Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
tokkaukko
Christopher Lorenzo
Viestit: 1694
Liittynyt: Su Syys 15, 2019 1:12 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tokkaukko »

Raven7.62 kirjoitti:
Ma Tammi 20, 2020 7:00 pm
Kiitos tarinoista.

Itse vastaan: Vittuako niitä menneitä miettimään. Lisää tehdään kun tarvis vaatii ja maaliin asti vedetään joka saatanan kiekko mikä tästä lavasta lähtee.

Minulla ei ole kuitenkaan mitään vastaan heitä, jotka rikoksistaan ovat "jotakin oppineet" ja rillumarei juttuina niitä osaavat muistella. Ikää tuli kymmeniä vuosia lisää ja teot senkuin raskaantuivat. So fuckn what. Omistani en tarinoita kerro, en pilke silmäkulmassa muistele enkä anteeksi pyytele. Upeita tyttöjä ja muutama poika tuli jossakin vaiheessa tehtyä. Perheaika tuli pyhitettyä perheelle, yli 20 vuotta. Mutta kun viimeinen lensi pesästä aloin taas siihen mitä parhaiten osaan. Yhteiskunnan kelvollisena jäsenenä eläminen ei ollut, ei ole, eikä tule olemaan minua varten. Suurin osa kavereistani on kuollut. Saatan
joskus herkistyneenä hakea täältä jokaisen nimeltä, kaikki löytyvät, ja jos eivät löydy niin "uudella nimellään" ainakin löytyvät. Kadu en päivääkään ja peruutusvaihdetta tässä laatikossa ei enää ole lainkaan. Rikoksen jälkeen ajatukseni ja fiilikseni ovat kuin olisin ottanut hesessä valkosipulikastikkeen sijaan jonkin muun. TAI ostaisin lenkkareiksi asicset addujen sijaan. Olisi varmasti paljonkin kertomista vanhan liiton poliiseista, rosvoista ja pankkiryöstöistä jotka onnistuivat.

Kuten aloitin: Vittuako niitä miettimään. Lisää tehdään kun tarvis vaatii ja maaliin asti vedetään joka saatanan kiekko mikä tästä lavasta lähtee.

Tappara. Siitä minut parhaiten tunnetaan siellä missä eniten tarvitsee.
Kaikelaiset aivottomat ne osaa intenettiin kirjautua ja avata tunnuksia eri foorumeille laukoakseen juttuja joiden taso on jotain Niuvaniemen ja vanhan vaasan väliltä.
Aikunen mies alkaa konnaksi ku lapset aikuisia,hyi helvetti että lapset saa hävetä rottaa. Tuo jos mikä on kusipään valinta.
Jos peli on epäreilu,älä pelaa.

tokkaukko
Christopher Lorenzo
Viestit: 1694
Liittynyt: Su Syys 15, 2019 1:12 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja tokkaukko »

Tosin ne ravenin polkupyörävarkaudet ja näpistelyt nyt katsotaan aikuiselta lähinnä sairaudeksi,Ei rikollisuudeksi joten...No,kyllä lapsia hävettää vielä enemmän,isistä ei ollu ku nakkivarkaaksi,hylkiö jota kaikki välttelee.
Jos peli on epäreilu,älä pelaa.

Avatar
Raven7.62
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 111
Liittynyt: Ma Elo 26, 2019 11:14 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Raven7.62 »

tokkaukko kirjoitti:
Ma Tammi 20, 2020 7:57 pm
Tosin ne ravenin polkupyörävarkaudet ja näpistelyt nyt katsotaan aikuiselta lähinnä sairaudeksi,Ei rikollisuudeksi joten...No,kyllä lapsia hävettää vielä enemmän,isistä ei ollu ku nakkivarkaaksi,hylkiö jota kaikki välttelee.
Pyydettiinkö sinulta mielipidettä asiaan, kuten ylipäätäänkään muiden kirjoituksiin täällä? Mitäs jos jatkaisit veistämistä tuon edellisen kirjoittajan kanssa omilla leveleillänne ettekä puuttuisi fiksumpienne keskusteluihin. Tässä oli kysymys omista kokemuskista/ajatuksista ja näin jäikin nähtäväkäksi että suurin komlikaatio elämässäsi on kun isäpuoli ottaa näppäimistön illalla pois että jaksat sinne me-pe linjalle ammattikouluun.

Periaatteenanani on olla ottamati kenenkään henkilökohtaiseen tilitykseen osaa, en ota sitä nytkään tämän enempää. Sinun ja edellisen kommentoijan kommentti kertoi itsestänne jo tarvittavan informaatiuon joten tunteisiin lienee syyttä itseni taipua. Hyvää pikkukeskiviikon odottelua, enää yksi yö niin on taas pikkulauantai. Jos suusi on samaa luokkaa, niin laita ihmeesä lätkämoken kamat päälle kun lähdet radalle, samoiten kahdet hammassuojat, ylös ja alas. Vinkkinä villinä. Ellet sitten satu asumaan Lohjalla tahi Klaukkalassa.

Mikä ettei herätä kertomaan asioistani lainkaan? Tapahtuneista? Se, vaikka kirjoitukset olivat upeita, joita kärkeen kehuinkin, ei poistanut sitä tosiasiaa että kaltaisisasi tällaisilla foorumeilla aina lymyilee. Eikä lienekkään vaikeaa "mallittaa" mikä juurikin teidät kaksi kirjoituksestani kaivoi esiin. Ja olette vielä niin helvetin tyhmiä...ettette saaneet "pidäteltyä sormianne" muuallakin kuin housuissa :D :D :D

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Televisiossa joku vanki kertoili kuinka oli asunut 5 vuotta sellissä, missä ei ollut pönttöä eikä suihkua. Tuollaisiahan sellit oli ennen joka paikassa. Ei niitä kauheana pidetty, sillä vaihtoehdoista ei ollut tietoa. Paljut olivat ämpäreitä. Tätä ennen kuin metallisia, kuin työkalupakkeja. Joskus ennen 70- luvun puolta väliä pojat odottivat käräjiä lääninvankilassa. Uskoivat pääsevänsä oikeudesta vapaalle. Tästä syystä ennen lähtöä tekivät tarpeitaan paljun aivan piripintaan, ettei sitä kukaan olisi voinut läikyttämättä käydä tyhjentämässä. Eivät päässeetkään vapaaksi. Vartijat olivat huomanneet mitä kaverukset olivat tehneet, ja käräjiltä tullessaan joutuivat samaan selliin mistä lähtivät. En muista kumpi paljun tyhjensi, mutta se oli toinen heistä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Yksi vangin leski kirjoitti hyvän kirjan. Siinä lukijalla muodostui oma mielikuva kirjoittajasta, sekä kirjan hahmoista. Samoin joku mielyttävä radioääni kun tulee näkyviin, se ei vastaa välttämättä mielikuvaa, kuten ei tuossa kirjassakaan. Olen kirjoitellut kokemuksia vankiloista ja sen asukkaista. Omia tai heidän toilailujaan. Vankila on kuin yhteiskunta pienoiskoossa, kuten moni on sanonut. Psykiatri Ilkka Taipale käy ulkomailla aina katsomassa vankilan ja mielisairaalan, se kertoo hänelle sen yhteiskunnan tason. Asiassa on vinha perä.

80- luvun lopun aikoihin tapahtui Suomessa paljon pankkiryöstöjä. Tämän laittoi merkille valitettavasti eräs älykäs mies, joka oli juoppo. Joi kunnon kännit tyyliin; ensin järki narikkaan. Tällä tuulella meni ja ryösti pankin. Sai rahaa ja lähti pakoon. Jälkamiehenä kun aluksi oli niin muuan ukko lähti jäljestämään ryöstäjää. Ryöstäjä kääntyi välillä perässä olevaa kohti ja kahdella kädellä kuin olisi ojentanut pyssyllä. Seuraaja oli lyönyt maihin. No, ryöstäjä pääsi karkuun eri paikkakunnalle. En tiedä miten jäi kiinni, mutta kiinni jäi. Oli ollut vankilassa ennenkin ja oikeudessa määrättiin mielentila tutkittavaksi. Kävimme tapaamassa miestä sairaalassa, missä tutkimus tehtiin. Hän valitteli henkilökuntaa. Kysyin onko lavastettuja härnäämisiä. Hän sanoi: Ei täällä tarvitse lavastaa. Lopputulos: Täydessä ymmärryksessä tekohetkellä.

Muuan Kakolan mies Jorkka vahti ruuanjaon aikaan, jakaako putsari tasapuolisesti. Eri kerralla tuli minun selliin hiukan kiihtyneenä sanoen, narikkamies ei antanut hälle uusia sukkia. Viime viikolla tuli nahkajusseja ja kaikki sai uudet sukat. Niin minäkin sain. Saitko, näytäppä. Näytin vankilan sukkien uuden leiman ja Jorkka älähti.
Olin kakkosella ja meitä oli siinä muutamia. Sakissamme yksi nuori kaveri, kuka ei ollut Jorkalle tuttu. Hän pysähtyi meille tutummille vaihtamaan jonkun sanan, mutta nähtyään tulokkaan alkoi katsoa tulokasta hiljaa. Jorkka oli poikiin menevä ja meitä muista tilanne nauratti. Nuoren miehen kanssa vuosia myöhemmin naurettiin tapausta.

Vankilasta pääsee pois, mutta mielessä se säilyy enemmän tai vähemmän.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Pidätettynä pidätetty saa valehdella, asianomistaja ei. Hyvä kun Suomessa ei ole sellaista lakia, mitä USA: ssa joissakin osavaltioissa on. Siellä saa poliisi valehdella kuulusteltavalle.

Vankilassa lienee yksi pahinpia asioita kun menettää yksityisyytensä. Ymmärrän tietenkin, että rikoksesta seuraa rangaistus, mutta yksilöllisyytensä menettäminen on jotain toista. On kuin numero likaisessa mapissa, kuten eräässä dokumentissa sanottiin. Kuri voi olla kova, kunhan se on oikeudenmukainen ja tasapuolinen, eli kaikille sama. Omalla kohdalla enimmäkseen saanut olla putsarina tai opiskelijana. On ulkoryhmät, puusepän- ja metalliverstaatkin tullut tutuksi. Kaksi viimeksi mainittua sai vihaamaan työtä. Kun ei ollut alan ammattitaitoa, joutui tekemään tyhjänpäiväistä ja se oli pitkästyttävää. Kauan sitten nuorena vanhat vintiöt kertoivat mitä olivat kuulleet vielä vanhemmilta. Se oli pimennettyä. Kun istui tuomion pimennettynä, kolme päivää vastasi yhtä. Vesileipä rangaistus oli 70- luvulla voimassa.

Johtajan vanki näkee harvoin. Pari lienee jo vanhaa klisettä, mutta kuitenkin ennen sinne päin:

- Vangille on annettava riittävä määrä silakoita, ei kuitenkaan enempää kuin kaksi.
- Vangin kuollessa tuomio katsotaan suoritetuksi, ellei johtaja toisin määrää.

L'amourha
Jessica Fletcher
Viestit: 3070
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja L'amourha »

Vesileipärangaistus kuulostaa julmalta nykyaikana, ennen wanhaan se oli jopa haluttu rangaistusmuoto.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä

Mopo-Ukko
Lauri Hanhivaara
Viestit: 140
Liittynyt: Ke Joulu 18, 2019 11:52 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Mopo-Ukko »

H.Moilanen kirjoitti:
La Tammi 18, 2020 2:01 am
Clarence on hyvä kertoja :D
Oikein tuli sellainen vanhan mallinen mustamaija mieleen. Oliko se tuollainen kuin kuvassa vaiko joku muu malli? Tää kuva on 1980-luvun alusta.
80-luvun alussa oli maijat Transitteja,liikkuvilla oli Saabit ja rikkareilla Ladat,näin Itä-Suomessa

palokirves
Axel Foley
Viestit: 2034
Liittynyt: Pe Elo 02, 2019 11:01 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja palokirves »

Mopo-Ukko kirjoitti:
Ti Tammi 28, 2020 12:03 pm

80-luvun alussa oli maijat Transitteja,liikkuvilla oli Saabit ja rikkareilla Ladat,näin Itä-Suomessa
Oli myös farmarivolvoja koirapartiolle.
Even Steven kirjoitti:
Ke Maalis 01, 2023 10:54 pm
Olen ollut pakkohoidossa viimeiset 10 vuotta.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

L'amourha kirjoitti:
Ti Tammi 28, 2020 10:50 am
Vesileipärangaistus kuulostaa julmalta nykyaikana, ennen wanhaan se oli jopa haluttu rangaistusmuoto.
Vieläkin julmempi vankilan sisäinen rangaistus oli kulumattomat. Vielä 70- luvulla niitä sai. TKV: ssä tuttu mies sai rangaistuksena 15 vrk yksinäisyyttä, joista 10 vrk kulumattomia. Kulumattomissa ei tuomio kulunut lainkaan, vaan se oli totaalisesti hukkaan heitettyä aikaa.
Mitä rundilaisista muistan, he eivät saaneet puhua ulkoilussa kenellekään. En tiedä koska tuo kulumattomat on poistunut käytöstä, enkä ylipäätään nykyajan rundi rangaistuksista.

Ps. Mitä nim. palokirves mainitsi farmari Volvoista koirapoliisin autoina, niitä oli jo 70- luvulla, sekä 80- luvulla. Oli kieltämättä komean näköinen kun farmari Volvo tuli paikalle pillit päällä, ja koiranohjaaja konstaapeli juoksi auton taakse avaten ovet koiralle. Koira tiesi osoitteen minne mennä.

Avatar
H.Moilanen
David Starsky
Viestit: 4528
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Clarence kirjoitti:
Ke Tammi 22, 2020 9:06 pm
Psykiatri Ilkka Taipale käy ulkomailla aina katsomassa vankilan ja mielisairaalan, se kertoo hänelle sen yhteiskunnan tason. Asiassa on vinha perä.
Mitenköhän sekin hamppari muka käy vankilat tai edes mielisairaalat katsomassa? Jostain kadulta tai maaseudun hiekkatieltä tahi pellonreunastako se ylivilkas variksenpelätti käy kiikareilla kurkkimassa jotain muurin pätkää tai julkisivun palasta puiden siimeksestä?

Ihan höpöhöpöä kuvitella että mokoma viherpunavasureiden pioneerijoukkoon lukeutuva soijavaari pääsisi moneenkaan laitokseen edes Euroopassa saati Euroopan ulkopuolella. Oheisessa kuvassa Ilkka Taipale - miesoletettu batiikkinoitamme.

PSX_20200128_160123.jpg
PSX_20200128_160123.jpg (136.26 KiB) Katsottu 6601 kertaa

Toki asiassa on sinänsä vinha perä, että kertovathan nuo laitokset yhteiskunnasta samoin kuin vaikka kehitysvammaisten asema yhteiskunnassa ja vanhusten hoidon tila.
Etsivän Keskuspoliisin mukaan Suomeen jääneet emigrantit olivat poliittisesti epäluotettavia. Lisäksi monet olivat juutalaisia, joita Etsivä Keskuspoliisi luonnehti lausunnoissaan ”epämieluisiksi henkilöiksi”.
Aiheesta lisää täällä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

H.Moilanen kirjoitti:
Ti Tammi 28, 2020 4:56 pm
Clarence kirjoitti:
Ke Tammi 22, 2020 9:06 pm
Psykiatri Ilkka Taipale käy ulkomailla aina katsomassa vankilan ja mielisairaalan, se kertoo hänelle sen yhteiskunnan tason. Asiassa on vinha perä.
Mitenköhän sekin hamppari muka käy vankilat tai edes mielisairaalat katsomassa? Jostain kadulta tai maaseudun hiekkatieltä tahi pellonreunastako se ylivilkas variksenpelätti käy kiikareilla kurkkimassa jotain muurin pätkää tai julkisivun palasta puiden siimeksestä?

Ihan höpöhöpöä kuvitella että mokoma viherpunavasureiden pioneerijoukkoon lukeutuva soijavaari pääsisi moneenkaan laitokseen edes Euroopassa saati Euroopan ulkopuolella. Oheisessa kuvassa Ilkka Taipale - miesoletettu batiikkinoitamme.

Toki asiassa on sinänsä vinha perä, että kertovathan nuo laitokset yhteiskunnasta samoin kuin vaikka kehitysvammaisten asema yhteiskunnassa ja vanhusten hoidon tila.
M.Moilanen, Ilkka Taipale on ollut kansanedustaja 70- luvun alussa ja kerran myöhemmin. Hänen vaimonsa Vappu Taipale ministeri. Googlaa.

2000- luvulla sattumalta Tukholmassa eräässä ravintolassa näin tätä pariskuntaa. Olivat kahden ja kysyin, voinko liittyä seuraan. Ilman muuta sanoivat ja siinä tunti meni jutellessa. En ole punavihreä, mutta itsellä ei ole mitään syytä epäillä mitä Ilkka Taipale on sanonut.

PurpleThyphoon
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 15, 2019 1:21 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja PurpleThyphoon »

Itse kun olin Sörkassa ja toverikunnan pj. niin Ilkka Taipale kävi meitä siellä moikkaamassa. Oli silloin kansanedustajana. Täytyy kyllä sanoa oma mielipide kaverista, ei ehkä ollut kaikki muumit laaksossa 😀😀.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

PurpleThyphoon: "Itse kun olin Sörkassa ja toverikunnan pj. niin Ilkka Taipale kävi meitä siellä moikkaamassa. Oli silloin kansanedustajana. Täytyy kyllä sanoa oma mielipide kaverista, ei ehkä ollut kaikki muumit laaksossa 😀😀."
Tuossa kuitenkin näytit toteen, mitä Ilkka Taipale on sanonut ja tekee. Itse tavatessa en tehnyt Taipaleesta "mielentilatutkimusta" mutta oma persoona hän on.

Ilkka Taipale on kuitenkin ollut heikompiosaisten puolella. 50 vuotta sitten suurin osa vangeista oli heikko-osaisia. Aika kauan sitten odottaessa hovioikeuden päätöstä, vanki kysyi haluanko liittyä Krimiin, maksaa 3 markkaa. Totta kai halusin. Yleensäkin laitoin aina nimeni asiallisiin kirjoituksiin vankien puolesta, menipä se lehden yleisönosastolle tai minne hyvänsä.

Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1459
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Aikaa ennen tätä aikaa. Moni tavallinen ihminen kuka käy silloin tällöin ravintolassa, ei ole nähnyt kun portsarin toimesta joku poistetaan ravintolasta. Väkisin, tai muuten, mutta poistetaan. Vielä harvemmin kun poliiseja tulee tarpeeksi ja jotkut baarinmyyjän hankalaksi asiakkaiksi katsotut henkilöt kerätään talteen. Hässäkkä on kummassakin tapauksessa valmis. Portsari retuuttaa ja kaasuttaa rimpuilevan, mutta ei auta. Se ei aina humalaisen päähän mahdu, kun haluttaisi jäädä, mutta ei saa. Kaasua ennenkin saanut neuvoo sitä ensi kerran saanutta kuinka se lähtee paremmin pois. Poliisien toimesta on meno varmempaa. Vaikka tavallinen ihminen tajuaa vastustamisen olevan turhaa, sitä ei humalainen tajua. Tarpeeksi hanttiin laittavalle käsiraudat ovat vielä putkassa vähän aikaa.

70- luvulla baarin jo ollessa täynnä myyjät laittoivat ovet lukkoon, ettei enään pääse sisälle kun ei ole paikkoja vapaana. Porukka mikä sisällä oli sai jatkaa mitä oli tekemässä, kaljan juontia. Tunti pari tällaisessa tilanteessa baarisssa isäntämies huomaa, että hänellä on lompakko kadonnut. Sitä etsivät joka paikasta, eikä löydy. Ei vessastakaan. Joku ehdottaa poliisin tilaamista. Tässä vaiheessa vankilasta aika vasta vapautunut menee kaverinsa kanssa ulos, tulee pian sisälle kun kaveri pitää ovea auki. Kadonnut lompakko korkealla hän huutaa baarissa, lompakko löytyi ulkoa, tässä se on. Lompakkonsa takaisin saanut isäntämies on tyytyväinen. Samoin muutkin, eikä vähiten vankilasta vapautunut.

Vastaa Viestiin