Hoivapalveluja tarjoavien Esperi Caren ja Attendon toiminta

[Ghost hunting]

Onko sitä seikkaa vaikeaa ymmärtää, että kyseessä on vain politiikkojen ahneus ja tulojen maksimointi.
Ihan sama kuin lastensairaala bisnes, siis bisnes on bisnes ja sairas bisnes, mistään muusta ei ole kyse.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005987234.html
Esperi Caren maksamat korkeakorkoisten lainojen korot tuovat rahaa tappiollisen yhtiön omistajille. Talousjohtajan mukaan mukaan kyseessä ei ole verosuunnittelujärjestelmä.

[disposal]

Eräs tuttuni on ammatiltaan erikoissairaanhoitaja. Hän oli pari vuotta sitten töissä Espoossa jossain yksityisessä vanhusten hoitokodissa. Eräänä iltapäivänä klo 16.00 hän saapui työpaikalleen iltavuoroon, ja oli aikeissa mennä tervehtimään erästä mukavaa potilasta. Tämä estettiin fyysisesti häneltä. Joku vähemmän koulutettu hoitaja seisoi mummon huoneen oven edessä, ja ilmoitti, että huoneeseen ei voi mennä, ja että mummo on jo pantu nukkumaan. Tuttavani nosti tästä metelin, josta hyvästä hän sai potkut. Läksiäiseksi tästä samaisesta hoitokodista hän sai suolistoonsa kolme erilaista ameebaa. Nämä olivat peräisin hoitokodin keittiöstä, jossa työskenteli ulkomaalaista halpatyövoimaa. Ameebojen häätämiseen meni parempi osa kalenterivuotta terveeltä ihmiseltä. En tiedä kuinka kävi vanhuksille, tai hoidettiinko heitä ollenkaan tämän vaivan osalta.

Vaikea sanoa millä tavalla Suomi enää eroaa banaanivaltiosta. En tunnista Suomea enää samaksi paikaksi, jossa sain kasvaa.

Tuo on melko tavallinen tarina. Omasta lähipiiristä melkoinen määrä työskentelee vanhusten parissa ja rakastavat työtään, mutta kun on vain tekemätön paikka ratketa vuoron aikana moneen eri tehtävään. Jos vähänkään huomauttaa havaitusta ongelmista, niin potkuilla uhkailu ja jopa potkut on melko herkässä. Mitä tuohon ruokahuoltoon tulee, niin myös ihan kantasuomalaisia opiskelijoita ja vastaavia käytetään. Kaveri työskenteli annosten parissa kun vasta kuukauden jälkeen huomattiin kysyä hygieniapassia, mitä ei ollut. Kai kohta palataan takaisin ruotu-ukot ja -akat järjestelmään missä vanhuksilta vaaditaan työvelvoite tai lasten hoitovelvollisuuteen vanhemmistaan, mikä poistui laista vasta 1970-Luvulla

[Gagarin]

...Esperi Caren maksamat korkeakorkoisten lainojen korot tuovat rahaa tappiollisen yhtiön omistajille. Talousjohtajan mukaan mukaan kyseessä ei ole verosuunnittelujärjestelmä.

Ei ole verosuunnittelua. Esperi Care vähentää totta kai maksamiensa lainojen korot kuluina, kuten kaikki firmat tekevät. Mutta se EI vähennä pääomistajalta otettujen lainojen korkoja kuluina. Siten Esperi Caren Suomessa verotettava tulo ei näiden takia vähene.

Tässä tapauksessa pääomistaja saa korkoa lainoistaan (korkotuotto), mutta myös Suomi saa veronsa täysimääräisinä ILMAN näiden korkomaksujen merkitystä. Tässä nuo korot rinnastuvat ikään kuin voitonjakoon, jossa firma maksaa ensin tuloverot Suomeen.

"Verosuunnittelu" (selkokielellä kusetus) tarkoittaa tilannetta, jossa firma maksaa ulkomaiselle omistajalleen korkeita korkoja ja vähentää nämä korot kirjanpidon tuloksestaan (rahoituskustannukset). Tällä tavoin firman verotettava tulos alenee, jopa nollaantuu ja Suomi jää nuolemaan näppejään. Näitä hoivayhtiöitä on syytetty tällaisesta toiminnasta, mutta Esperi Care ei näemmä niin tee.

[JosefMengele]

Pikkupyykin pesu 79 €/kk, lääkkeiden anto 5 €, siivous 38 €/h... tällaisia lisähintoja vanhuksilta peritään hoivakodeissa

Julkaistu: 3.2. 9:00 , Päivitetty: 3.2. 9:05

Vanhusten hoivakotien erilaisista lisäpalveluista tulee lasku. Monella yksittäisellä aputoimenpiteellä on oma hintansa.

VANHUSTEN hoivakotien vessapaperirullat ovat olleet suuri puheenaihe sen jälkeen, kun Seura-lehti keskiviikkona uutisoi, että jopa muistisairaalta vanhukselta on peritty Esperi Careen kuuluvan Saga Caren palvelutalossa 15 euron lisämaksu pelkästä vessapaperirullan vaihdosta. Ilta-Sanomat tavoitti torstaina Esperi Caren vt. toimitusjohtajan Heini Pirttimäen, jonka vastausten perusteella tällainen todella on mahdollista.

Mistä muista palveluista vanhusten hoivakodeissa joutuu maksamaan lisähintaa? Mitä palveluja jää peruspalvelupakettien ulkopuolelle? Kuuluvatko tukisukkien vaihtamiset tai vessaan saattamiset perus- vai lisäpalveluihin?

Esitteet ja nettisivut maalailevat kauniita kuvia palvelukodeista, joissa vanhus saa olla yksiössään kuin kotonaan turvan ja palveluiden ympäröiminä. Onnellisia kuvia paljon vaikeampaa on tehdä tarkkaa hintavertailua siitä, mitä vanhuksen asuminen palvelukodissa maksaa.

Hinta riippuu tarvittavan hoidon tasosta ja asuinpaikkakunnasta, mutta useimmiten kokonaishinta liikkuu 3 000–5 500 eurossa kuukaudessa.

Monet palveluntarjoajat eivät mainosta hintojaan avoimesti, vaan niitä pitää kysyä erikseen. Joissakin hoivakodeissa tehostettu hoivapalvelu kattaa kaikki luokitellut lisäpalvelutkin, toisissa se taas ei välttämättä sisällä kuin turvarannekkeen.

Monissa peruspalvelupaketti sisältää mm. asumisen, ruokailun ja lääkkeiden annostelun, mutta lisähintaa voi joutua maksamaan esimerkiksi liinavaatteiden vaihdosta.

IS SELVITTI kahden palvelutalon – lahtelaisen Johanna-kodin ja helsinkiläisen Saga Helapuiston – lisäpalvelukäytännöt ja -hinnat. Vessassa käyttäminenkään ei välttämättä ole ilmaista.

Johanna-kodissa tehostettu hoivapalvelu kattaa myös lisäpalvelut, kun taas tuettu hoiva vain peruspalvelut. Tuettuun hoivaan turvautuneet voivat joutua maksamaan lisähintaa mm. pikkupyykin pesusta, ruoan toimituksesta huoneistoon, tukisukkien ja vaippojen vaihtamisesta, vessassa käyttämisestä ja erikoisruokavaliosta.

Pikkupyykin pesu maksaa 79 euroa kuukaudessa. Ruoan toimitus huoneeseen maksaa kolme euroa.

Säännöllisesti toistuville lisäpalveluille on Johanna-kodin palveluvastaavan Risto Aaltosen mukaan kolme hintakategoriaa: ykköstason palvelu tarkoittaa yhtä tai kahta päivittäistä hoitokäyntiä vanhuksen asunnossa, kakkostason yleensä kahta tai korkeintaan kolmea käyntiä ja kolmostason kolmea tai useampaa kertaa. Ykköskategoria maksaa 119 ja kolmonen 390 euroa kuukaudessa.

JOHANNA-KOTI, LAHTI
Pikkupyykin pesu 79 €/kk
Ruoan toimitus asuntoon: 3 €/kerta
Lisähoiva: 119-390 €/kk (päivittäinen vähäinen tai runsaampi lisäapu: esimerkiksi vaipan tai tukisukkien vaihdot ja säännölliset vessassa käyttämiset)
Erikoisruokavalio: mm. gluteeniton 47 €/kk tai sopimuksen mukaan
Asiointiapu: 21 €/kerta (noin tunti)

– Jos asukkaan vaippoja joudutaan vaihtamaan säännöllisesti, kuten näissä tapauksissa yleensä joutuu, se käytännössä tarkoittaa kakkos- tai kolmostason lisäpalveluhintaa kuukaudessa, Aaltonen kertoo.

– Hintataso on yleensä tämä samainen, kun vanhusta esimerkiksi joudutaan käyttämään vessassa päivittäin tai pesemään hänen hampaansa säännöllisesti. Tukisukat vaihdetaan yleensä kahdesti päivässä, ja se tarkoittaa pientä toistuvaa apua, toisin sanoen 119 euroa kuukaudessa.

SAGA Helapuistossa lisähintaa voi joutua maksamaan monenmoisista yksittäisistä palveluista. Esimerkiksi turvahälytyskäynti vanhuksen huoneistoissa maksaa 42 euroa kerralta, tukisukkien tai liinavaatteiden vaihto puolestaan 15 euroa. Koneellisesta pyykinpesusta joutuu maksamaan 20 euroa, ja sama hinta peritään myös koneellisesta pyykin jälkikäsittelystä.

SAGA HELAPUISTO, HELSINKI
Kotiavustaminen 42 €/h (minimi 15 min)
Siivous 38 €/h (sis. välineet ja aineet)
Aamiainen 5 € kerta
Sairaanhoitajan palvelut 62 €/h (minimi 15 min)
Koneellinen pyykinpesu 20 €
Lääkkeenanto 5 €/kerta
Koneellisen pyykin jälkikäsittely 20 €
Aterian asuntoon vienti 5 €/kerta
Ovihälytin 45 €/kk
Toimintakykytesti (esim. Muisti, ravitsemus) 80 €/kerta
Palveluohjaus (esim. Sosiaalietuudet) 62 €/h
Liinavaatepalvelu (sis. Vessapaperirullat, lakanat ja pyyhkeet) 15 €/kerta
Turvahälytyskäynti 42 €/h (minimi 15 min)

Jos vanhus tarvitsee palveluohjausta vaikkapa sosiaalietuuksien selvittämisessä, tuntitaksa on 62 euroa. Siivous on 38 euroa tunnilta, aamiainen taas 5 euroa kerralta.

– Se, mistä palveluista, maksetaan lisähintaa määrittyy sen mukaan, mistä palveluista on sovittu asiakkaan kanssa aiemmin, Pirttiharju sanoo.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005987344.html

[ReissuLasse]

Luulisi läheistenkin kiinnittävän jotain huomioita noihin hintoihin. Jollei mitään muuta motiivia niin ajattelisi edes sitä että maksut on poissa mahdollisesti tulevasta perinnöstä. Eri asia jos läheiset eivät välitä tai niitä ei ole.
Yhteiskunnan tulisi asettaa selkeät rajat mitä tällaisissa palveluissa voidaan laskuttaa ja miten paljon. Tuntuu siltä että alalla ei ole mitään sääntelyä. Henkilökunnalle on asetettu jotain vaatimuksia mutta loppu onkin sitten ihan vapaata.

[Gagarin]

Luulisi läheistenkin kiinnittävän jotain huomioita noihin hintoihin. Jollei mitään muuta motiivia niin ajattelisi edes sitä että maksut on poissa mahdollisesti tulevasta perinnöstä. Eri asia jos läheiset eivät välitä tai niitä ei ole.
Yhteiskunnan tulisi asettaa selkeät rajat mitä tällaisissa palveluissa voidaan laskuttaa ja miten paljon. Tuntuu siltä että alalla ei ole mitään sääntelyä. Henkilökunnalle on asetettu jotain vaatimuksia mutta loppu onkin sitten ihan vapaata.

Tässä nyt tuntuu menevän sekaisin kaksi asiaa, kaupalliset palvelut ja kuntien palvelut.

Suuren osan noista hoitopaikoista käyttävät kuntien sopimusasiakkaat. Niissä tapauksissa "yhteiskunta" on yleensä sopinut kiinteän hinnan per kuukausi. Kunta maksaa tämän hinnan hoivakodille. Hinnat ovat neuvoteltuja, mutta suuruusluokka lienee siinä 4.000 e/kk tienoilla. Kunta veloittaa vanhukselta 80% hänen tuloistaan. Siten 1.000 euroa tienaava (eläke, yms.) maksaa itse 800 ja 10.000 euroa tienaava maksaa 8.000 euroa. Tästä pystyy päättelemään, että suurituloisen ei kannata turvautua julkisen puolen palveluihin, vaan ostaa hoivansa kaupallisilta markkinoilta.

On kokonaan toinen juttu, millaisia sopimuksia kunnat ovat tehneet ja mitä kustannuselementtejä niissä on. Varmasti seassa on surkeitakin sopimuksia. Kuntien henkilöstön osaaminen ja kyky tällaisissa liikeneuvotteluissa on ala-arvoinen. Kunnan amatöörit neuvottelevat ensimmäisestä sopimuksestaan. Vastapuolella ovat ammattilaiset, joilla on jo parikymmentä tällaista tapausta takanaan. On helppo kuvitella kumpaa osapuolta tässä viedään kuin litran mittaa.

Yhteiskunnan tulisi asettaa selkeät rajat mitä tällaisissa palveluissa voidaan laskuttaa

Nuo erillistaksat koskevat avoimia ja kaupallisia palveluita. Niissä on totta kai vapaa hinnanmuodostus. Jos joku haluaa omilla rahoillaan nauttia shampanjaa aamupalallaan, niin mikä estää? Yhteiskunta ei määrää kenkien hintaa, ei leffalipun hintaa eikä myöskään eri palveluiden hintoja. Tokihan aina on heitä, jotka haikailevat neuvostoliittolaista suunnitelmataloutta.

[ReissuLasse]

Luulisi läheistenkin kiinnittävän jotain huomioita noihin hintoihin. Jollei mitään muuta motiivia niin ajattelisi edes sitä että maksut on poissa mahdollisesti tulevasta perinnöstä. Eri asia jos läheiset eivät välitä tai niitä ei ole.
Yhteiskunnan tulisi asettaa selkeät rajat mitä tällaisissa palveluissa voidaan laskuttaa ja miten paljon. Tuntuu siltä että alalla ei ole mitään sääntelyä. Henkilökunnalle on asetettu jotain vaatimuksia mutta loppu onkin sitten ihan vapaata.

Tässä nyt tuntuu menevän sekaisin kaksi asiaa, kaupalliset palvelut ja kuntien palvelut.

Suuren osan noista hoitopaikoista käyttävät kuntien sopimusasiakkaat. Niissä tapauksissa "yhteiskunta" on yleensä sopinut kiinteän hinnan per kuukausi. Kunta maksaa tämän hinnan hoivakodille. Hinnat ovat neuvoteltuja, mutta suuruusluokka lienee siinä 4.000 e/kk tienoilla. Kunta veloittaa vanhukselta 80% hänen tuloistaan. Siten 1.000 euroa tienaava (eläke, yms.) maksaa itse 800 ja 10.000 euroa tienaava maksaa 8.000 euroa. Tästä pystyy päättelemään, että suurituloisen ei kannata turvautua julkisen puolen palveluihin, vaan ostaa hoivansa kaupallisilta markkinoilta.

On kokonaan toinen juttu, millaisia sopimuksia kunnat ovat tehneet ja mitä kustannuselementtejä niissä on. Varmasti seassa on surkeitakin sopimuksia. Kuntien henkilöstön osaaminen ja kyky tällaisissa liikeneuvotteluissa on ala-arvoinen. Kunnan amatöörit neuvottelevat ensimmäisestä sopimuksestaan. Vastapuolella ovat ammattilaiset, joilla on jo parikymmentä tällaista tapausta takanaan. On helppo kuvitella kumpaa osapuolta tässä viedään kuin litran mittaa.

Yhteiskunnan tulisi asettaa selkeät rajat mitä tällaisissa palveluissa voidaan laskuttaa

Nuo erillistaksat koskevat avoimia ja kaupallisia palveluita. Niissä on totta kai vapaa hinnanmuodostus. Jos joku haluaa omilla rahoillaan nauttia shampanjaa aamupalallaan, niin mikä estää? Yhteiskunta ei määrää kenkien hintaa, ei leffalipun hintaa eikä myöskään eri palveluiden hintoja. Tokihan aina on heitä, jotka haikailevat neuvostoliittolaista suunnitelmataloutta.

Kunnan amatöörit? Kilpailuttaminen ja sopimusten tekeminen on arkipäivää kunnissa, tosin se ei takaa että mitään laatua mutta ei kyse nyt ihan ole kädettömät vastaan yritysten huippuluokan businessjuristit.

Silloin jos kyse on kaikille välttämättömästä asiasta tulee yhteiskunnan voida säädellä kyseisen asian kaupallistamista. Leffalippun hinta voi täysin olla vapaa ja markkinoiden armoilla mutta jos kyse on ihmisen terveydestä tulisi yhteiskunnan voida taata kaikille vähintään hyvät palvelut. Kyllä jotenkin palvelun hinta pitää mätsätä laatuun ja siihen mistä se koostuu. Jos sen vessapaperin vaihtaa öljytty adonis tahi pirkko samalla kysellen päivän kuulumiset niin mikäs siinä maksaessa. Ei vapaa yhteiskunta ja markkinat kuitenkaan tarkoita että kusettaminen olisi ok ja voi myydä mitä vaan mihin hintaan.

[Gagarin]

Kunnan amatöörit? Kilpailuttaminen ja sopimusten tekeminen on arkipäivää kunnissa, tosin se ei takaa että mitään laatua mutta ei kyse nyt ihan ole kädettömät vastaan yritysten huippuluokan businessjuristit.

Olen iloinen, että sinulla on positiivisia kokemuksia kuntien ammattitaidosta. Omat kokemukseni ovat ikävä kyllä päinvastaisia. Suomessa on yli 300 kuntaa, niistä 20 on vähän suurempia, valtaosa pieniä muutaman tuhannen asukkaan kuntia. Näissä muutamassa suuressa kunnassa on varmasti palkattuna asiantuntevaa porukkaa, mutta vaikkapa jollain 1.500 asukkaan kunnalla ei välttämättä näin ole. Se että "osaa kilpailuttaa", ei tarkoita sitä, että ymmärtäisi mitä on kilpailuttamassa. Mutta tämän viestiketjun aiheena ei ole kuntahallinto.

Silloin jos kyse on kaikille välttämättömästä asiasta tulee yhteiskunnan voida säädellä kyseisen asian kaupallistamista. Leffalippun hinta voi täysin olla vapaa ja markkinoiden armoilla mutta jos kyse on ihmisen terveydestä tulisi yhteiskunnan voida taata kaikille vähintään hyvät palvelut. Kyllä jotenkin palvelun hinta pitää mätsätä laatuun ja siihen mistä se koostuu.

Edelleenkin sotket asioita. Kunta takaa jokaiselle vanhukselle hoivan. Joko kunta tekee sen itse tai ostaa palvelut yksityiseltä hoivakodilta. Tästä kunta veloittaa vanhukselta 80% tuloista ja sillä siisti. Mitä kunnan ostama palvelu pitää sisällään, on eri asia. Senhän ovat päättäneet ne kunnan "kilpailutus on arkipäivää" -asiantuntijat. Mutta tämä tulee kaikille, jotka täyttävät kunnan hoivatarvekriteerit. Yhteiskunta säätelee tätä ja tämän taksa asiakkaalle on se 80% tuloista.

Jos joku haluaa asioida kaupallisilla markkinoilla, käydä yksityisellä lääkärillä tai mennä yksityiseen hoivakotiin kaupallisena maksavana asiakkaana - hän maksaa tästä itse. Ja taksana on ko. laitoksen hinnasto. Sen hinnaston laatii kaupallinen toimija itse, sitä ei laadi keskuskomitean hintaneuvosto. Tätä sanotaan markkinataloudeksi.

Yksityisen puolen riita-asioissa on ollut karkeasti kahden sorttisia syitä:

Vanhuksen omainen haluaa päästä "ongelmasta" eroon mahdollisimman nopeasti, katsoo hoidon nimen "Hieno Hoito Plus" ja toteaa, että kuulostaa hyvälle. Sitten ollaan huuli pyöreänä lisämaksuista, jotka jo alunperinkään eivät kuuluneet ostettuun palvelupakettiin. Omainen ei ottanut selvää mitä osti, oma vika.

Toinen, kuluttajan suojaan liittyvä ongelma on markkinointimateriaali. Siinä luvataan viisi hyvää ja kymmenen kaunista. Jos myyntitilanteessa "unohtuu" mainita muiden palveluiden hinnoittelusta, niin silloin rikotaan kuluttajansuojalakia.

Ei vapaa yhteiskunta ja markkinat kuitenkaan tarkoita että kusettaminen olisi ok ja voi myydä mitä vaan mihin hintaan.

Vapaa markkina ei tarkoita, että saa kusettaa. Tähän on olemassa kuluttajansuojalainsäädäntö ja pahimmillaan rikoslain petosta koskevat pykälät. Mutta vapaa markkina tarkoittaa vapaata hinnoittelua. On ostajan asia päättää, mitä ostaa ja mihin hintaan.

[ReissuLasse]

Miten hyvin vanhus ja läheisensä tämän kuvion tajuavat. Markkinat voivat jyllätä monessa muussa paikassa mutta tässä ne eivät paranna asiaa. Millainen kuluttajansuoja vanhuksella on? Tajuaako vanhus edes omis oikeuksiaan ja lähtee vaikka riitauttamaan tai valittamaan ostamastaan palvelusra. Oli hinnasto mikä hyvänsä niin kusetus on kuvaamampi ilmaus.
Kunta on kilpailuttanut paskat sopimukset ja vanhukset saa kuraa. Jos hakee parempaa palvelua markkinnoilta saat ylihintaista kuraa. Ei voi olla kenenkään etu kuin vain kaupallisen toimijan.

[L'amourha]

Edelleenkin sotket asioita. Kunta takaa jokaiselle vanhukselle hoivan. Joko kunta tekee sen itse tai ostaa palvelut yksityiseltä hoivakodilta. Tästä kunta veloittaa vanhukselta 80% tuloista ja sillä siisti. Mitä kunnan ostama palvelu pitää sisällään, on eri asia. Senhän ovat päättäneet ne kunnan "kilpailutus on arkipäivää" -asiantuntijat. Mutta tämä tulee kaikille, jotka täyttävät kunnan hoivatarvekriteerit. Yhteiskunta säätelee tätä ja tämän taksa asiakkaalle on se 80% tuloista.

Mikä juttu tuo kunnan/kaupungin takaama hoito tuolla 80 pinnan veloituksella on, mihin se perustuu? Mitä sillä saa?

[disposal]

Pitkäaikaisen asumispalvelun hoitomaksu perustuu sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksulakiin. Se voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan nettokuukausituloista, kuitenkin niin, että ihmiselle jää käyttörahaa ainakin 247,60 euroa kuukaudessa. Kuitenkaan maksut eivät saa olla enempää kuin mitä hoivapalvelun todellinen kustannus on, eli olisiko luokkaa 4000-6000€/kk. Maksu sisältää vuokran sekä hoivapalvelun, johon kuuluu tarpeesta riippuen esimerkiksi ateriat, lääkehoito, lääkärintarkastukset, haavahoidot sekä kylvetyksessä ja muissa päivittäisissä toiminnoissa avustamisen.

Tämä siis julkisella puolella. Yksityisellä puolella voidaan laskuttaa vaikkapa moninkertaisesti kuukausittaisen eläkkeen verran.

[Gagarin]

Mikä juttu tuo kunnan/kaupungin takaama hoito tuolla 80 pinnan veloituksella on, mihin se perustuu?...

Tuo maksukatto perustuu lakiin, löytyy Finlexistä. Se koskee kunnan antamia laitoshoitoja. "Hoivakoti" ei ole laitos, mutta suuri osa kunnista noudattaa samaa maksukattoa niidenkin kohdalla. Hoivakodit tullaan lisäämään saman maksukaton alle seuraavassa lakiuudistuksessa.

Mitä sillä saa?

Tämä on nyt se kinkkinen juttu. Hoidon taso määritellään ympäripyöreästi laissa. Asiakirjat vilisevät termejä "riittävä", "asianmukainen", "kunnioittava", "luotettava", jne. Todellisuudessa kunta päättää mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa. Hoivan sisällöissä on valtavia eroja kuntien välillä. Ikävä kyllä myös kunnan varallisuus ja väestörakenne vaikuttavat tähän. Mutta pääsääntö näkyy olevan, että mitä tahansa käy, kunhan se on halpaa. Tämä on syy, miksi myös kaupallisille hoivakodeille on kysyntää.

Yhtenä alkuperäisen "soten" tavoitteena oli kehittää vastaus juuri tähän sinun kysymykseesi. Haluttiin standardoida hoivan taso, jotta eri kunnissa asuvia ihmisiä kohdellaan about samojen kriteerien mukaisesti. Samalla myös omaiset pysyisivät kartalla missä mennään. Mutta jotenkin sekin asia sössittiin. Tämä nykyinen "sote", jossa luvattiin palkata satoja kepulaisia suojatyöhön "maakuntahallintoon" ja jakaa miljoonia euroja kokkareiden kavereille, on irvikuva.

[Gagarin]

...kuitenkin niin, että ihmiselle jää käyttörahaa ainakin 247,60 euroa kuukaudessa...

Laki määrittelee pitkäaikaishoidossa täksi summaksi 90 euroa. Kunnat saavat totta kai soveltaa korkeampiakin suojaosuuksia.

On myös hyvä muistaa, että tuo laki EI koske hoivapalveluita. Käytännössä useimmat kunnat soveltavat haluamallaan tavalla tätä myös hoivapalveluihin. Kuntien välillä on tässäkin asiassa kirjavuutta.

[disposal]

...kuitenkin niin, että ihmiselle jää käyttörahaa ainakin 247,60 euroa kuukaudessa...

Laki määrittelee pitkäaikaishoidossa täksi summaksi 90 euroa. Kunnat saavat totta kai soveltaa korkeampiakin suojaosuuksia.

On myös hyvä muistaa, että tuo laki EI koske hoivapalveluita. Käytännössä useimmat kunnat soveltavat haluamallaan tavalla tätä myös hoivapalveluihin. Kuntien välillä on tässäkin asiassa kirjavuutta.

No tässä sen näkee että vaikka isoäiti on palvelutalossa, niin itselle jäännyt melko pimentoon ne summat mitä mikäkin maksaa ja paljonko eläkkeestä jaa tarkalleen käteen, mutta kokoluokkaa muutama satanen. Lisäksi muistaakseni vuosi sitten hänen kotikunnassaan otettiin myös mukaan hoidettavan varallisuus suhteessa myönnettäviin avustuksiin ja tukiin, olsiko summa ollut 5000€. Tässäkin on varmasti kuntakohtaisia eroja.

[Virdon]

Nyt on sitten Esperi ja muut kyseenalaista hoitoa tarjoilleet tahot palaveeranneet ihan Perhe- ja peruspalveluministeri Saarikon kanssa, ja lopputulemana on syntynyt 25 toimenpidettä joiden toteuttamiseen kaikki tahot ovat nyt sitoutuneet. Mukana esimerkiksi pykälä että aliravitsemukseen pitää olla nyt nollatoleranssi.

Sallikaa mun nauraa. Huikaisevaa että asioihin joiden muutenkin pitäisi olla täysin päivänselviä, niin pitää erikseen sorvata jokin "hei nyt tsempataan ja tehdään jatkossa näitä itsestäänselvyyksiä"-lista. Ihan kuin olisi laadittu päiväkodin käyttäytymissäännöt ihan ministeritasolla.