Silvotun jäljillä – Lähdimme etsimään suomalaisnaista, joka ympärileikattiin laittomasti lapsena
Tyttöjen sukuelinten silpominen on Suomessa rikos. Yksikään uhri ei ole toistaiseksi puhunut kohtalostaan omalla nimellään.
Eräänä aamuna viime lokakuussa äiti toi esikouluikäisen tyttärensä turkulaiseen päiväkotiin, ihan kuin aina ennenkin. Sinä aamuna käynnistyi kuitenkin poikkeuksellinen tapahtumaketju.
Tytön otti vastaan päiväkodin harjoittelija, joka oli saman kielinen kuin suomea puhumaton äiti.
Äiti kertoi harjoittelijalle, että perhe oli pian lähdössä lomalle. Sen aikana perheen kaksi tytärtä, eskarilainen ja hänen koulua käyvä sisarensa, ympärileikattaisiin.
Harjoittelija kertoi kuulemastaan lähimmille työtovereilleen. Uutinen oli sen verran epätavallinen, että sana levisi kollegalta toiselle.
Parin päivän kuluttua tieto kantautui myös päiväkodin toisella puolella työskentelevän lastentarhanopettajan korviin. Hän oli osallistunut Ihmisoikeusliiton koulutukseen, jossa opetettiin tunnistamaan ympärileikkausuhka ja toimimaan, jos sellainen tulisi vastaan.
Hälytyskellot pärähtivät soimaan lastentarhanopettajan päässä.
Mikä silpominen
Tyttöjen ympärileikkaus eli silpominen on toimenpide, jossa ulkoiset sukuelimet poistetaan osittain tai kokonaan, tai niitä vahingoitetaan muuten.
Vähimmillään silpominen tarkoittaa pistoa tai viiltoa genitaalialueelle.
Raskain toimenpide on niin sanottu faraoninen leikkaus. Siinä poistetaan joko klitoris tai sen huppu sekä häpyhuulet. Lisäksi koko alapää ommellaan umpeen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiselle jätetään vain pieni aukko.
Toisinaan puhutaan myös sunna-leikkauksesta. Se voi tarkoittaa mitä tahansa sukuelinten pistämisestä aina laajamittaiseen silpomiseen.
Naisten ympärileikkaukselle ei ole lääketieteellistä perustetta. Päinvastoin, leikkaus voi vaarantaa tytön hengen. Se voi myös aiheuttaa läpi elämän kestäviä kipuja sekä muita fyysisiä, henkisiä ja seksuaalisia ongelmia.
Ympärileikkaus on ennen kaikkea kulttuurinen traditio.
Käytäntö on yleisin Afrikassa. Tapaa perustellaan usein islamilla, mutta se on uskontoa vanhempi. Sitä esiintyy ympärileikkauksen valta-alueilla myös kristityissä yhteisöissä.
Suomessa ympärileikattuja naisia on eniten Somaliasta, Sudanista, Etiopiasta ja Irakista tulleiden keskuudessa.
Perinne on pysynyt voimissaan, koska sen uskotaan tekevän tytöstä ”puhtaan” ja takaavan mahdollisuuden päästä naimisiin. Vanhemmat uskovat toimivansa tytön parhaaksi.
Suomessa silpominen on kaikissa muodoissaan laitonta ja täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit – myös silloin, kun se tehdään Suomessa asuvalle tytölle ulkomailla.
Tytöillä on suurin riski tulla leikatuksi juuri matkoilla vanhempien synnyinmaahan.
Viranomaisilla on velvollisuus puuttua asiaan, jos herää epäilys siitä, että tyttö on vaarassa joutua ympärileikatuksi.
Tyttöjen silpominen
Maailmassa asuu WHO:n mukaan 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista. Ympärileikkausperinne elää useassa Afrikan maassa, mutta myös tietyillä alueilla Lähi-idässä. ANU NIEMINEN
Matka raukesi
Kun hälytyskellot alkoivat soida lastentarhanopettajan päässä, hän ei jättänyt asiaa sikseen. Kollegat ihmettelivät:
”Mitä tässä voi tehdä?”
Lastentarhanopettaja otti yhteyttä Ihmisoikeusliittoon, josta sai toimintaohjeet. Hän kertoi asiasta päiväkodin johtajalle, joka teki lastensuojeluilmoituksen. Lisäksi vanhemman tyttären kouluun otettiin yhteyttä ja kerrottiin leikkausuhasta.
Vanhemmat kutsuttiin heti päiväkotiin palaveriin, jossa olivat läsnä kaikki lasta hoitavat henkilöt. Myös lastensuojelu pidettiin tilanteen tasalla.
Palaverissa vanhemmille kerrottiin, että ympärileikkaus on Suomessa laissa kielletty.
Vanhemmat sanoivat tulkin välityksellä, että tytöille ei ole tarkoitus tehdä mitään loman aikana.
”Tapaaminen ei poistanut huoltani”, lastentarhanopettaja sanoo.
Matkan oli määrä alkaa parin päivän kuluttua.
Sitten tapahtui jotain, joka hälvensi huolen. Matkaan lähti vain isä poikineen. Äiti ja tyttäret jäivät Suomeen.
”Pelko ympärileikkauksen rikosseurauksista pysäytti vanhemmat”, lastentarhanopettaja arvelee.
Kiireellisiä sijoituksia
Turun tapaus ei ole ainoa laatuaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi, että riski tulla silvotuksi koskee Suomessa noin 600–3 000 tyttöä.
Seura kysyi Helsingin, Espoon, Tampereen ja Vantaan lastensuojeluammattilaisilta, ovatko ne törmänneet Turun tavoin silpomisen uhkaan. Ilmeni, että ongelma on tuttu kaikissa kaupungeissa.
Järeimpiin toimiin on turvauduttu Helsingissä, jossa on tehty viime vuosina ainakin kaksi tyttöjen kiireellistä sijoitusta silpomisuhan vuoksi.
Myös kaksi helsinkiläistä turvakotia on tarjonnut suojaa muutamalle tytärtensä kanssa paenneelle äidille. Näissä tapauksissa turvan hakemiseen oli myös muita syitä kuin lasta uhkaava ympärileikkaus.
Joitakin silpomisia on siis estetty. Mutta kuinka monelle tytölle on käynyt huonommin?
Etsintä alkaa
Suomessa asuu THL:n arvion mukaan noin 10 000 ympärileikattua naista. Valtaosa on leikattu ennen tänne muuttoa.
Kukaan ei tiedä, kuinka moni tyttö on silvottu Suomeen tulonsa jälkeen, tai kuinka moni täällä syntynyt tyttö on silvottu. Molemmat teot ovat lainvastaisia.
Yksikään tällainen nainen ei ole puhunut kohtalostaan mediassa. Ilmiö on tiukasti piilossa.
Päätimme etsiä laittomasti silvotun suomalaisnaisen ja kysyä, miten hänet saatettiin leikata kenenkään siihen puuttumatta.
Pari vuotta sitten kansalaisjärjestö Fenix Helsinki julkaisi raportin, jossa neljä Suomessa syntynyttä naista kertoi nimettömänä joutuneensa silvotuksi 2000-luvun alussa.
Toinen raportin laatijoista, yhdistyksen toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed, lupaa suostutella jonkun heistä haastateltavaksi. Nimettömänä, jos tarvitsee.
Etsimme naisia myös useiden muiden kansalaisjärjestöjen ja maahanmuuttajataustaisten aktiivien kautta.
”Todella vaikea tehtävä”, kommentoi moni.
Asenteet muuttuneet
Suomen ensimmäisten somalipakolaisten keskuudessa 1994 tehty tutkimus osoitti, että kaksi kolmasosaa aikoi leikkauttaa tyttärensä.
Noihin aikoihin suomalaisiin sairaaloihin tuli kyselyjä, josko tyttären voisi tuoda ympärileikattavaksi. Pyynnöt torjuttiin. Myös suurimmat islamilaiset yhdyskunnat asettuivat vastustamaan leikkauksia.
2000-luvun alun tutkimuksissa enää kukaan ei kannattanut rajua faraonista leikkausta, mutta jotkut halusivat tyttärelleen sunna-leikkauksen.
Maahanmuuttajien asenteet voivat siis muuttua varsin nopeasti.
Tuoretta tietoa silpomista koskevista mielipiteistä ei kuitenkaan ole, sillä viimeisimmät asennetutkimukset on tehty 15 vuotta sitten.
Mutta se tiedetään, että on katvealueita, joissa vanhat katsomukset yhä elävät.
Esimerkiksi siellä, missä isoäidit pitävät valtaa.
Leikkauksilla kannattajia
Ihmisoikeusliiton koordinaattori Suado Jama otti puoli vuotta sitten tehtäväkseen jäljittää niitä mummoja, jotka ovat virallisen yhteiskunnan tavoittamattomissa.
Nämä isoäidit eivät puhu suomea. He poistuvat kotoa lähinnä kauppaan ja moskeijaan, mutta vaikuttavat vahvasti lähipiirinsä arvoihin ja ovat sen emotionaalinen turvasatama.
Jama kutsui mummoja ryhmään keskustelemaan ympärileikkauksesta.
”Kun he ovat saaneet lisää tietoa siitä, mitä kaikkia ongelmia se voi aiheuttaa tytöille, monen ajatukset ovat muuttuneet. Tapa ei tunnu enää jatkamisen arvoiselta”, Jama sanoo.
Tosin joskus asennemuutos jää siihen, että mummo lakkaa edellyttämästä faraonista leikkausta ja siirtyy suosimaan sunnaa.
”Pidempään täällä olleet tietävät, että sekin on kielletty.”
Vaara ei ole ohi
Valistukselle on tarvetta, sillä silpomisvaara ei ole Suomessa ohi.
”Pitää ottaa huomioon eri tulijasukupolvet”, Fenix Helsingin hallituksen jäsen Yasin Isse sanoo.
Maahan muuttaneilla voi hänen mukaansa kestää 10–15 vuotta ennen kuin he alkavat hahmottaa uuden kotimaansa kulttuuria.
”Suurin riski tulla silvotuksi on nyt vuoden 2010 jälkeen maahan tulleilla tytöillä, joiden vanhemmat eivät välttämättä tiedä, miten Suomessa toimitaan”, Isse sanoo.
Issen mukaan kielitaidottomuus eristää tulijat helposti rinnakkaisyhteiskuntaan.
”Viranomaisten vaikutus ei silloin ulotu yhteisöön”, Isse sanoo.
Tällaisista yhteisöistä olemme etsineet silvottua naista kontaktiemme kautta.
Yksi kontakti antaa ymmärtää tuntevansa etsimämme naisen. Hän ei kuitenkaan katso voivansa välittää haastattelupyyntöä.
Sitten toiselta kontaktilta tulee lupaava viesti.
”Tunnen yhden henkilön, joka on syntynyt Suomessa, mutta ympärileikattiin loman aikana kotimaassa.”
Viestin lähettäjä lupaa suostutella tuttavaansa haastatteluun.
Hetken päästä tulee vastaus. Tuttava kieltäytyy.
Epäily syyteharkinnassa
Voisiko laittomasti silvottu nainen löytyä oikeuslaitoksen kautta?
Suomessa ei ole tiettävästi annettu silpomisesta ainuttakaan tuomiota.
Varmuuden vuoksi pyydämme Poliisihallitusta käymään läpi vuodesta 2013 alkaen kaikki törkeää pahoinpitelyä koskevat jutut, joissa esiintyy sana ”ympärileikkaus”.
Ilmenee, että epäillystä silpomisesta tai sen uhasta on jätetty Suomessa muutamia tutkintapyyntöjä.
Valtaosa epäilyistä on kuitenkin kaatunut jo esiselvittelyn aikana aiheettomina tai näytön puutteeseen.
Ympärileikkauksen todistaminen ei ole helppoa. Jos tyttöä ei ole ommeltu umpeen, ja leikkausarvet ovat kadonneet, operaatiosta on vaikea saada näyttöä. Naisten sukuelinten anatominen vaihtelu on suurta, eikä leikkausalue näytä välttämättä poikkeukselliselta.
Vuodelta 2017 löytyy kuitenkin tapaus, joka on avoin: Suomesta lähtenyt perhe ei ole palannut takaisin.
Lisäksi esiin nousee 2018 tehty tutkintapyyntö, jonka käsittely on edennyt historiallisen pitkälle.
Lounais-Suomen syyttäjänvirasto tekee parhaillaan syyteharkintaa silpomisepäilystä rikosnimikkeellä törkeä pahoinpitely. Epäilty on tytön vanhempi.
Enempää tietoa tapauksesta ei saa. Se on kaikilta osin salattu.
Häpeä hiljentää
Viimeinen oljenkorsi haastateltavan löytämiseksi katkeaa Ujuni Ahmedin viestiin.
Hän on kysynyt seitsemää naista kertomaan kokemuksestaan.
Kuusi sanoi heti ei.
Seitsemäs harkitsi pitkään, mutta kieltäytyi.
Naiset ovat jo aikuisia. Miksi silpomisesta puhuminen jopa nimettömänä on niin vaikeaa?
”He pelkäävät tulevansa tunnistetuiksi. Perimmäinen syy on häpeä, ihan kuin raiskauksen uhrilla. Jos kokemuksesta puhuu, sen joutuu elämään uudelleen”, Ahmed sanoo.
Asian tekee erityisen vaikeaksi se, että rikoksen takana ovat omat vanhemmat. Lisäksi kulttuurit, joissa tyttöjä silvotaan, ovat hyvin yhteisöllisiä.
”Olet osa perhettäsi ja yhteisöäsi, edustat heitä aina. Seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat ovat tabuja, joten niistä puhuminen nolaa yhteisön.”
Yasin Isse on sitä mieltä, että uhrien kollektiivinen esilletulo murtaisi vaikenemisen kulttuurin.
”Silloin tästä tulisi #metoo-tyylinen kansanliike.”
Tyttöjen silpominen
Silvotun synnytys
Emme siis tapaa silvottuja suomalaisnaisia, mutta kohtaamme henkilön, joka on auttanut heidän lapsiaan maailmaan.
Hän on kätilö Marjo Lyyra, ammattiliittonsa puheenjohtaja.
Kätilöuransa aikana Lyyra on osallistunut muutamaan Suomessa syntyneen ympärileikatun naisen synnytykseen.
Kokemukset ovat pysäyttäneet.
Lyyran mieleen jäi erityisesti ensisynnyttäjä, joka oli niin kivun traumatisoima, ettei tälle voitu tehdä lainkaan sisätutkimuksia.
Kun vauvan pää oli jo synnytyskanavassa, Lyyran piti kiireesti avata lähes umpeen kasvanut alapää.
Hän puudutti ihon ja alkoi saksia sitä auki.
”Leikkasin ympärileikkauksen jättämästä aukosta ylöspäin ja varmistin sormella, etten vahingoita saksilla virtsaputkea. Vastaavasti tunnustelin, etten leikkaisi liian syvälle peräaukkoon päin.”
Vauva syntyi käytännössä avohaavasta.
Kokemus järkytti äitiä. Lyyra yritti tukea häntä keskustelemalla.
Lopuksi hän sanoi äidille:
”Ethän missään nimessä tee omalle lapsellesi samaa. Vauva on täydellinen syntyessään.”
