Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Ghost hunting
Horatio Caine
Viestit: 6416
Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
Paikkakunta: aarniometsä

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Ghost hunting »

Mä kyllä pysyn mielelläni vaan epävirallisissa putkassa tai sellissä, huimia kokemuksia kyllä nekin on ollut. :mrgreen: :mrgreen:

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

Teidän molempien mainitsema asenne on tosiaan melko ratkaiseva! Tajusin tämän juuri, kun aloin miettimään heitä, jotka ovat saaneet rikoskierteen poikki. Kumpikin näistä puhuu "koirakoulusta", mikä oli käytävä. Toiselle se oli vankila-aikojen jälkeinen työpaikka, missä antoi nuoren sällin päteä ja vittuilla. Tämä oli ilmeisesti ylenkatsonut "linnavenkuloita" ja tuttava kertoi vasta, että oli aika, että olisi tullut pahaa jälkeä, mutta tuolloin juuri se asenne oli jo muuttunut.
Clarence kirjoitti:
Ma Tammi 13, 2020 7:23 pm
Hankalia ihmisiä on virastoissa ja kaikissa palveluammateissa, mutta miten heidät kohtaa on toinen asia.
Totta. Olin nuori mies ja hakemassa kelalta sotilasavustusta kämppää varten varusmiesaikana. Mukana oli samanikäinen, mutta fiksumpi ja sanavalmiimpi kaverini. Vastapuoli tiskillä oli tuolloiselle minälleni ylivertainen vastustaja ja hän heitteli sieltä hyllyvien hartioiden päällä louskuttavien lihavien ja huonosti punattujen huulten välistä tylyä tekstiä, vittuilevaa virkamieskieltä. En antanut tähän tietääkseni mitään kummempaa syytä.
Kaveri huomasi ahdinkoni ja tuumasi naiselle kohteliaasti kirjakielellä:"Jos saan kysyä, rouva, oletteko koskaan miettinyt näitä ammatinvalintakysymyksiä eli sopisiko teille joku muu kuin palveluammatti paremmin?"
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

PurpleThyphoon
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 15, 2019 1:21 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja PurpleThyphoon »

Clarence kirjoitti:
Ma Tammi 13, 2020 7:23 pm
PurpleThyphoon: " Se on täysin itsestä kiinni kuinka sopeudut yhteikuntaan pitkän linnareissun jälkeen ja minkälaisen asenteen otat. "

Osuit asian ytimeen. Moni kuka aidosti haluaa pysyä sivilissä, mutta ei tajua väärää asennettaan, joutuu vaikeuksiin. Yksi ryhmä on hankalat luonteet, keillä on huonot sosiaaliset taidot.
Tuo on varmasti osittain totta. Se minkälaisen asenteet otat, määrittää varmasti loppuelämäsi. Itse en kokenut nöyrtyväni kun viranomaisten luukuulla kävin asioimassa. Se kuului pelin henkeen. Omaksi onnekseni sain aika äkkiä työpaikan valmistautuattani ja sen jälkeen perustin yrityksen jonka kautta teen edelleen töitä. Itse elän edelleen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En tavallaan kadu tekemiäni rikoksia, koska ne eivät kohdistuneet yksityshenkilöihin. Päiväkään en vaihtaisi pois vaikka maksoin niistä ultimaalisen hinnan, melkein 13 vuotta. Olen miettinyt tätä monesti. Miksi en kadu ja miksi en valitsisi toisin jos nyt siitä kysyttäisiin. Tämä koko tapahtumaketju; alkaen ensimmäisestä ryöstöstä vapautumiseen on pitkä. Jos en olisi joutunut vankilaan (kuten en joutunutkaan) silloin kun tein ensimmäisen ryöstöni... Aikaa kului useampi vuosi kunnes rysähti. Tämä kaikki on kasvattanut minua ihmisenä. Ne viinanhuuruiset bileet hotellien kalleimmissa sviiteissä ovat unohtumattomia, piste. Tänä päivänä en edes uneksi tekeväni tuollaista, mikä on muuttunut? En edes tiedä. Onko arvomaailmani muuttunut? Ei ole. En edelleenkkään vasikoisi ketään... mutta en myöskään kävelisi pankkiin aseen ka ssa. Miksi? Sitä en oikeasti tiedä. Ei minua pelottaisi tuleva tuomio. Se on jo nähty ja koettu! Jotain omassa moraalisessa maailmankuvassa on tapahtunut. Olenko antanut periksi? Mille? Nautin täysin rinnoin tästä nykyisestä elämästä ja kellokortin tuomasta rytmistä, josta minun ei onneksi tarvitse huolehtia 😀.

palokirves
Axel Foley
Viestit: 2034
Liittynyt: Pe Elo 02, 2019 11:01 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja palokirves »

Hyvin harva joutuu vankilaan ilman omaa syytään. Ongelma vapautumisen jälkeen on siinä, että suurin osa vangeista ovat luonnehäriöisiä, jotka ulkoistavat omien ongelmiensa syyn johonkin ulkopuoliseen. Syy on viranomaisissa ja missä milloinkin. Hienoa, että kaverit ovat ottaneet vastuun omasta itsestään ja sopeutuneet siihen yhteiskuntaan mihin suurin osa ihmisistä joutuu sopeutumaan!
Even Steven kirjoitti:
Ke Maalis 01, 2023 10:54 pm
Olen ollut pakkohoidossa viimeiset 10 vuotta.

Avatar
H.Moilanen
David Starsky
Viestit: 4528
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Hei tyypit, en ole kahlannut koko ketjua, mutta olis teille yksi pyyntö.

Jaksaisitteko kirjoittaa edes muutaman rivin rikosten, tuomion ja muiden settiin sisältyvien juttujen vaikutuksesta ihmissuhteisiin? Onko kaverit pysyneet messissä? Jos on, niin minkälaiset kaverit - ne vankilan venkulat vai peruspetet, joihin tutustuitte päiväkodeissa, koulussa tai naapurustossa? Entäs perhe, suku ja muut? Millaista palautetta ovat antaneet elämäntavastanne? Entä miten toivoisitte teihin suhtauduttavan esimerkiksi sukulaisten ja ystävien taholta? Mitä ajattelette ihmisestä, joka katkoo kokonaan välit rikolliseen ihmiseen, vaikka tämä olisi oma lapsi, oma vanhempi, oma sisarus tai joku muu? Sekin kiinnostaa, että jos rikoksillanne on uhri tai uhreja, niin toivoisitteko voivanne jotenkin selvittää tekoa jälkikäteen, pyytää anteeksi tai muuta vastaavaa?

Joissain vankiloissa on kuulemma nykyään jonkinlaista rikoksentekijän ja uhrin/omaisen välistä sovittelutoimintaa. En muista millä nimellä sitä kutsutaan. Mitä mieltä olette siitä touhusta?
Etsivän Keskuspoliisin mukaan Suomeen jääneet emigrantit olivat poliittisesti epäluotettavia. Lisäksi monet olivat juutalaisia, joita Etsivä Keskuspoliisi luonnehti lausunnoissaan ”epämieluisiksi henkilöiksi”.
Aiheesta lisää täällä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

H.Moilanen: "Jaksaisitteko kirjoittaa edes muutaman rivin rikosten, tuomion ja muiden settiin sisältyvien juttujen vaikutuksesta ihmissuhteisiin? "
Laitan jonkun rivin kuten pyysit. Kun alkoi tulla rikoksia ja sen mukana tuomiota, kyllä ne kaverit alkoivat karista. Rikosten ja vankilareissujen lisääntyessä loputkin karisi ympäriltä. Jossain kuppilassa vaikka kuinka koitti selittää, ei auttanut, sillä elämäntavat puhuivat toista. Tilalle tuli uusia tuttavuuksia. Kun tuttu tuli kohdalle, niin jo parin sanan jälkeen hän katsoi kelloa ja sanoi, että menot kutsuvat. Uusien tuttavuuksien kanssa sitten sitä elämää jne jne.
Sellaisia tilastoharvinaisuuksia, jotka tsemppasivat kun oli humussa ja sumussa, ja elämäntapojen muuttumisen jälkeen arvostan. Niille, jotka painoivat maahan mutta rikoksettoman elämän aikana maireasti hymyilivät, en anna pennin arvoa.
Kun aikaa kuluu muuttuu myös seura. Se tulee pikkuhiljaa uusista ympyröistä joissa liikkuu. Kuten sanoin, kunnosta huoltapitävänä olen käynyt salilla jo vuosikymmeniä. Urheilupiireissä ja seuratoiminnassa saa uusia tuttavuuksia.

PurpleThyphoon toi esille hyvän seikan, ei vasikoi ketään. Jos jotain sattuu, omat selvittää ja loput on äksää ja yytä. Luonnollisesti uusissa ympyröissä ei satukaan mitään sellaista. Kun rikollinen elämä oli taakse jäänyttä pyrin kurssille. Se oli jokin ammattiin- ja opiskeluun tähtäävä kurssi. Tähän sisältyi kaksi kahden viikon harjoittelujaksoa, mikä olisi itselle sitä sopivaa. Kerroin lähes kaikille harjoittelumahdollisuuksille, olen vasta vankilasta päässyt, niin kukaan ei ottanut työharjoitteluun. Viimein löytyi mainostoimisto, jota tuo asia ei häirinnyt. Siellä menikin kaksi kaksiviikkoista. Usein pomo sanoi, mene kotiin piirtelemään. Siinä mielessä huvittava paikka, että toista omistajaa velkojat ahdistelivat. Toinen omistaja puhui puhelimessä ja kertoi kuinka velkaantunutta ei ole juuri näkynyt. Kahden metrin päässä velkaantunut antoi hiljaa ohjeita mitä sanoa.

Kyllä tuiki tavalliselle sivili-ihmisellekin tapahtuu virastoissa hankaluuksia. Jotkut kantelevat niistä ja voittavat. Räikein lienee mitä luin oli tämä. Potilasta leikattiin ja leikkauksen ollessa ohi, hän heräsi jotenkin liian aikaisin nukutuksesta. Hän kuuli kuinka kirurgit ja hoitajat tekivät hänestä pilaa. Nauroivat häntä ja toimivat hyvin ala-arvoisesti. Hän teki kantelun ja voitti. Leikkaussalin pilantekijät joutuivat vastuuseen. Tuossa on täytynyt jonkun mukana olleen tunnustaa, sillä uskoisin, ettei muut olisi tunnustaneet vapaaehtoisesti.

Nessit
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 99
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Tuossa kun puhutaan kavereista ja ihmissuhteista, niin omalla kohdalla ns. normaalit kaverit jäi kansakouluun, sen jälkeen kaveripiiri koostui lähinnä konnista ja niiden kätyreistä. Piti reilut 35 vuotta kuljeskella virastoaikojen ulkopuolella, ennen kun tuli seuraavat normaalit kaverit ja naissuhteet. Ei meinaa vieläkään aina uskoa, että joku istuu pöydässä ihan seurani vuoksi, ei rahojen, velkojen tai konnailujen takia. Välillä tulee niitä harvoja elossa tai vapaalla olevia tuttuja vastaan, kyllähän siinä kuulumiset vaihdetaan, mutta enää ei lähdetä hesarin kierrokselle. Hyvää mielelle tekee myös pienen lapsenlapsen kanssa puuhailu, se kun on tietämätön vaarin hölmöilyistä, kunhan ihmettelee leimoja ja vekkejä.

Luonne ja suhtautuminen kaikkeen itselläni muuttui kun linnaan meno oli helpompi kun sieltä poislähtö. Kun haat lyötiin auki ja laittoivat räntäsateeseen muovikassi kädessä, niin oli aina sama säätäminen, kenet saa kiinni, missä seuraava yö, onkohan se mimmi vielä hengissä ja kenellä olisi pelit menossa, että pääsisi tienaamaan. Mitä pitempi reissu oli takana, sen enemmän oli systeemit muuttuneet ja piti opetella suunnistamaan uusilla kartoilla. Onneksi aina oli jotain paperirahaa jemmassa, ei tarvinnut jäädä penkeille istumaan ja vetämään carilloa, kuten monelle kävi.

Itse rikokset harvoin kadutti, näin jälkeen päin vaan ne missä ihmisiä sattui fyysisesti enemmän, yleensä vitutti kun oli jäänyt kiinni jonkun muun takia. Hyvin usein tämän kokoisessa maassa joku puhui tärinöissään päälle, ja sitten tuli noutaja. Kun vaihdoin lopullisesti alaa, niin siihen vaikutti se, että oli jo säästöjä sekä löytyi, ehkä vähän vahingossakin, työpaikka mistä menee lellit ja tellit. Oli muuten helvetin hieno kokemus kun pääsi palkkatöistä kotiin eikä tarvinnut pohtia sohvalla onko hoitanut kaiken siihen malliin, ettei poliisi ole kohta oven takana.

No aika kultaa muistot ja veneessä istuessa on joskus hymy huulilla kun miettii kaikkia retkiä mitä on tullut tehtyä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pidätettyna ollessa joskus koululaisia kävi tutustumassa poliisilaitokseen ja samalla putkatiloihin. Käytävältä kuului hiljaista sipinää ja supinaa. Tirkistysläppä kävi välillä. Putkakäytävillä oli muitakin pidätettyjä. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi täytynyt antaa kunnon kuva, miksi tuhma setä on kaapissa. Sipinän ja supinan aikana mennä oven taakse ja täysillä potkaista putkan ovea. Voisi vähän karjahdellakin.

Vankilassa kävi myös jotain yliopiston opiskelijoita tutustumassa vankilaan saaden muutaman minuutin kuvan, kuinka tuomiota istutaan. Muistan hymyilevät naispuoliset opiskelijat, kuinka avoimen uteliaasti katselivat vankilan yleisilmettä.

Mitä katumukseen tulee, tietenkin oli myös sitä. Yleisesti ottaen rahalaitokseen, pankkiin tai muualle vastaavaan tehty asia ei niinkään kaduttanut. Kun se tapahtui yksityiselle, kadutti. Nuorena "uran" alussa vaikka tunnustin, silti kielsin tehneeni kaikkea mistä epäiltiin. Katuipa tai ei, nuo kaikki on istuttu. Työelämässä ulosottimies vei vuosikausia tilistä sovitun määrän. Vakuutusyhtiöt kaikkein hanakampia saada mieluimmin kovine korkoineen joka penni takaisin. Niin saivatkin!

Olipa mahtava fiilis kun vuosien päästä yllättäin tuli kirje, että luottotiedot ovat kunnossa.

Avatar
AutumnForever
Martin Beck
Viestit: 755
Liittynyt: Su Touko 09, 2010 5:14 pm
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja AutumnForever »

Mitä ite oppinut, niin ehdollinen ei oo mikään rangaistus! Ei rajoita omaa elämää mitenkään. Ehkä jos koko ajan rötöstelisi.. Syyllisyys on paljon painavampi kuin "maallinen" rangaistus. Ja se on hyvä, ansaitsen tietysti rangaistuksen. Olen tehnyt talousrikoksia. Väkivaltarikoksista, kaikista, pitäisi tuomion olla ehdoton. Minulla on sama rangaistus kuin raiskareilla.
On päiviä, joina ei huomaa, että
vuoret ovat yhä pystyssä.
On tunteja joina kaikki on pelkkää mustien
rantojen roskaa.
Hetkiä joina ei tunne ketään.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joku soitti melle kaverin kanssa poliisit. Poliisit tulivat ja meidät laitettiin mustamaijaan. 70- luvulla maijan penkki ulottui takaovesta ajotilaan asti. Vain välissä oleva levy erotti etuosan pidätettyjen osasta. Ratsauksessa eivät huomanneet kaverin keltaseen Jaffaan lantattua Koskenkorvaa. Kun suuntana oli poliisilaitos ja siellä putka, aloimme juoda pulloa tyhjäksi. Toinen otti ryypyn ja sitten antoi toiselle ja taas han otti ryypyn tahtia mentiin. Kuljettaja huomasi taustapeilistä mitä autossa tapahtui. Paniikkijarrutus ja juoksu auton taakse. Otti lähes tyhjän pullon pois ja loput lirutti maahan. Siitä sitten putkaan. Perässä ei tuolloin kummallakaan ollut mitään, niin aamulla pois.

Avatar
H.Moilanen
David Starsky
Viestit: 4528
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Clarence on hyvä kertoja :D
Oikein tuli sellainen vanhan mallinen mustamaija mieleen. Oliko se tuollainen kuin kuvassa vaiko joku muu malli? Tää kuva on 1980-luvun alusta.

PSX_20200118_010009.jpg
PSX_20200118_010009.jpg (89.8 KiB) Katsottu 5785 kertaa
Etsivän Keskuspoliisin mukaan Suomeen jääneet emigrantit olivat poliittisesti epäluotettavia. Lisäksi monet olivat juutalaisia, joita Etsivä Keskuspoliisi luonnehti lausunnoissaan ”epämieluisiksi henkilöiksi”.
Aiheesta lisää täällä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

H.Moilanen kirjoitti:
La Tammi 18, 2020 2:01 am
Clarence on hyvä kertoja :D
Oikein tuli sellainen vanhan mallinen mustamaija mieleen. Oliko se tuollainen kuin kuvassa vaiko joku muu malli? Tää kuva on 1980-luvun alusta.


PSX_20200118_010009.jpg
Kutakuinkin tuommonen mustamaija. Aika oli ennen vuotta 80, eli 70 luvulla.

Avatar
H.Moilanen
David Starsky
Viestit: 4528
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

On ollut Jarlallakin Maija mielessä...
PSX_20200119_223200.jpg
PSX_20200119_223200.jpg (95.19 KiB) Katsottu 5491 kertaa
Etsivän Keskuspoliisin mukaan Suomeen jääneet emigrantit olivat poliittisesti epäluotettavia. Lisäksi monet olivat juutalaisia, joita Etsivä Keskuspoliisi luonnehti lausunnoissaan ”epämieluisiksi henkilöiksi”.
Aiheesta lisää täällä.

Ghost hunting
Horatio Caine
Viestit: 6416
Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
Paikkakunta: aarniometsä

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Ghost hunting »

Mä ainakin tykkäsin sitä aikaa, kun poliisiautot oli poliisiautoja just niin kuin 1980 luvulla. Saab oli suappi.

Avatar
Raven7.62
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 111
Liittynyt: Ma Elo 26, 2019 11:14 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Raven7.62 »

Kiitos tarinoista.

Itse vastaan: Vittuako niitä menneitä miettimään. Lisää tehdään kun tarvis vaatii ja maaliin asti vedetään joka saatanan kiekko mikä tästä lavasta lähtee.

Minulla ei ole kuitenkaan mitään vastaan heitä, jotka rikoksistaan ovat "jotakin oppineet" ja rillumarei juttuina niitä osaavat muistella. Ikää tuli kymmeniä vuosia lisää ja teot senkuin raskaantuivat. So fuckn what. Omistani en tarinoita kerro, en pilke silmäkulmassa muistele enkä anteeksi pyytele. Upeita tyttöjä ja muutama poika tuli jossakin vaiheessa tehtyä. Perheaika tuli pyhitettyä perheelle, yli 20 vuotta. Mutta kun viimeinen lensi pesästä aloin taas siihen mitä parhaiten osaan. Yhteiskunnan kelvollisena jäsenenä eläminen ei ollut, ei ole, eikä tule olemaan minua varten. Suurin osa kavereistani on kuollut. Saatan
joskus herkistyneenä hakea täältä jokaisen nimeltä, kaikki löytyvät, ja jos eivät löydy niin "uudella nimellään" ainakin löytyvät. Kadu en päivääkään ja peruutusvaihdetta tässä laatikossa ei enää ole lainkaan. Rikoksen jälkeen ajatukseni ja fiilikseni ovat kuin olisin ottanut hesessä valkosipulikastikkeen sijaan jonkin muun. TAI ostaisin lenkkareiksi asicset addujen sijaan. Olisi varmasti paljonkin kertomista vanhan liiton poliiseista, rosvoista ja pankkiryöstöistä jotka onnistuivat.

Kuten aloitin: Vittuako niitä miettimään. Lisää tehdään kun tarvis vaatii ja maaliin asti vedetään joka saatanan kiekko mikä tästä lavasta lähtee.

Tappara. Siitä minut parhaiten tunnetaan siellä missä eniten tarvitsee.

Vastaa Viestiin