Kalinka Holmes kirjoitti:Nuo Suomessa olevat muslimipiirit (erityisesti imaamit ja muut johtajatason heput) pitäisi saada myös tuomitsemaan kaikki tällaiset teot, niin että muslimiyhteisö pitäisi jollain lailla omansa kurissa. Muutamaa nuoren musliminaisen tv-esiintymistä lukuunottamatta tämmöisestä ei näy mitään merkkejä. Tietääkö täällä kukaan, miten valtaosa muslimeista (tai ns. kunnon/ ei radikaalit muslimit...) tällaisiin tapahtumiin suhtautuvat tai miten näitä omissa piireissä käsitellään, ulkoistetaanko rikoksentekijöitä ollenkaan?
Yritän lähestyä tätä hyvää kysymystä kuvailevasta näkökulmasta. Muslimimaissa islam on valtaväestön uskonto ja siihen kuuluvat "kaikki" ihmiset samaan tapaan kuin Suomessa lähes kaikki ovat evankelisluterilaisia. Joukossa on vaikka minkälaisia ihmisiä, käytännössä ihan se koko skaala mitä yhteiskunnassa nyt yleensä ihmisiä on, eli poliiseista rikollisiin, ateisteista himouskovaisiin, hyväntekeväisyysenkeleistä mielipuolimurhaajiin, jne. Jos niin sanotussa muslimimaassa joku ihminen tekee rikoksen, eivät muut tuon maan asukkaat koe tarpeelliseksi ryhtyä käymään keskustelua ko rikoksen ja uskonnon välisestä suhteesta. Se on hyvin hyvin samanlainen asia kuin Suomessa, kun joku evlut-kirkkoon kuuluva tekee rikoksen: kirkon todelliset uskovaiset eivät koe tuon rikoksen tai sen tekijän millään tavalla liittyvän heidän uskontoonsa eivätkä koe tarpeelliseksi ryhtyä selittelemään ja irtisanoutumaan ko teosta tai sen tekijästä. Me muut emme myöskään odota ja vaadi sitä heiltä, sillä meistä on itsestäänselvää, että koko kansan kirkkoon kuuluu monenmoista kengänkuluttajaa eikä suurella osalla siitä, mitä ihmiset tekevät, ole mitään tekemistä kirkon kanssa.
Tilanne on hieman toisenlainen silloin, kun kyse on pienemmästä uskontokunnasta. Niiltä odotamme helpommin, että yksittäiset jäsenet todella edustavat uskontoaan ja elävät sen mukaan. Jos vaikka helluntailainen tekee rikoksen, odotamme hänen kirkkonsa reagoivan asiaan jotenkin, mutta valtavalta evlut-kirkolta emme odota samaa. Meidän näkökulmastamme muslimit ovat pieni uskontoryhmä maassamme ja odotamme luonnollisestikin, että he kaikki ovat yhtä sitoutuneita omaan uskontoonsa kuin esim. helluntailaiset ovat, mutta todellisuudessa he tulevat maasta, jossa islam onkin samassa asemassa kuin valtakirkko täällä, joten nuo ihmiset nyt "vain ovat" muslimeita riippumatta siitä millaisia ihmisiä he ovat. Meidän yhteiskunnassamme he korostuvat nimenomaan muslimeina, mutta omassa lähtöyhteiskunnassaan he olivat vain tavallisia kansalaisia muiden joukossa, toiset hyviä ja lainkuuliaisia, toiset itsekkäitä ja ties mitä muuta.
Muslimimaissa kristittyihin suhtaudutaan samoin. Jos suomalainen Jeppe saapuu muslimimaahan, niin hän on ihmisten mielestä "kristitty" ja mitä Jeppe tekee, niin sitä "kristityt tekevät". Eikä auta yhtään selitellä, että ei Jeppe oikeasti ole kristitty, vaikka siis onkin, kun kerran kuuluu kirkkoon, vai miten se nyt menikään? Muslimien mielestä ryyppääminen ja vapaa seksi ovat osa kristinuskoa, koska se on sitä mitä he näkevät kristittyjen tekevän, mutta käypä kysymässä joltain "oikealta kristityltä", vaikkapa jo aiemmin mainitulta helluntailaiselta, niin voit saada ja saatkin erilaisen vastauksen! Ketä tässä sitten pitäisi asiassa uskoa? Sitä mitä silmät näkevät vai sitä mitä joku yksittäinen hurahtanut hemmo väittää?
Islamin suhteen jutun juju on vielä hankalampi, koska siinä ei ole selkeitä kirkkokuntia, joiden jäseniä oltaisiin, vaan kaikki muslimit niputetaan yhteen saman nimikkeen "muslimi" alle. "Kristityistähän" me emme oikeasti edes puhu muuten kuin vastakohtana muille uskonnoille, vaan puhumme luterilaisista, katolilaisista, ortodokseista, helluntailaisista, vapaakirkkolaisista, jne. Muslimi-nimikkeen alta löytyy kuitenkin hyvin erilaisia näkemyksiä ja suuntauksia, mutta me emme niistä tiedä, koska ihmiset esittäytyvät meille... niin,
muslimeina, riippumatta siitä ovatko he lähes täysin maallistuneita vai äärimmäisen tiukkoja vai jotain siltä väliltä. Islam ei myöskään ole luonteeltaan sellainen ns. henkilökohtainen valinta kuten kristillisten liikkeiden uskoontulo, jossa ihminen sitoutuu elämään tietyllä uskovaisen tavalla ja identiteetillä ja josta hän voi aikanaan luopua, jos homma ei enää tunnukaan omalta. Islamin piirissä lapsia ei kasvateta siten, että islam on jonkinlainen vaihtoehto muiden joukossa, vaan heidät kasvatetaan siten, että he ovat muslimeita vaikka mitä tapahtuisi ja sillä sipuli ja lopuksi vielä piste. En viittaa tässä pakottamiseen, vaan sellaiseen kasvatukseen, jossa uskonto esitetään eräänlaisena synnynnäisenä osana ihmistä, samanlaisena kuin vaikkapa rotu tai kansallisuus, jotka ovat sellainen osa ihmisen identiteettiä, jota ei voi pyyhkiä pois ja vaihtaa toiseen. Tämän takia muslimit säilyttävät yleensä muslimi-identiteettinsä ja ovat siitä ylpeitä silloinkin, kun ovat muuten ajautuneet hyvin kauas islamin opeista.
Ketjun aiheeseen palataksemme. Islamin oppeihin ei todellakaan kuulu raiskaaminen, ei uskovaisten eikä muidenkaan. Se on ihan höpöhöpö-propagandaa. Raiskaaminen on vakava rikos, ja se on tavallisten muslimien mielestä niin itsestäänselvä asia, ettei sitä tarvitse alkaa sen kummemmin edes selittelemään. Jokaisenhan se pitäisi tietää. Heidän näkökulmansa voi paremmin ymmärtää, kun kuvittelet, että menet vaikka jossain opintoryhmässä johonkin toiseen maailmankolkaan ja siellä sitten tulee ilmi, että yksi opintoryhmäsi jäsenistä on raiskannut jonkun. Kun sinulta tullaan sitten tivaamaan, että kuinka sinä, ryhmäsi ja uskontosi sallitte tällaista ja mitä mieltä olette, niin todennäköisesti närkästyt ja sanot, että mitä hiivatin tekemistä tuon yhden sekopään teoilla on sinun tai uskontosi kanssa. Kenties jopa kieltäydyt kunniasta esiintyä paikallislehden kannessa tuomitsemassa maanmiehesi tekoa, koska koet, ettei sinulla ole asian kanssa mitään tekemistä eikä ole sinun velvollisuutesi irtisanoutua mistään mihin et muutenkaan katso liittyväsi mitenkään.
Muslimimaista tulleet miehet syyllistyvät raiskaamiseen selvästi useammin kuin meidän kotoiset kollimme. Tämä johtuu kuitenkin siitä takapajuisesta kulttuuriympäristöstä, josta he ovat lähtöisin, eikä niinkään islamin uskosta. Vertailun vuoksi olisi mielenkiintoista tietää kuinka usein suomalaisissa muslimiperheissä kasvaneet miehet syyllistyvät raiskaamiseen. En tiedä, mutta uskoisin, että suunnilleen saman verran kuin muutkin suomalaiset. Samoin olisi mielenkiintoista tietää noista samoista kulttuureista saapuneiden ei-muslimien osuus raiskaustilastoissa. Vasta sitten asiasta voisi alkaa vetämään tarkempia johtopäätöksiä. Jos jollakulla on tietoa sellaisista tilastoista tai tutkimuksista, niin olisin kiitollinen infosta.
Islamin perustulkinnassa on kyllä piirteitä, jotka mielestäni edesauttavat raiskausmentaliteetin syntyä, kuten naisen velvollisuus pukeutua ja käyttäytyä siten, ettei herätä miehissä himoja. Tämä ei tietenkään oikeuta miehiä raiskaamaan, vaikka himoja syntyisikin, vaan ohje on osoitettu
naisille heidän omaksi suojakseen. Helppohan siitä kuitenkin on miesten mennä vetämään itselleen puolustusta ja syyllistämään naista siitä, kun eivät hallitse omia himojaan ja vehkeitään.
