätevä toimittaja, ja nämä mietteet nousevat, kun kuuntelee tarkasti koko neliosaisen esityksen. Ilmiselvä syyllinenkin sieltä nousee, ja häneen ehkä voisi soveltaa tuota köykäistä ja vinksahtanutta motiivia.

En usko, että Vihtori Lehmusvirta on tällaisia opetuksia kauheasti ajatellut. Hänhän oli kerran aiemminkin raiskannut tytön samassa paikassa, missä kävi Kyllikin kimppuun. Mielenterveysongelmainen reppana, jolla on ollut sarjaraiskaajan/sarjamurhaajan taipumuksia. Todella tällainen surkea tapaus, tuon vanhan ajan maaseudun peräkammarinpoika. Nykyään tällaiset ovat psykiatrisessa hoidossa, mutta tuohon aikaan heitä salailtiin pirtissä ja pidettiin peltotöissä. Sitten, kun "vahinko" sattui, niin sukulaiset peittelivät jäljet, ettei jouduta häpeään...

Yksi surullinen juttu tässä on myös se, että tällainen seksuaalimurhaaja yleensä nauttii siitä vallantunteesta, mitä hän saa yhteisössä aiheuttamastaan hämmennyksestä. Hän nauttii ensinnä siitä vallantunteesta, minkä hän saa raiskatessaan ja surmatessaan uhrinsa ja sitten toisena siitä vallantunteesta, kun hän kokee hallitsevansa yhteisöä.
Kun Arvo Hakala on pelaillut yhteisön kanssa ja onnistunut kääntämään yhteisön mielipiteet Vihtorin puolelle ja sille kannalle, että tekijä on tullut jostain paikkakunnan ulkopuolelta, niin tämä on tukenut Lehmusvirran vallantunteita maksimaalisella tavalla.

[Stobbart]

Jospa tämä olisikin motiivi tekoon, löysä ja heikko kyllä, mutta jonkun vähän vinksahtaneen mieleen olisi saattanut nousta, että leuhka likka ajelee yksin pyörällä ja katsoo pitkin nenänvarttaan tavallisia kuolevaisia. Annetaanpa sille opetus.

Kyllikki oli myös hyvin ahdistunut asioista, joita oli tapahtunut kirkkoherran kanssa. Kunnioitus omaa rippi-isää kohtaan, ja järkytys ja ahdistus hänen teoistaan Kyllikkiä kohtaan tekivät tytön viimeiset elinviikot tukaliksi.

Autio on mielestäni erittäin pätevä toimittaja, ja nämä mietteet nousevat, kun kuuntelee tarkasti koko neliosaisen esityksen. Ilmiselvä syyllinenkin sieltä nousee, ja häneen ehkä voisi soveltaa tuota köykäistä ja vinksahtanutta motiivia.

En usko, että Vihtori Lehmusvirta on tällaisia opetuksia kauheasti ajatellut. Hänhän oli kerran aiemminkin raiskannut tytön samassa paikassa, missä kävi Kyllikin kimppuun. Mielenterveysongelmainen reppana, jolla on ollut sarjaraiskaajan/sarjamurhaajan taipumuksia. Todella tällainen surkea tapaus, tuon vanhan ajan maaseudun peräkammarinpoika. Nykyään tällaiset ovat psykiatrisessa hoidossa, mutta tuohon aikaan heitä salailtiin pirtissä ja pidettiin peltotöissä. Sitten, kun "vahinko" sattui, niin sukulaiset peittelivät jäljet, ettei jouduta häpeään...

Yksi surullinen juttu tässä on myös se, että tällainen seksuaalimurhaaja yleensä nauttii siitä vallantunteesta, mitä hän saa yhteisössä aiheuttamastaan hämmennyksestä. Hän nauttii ensinnä siitä vallantunteesta, minkä hän saa raiskatessaan ja surmatessaan uhrinsa ja sitten toisena siitä vallantunteesta, kun hän kokee hallitsevansa yhteisöä.
Kun Arvo Hakala on pelaillut yhteisön kanssa ja onnistunut kääntämään yhteisön mielipiteet Vihtorin puolelle ja sille kannalle, että tekijä on tullut jostain paikkakunnan ulkopuolelta, niin tämä on tukenut Lehmusvirran vallantunteita maksimaalisella tavalla.

Sen verran korjaan, että Vihtori ei ollut aikaisemmin raiskannut ketään, vaan oli samaisella kylätiellä käynyt käsiksi erääseen naiseen, joka kuitenkin sai riuhtaistua itsensä irti. Tutkintamateriaalia kun lukee, niin siellä tulee vastaan todella monta tapausta, joissa Vihtori epätoivoisesti yrittää päästä naisiin käsiksi, mutta ne epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Erääseen taloon hän yritti päästä sisään ahdistellakseen teini-ikäistä tyttöä, joka oli talossa lapsenvahtina. Tyttö ei suostunut avaamaan ovea, jolloin Vihtori uhkasi ”joka tapauksessa” tulla sisälle. Hän ei kuitenkaan saanut ovea auki, ja turhautuneena veteli eteisessä olleet pyykit puukolla riekaleiksi. Tytön isä teki asiasta rikosilmoituksen, mutta Vihtori muutti tuolloin joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle, eikä häntä tavoitettu. Sitten oli sellainen tilanne, jossa hän kävi erään perheen äitiin käsiksi, mutta paikalla olleet naisen pienet pojat saivat autettua äitinsä hädästä. Pöytäkirjoissa on myös yksi lapseen kohdistuva ahdistelutilanne, mutta se on suureksi osaksi sensuroitu digitoidussa versiossa, eikä siitä tarkkaan selviä kuinka pitkälle Vihtori pääsi.

Nuo ovat siis vain muutama esimerkki ulkomuististani, enemmänkin sieltä löytyy. Kaiken kaikkiaan Vihtori on ollut todella pelottava, yksinkertainen ja seksuaalisesti patoutunut tapaus, ja on ollut vain ajan kysymys, kun jollekin käy huonosti. Vaikea sitten sanoa, onko Kyllikin kohdalla Vihtorin turhautuminen kymmenien ja kymmenien epäonnistuneiden lähestymisyritysten jälkeen ollut jo niin suurta, että hän on lopulta väkisin vienyt homman loppuun saakka. Vai onko Kyllikki ollut sen verran hento, tai pyöräilystä sen verran rasittunut, ettei ole enää voimat riittäneet taistella tarpeeksi vastaan. Vai onko taistellut niin kovasti, että Vihtori onkin ns. vahingossa antanut liian voimakkaan iskun jollain tylpällä esineellä, josta Kyllikki on loukkaantunut sen verran pahoin, että paikalle hälytetyn Arvon johdolla on päätetty, että Kyllikki pitää surmata ja piilottaa, koska muuten tulisi kova rangaistus.

Karua pohdintaa, mutta karu on tapauskin. Itse olen varma Vihtorin ja Arvon syyllisyydestä, mutta noista Kyllikin viimeisistä hetkistä on mahdotonta tarkalleen tietää. Arvo kuvautuu niin kylmäksi tapaukseksi, että edelleenkin näen vaihtoehtona sen, että hän lopulta oli tappavan iskun antaja, eikä vain hautaaja.

[Laasti]

Ei tuonut mitään uutta itselle tuo podcast. Pikemminkin kiusallisia tuntemuksia. Eniten ärsyttää, että tuo pappi pitää tunkea mukaan aiheeseen, vaikka miehen alibista puuttui vain puoli tuntia. Vai miten se nyt olikaan?

Jos nämä iltasadun lukijat viitsisivät edes vähän tutustua aiheeseen, niin Arvosta ja Vihtorista saisi kyllä jännittävää matskua aikaiseksi.

Tutkinta-aineistoa lukeneena ei voi kyllä epäillä mitään muuta tekijää kuin nämä tämä isojokelaiskaksikko. Sen verran hämärästä ja pelottavasta kaksikosta on ollut kyse.

[Köökisykolooki]

Ei tuonut mitään uutta itselle tuo podcast. Pikemminkin kiusallisia tuntemuksia. Eniten ärsyttää, että tuo pappi pitää tunkea mukaan aiheeseen, vaikka miehen alibista puuttui vain puoli tuntia. Vai miten se nyt olikaan?

Ei kai se, että pappi "piti tunkea mukaan aiheeseen" ole ihme ollenkaan. Kovin suurta arvoa en antaisi "rakastuneen" kotiapulaisen antamalle alibille. Ja onhan se aika kummallinen sattuma, että rippikoulutyttöjä ahdisteleva pappi sattui juuri ennen Kyllikin surmaa olleen Isojoella ja juuri Kyllikin olleen hänen "sairaitten halujensa kohde". Murhan tutkijat eivät tietääkseni saaneet nähtäväkseen yhtään papin Kyllikille lähettämää kirjettä, koska Kyllikki ne hävitti. Kirjeiden arvelen tulleen Kyllikin työpaikalle kirkkoherran virastoon, joten ne pysyivät kotiväeltäkin salassa.
Niistä kirjeistä olisi varmasti ollut tutkijoille apua. Kuulusteluissa tämä pappi kyllä varmaan piti pintansa, koska oli tunnetusti hyvä puhumaan. 50-luvulla pappeja arvostettiin ja kunnioitettiin niin, että vaikka jotain olisi tiedettykin, ei sitä paljastettu. Eikös kyseinen pappi joutunut vasta Kihniössä kiinni tekosistaan, kun sai alaikäisen tytön raskaaksi ja kihlasikin tämän.

[dazu]

^Ennemminkin 50-luvulla eli sellainen herranviha ja muukalaispelko, että tällaisessa tapauksessa kyläläiset epäilivät heti pappia, tai ulkopaikkakuntalaista ja tätä ajattelumalliahan Arvo Hakala hyödynsi niin tehokkaasti, että hän käytännössä voitti poliisin tämän aikaansaamansa paikkakuntalaisten kansanliikkeen ansiosta, kun tämä kansanliike vastusti ajatusta siitä, että tekijä olisi tavallinen työmies omalta kylältä. Näin poliisin toimintaa vastustettiin ja sitä käytännössä estettiin saattamasta Vihtoria ja Arvoa vastuuseen teosta. Tässä "kansanmies" ja taitava manipulaattori voitti omilla avuillaan poliisin.

Sen verran korjaan, että Vihtori ei ollut aikaisemmin raiskannut ketään, vaan oli samaisella kylätiellä käynyt käsiksi erääseen naiseen, joka kuitenkin sai riuhtaistua itsensä irti. Tutkintamateriaalia kun lukee, niin siellä tulee vastaan todella monta tapausta, joissa Vihtori epätoivoisesti yrittää päästä naisiin käsiksi, mutta ne epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Erääseen taloon hän yritti päästä sisään ahdistellakseen teini-ikäistä tyttöä, joka oli talossa lapsenvahtina. Tyttö ei suostunut avaamaan ovea, jolloin Vihtori uhkasi ”joka tapauksessa” tulla sisälle. Hän ei kuitenkaan saanut ovea auki, ja turhautuneena veteli eteisessä olleet pyykit puukolla riekaleiksi. Tytön isä teki asiasta rikosilmoituksen, mutta Vihtori muutti tuolloin joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle, eikä häntä tavoitettu. Sitten oli sellainen tilanne, jossa hän kävi erään perheen äitiin käsiksi, mutta paikalla olleet naisen pienet pojat saivat autettua äitinsä hädästä. Pöytäkirjoissa on myös yksi lapseen kohdistuva ahdistelutilanne, mutta se on suureksi osaksi sensuroitu digitoidussa versiossa, eikä siitä tarkkaan selviä kuinka pitkälle Vihtori pääsi.

Nuo ovat siis vain muutama esimerkki ulkomuististani, enemmänkin sieltä löytyy. Kaiken kaikkiaan Vihtori on ollut todella pelottava, yksinkertainen ja seksuaalisesti patoutunut tapaus, ja on ollut vain ajan kysymys, kun jollekin käy huonosti. Vaikea sitten sanoa, onko Kyllikin kohdalla Vihtorin turhautuminen kymmenien ja kymmenien epäonnistuneiden lähestymisyritysten jälkeen ollut jo niin suurta, että hän on lopulta väkisin vienyt homman loppuun saakka. Vai onko Kyllikki ollut sen verran hento, tai pyöräilystä sen verran rasittunut, ettei ole enää voimat riittäneet taistella tarpeeksi vastaan. Vai onko taistellut niin kovasti, että Vihtori onkin ns. vahingossa antanut liian voimakkaan iskun jollain tylpällä esineellä, josta Kyllikki on loukkaantunut sen verran pahoin, että paikalle hälytetyn Arvon johdolla on päätetty, että Kyllikki pitää surmata ja piilottaa, koska muuten tulisi kova rangaistus.

Minä olen kyllä lukenut sellaistakin, että joku nuori nainen kertoi Vihtorin aktuaalisesti raiskanneen hänet tuossa samassa paikassa. Naisen mukaan hän ei ollut ilmoittanut tilanteesta poliisille, mutta Kyllikin kadottua ja löydyttyä surmattuna, hän arvasi heti, kuka on tekijä.

Itse uskon teon edenneen siten, että tekijä on ensin lyönyt Kyllikkiä jollain astalolla naamaan, minkä seurauksena Kyllikki on pudonnut pyörän päältä ja tullut kyvyttömäksi vastustaa raiskausta. Teon pääasiallinen tavoite on ollut raiskaus... Kun Kyllikki on ollut mahdollisesti tiedoton, on tekijä tehnyt raiskauksen. Loppuviimein on tapahtunut kuristaminen. Myös kuristamisessa on ollut seksuaalisia sävyjä. Tekijä on siis Kyllikin surman aikaan ollut jo melko valmis sarjamurhaaja. Tekotapakin olisi minun arvioni mukaan samanlainen, kuin monissa Ted Bundyn tekemissä murhissa. Erona Bundyyn, tämän tekijä on vielä kaikenlisäksi haudannut uhrinsa(Bundy ei haudannut uhrejaan, koska hän oli nekrofiili ja nai ruumiiden kanssa kuukausien ajan henkirikoksen jälkeen).

[Stobbart]

^Ennemminkin 50-luvulla eli sellainen herranviha ja muukalaispelko, että tällaisessa tapauksessa kyläläiset epäilivät heti pappia, tai ulkopaikkakuntalaista ja tätä ajattelumalliahan Arvo Hakala hyödynsi niin tehokkaasti, että hän käytännössä voitti poliisin tämän aikaansaamansa paikkakuntalaisten kansanliikkeen ansiosta, kun tämä kansanliike vastusti ajatusta siitä, että tekijä olisi tavallinen työmies omalta kylältä. Näin poliisin toimintaa vastustettiin ja sitä käytännössä estettiin saattamasta Vihtoria ja Arvoa vastuuseen teosta. Tässä "kansanmies" ja taitava manipulaattori voitti omilla avuillaan poliisin.

Tästä samaa mieltä, pitkälti noin se Arvo homman hoiti.


Minä olen kyllä lukenut sellaistakin, että joku nuori nainen kertoi Vihtorin aktuaalisesti raiskanneen hänet tuossa samassa paikassa. Naisen mukaan hän ei ollut ilmoittanut tilanteesta poliisille, mutta Kyllikin kadottua ja löydyttyä surmattuna, hän arvasi heti, kuka on tekijä.

Mistä olet siis lukenut tällaista? Poliisin aineistossa ei Vihtorin tutkimuslinjassa tällaista mainita. Tällä palstalla oli viime vuonna sen Reinbothin ansiokkaan artikkelin jälkeen mielenkiintoinen viesti, jossa kirjoittaja sanoi aikalaispoliisin kertoneen hänelle, että pitää Arvoa tekijänä. Syynä oli se, että aikana ennen Kyllikin surmaa oli joku nainen tehnyt yöllä poliisille ilmoituksen, jonka mukaan Arvo oli yrittänyt raiskata tämän, mutta teko oli lopulta epäonnistunut. Seuraavana päivänä nainen oli vetänyt ilmoituksen takaisin, oletettavasti pelon takia. Vihtorista en ole mitään raiskausjuttua lukenut mistään.

[Laasti]

Ei tuonut mitään uutta itselle tuo podcast. Pikemminkin kiusallisia tuntemuksia. Eniten ärsyttää, että tuo pappi pitää tunkea mukaan aiheeseen, vaikka miehen alibista puuttui vain puoli tuntia. Vai miten se nyt olikaan?

Ei kai se, että pappi "piti tunkea mukaan aiheeseen" ole ihme ollenkaan. Kovin suurta arvoa en antaisi "rakastuneen" kotiapulaisen antamalle alibille. Ja onhan se aika kummallinen sattuma, että rippikoulutyttöjä ahdisteleva pappi sattui juuri ennen Kyllikin surmaa olleen Isojoella ja juuri Kyllikin olleen hänen "sairaitten halujensa kohde". Murhan tutkijat eivät tietääkseni saaneet nähtäväkseen yhtään papin Kyllikille lähettämää kirjettä, koska Kyllikki ne hävitti. Kirjeiden arvelen tulleen Kyllikin työpaikalle kirkkoherran virastoon, joten ne pysyivät kotiväeltäkin salassa.
Niistä kirjeistä olisi varmasti ollut tutkijoille apua. Kuulusteluissa tämä pappi kyllä varmaan piti pintansa, koska oli tunnetusti hyvä puhumaan. 50-luvulla pappeja arvostettiin ja kunnioitettiin niin, että vaikka jotain olisi tiedettykin, ei sitä paljastettu. Eikös kyseinen pappi joutunut vasta Kihniössä kiinni tekosistaan, kun sai alaikäisen tytön raskaaksi ja kihlasikin tämän.

Alaikäisen tytön raskaaksi saattaminen ja kihlaaminen ei myöskään ole mikään näyttö tai osoitus hänen osallisuudestaan Kyllikin murhaan. Kyllä Kauko Kanervo varmasti on ollut mieltymyksissään vähintäänkin iljettävä, mutta se ei yksistään tee hänestä syyllistä tällaisten yleisten otaksumien tai juorujen perusteella. Ja mitä tähän alibiin tulee, niin kyseessä on muutakin kuin kotiapulaisen antama alibi. Kanervo on ollut Kyllikin katoamista seuraavana aamuna pitämässä toisella paikkakunnalla eikä hänellä myöskään ollut autoa eikä ajokorttia. Edellisenä iltana Kanervo oli myöskin ollut rovastin juhlissa eikä Isojoella hiiviskelemässä metsikössä. Mikään julkisuuteen tuotu lausunto ei millään tavalla liitä Kanervoa tapahtuma- ja paikkaan. Totta kai tutkijana olisin kiinnostunut Kanervon tekemisistä murhan aikoihin, jos lisäksi on todettua, että hänellä oli jonkinlainen suhde uhrin kanssa. Mutta niin kuin tekotavastakin voi helposti päätellä, on tekijä ollut toisentyylinen ja toisentyyppinen. Kanervon ei tarvinnut kytätä pusikoissa seksiä saadakseen. Mikään kovanaama hän ei myöskään ollut, sillä hänenhän tiedettiin itkeneen tekojaan julkisesti oikeudessa.

[paccasucco]

Seuraava artikkeli on kopioitu Seura lehdestä, jossa se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2014.

Suohaudan mysteeri: Kyllikki Saaren surmalle etsitään yhä selityksiä – Heitä aikanaan epäiltiin nuoren naisen raa’asta murhasta

Seuran arkistoista: Kyllikki Saari surmattiin raa’asti hänen palatessaan seuroista. Polkupyörä ja kenkä löytyvät suolta – lopuksi suohautaan kaivettu ruumiskin. Kyllikki Saaren kohtalo koskettaa vielä vuosikymmeniä murhenäytelmän jälkeenkin.
Isojoki ei ole mikään yhden ajatuksen pitäjä, jossa Kyllikki Saaren surmasta vaietaan tai puhutaan yhdellä suulla. Päinvastoin, mielipiteitä on yhtä monta kuin kertojaa.

Monella on epäilys tekijästä, osalla aivan oma teoriakin.

Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kunta saataisiin tuntea jo muustakin, vaikka Isojoen Konehallista tai perunankuorimisen maailmanennätyksestä. 17-vuotiaan nuoren mysteeri on kuitenkin kansallinen trauma – sille etsitään edelleen selityksiä.

Tappaja paikkakuntalainen?
Isojoelle tulevat ottavat Kyllikki Saaren puheeksi heti kättelyssä. Ja sen jälkeen käydään katsomassa suohauta ja muistomerkki parin kilometrin päässä kirkolta.

”Varsinkin kesällä tien varressa näkee useampiakin autoja kerralla. Siksi suohaudalle tehtiin muutama vuosi sitten parempi parkkipaikkakin”, toteaa Rauni Kankaanpää, joka oli itse pikkutyttö, kun surma tapahtui.

iisa Ylikoski muistaa Kyllikki Saaren henkilökohtaisesti, koska hän kävi saman rippikoulun.

”Kyllikki oli sellainen rauhallinen likka. Kuoleman jälkeen häntä surtiin ja samalla peljättiin niitä murhaajia”, muistelee Ylikoski.

Siis keitä murhaajia? Ei, sitä Liisa Ylikoski ei tiedä.

Isojoen entinen palopäällikkö Esko Varpalaide sanoo tietävänsä. Hän pitää selvänä, että tekijä oli tuttu paikkakuntalainen, mustapartaiseksi kutsuttu mies. Varpalaide kuvaili teoriansa tarkasti Isojoen joululehdessä 2004.

”Se on puolet ja puolet”, Varpalaide kommentoi isojokisten tukea teorialleen.

Isojoen suuri draama vuonna 1953
17.5.1953 Kyllikki Saari pyöräili ystävänsä kanssa Isojoen Kortteenkylään hartaustilaisuuteen.
Kello 22.30 ystävykset erosivat meijerin risteyksessä, josta Saari jatkoi kohti kuuden kilometrin päässä olevaa kotiaan.
Saari ei saapunut yöksi kotiinsa, mutta vanhemmat arvelivat tämän menneen ystävänsä luokse.
19.5. vanhemmat ilmoittivat katoamisesta, kun kirkkoherranvirastossa oli ihmetelty Saaren poissaoloa työpaikaltaan.
20.5. alkoivat suuretsinnät. Valtakunnallinen kiinnostus paisui, kun sadat miehet haravoivat maastoa tuloksetta.
22.7. marjastajat löysivät Saaren polkupyörän suolta turpeennostokuopasta.
10.10. noin kilometrin päästä pyörästä löytyi Saaren kenkä, johon oli tungettu miesten sukka ja Saaren kaulaliina, jossa oli hampaiden jälkiä. Uudet suuretsinnät alkoivat.
11.10. havaittiin teroitettu männynoksa kengän löytöpaikan läheltä. Risu ulottui puolen metrin syvyydestä löytyneeseen Saaren ruumiiseen, jonka alapuoli ja toinen rinta olivat paljaana. Kuolinsyyksi todettiin päähän osunut tylpän esineen isku.
25.10.1953 Kyllikki Saaren hautajaiset keräsivät noin 25 000 osanottajaa.

Oikeuden ulottumattomissa
Kyllikki Saaren surma oli vuoden 1953 suuri mediatapaus. Nuoren tytön surma kosketti 60 vuotta sitten suomalaisia enemmän kuin Kekkosen hallituksen kaatuminen tai Korean sota.

Pienen Isojoen suuri tragedia on yhä Suomen tunnetuin yksittäinen henkirikos Bodominjärven ja Ulvilan surmien ohella.

”Se oli sen ajan ikävä tapahtuma ja ensimmäinen tällainen mysteeri. Mutta eiköhän 60–70 vuotta ole sellainen raja, että sitten se jää unholaan. Kun kohta ei ole enää ihmisiä, jotka voivat sen muistaa”, sanoo Matti Ylikoski, joka osallistui aikoinaan etsintöihinkin.

Surman poikkeukselliset piirteet ovat pitäneet sen ihmisten mielissä:

17-vuotiaan neidon selittämätön katoaminen, monen kuukauden monipolviset etsinnät, polkupyörän ja kengän löytyminen, ruumiin paljastuminen risulla merkitystä suohaudasta, sadat eri teoriat.

Epäiltyjen henkilögalleria ei olisi uskottava Suomi-Filmissäkään: tytöistä kiinnostunut kirkkoherra, tirkistelevä ojankaivaja, pontikkaa kauppaava ex-poliisi, mustapartainen ahdistelija, saksalainen reissumies, pohjoinen muusikkoporukka – epäiltyjä on ollut
kymmeniä, jopa satoja.

Selvin asia, mitä Kyllikki Saaren surmaajasta voidaan sanoa, on, että
hän ei todennäköisesti ole enää elossa. Tai ainakaan häntä ei enää saada
tuomioistuimen eteen.

Mutta sekin helpottaisi, jos tapauksen kulku vielä selviäisi. Se toivo on
vielä hennosti hengissä.

Viimeisin teoria
Oma käsitys surmatyön kulusta on isojokisella miehellä, jonka isä oli aikoinaan mukana etsinnöissä. Kun ruumis löytyi suohaudasta, hän pyöräili itsekin pikkupoikana sitä katsomaan. Mies ei halua nimeään julkisuuteen mutta kertoo teoriansa, joka on hänen mukaansa jäänyt vaille huomiota.

Miehen mukaan Isojoen entinen kirkkoherra ei itse surmannut Kyllikki Saarta mutta teetti surmatyön toisilla.

Palkkamurhateoria nojaa siihen, että eräs isojokelainen ryhmä alkoi tulla aikaisempaa paremmin toimeen surman jälkeisinä vuosina. Nämä henkilöt muuttivat sittemmin kauas pois Isojoelta. Ainakin yksi heistä on yhä elossa.

Motiivistakin miehellä on käsitys.

Hänen teoriansa mukaan nuorista naisista kiinnostuneen kirkkoherran ja tämän rippilapsen välillä tapahtui jotain, mitä kirkonisä halusi peitellä. Se selittää myös Kyllikki Saaren epämääräisen pelkotilan viimeisenä iltana.

”Moni asia yhdistää kirkkoherraa tapaukseen. Kyllikki lähetti hänelle kirjeenkin kolme päivää ennen kuolemaansa”, mies miettii.

Hän kertoo myös kunnanlääkärin viitanneen seksuaalisen hyväksikäytön jälkiin yksityisessä keskustelussa.

Virallisissa tutkimuksissa sellaisia ei vahvistettu.

”Kunnanlääkäri sanoi, että ei ruumis ollut sellainen kuin sen yleensä piti olla. Jännä sanonta jäi pienen pojan mieleen.”

Kyllikki Saaren äiti ja isä joutuivat kohtaamaan pahimman, mitä omalle lapselle voi sattua.

Vaatekaapillinen tutkintaa
Kyllikki Saaren surman nykyinen tutkinnanjohtaja, Vaasan KRP:n päällikkö Jari Neulaniemi ei lämpene uusille teorioille, tai vanhoillekaan.

”En lähde kommentoimaan teorioita. Yksi on tullut yhteen johtopäätökseen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen, ja kaikki ovat kuitenkin mielestään oikeassa”, Neulaniemi sanoo.

Neulaniemen mukaan 2000-luvulla saaduista vihjeistä ei ole enää lähtenyt liikkeelle oikeita uusia tutkintalinjoja. Vihjeet ovat yleensä koskeneet kuolleita henkilöitä.

”Viranomaisten näkökulmasta tämä on pimeä henkirikos. Että se menisi eteenpäin, pitäisi tulla epäiltyjä, joihin voitaisiin kohdentaa esitutkintatoimenpiteitä ja joita voitaisiin kutsua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin”, Neulaniemi sanoo.

Kyllikki Saaren siunaustilaisuus järjestettiin Isojoen kirkossa. Hautajaiset herättivät suuria tunteita.

Tapahtumasta on jo 60 vuotta, joten normaalin ajattelun mukaan salaisuus ei hänen mukaansa enää selviä. Vaasan keskusrikospoliisissa aineisto on siirretty jo arkiston puolelle. Mappeja on vaatekaapillisen verran.

Neulaniemi ei halua vahvistaa käsitystä, että poliisilla olisi tiedossa todennäköinen syyllinen, mutta tutkinta olisi pysäytetty, koska tämä ei enää elä.

”Varmasti poliisillakin on käsitys, miten tässä on voinut käydä, mutta kun ketään ei ole tuomittu tai syytetty, ei meillä ole kuin rikoksesta epäiltyjä”, Neulaniemi kuittaa.

Teoriat hämmentävät yhä
KyllikkiSaaren surmatutkimus on ollut ennätysmäisen laaja. Heti surmavuonna 1953 töitä tehtiin hartiavoimin. Etelä-Pohjanmaalle lähetettiin apuvoimia muualta maasta. Aktiivisia tutkimuksia jatkettiin elokuuhun 1956 saakka.

Tämän jälkeenkin on joka vuosikymmenellä noussut esiin uusia vihjeitä ja teorioita. Tunnettu tapaus on houkutellut myös ammattitunnustajia. Tutkimusmenetelmien kehittyminen on samaan aikaan pitänyt yllä pientä toivoa asian selviämisestä.

Vaasan Keskusrikospoliisin arkistossa on yli 5 000 nimikorttia. Selvitettyjä tutkimuslinjoja on 370. Surmateorioita ja niiden myötä epäiltyjä on ollut useita kymmeniä. Heistä jokunen on noussut yli muiden.


Oliko joku heistä Kyllikki Saaren murhaaja?
1. Sekava ojankaivaja
Isojokelainen ojankaivaja oli pitkään poliisin epäilty numero yksi. Hän säästyi syytteeltä vain todisteiden riittämättömyyden takia.

Ojankaivaja oli 1940-luvulla saanut tuomion mieheen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta. Myöhemmin hän oli tirkistellyt tyttöjä.

Rikoskumppaniksi epäiltiin ojankaivajan lankoa, jolla oli rikollinen tausta. Miehet tunsivat tarkasti Kyllikki Saaren hautapaikan tienoot, koska heillä oli ojatyömaa vain 50
metrin päässä suohaudasta.

Ojankaivaja kärsi mielenterveysongelmista, joiden takia hänen monet kuulustelunsa olivat sekavia ja ristiriitaisia.

Miehen pelasti alibi, sillä sukulaisten mukaan hän oli nukkunut koko surmayön vahvassa humalassa omassa vuoteessaan.

Mies oli pitkään hoidossa ja pidätettynä, mutta välilliset aihetodisteet eivät riittäneet nostamaan syytettä. Nykyiset DNA-tutkimukset olisivat todennäköisesti vahvistaneet ojankaivajan syylliseksi tai syyttömäksi.

Hänen kohtalokseen tuli viettää elämänsä viimeiset kaksi vuosikymmentä epäilyksen varjoissa, kohta kuulustelujen jälkeen Keski-Pohjanmaalla ja 1960-luvulla Ruotsissa.

2. Entisen poliisin outo tapaus
Moni piti isojokelaista 35-vuotiasta kahvilanpitäjää aluksi suorastaan varmana tekijänä.

Paikalliset tiesivät kahvilanpitäjän rikollisista toimista, kuten pimeän viinan myynnistä. Perinteisellä pontikkaseudulla tämä ei vielä ollut niin tavatonta, mutta mies oli erotettu poliisin palveluksesta huonojen elämäntapojen takia.

Silminnäkijä vakuutti nähneensä kahvilanpitäjän ajamassa toisen miehen kanssa Isojoelta kohti Kauhajokea. Kaksi moottoripyöräilijää oli havainnut tämän autoa muistuttavan menopelin pysähtyneen metsätien varteen.

Autoepäily voitiin kuitenkin kumota pitävästi, sillä kahvilanpitäjän auto oli lähes koko toukokuun korjattavana Lapväärtissä.

Korjaaja todisti, että vailla akkua ja renkaita seissyt auto ei ollut liikkunut surmayönä. Myös kahvilanpitäjällä itsellään oli hyvä alibi. Hän oli viettänyt surmailtaa kristiinankaupunkilaisessa hotellissa yhdessä porilaisen liikemiehen kanssa.

3. Epäilyttävä kirkkoherra
Isojoen entinen kirkkoherra herätti alusta lähtien epäilyjä, jotka eivät ole kadonneet vieläkään kokonaan.

Kirkkoherralla oli mainetta nuorista naisista kiinnostuneena hengenmiehenä. Afrikan lähetystyöstä hänet oli passitettu Suomeen salasuhteen takia. Pari vuotta Kyllikki Saaren surman jälkeen hänellä oli Kihniöllä suhde rippikoulutyttöön.

Kyllikki Saari työskenteli kirkkoherranvirastossa, ja kirkkoherra oli myös hänen rippipappinsa. Saari oli lähettänyt hänelle kirjeen vain kolme päivää ennen kuolemaansa.

Ajokortiton ja autoton kirkkoherra oli kuitenkin viettänyt surmailtaa yli 60 kilometrin päässä Merikarvialla rovastin juhlissa.

Kotiapulaisen todistuksen mukaan kirkkoherra oli yöpynyt Merikarvian pappilassa, ja aamukahdeksalta hän piti jo rippikoulua merikarvialaisille.

Vanha alibi pelasti kirkkoherran enemmiltä syytöksiltä. Nyt esitetty teoria kirkkoherran mahdollisesti tilaamasta murhasta asettaa asian vielä uuteen valoon.

4. Mustapartainen häirikkö
Mustapartainen 51-vuotias isojokelaismies on ollut koko ajan yksi pääepäillyistä. Nekrofiliastakin syytetty mies oli kastroitu nuorten naisten ahdistelun takia. Hän oli asioinut usein kirkkoherran kansliassa ja hänen sanottiin puhuneen Kyllikki Saaresta morsiamenaan.

Mies tunsi myös Kyllikki Saaren hautapaikan tienoot, sillä hän oli suunnitellut sen läheltä kulkevan tielinjan.

Kyllikki Saaren surmayönä kello kahdelta mies heitti hiekkaa kunnantalolla asuvan nuoren naisen ikkunaan ja pyysi tätä ulos. Pakit saatuaan hän lähti kohti kotiaan pussi olalla. Seuraavana aamuna mies hyökkäsi holhoojansa kimppuun kettingin päähän kiinnitetyllä rautaesineellä.

Teorian mukaan mies oli surmannut Saaren tällä rautamöhkäleellä, kantanut sen pussissa kotiinsa ja palannut myöhemmin hautaamaan ruumiin tutulle suolle.

Mustapartaista miestä kuulusteltiin surman takia moneen kertaan. Mielenterveyden ongelmista kärsineen miehen puheet olivat sekavia ja ristiriitaisia, eikä syytteen tueksi löytynyt tarpeeksi todisteita.

5. Assmannista muusikoihin
Kaksi 2000-luvun kirjaa nosti vielä uusia epäiltyjä esiin. Jorma Palon ja Matti Paloaron kirja Luottamus tai kuolema! (2004) nimeää syylliseksi saksalaissyntyisen Hans Assmannin, saman miehen, jota on epäilty myös Bodominjärven murhista.

Kirjan mukaan Assmann tunnusti Saaren murhan kuolinvuoteellaan. Assmannin vaimon kertomukset ovat vahvistaneet epäilyksiä.

Teoria on kuitenkin kaatunut siihen, että Assmann näyttää asuneen Saksassa Saaren surman aikaan.

Anneli Karhusaaren kirja Kyllikin surma (2009) kuvaa Reino Ojanperän teorian muusikkoseurueesta. Sen mukaan Oulun seudulta tullut kolmihenkinen seurue olisi humalassa törmännyt autolla Saareen ja naamioinut kolarin surmatyöksi.

Kirjan mukaan kaikki kolme miestä kärsivät tunnontuskista ja kuolivat seuraavan seitsemän vuoden aikana oman kätensä kautta.

Ainakaan isojokelaisia epäilyt Assmannia ja muusikkoseuruetta kohtaan eivät näytä vakuuttaneen.