Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Nicht schuldig]

MJE havainnot eivät toimi itsenäisinä todisteina vaan vahvistavat pojan puheet, joihin pienet tytöt toistaiseksi yhtyvät. Tässä eletään kuitenkin pommin päällä, joka hyvinkin voi pamahtaa ja tärvellä sen hienon uran, jonka MJE väitöksen suuri suosio vahvisti lopullisesti.

Haluaisin selvittää, perustuuko tämä tieteellinen menetelmä mielikuvitukseen, uskonasioihin vai mahdollisiin ennakkoasenteisiin?

On esiintynyt ajattelua, jossa Minna Joki-Erkkilää pitäisi kunnioittaa, hänen yksityiselämäänsä ei saisi riepotella julkisuudessa. Eikä hänen tekemisistään tässä tapauksessa eikä muissakaan saisi mieluiten hiiskua sanaakaan, koska hän on korkeasti arvostettu asiantuntija ja me olemme maallikoita.

Sinällään on totta, että kenenkään yksityiselämää ei saa tuoda julkiseksi, jos hän ei itse ole aloitettu tehnyt. Jos asiaa tarkastellaan tapaus Minna Joki-Erkkilän suhteen, niin hänestä tiedetään, että hän on julkisesti jo vuosia kertonut perheensä tragediaa vuodelta 2011. Hän on julistanut uskoon tuloaan. Hän oli sairaslomalla pitkähkön ajan ennenkuin hän joutui tekemisiin Anneli Auerin lasten hyväksikäyttöepäilyjen kanssa - tämänkin hän on itse kertonut ja varsinainen ajankohta tutkimuksille tiedetään kohtuullisissa rajoissa.

MJE on julkisuudessa kertonut tunteneensa raivoa ja suuttumusta murhaajia kohtaan, hän on kertonut olleensa työkyvytön.

Väitöskirja julkaistaan tarkastuksen jälkeen ja nk. tiedeyhteisö voi sitten ottaa kantaa väitökseen, jos haluaa. Jos ei kuulu nk. tiedeyhteisöön, voi siitä huolimatta ottaa kantaa kenenkään estelemättä.

Jos ajatellaan sitä, että lapsen hyväksikäyttö ja immenkalvo ovat intiimejä asioita, niin ovathan ne sitä - yksityistapauksessa. Tietenkin voisi ajatella, että tämä Auerin lasten tapaus on sellainen. Mutta onko se sitä todellakaan enää tässä vaiheessa? Lasten henkilöllisyys on ollut jo pitkään tiedossa. Lääkärien henkilöllisyydet ovat osittain tiedossa, samoin psykologian asiantuntijoiden, tuomitut ovat olleet jo pitkään selvillä. Onko tässä enää mitään salattavaa?

Tällainen 60 vuoden salailu on mielestäni vähintäänkin naurettavaa eikä kuitenkaan palvele minkäänlaista totuuden etsintä. Suoraan sanottuna laittaisin nämä salailutaktiikat roskakoppaan, asiat ovat kuitenkin vuotaneet julki joillekin tahoille - esim. media. Muitakin ryhmiä on varmasti esim. lääkärikunnan ja muiden keskuudessa on asiasta varmasti keskusteltu vaikkakin uskoisin, että hiljaa ja seinien takana - ei kukaan varmasti halua ottaa kantaa kahvihuonekeskusteluissa, ei ainakaan MJE:tä vastaan.

En ymmärrä miksei MJE saisi kertoa vapaasti elämästään aivan kuin kuka muu tahansa henkilö, mutta häneen pätee samat asiat kuin kehen tahansa julkisuuteen tulleeseen henkilöön. Ei julkisuus tai julkisuushakuisuus ole yksityisasia. Ei rusinoita voi noukkia pullasta tyyliin nyt haluan paistatella julkisuudessa, kun tuulet ovat leppoisat. Kun tuulet kääntyvät, en olekaan enää julkisuuden kaipuinen. Tätä ovat monet koettaneet myös ennen Joki-Erkkilää ja todenneet, ettei se näin toimi.

[sisotalo]

…ei kukaan varmasti halua ottaa kantaa kahvihuonekeskusteluissa, ei ainakaan MJE:tä vastaan.
.

Väitöstilaisuuden jälkeen juuri tähän tarjoutui mahdollisuus ja otin sen vastaan. Kahvipöydän antimet olivat runsaita ja yleisö sivistynyttä, mutta keskustelu syyllisyydestä oli vaikeaa, nimenomaan Ulvilan surmasta. Väitöksestä kaikki olivat haltioissaan, minä pidin suuni kiinni siitä asiasta, mutta en Ulviln surmasta koska sen asian osaan.

MJE oli valmis avoimeen keskusteluun, olisipa se päässyt mediaan!!

[Nicht schuldig]

…ei kukaan varmasti halua ottaa kantaa kahvihuonekeskusteluissa, ei ainakaan MJE:tä vastaan.
.

Väitöstilaisuuden jälkeen juuri tähän tarjoutui mahdollisuus ja otin sen vastaan. Kahvipöydän antimet olivat runsaita ja yleisö sivistynyttä, mutta keskustelu syyllisyydestä oli vaikeaa, nimenomaan Ulvilan surmasta. Väitöksestä kaikki olivat haltioissaan, minä pidin suuni kiinni siitä asiasta, mutta en Ulviln surmasta koska sen asian osaan.

MJE oli valmis avoimeen keskusteluun, olisipa se päässyt mediaan!!

Olisihan se hienoa, jos MJE olisi valmis avoimeen keskusteleen. Syyllisyyttä hän tuskin potee. Aina voi vedota siihen, että tuomarit ovat näin päättäneet.

Pari ajatusta naapuripalstan ihmettelyyn:

"Joki-Erkkilä ei ollut ainoa Ulvila-vyyhden seksuaalirikosuhreja tutkinut asiantuntijalääkäri, eivätkä lasten lääketieteellisistä tutkimuksista saatujen lausuntojen todistusarvo ollut muutenkaan tapauksessa kuin välillinen."

Tämä välillinen ja välitön näyttö vaikuttaa melko konsruktiiviselta ajatusrakennelmalta. Jos ei lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä löydy näyttöä, miksi siihen tarvitaan jotain välillistä näyttöä jostain muista somaattisista löydöksistä. Jos ensisijainen näyttö on lasten kertomus, eikö se riittänytkään tuomitsemiseen? Tätä somaattista näyttöä on tuotu esille melko laajasti mm. julkisessa selosteessa. Ihmetyttää miksi, jos asialla ei ole tuomitsemiseen merkitystä?

"Pienten lasten raiskauksista ei tavallisesti jää genitaaleihin ja/tai anaaliaukkoon näkyviä, fyysisiä jälkiä, ellei penetraatio ole erityisen raju ja lapsi poikkeuksellisen pieni."//

"Immenkalvo ei ole ehjä kalvo, vaan rengasmainen kudosmuodostelma tai poimu. Se kestää jossain määrin venytystä ja palautuu sitä tehokkaammin, mitä pienemmästä venytyksestä ja/tai nuoremmasta lapsesta on kyse. Immenkalvo ei poistu kokonaisuudessaan ensimmäisessä yhdynnässä tai kuukautisten alkaessa. Sen elastisuus lisääntyy harjoituksen myötä."

Pedofiilit kyllä riemuitsisivat tästä tiedosta, eipä tarvitse välittää seurauksista, asia palautuu ennalleen mitä pienemmästä lapsesta on kysymys?

"Tieteellisten tutkimusten mukaan tavanomaisen penetraation jäljet häviävät esipuberteetti-ikäisiltä lapsilta sekä emättimestä että anaaliaukosta 72 tunnin kuluessa hyväksikäytön tapahtumisesta"

Luin läpi taustalla olleen linkin, en ole ihan varma tästä jutusta. Sinällään tämä 72 tunnin raja on mainittu useissa kohdissa, mutta sittenkin esipuberteetti-ikäisellä voisi olla "tavanomainen yhdyntä" ja mitään ei tapahdu immenkalvolle tai muuten?

Tähän suhteutettuna kirjoittajan seuraava lause on mielenkiintoinen:

"Kaikki lapsiin kohdistunut seksuaalinen väkivalta ei sisällä penetraatiota. Teot voivat silti olla kuvottavia ja tuomittavia ja jäljet psyykkisesti ja fyysisesti hirvittäviä."

Mikä siis on se hirvittävä fyysinen jälki, joka jää, jos kaikki katoaa 72 tunnissa? Täytyykö seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyä pahoinpitely, jotta se jättää nämä jäljet. Minusta tuntuu, että jotain kummallista tässä ajattelussa on.

[Kuolemannaakka]

Tehdäänkö nämä päätelmät hyväksikäytön jälkien häviämisestä seuraavalla tavalla:

1) Meillä on monta tuomittua pedofiiliä, joiden uhreista ei ole löytynyt mitään jälkeä hyväksikäytöstä --> hyväksikäyttö ei välttämättä jätä jälkiä.

tuskin kuitenkaan näin:

2) Laboratorio-oloissa on penetroitu lapsia emättimeen ja anaalisesti ja seurattu, jääkö hyväksikäytöstä jälkiä, ja kuinka nopeasti ne paranevat. Todettu, ettei jälkiä aina jää --> hyväksikäyttö ei siis välttämättä jätä jälkiä.


Koska/kun ykköskohta on se, millä totuutta tehdään, tulee tästä kierre: jokainen väärä tuomio lisää uusien väärien tuomioiden mahdollisuutta. Kun joku jossain on tuomittu ilman näyttöä, tätä tuomiota käytetään todistettaessa seuraavaa juttua. Voidaan vedota, että vaikkapa 10 %:ssa tuomioissa ei mitään jälkiä näkynyt. Tuomio on fakta johon voidaan nojata, vaikka se ei kerro totuudesta mitään.

Kun tämän jälkeen julkaistaan tutkimus, että hyväksikäyttö näin ollen ei jätä jälkiä, on äärimmilleen ajateltuna yhden tai parin tuomarin mielipiteestä tehty lääketieteellinen fakta, jota käytetään tulevissakin tuomioissa perusteluna.

Seksuaalirikokset lienevät ainoita rikoksia, joissa pitkän tuomion voi saada ilman mitään todisteita ja jopa vastoin oletetun uhrin kertomusta. Koska lapsi ja koska seksi. Monilla lakkaavat aivot toimimasta kun nämä sanat lausutaan, erityisesti jos ne ovat samassa lauseessa.

Erityisen älytöntä on se, että ilmiselvästi puutaheinää olevia kertomuksia aletaan kaunistelemaan ja muokkaamaan paremmin uskottavaan suuntaan. Jos lapset yhdestä suusta kertovat, että heitä raiskattiin sekä välineillä, että perinteiseen tyyliin, alkavat jotkut ihmiset - kutsutaan heitä vaikka nolostelijoiksi - keksiä, että ehkä lapset tarkoittivat vain sormella penetroimista. Vyöllä hakkaamisesta ja seinään heittämisestä tulee hiuksista repimistä ja läimäyttelyä, kuntosali muuttuu saunaksi, pedofiliataipumus kostoksi lapsille ymsyms...

Tulkitaan lapsen kertomuksen ylilyönnit ihan uudeksi, uskottavammaksi kertomukseksi, mutta aina oletetaan tietysti, että hyväksikäyttöä on tapahtunut. Ehkei nyt ihan tuossa mitassa, mutta kyllähän nyt jotain on täytynyt... ja voihan sitä käyttää hyväksi muutenkin kuin penetroimalla. Siis linnaan, vaikka ei itsekään uskota lasten juttuja. Omatunto ei soimaa.

[Kuolemannaakka]

Entisen Uudenmaan läänin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri. Eläkeläisellä ei ole enää ura vaarassa, joten hän lausui kantansa avoimesti: "Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä".

Lääkäri Minna Joki-Erkkilä puolustaa edelleen kantaansa. "Siitä on valtavasti kirjallisuutta. Lapsilla ja nuorilla ei todista mitään, jos immenkalvo on ehjä. Yhdynnästä jää hyvin harvoin jälkiä, varsinkin jos siitä on pitkä aika".

Tämä siis Niskasaaren blogista:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

[Nicht schuldig]

Entisen Uudenmaan läänin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri. Eläkeläisellä ei ole enää ura vaarassa, joten hän lausui kantansa avoimesti: "Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä".

Lääkäri Minna Joki-Erkkilä puolustaa edelleen kantaansa. "Siitä on valtavasti kirjallisuutta. Lapsilla ja nuorilla ei todista mitään, jos immenkalvo on ehjä. Yhdynnästä jää hyvin harvoin jälkiä, varsinkin jos siitä on pitkä aika".

Tämä siis Niskasaaren blogista:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Otteita Saksan lääkärilehdestä vuodelta 2004. Teema seksuaalirikos ja diagnostiikka ja löydösten tulkinta.

http://www.aerzteblatt.de/archiv/43619

Kirjoituksessa määritellään ensin mitä on seksuaalinen lapsiin kohdistuva teko. Alle 14- vuotias on lapsi tämän artikkelin mukaan. Vakavaksi seksuaaliseksi teoksi määritellään sukupuoliyhteys tai vastaava.

Sitten todetaan mm. näin, että tytöt ovat viisi kertaa useammin tekojen kohteena kuin pojat. Tekijät ovat kaksi kolmasosaa lapsen tuntevia miehiä (isä, isäpuoli, sukulainen, naapuri, ystävä).

Seuraavaksi kerrotaan lapsen kehityksestä ja todetaan, että kolmanteen elin viikkoon saakka lapsen kehossa on äidin estrogeenia. Sen jälkeen astuu voimaan nk. lepoperiodi, joka kestää 8-9 elinvuoteen saakka, jonka jälkeen sukupuoli hormonit alkavat vaikuttaa ja johtavat esipuberteettiin.

Immenkalvo on tässä ajassa ennen esipuberteetin alkua artikkelin mukaan läpikuultava ja sen rajaus on selvempi. Kun hormonit alkavat vaikuttaa immenkalvo alkaa poimuilla ja sitä on vaikeampi määritellä.

Artikkelissa kerrotaan, että tässä lepovaiheessa oleva immenkalvo on altis vammoille.

Suorana käännöksenä artikkelissa sanotaan seuraavaa:
Peniksen penetraatio tässä vaiheessa ilman vammoja ei ole ajateltavissa johtuen lapsen genitaalien kehittymättömyydestä. Mikäli väkivaltainen penetraatio tapahtuu esineellä tai peniksellä kasvaa vammariski sitä enemmän mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Sukukypsymisvaiheessa olevan lapsen immenkalvo muuttuu periksi antavammaksi ja joustavammaksi, jolloin sen vammariski pienenee.

Ehjää immenkalvoa nimitetään Virgo Intacta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois seksuaalista hyväksikäyttöä. Tällainen nähdään, jos hyväksikäyttö on tapahtunut hyväilyn tai suulla tapahtuvan toiminnon kautta. Myöskään sormilla tapahtuva hyväksikäyttö ei välttämättä johda vaurioihin.

Jos limakalvojen pintaa on pintapuolisesti vahingoitettu, ei vammoja useinkaan havaita, koska tutkimusten ja tapahtumien välissä voi olla pitkäkin aika (kuukausia/vuosia). Lopullisia todisteita seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat spermajäljet ja defloraatiovammat, siis immenkalvon vauriot, joko kalvo on kokonaan poistunut tai sitten repeillyt.
Osittaiset repeämät jopa esipuberteetti-ikäisillä lapsilla voivat parantua yhdeksän päivän aikana (yhdellä kerralla tapahtunut). Normaalisti täydelliset limakalvon repeämät johtavat pysyviin muutoksiin (defloraatiomuutokset).

Löydöksiä anaalialueella on vieläkin vaikeampi arvioida kuin vaginan. Yksi syy siihen voi olla se, että manipulaatio ei useimmiten jätä jälkiä. Pinnalliset vammat paranevat hyvin nopeasti. Penetraatiot ovat mahdollisia hyvinkin pienillä lapsilla eivätkä ne jätä jälkiä erityisesti, jos on käytetty liukastusvoidetta tai on oltu hyvin varovaisia. Anaalipenetraatio suuremmalla esineellä tai peniksellä voi johtaa erilaisiin vammoihin. Epäilyttäviä ovat fissurat anaalialueella, jotka pitäisi pystyä selittämään.

Vammat, jotka ovat pintapuolisia, yhdensuuntaisia, samanmuotoisia, ja sijaitsevat alueella, jonne kyseessä oleva henkilö itse ulottuu, ne vastaavat itse aiheutettujen vammojen kriteereitä.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lainauksia naapuripalstalta:

Lainaus: ”Valtaosalla alaikäisistä ja aikuisista seksuaalisen hyväksikäytön uhreista ei ole minkäänlaisia fyysisiä jälkiä.”
- - -

Sen takia on mielestäni vähintäänkin kummallista, että Anneli Auerin tyttölapsilla olisi vammoja, jos ne eivät koskisi mitenkään immenkalvoja. Mitä ja missä ne ovat?

Lainaus: ”Monet immenkalvorepeämät paranevat täysin ilman arpeutumista.”
- - -

Immenkalvot eivät ehkä arpeudu juurikaan vaan kalvo häviää kokonaan tai osittain. Ja se on mahdollinen hyväksikäytön merkki, jos näin on. Kuten artikkeli kertoi, niin pinnallinen repeämä immenkalvossa saattaa todellakin parantua, sillä edellytyksellä, että se on pinnallinen, tapahtuma on ainutkertainen ja lisäksi lapsi ei ole enää lepotilassa vaan vähintäänkin esipuberteetissa.

- - -
Lainaus: "Tutkijalla tulee olla nykymuotoinen tietämys koskien hyväksikäytettyjen lasten somaattisten löydösten näyttöä ja luokittelua. Somaattisissa tutkimuksissa 90-95% tuloksista on normaaleja, joten niiden pohjalta voidaan vain poikkeustapauksissa antaa hyväksikäyttöä osoittava diagnoosi tai juridinen lausunto. ”
- - -

Ensimmäinen asia on mielestäni määritellä lapsi ja hänen kehitysvaiheensa. Nyt tuntuu siltä, että kaikki on samassa padassa ja sitä sitten hämmennetään. Toinen asia on se, että mitä oikeasti voi tapahtua juuri sillä hetkellä, kun hyväksikäyttö tapahtuu. Tässä on koko ajan kysymys siitä, että lapsi ei välttämättä ole enää akuutissa tilanteessa. Vaan tässä ja muissakin artikkeleissa kerrotaan mitä voisi tapahtua, mitä jälkiä se voisi jättää, jos se akuuttivaihe olisi onnistuttu ylittämään.

Tämä on tältäkin osin hyvin hämäävää. Eli syntyy ikään kuin kuva siitä, että raiskaus ei aiheuttaisi vammoja. Tätä olen jo ihmetellyt jonkin aikaa. Toki ymmärrän, että vammat voivat parantua hyvinkin nopeasti esim. punoitus iholta. Jotenkin tuntuu siltä, että raiskausta vähätellään ja se asetetaan samaa asemaan kuin esim. seksuaalinen muu häirintä, esim. hyväilyt jne. Mutta mitä siinä hyväksikäyttö tilanteessa oikeasti tapahtuu, jos kyseessä olisi tämä nk. vakava tapaus, eli raiskaus?

Käsitettä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei olisi ehkä koskaan pitänyt keksiäkään. Miksemme puhu siitä mitä on oikeasti tapahtunut? Raiskaus on raiskaus, seksuaalisten kuvien näyttäminen lapselle on asia erikseen, muu koskettelu on eri asia. Pienet lapset eivät ole sama kuin aikuiset naiset tai pian ensimmäisiä seksuaalikokeilujaan tekevät nuoret?

Melkein toivoisin, että vanha aika ja vanha järki palaisi.

[zem]

Nicht schuldigin viestistä edellä:

Sen takia on mielestäni vähintäänkin kummallista, että Anneli Auerin tyttölapsilla olisi vammoja, jos ne eivät koskisi mitenkään immenkalvoja. Mitä ja missä ne ovat? 

Lehdon dokumentin saksankielisessä versiossa Notruf oli mukana "arpikartta", mihin oli
merkitty yhden lapsen (tytön) arpia - kuva takaa, missä muistaakseni sääret, reidet, yläreidet
pakarat, alaselkä.

"Arpia" tai naarmuja oli (muistaakseni) säärissä lähellä nilkkoja, samansuuntaisina - ilmeisesti
tulkittu "viiltelyarviksi", joita yhdellä tytöistä kerrottu olleen yli sata. Kohdassa taisi
olla toistakymmentä.

Toinen kohta, missä samantyyppisiä "arpia" tai naarmuja löytyi (siis uv-valolla), oli
oikeanpuoleisen reiden yläosassa, reiden "sisäpuolella". Samalla tavalla ehkä toistakymmentä
"naarmua" rinnakkain, samansuuntaisina.

Nämä siis muistikuvien mukaan. Piti tuolloin ottaa kuvakaappaus dokumentin ko. kohdasta, mutta lykkäsin myöhemmäksi - ja niin, eipä dokumentti ollutkaan enää tarjolla... ehkä
jollakin on tämä saksankielinen versio? Suomalaisessa versiossa po. "arpikarttaa" ei
käsittääkseni ole - pitää vielä tarkistaa. (Saksankielisessä dokkarin loppupuolella.)

Nicht schuldig edellä:

Vammat, jotka ovat pintapuolisia, yhdensuuntaisia, samanmuotoisia, ja sijaitsevat alueella, jonne kyseessä oleva henkilö itse ulottuu, ne vastaavat itse aiheutettujen vammojen kriteereitä. 

Jäi vaikutelma, että kyseiset jäljet olivat nimenomaan yllä mainittujen kaltaisia.

Tietysti olivat vain kehon mainituilta alueilta - mutta ilmeisesti reiden yläosan sisäpuoli
lasketaan (tai voidaan laskea) "genitaalialueeksi"? Julkisessa seloseessa mainitiin (viiltely)
"arpia" löytyneen (myös) "genitaalialueelta". Jos olivat kyseisessä arpikartassa näkyneitä,
NS:n mainitsemien kriteereiden perusteella ne oltaisiin voitu luokitella ilmeisesti myös "itseaiheutetuiksi" - ainakin jos lapsen kertomusta ei oltaisi huomioitu.

NS yllä:

Mutta mitä siinä hyväksikäyttö tilanteessa oikeasti tapahtuu, jos kyseessä olisi tämä nk. vakava tapaus, eli raiskaus? 

Anneli Auer sai tuomion mm. kahdesta törkeästä raiskauksesta:

Törkeä raiskaus

Mikäli raiskauksessa aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila; taikka, rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä; taikka, rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla; taikka, teon yhteydessä käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla,
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, katsotaan teko törkeäksi raiskaukseksi. Ruumiinvammalla tarkoitetaan nimenomaan fyysistä vammaa; esimerkiksi henkinen trauma ei lähtökohtaisesti sovellu törkeän raiskauksen teonkuvaan ruumiinvamman osalla, joskin voi tulla arvioitavaksi henkisenä kärsimyksenä. Fyysinen vamma tulee aiheuttaa teon yhteydessä, ei esimerkiksi sen jälkeen; tällainen vamman aiheuttaminen tuomittaisiin erillisenä tekona. Törkeästä raiskauksesta tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Teon yritys on rangaistava.

http://www.laki24.fi/riri-rikokset-seks ... _raiskaus/

Koska on korostettu "arpien" paranemista (ei siis "vaikeaa fyysistä ruumiinvammaa"),
viitataan ilmeisesti "tuntuvaan henkiseen kärsimykseen", julmuuteen ja nöyryyttämiseen tai "useaan tekijän" törkeyden kriteereinä.

Tällainen tapahtuma (voi) johtaa psyykkiseen traumatisoitumiseen, vaikka siis fyysisiä
vammoja ei jäisi. Pelkotiloihin, jähmettymiseen, eloisuuden menettämiseen, dissosiaatiotiloihin (itsesät erkaantumiseen), autonomisen hermoston puolustusreaktioiden tarpeettomaan käynnistymiseen yms. Näistä on kuitenkin ymmärtävällä ja asianmukaisella, kehoreaktiot huomioivalla hoidolla mahdollista toipua (eli purkaa rajut puolustusreaktiot, esim. traumatilanteessa taltutettu rimpuilu/kamppailu kontrolloiduissa oloissa).

Mutta siis: onko kellään Notruf versiota Lehdon dokumentista?

[zem]

Joo, löytyi myös suomenkielisestä dokumentista, kuvakaappauksia ohessa
(dokumentti on julkinen, voitaneen panna siis tännekin):







Löytyvät Lehdon dokumentin kohdasta n. 1:22 eteenpäin.

Ei tässä aikaa tarkemmin tutkia ja kommentoida, mutta viitaten edelliseen
viestiin jotakin meni muistamalla oikeinkin.

Ja naapurien ilmeisesti eläväisistä lapsista löytyi uv:llä samantyyppisiä,
voi ihme... (sikäli ikävää, että ei löytynyt yhtä värikkäitä kertomuksia).

[zem]

Lienee vielä syytä lisätä edelliseen viestiin, että oikean yläreiden "sisäpuolella",
lähellä pakaraa (ja näin ollen "anogenitaalialuetta") olevat jäljet ovat arpikartan
laatijan mukaan "striioja":

Venytys- tai raskausarvet eli striat liittyvät ihon venymiseen nopean kasvun aikana. Venytysarpia kehittyy esimerkiksi raskauden aikana rintoihin ja vatsan alueelle nopean painonnousun yhteydessä, mutta myös teini-iässä nopean kasvupyrähdyksen aikana. Strioja tavataan myös kehonrakentajilla, joilla niitä syntyy nopeaan lihasmassan kasvuun vuoksi. Pitkäaikainen kortisonilääkityskin voi laukaista venytysarpien kehittymisen.

Nuorilla striat ovat yleensä reisissä ja ristiselässä, pakaroissa, olkavarsissa ja rinnoissa. Terveellä ihmisellä venytysarpien taustalla on todennäköisesti ihon ja kollageenin perinnöllinen rakenteellinen ominaisuus. Mikäli ei tapahdu nopeata painonnousua, nuoruusiän venytysarvet vaalenevat vähitellen ja muuttuvat vähemmän näkyviksi.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asi ... arvet_pois

Muuten "arpia" on kuvissa luokiteltu esim. "vaalea arpi", "leveä arpi", "uv:ssä fluorisoiva",
"epäselvä". Eli erityyppisiä ja luultavasti ajallisesti eri ikäisiä (mahdollisesti vanhojakin).

Eli "genitaali- tai anogenitaalialueella" ei ylläolleissa kuvissa näy mahdollisesta
hyväksikäytöstä kieliviä jälkiä. Ilmeisesti kuitenkin nämäkin kuvat ovat olleet syyttäjän mielestä raskauttavia, koska on todistusaineistoon sisällytetty?

Aineistoa on siis täytynyt olla muutakin, koska Hovin julkisessa selosteessa kirjoitetaan:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali-ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa. Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina. Lääkärit ovat olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä.

Ylläolevassa kuvassa ehkä reiden etuosan neliönmuotoinen jälki voisi silmämääräisesti
viitata viiltelyyn, mutta voisi kai johtua muustakin tietynmuotoisen terävän esineen
(mikä lienee) kolhaisusta?

[Nicht schuldig]

Nicht schuldigin viestistä edellä:

Nicht schuldig edellä:

Vammat, jotka ovat pintapuolisia, yhdensuuntaisia, samanmuotoisia, ja sijaitsevat alueella, jonne kyseessä oleva henkilö itse ulottuu, ne vastaavat itse aiheutettujen vammojen kriteereitä. 

Jäi vaikutelma, että kyseiset jäljet olivat nimenomaan yllä mainittujen kaltaisia.

Tietysti olivat vain kehon mainituilta alueilta - mutta ilmeisesti reiden yläosan sisäpuoli
lasketaan (tai voidaan laskea) "genitaalialueeksi"? Julkisessa seloseessa mainitiin (viiltely)
"arpia" löytyneen (myös) "genitaalialueelta". Jos olivat kyseisessä arpikartassa näkyneitä,
NS:n mainitsemien kriteereiden perusteella ne oltaisiin voitu luokitella ilmeisesti myös "itseaiheutetuiksi" - ainakin jos lapsen kertomusta ei oltaisi huomioitu.

Mutta siis: onko kellään Notruf versiota Lehdon dokumentista?

[/quote]

Notruf versiota ei löytynyt enää mistään. Kävin ARD:n puolella etsimässä, se on poistettu.

Kun lähdin tutkimaan tätä julkisessa selosteessa kerrottuja arpia anogenitaali ja genitaalialueella, ajattelin niiden liittyvän UV-valoon ja käsitteeseen "genital scars". Nyt joudun sittenkin toteamaan, etteivät nämä genitaalialueen arvet liity kumpaankaan.

Tähän ensin muutama ajatus.

Tämä "genital scars" tarkoittaa itse asiassa käsitettä "scarring", joka voisi syntyä esim. synnytyksen aikana syntyvästä repeytymästä - käsite "tears". Sen sijaan nämä artikkelit, joita olen lukenut puhuvat lähes yhdenmukaisesti, että raiskauksen aiheuttama pintapuolinen tears ei aiheuta useimmiten minkäänlaista scars-muodostelmaa. Vaan päinvastoin sen paranemisprosentti on erittäin korkea. Minna Joki-Erkkilän väitös todistaa samaa, kirjassa vain kahdella synnyttäneellä aikuisella naisella oli löytynyt tällainen genital scar.

Anglosaksisessa maailmassa on levinnyt vammadiagnoosi, jonka alla voi olla useampia alakäsitteitä (esim. mustelma), joita yhdistää valo-ominaisuus (musta-sininen) eli "bruising".

UV-valo liittyy tähän "bruising" käsitteeseen. Tämän totesi myös Minna Joki-Erkkilä. Hänen tutkimuksensa ei antanut tietoa siitä, kumpi valo on ensin valkoinen vai musta valo, mutta väitös antoi tulokseksi, että joka tapauksessa musta valo voi antaa löydöksiä enemmän kuin valkoinen valo.

Jos ajatellaan tätä Auerin lasten tapausta, ei voi olla varma, onko klassisessa mielessä edes tapahtunut UV-valolla tehtyä genitaalitutkimusta. Siis alueella, jonka ymmärrän olevan alue alkaen häpyhuulista.

Todellisuudessa sillä ei ole suurtakaan merkitystä, koska Minna Joki-Erkkilä on jo vuonna 2011 ollut tekemisissä oman tutkimuksensa kanssa ja tiennyt saman kuin minkä yllä kirjoitin. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että MJE tuskin on voinut laittaa oikeudenkäynti materiaaliin kuvia, joilla ei ole mitään merkitystä vammadiagnoosin kannalta katsottuna, vaikka itse tutkimus olisikin tehty sekä UV-valolla sekä kolkoskopialla.

Olen arvellut johtopäätökseksi, että vastaus kysymykseen- mitä ovat genitaalialueen arvet-, ei löydy itse genitaalialueelta sen klassisessa merkityksessä, jos kyseessä on tilanne Virgo Intacta eli ehyt immenkalvo.

Itse asiassa oikeastaan se alue, jossa nämä genitaalialueen arvet olisivat, sen täytyy olla jossain ulkopuolella tämän klassisen genitaalialueen määritelmän, eli esim. yläreisissä.
Jos ajatellaan, että genitaalialueen tutkimus sisältää myös tämän alueen, voidaan yhtä hyvin ajatella, että se sisältää myös esim. mahdollisten puolustusvammojen alueen, esim. tilanne kuristaminen petechiat silloin esim. kasvoissa? Jos halutaan ajatella näin, voidaanko silloin genitaalialueen tutkimukseksi määritellä kehon alue kokonaisuudessaan?

Oikeastaan kysymys on sama kuin se alunperinkin oli. Voiko lapsi olla raiskattu, jos hänellä on ehjä immenkalvo?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ja faktat osoittavat, että näillä AA:n lapsilla C ja D ei ole todellisia vammalöydöksiä varsinaisella genitaalialueella, joten raiskausta ei voi todistaa tässä tapauksessa tapahtuneeksi, jos raiskauksesta puhutaan sen klassisessa merkityksessä.

Mielestäni raiskaus voidaan poissulkea jälleen tässä sanan klassisessa merkityksessä, jos sen ajatellaan oleva "deep" penetraatio.

Jos raiskauksen ajatellaan olevan, jotain joka nöyryyttää uhria, sen tekee useampi henkilö, tai se on julmaa, mutta ei varsinainen "deep" penetraatio, sitä ei voida poissulkea sillä tiedolla, että tilanne on Virgo Intacta ja muita löydöksiä klassisella alueella ei ole.

[Vespa velutina]

Ongelmana on se, että lapset ovat kertoneet olleensa taloyhtiön kuntosalilla yhdynnässä, johon heidät on pakotettu remmillä lyöden.

Julkisen selosteen mukaan rikosvälineistönä on ollut "helposti hävitettävä koti-irtaimisto". Jolloin ollaan kehäpäätelmässä, että jollei kyseistä irtaimistoa ole löytynyt, se on tietysti hävitetty.

Jos oletetaan, että törkeät raiskaukset on tehty jollain muulla kuin miehen sukupuoli-elimellä, niin mihin ylipäätään tarvittiin Jens Kukkaa? Olisihan Anneli yksinäänkin voinut hyväksikäyttää lapsiaan helposti hävitettävällä koti-irtaimistolla.

Minä olen käsittänyt julkisen selosteen siten, ettei uv-valoa käytetty alapään tutkintaan ollenkaan. Se astui kuvioihin vasta kun piti saada Annelille puolen vuoden lisätuomio viiltelyistä. Selosteesta ei käy ilmi, onko Kukkanen tuomareiden mukaan osallistunut näihin viiltelyihin. Ilmeisesti ei, koska muutenhan hänkin olisi saanut hovissa puoli vuotta lisää istumista.

Seloste on ihan uskomaton rimanalitus. Kun aloittaa selosteen puhumalla genitaalialueesta, saadaan lukija kuvittelemaan päässään vaikka mitä kauheuksia. Äkkiä lukemalla voisi luulla, että Anneli viilteli lapsia veitsellä alapäähän. Sitten kun selosteen lukemista jatkaa, tulee vastaan lauseita kuten, "rikoksen mahdollisuutta ei voi sulkea pois" ja "rikoksista ei jää jälkiä".

Maalaisjärjellä ajatellen kymmenen vuoden linnatuomio vaatii perinteisen raiskauksen miehisellä vehkeellä. Jos Anneli ja miesystävä olisivat tuomareiden näkemyksen mukaan vain työnnelleet lapsiin erilaisia esineitä yhdessä, niin miksi Anneli sai "vain" seitsemän vuotta ja miesystävä kymmenen? Yhtä syyllisiähän he silloin olisivat, kumpikaan ei olisi ollut lasten kanssa yhdynnässä. Miksi tuomarit olisivat tuominneet naisen lievemmin? Sitä paitsi Anneli sai kakkua myös esim. laittomasta uhkauksesta, josta Kukkasta ei edes syytetty, ja silti hänen tuomionsa oli kolme vuotta lyhyempi.

[Nicht schuldig]

Ongelmana on se, että lapset ovat kertoneet olleensa taloyhtiön kuntosalilla yhdynnässä, johon heidät on pakotettu remmillä lyöden.

Julkisen selosteen mukaan rikosvälineistönä on ollut "helposti hävitettävä koti-irtaimisto". Jolloin ollaan kehäpäätelmässä, että jollei kyseistä irtaimistoa ole löytynyt, se on tietysti hävitetty.

Jos oletetaan, että törkeät raiskaukset on tehty jollain muulla kuin miehen sukupuoli-elimellä, niin mihin ylipäätään tarvittiin Jens Kukkaa? Olisihan Anneli yksinäänkin voinut hyväksikäyttää lapsiaan helposti hävitettävällä koti-irtaimistolla.

Minä olen käsittänyt julkisen selosteen siten, ettei uv-valoa käytetty alapään tutkintaan ollenkaan. Se astui kuvioihin vasta kun piti saada Annelille puolen vuoden lisätuomio viiltelyistä. Selosteesta ei käy ilmi, onko Kukkanen tuomareiden mukaan osallistunut näihin viiltelyihin. Ilmeisesti ei, koska muutenhan hänkin olisi saanut hovissa puoli vuotta lisää istumista.

Seloste on ihan uskomaton rimanalitus. Kun aloittaa selosteen puhumalla genitaalialueesta, saadaan lukija kuvittelemaan päässään vaikka mitä kauheuksia. Äkkiä lukemalla voisi luulla, että Anneli viilteli lapsia veitsellä alapäähän. Sitten kun selosteen lukemista jatkaa, tulee vastaan lauseita kuten, "rikoksen mahdollisuutta ei voi sulkea pois" ja "rikoksista ei jää jälkiä".

Maalaisjärjellä ajatellen kymmenen vuoden linnatuomio vaatii perinteisen raiskauksen miehisellä vehkeellä. Jos Anneli ja miesystävä olisivat tuomareiden näkemyksen mukaan vain työnnelleet lapsiin erilaisia esineitä yhdessä, niin miksi Anneli sai "vain" seitsemän vuotta ja miesystävä kymmenen? Yhtä syyllisiähän he silloin olisivat, kumpikaan ei olisi ollut lasten kanssa yhdynnässä. Miksi tuomarit olisivat tuominneet naisen lievemmin? Sitä paitsi Anneli sai kakkua myös esim. laittomasta uhkauksesta, josta Kukkasta ei edes syytetty, ja silti hänen tuomionsa oli kolme vuotta lyhyempi.

Tai sitten se meni niin, että suoritettiin genitaalitutkimus, jolloin tutkittiin myös limakalvoa ympäröivää ihoaluetta ja myöskin säärien yläosia tai nivustaipeita ja tutkimusta jatkettiin aina koko kehon alueelle gynekologin toimesta. Ei löytynyt genitaalialueen vammoja, mutta kaikkea löydettyä voitiin nimittää genitaalitutkimuksen löydöksiksi. Sen jälkeen tuomarit kirjoittivat, että vammoja löytyi genitaalialueelta eikä genitaalitutkimuksessa. Tuomarit kirjoittivat sitten julkisen selosteen, jonka jälkeen toimittajat käyttivät selosteen antamia "julkisia tietoja" (esim. Päivärinta), jolloin se tuli myös kansan tietoon, että löydöksiä (eli todisteita) on hyväksikäytöstä.

Toinen vaihtoehto on se, että niistä löydöksistä, joita on löydetty muualta kuin genitaali- tai anogenitaalialueelta voidaan päätellä, että hyväksikäyttö on tapahtunut, jolloin voidaan kertoa julkisuudessa, että vammoja on myös genitaali tai anogenitaalialueella, koska niiden voidaan olettaa alunperin olleen siellä muun näytön perusteella. Eli otetaan käyttöön nk. käänteinen todistustaakka, eli muista vammoista voidaan päätellä kokonaistapahtuma, mikä sitten antaa uskottavuutta lasten kertomuksille.

Minna Joki-Erkkilän väitöskirja tutkimuksen mukaan somaattinen näyttö on johtanut siihen, että yli 90 % oikeudenkäynneistä on johtanut tuomioon.

Mutta on mielenkiintoista, jos tätä Kukkaa ei ole syytetty pahoinpitelystä. Jos tilanne on tämä silloin voi mielestäni vetää sen johtopäätöksen, että Kukka on tässä tuomiossa se varsinainen "hyväksikäyttäjä" ja Auer on tilanteen mahdollistaja ja varsinainen "pahoinpitelijä"?

Saksassa näyttäisi tapahtuneen jonkinlainen muutos näissä lasten somaattisissa tutkimuksissa. Siellä näyttäisi nyt olevan käsitys siitä, että gynekologi ei voi yksinään tehdä tutkimusta vaan tarvitaan oikeuslääkärin lausunto lisäksi. Todennäköisesti näin tulee jatkossa olemaan.
Tämä on kyllä aika merkittävä muutos. Liittyy jotenkin uuteen vuonna 2012 voimaan tulleeseen lastensuojelu lakiin. Saksa on ollut nihkeä antamaan tietoja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Se voi johtua siitä, että heillä on pari tunnettua tapausta, joissa on lapsia väitetyn käytetyn hyväksi, toinen tapauksista päättyi siihen, kun sekaisin menneet lapset kertoivat oikeudessa syyttäjän käyttäneen heitä hyväkseen.

Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko tämän Auerin lasten tuomarit edelleen tällä kannalla? Voisin kuvitella, että ajatus on saattanut muuttua huomattavasti ajan mukana.

Olisiko mahdollista, että tuomarit itse tutkisivat uudelleen nämä somaattiset löydökset ja ilmoittautuisivat itse korkeimpaan oikeuteen ja pyrkisivät asian saattamiseen uuteen käsittelyyn tai purkuun?

Vastuuhan on tuomareilla - näin Minna Joki-Erkkilän mielestä.

[sisotalo]

Arvoitukseksi on lsh-tuomioiden perusteet jääneet, kun puolustus vuosi koko aineiston toimittajalle, joka ei lainkaan osannut lukea tuomioita, toisteli mielettömyyksiä lasten todistuksessa. ainoa mikä puolustuksen toiminnasta tiedetään on, että EIT:lle on jätetty kymmen kohdan lista näitä tavanomaisia purkauksia, joita Anneli nyt viljele blogissaan. EIT:ssä on ensin osoitettava mitä artiklaa katsotaan Suomen rikkoneen ja vasta sitten mennään todisteluun ennakkotapauksiin nojautuen. Amatörismiä kymmenen kohdan kirjoittaminen.

Ei oikein kiinnosta asiasta selviytyminen kun puolustuksesta ei ole mihinkään. Jokainen aloite Annelin pelastamiseksi torjutaan heti kun se esittää.

[Ande]

Viiltelyarvista tuli mieleen, että nuorisolla on tapana viillellä itseään. Ei siis tietenkään kaikilla, mutta tämän on sellainen ilmiö, jota meidän nuoruudessa ei tietääkseni harrastettu.
Viiltelyarpia sitten peitellään ja hävetään. Olisko tässä käynyt niin, että traumatisoituneet lapset olisivat viillelleet itseään tai leikkineen keskenään "lääkärileikkejä" ( jotka oli kyllä keksitty jo meidän nuoruudessa), ja sitten ovat keksineet nuo tarinat itsetehtyjen jälkien peittelyksi?

Totta varmaan sekin, että erikoisvaloilla löytyisi sekä lapsistamme että meistä itsestämme toinen toistaan merkillisempiä arpia sieltä sun täältä.

[Nicht schuldig]

Todisteet lapsen hyväksikäyttötapauksessa ovat yleensä:

1) Lapsen kertomus, joka on samalla todistajan lausunto.
2) Ulkopuolisen kertomus tai tekninen todisteaineisto tapahtumapaikalta.
3) Lääkärinlausunto, joka sisältää diagnoosin.

Koska lapsilla ei ole samaa ymmärrystä kuin aikuisella ihmisellä, tarvitaan asiantuntijalausunto, joka arvioi lapsen kertomuksen luotettavuutta. Asiantuntija ei kuitenkaan voi tietää sitä, että puhuuko lapsi totta.

Jos ulkopuolisen kertomusta ei ole käytössä tai teknistä näyttöä ei saada, ei ole sellaista todisteaineistoa, joka vahvistaisi lapsen kertomuksen.

Tällaisessa tilanteessa korostuu ulkopuolisen asiantuntijan eli lääkärin lausunnon merkitys.
Tutkimusten mukaan ja myös Minna Joki-Erkkilän oman väitöskirjan perusteella tiedetään että, lääkärin lausunto vammoista johtaa yli 90 % oikeustapauksista tuomioon.

Tämän takia on tärkeää tietää mikä on lääkärinlausunnon sisältö ja mitä ne väitetyt vammat ovat, jotka johtavat sitten oikeudessa henkilön tuomitsemiseen.

Jos epäillään, että lasta on käytetty hyväksi, on lääkärin mielessä varmasti ensimmäisenä kaksi kysymystä. Mitä tapahtui ja milloin? Jos lääkäri kuulee, että hyväksikäytöstä on vuosia aikaa, alkavat hänen aivonsa työskennellä niiden vaihtoehtojen parissa, jotka ovat mahdollisia näin pitkän ajan jälkeen.

Mitä siis tekee gynekologi siinä vaiheessa, kun tutkittavana on lapsi ja tapahtumista väitetään kuluneen selvästi yli kaksi vuotta? Hän etsii pysyviä vammoja. Tietysti hän myös luo yleissilmäyksen potilaaseen saadakseen kokonaiskuvan tilanteesta. Tämä on aivan normaalia toimintaa ja kuuluu rutiiniin.

Immenkalvon tarkoitus on ollut suojella sen takana olevia suvunjatkamisen kannalta katsottuna tärkeitä alueita. Näin kuuluu antropologinen selitys. Se on kalvo, jonka edessä on ilmaa ja takana on ilmaa ja se on reunoiltaan kiinni. Immenkalvon taakse ei voi kurkata ja sen reuna-alueet ovat hyvin pieniä. Vammojen löytyminen muualta kuin immenkalvosta on vähintäänkin epätodennäköistä. Tutkinta-alueeksi ja samalla myös kuvaamisalueeksi jää tällöin lähestulkoon ainoastaan immenkalvo.

Järkevä gynekologi jättää tutkimuksen tähän, jos immenkalvossa ei ole repeämää nähtävissä.

Lääkäri voi kirjoittaa todistukseensa ”raiskausta ei voida poissulkea”, mutta sitä ennen hänen on täytynyt kirjoittaa lause, että ”jotain ei ole”.

Se, jos ”jotain ei voida poissulkea”, on johtopäätös. Se, jos ”jotain ei ole”, ei voi olla vammadiagnoosi.

Kysymys siitä, että miksi tutkintaa jatkettiin, kun havaittiin ehjä immenkalvo, on ratkaisevaa tässä tapauksessa.

Muodostuiko motiiviksi jatkaa tutkimusta se, että ilman lääkärintodistusta väite raiskauksesta olisi todennäköisesti kaatunut oikeudessa?

Sekä syyttäjä että lääkäri Minna Joki-Erkkilä tiesivät kuinka todennäköistä on, että tuomio tulee, jos lääkärinlausunto saadaan. Syyttäjä oli hankkinut ja myös koonnut aineistoa Minna Joki-Erkkilän väitöskirjaa varten. Poliisi oli itse esitellyt menetelmän lääkärille Vantaalla jo vuonna 2007.

Tunsiko lääkäri Minna Joki-Erkkilä kiitollisuuden velkaa ja pyrki täten suorittamaan lisätutkimuksia menetelmällä, jonka siis syyttäjä ja lääkäri Minna Joki-Erkkilä tiesivät?

Tiesivätkö tuomarit, että asiasta oli tulossa tieteellinen artikkeli ja väitöskirja?

Olettivatko tuomarit, että väitöskirja-alue tulisi olemaan arpien tutkinta ja UV-valo?

Uskoivatko tuomarit, että tällainen menetelmä voitaisiin ottaa jatkossa käyttöön oikeuslaitoksessa ja tuleva väitöskirja antaisi sille tieteellisen pohjan?

Harhautettiinko tuomareita tiedolla tulevasta väitöskirjasta uskomaan sellaiseen todisteaineistoon oikeudessa, jota he eivät olleet voineet aiemmin nähdä?