Kaiser kirjoitti:Niinpä, vaikka kokisit metsästämisen tärkeämmäksi kuin eläimen intressin elää, ei se tee metsästyksestä välttämättä hyväksyttävää.
Eikä vähemmän hyväksyttävää. Koska ei niitä voi verrata.
Kaiser kirjoitti:Miten tuosta tulikaan mieleen tämä Jokelan natural selector

Hänkin vain toteutti ns. "luonnonvalintaa".
Oho! Nyt pikkasen lähti paappatunturi lapasesta... onko sanasta luonnonvalinta tullut näiden säälittävien pikkupoikien toimesta nyt jotenkin poliittisesti epäkorrekti sana, jota ei voi enää käyttää leimaantumatta hulluksi? Älä nyt viitsi, ihan oikeesti.
Kaiser kirjoitti:Mitä tuon selibaatin on tarkoitus todistaa? Sekö, että sinä kärsit metsästämättömyydestä, jos minä kärsin selibaatista?
Jotakuinkin joo, muita viettejähän sinä et ole kertonut toteuttavasi, siksi sitä on pakko minun käyttää esimerkkinä. Ja kyllä, esimerkin tarkoitus ei sinällään ole todistaa mitään, vaan helpottaa sinua käsittämään, että saalistaminen on rakennettu minuun aivan samalla lailla kuin lisääntyminenkin. Onko se hankala hyväksyä?
Kaiser kirjoitti:No eikös kaikenlaisia lakeja ja asetuksia ole säädetty rajoittamaan metsästystä juuri siksi, kun jotkut metsästäjät eivät hirveästi ajattele mitä tekevät.
Joo-o. Samasta syystä niitä lakeja ja asetuksia taitaa tarvita muillekin ihmisille. Jokaiseen ihmisryhmittymään kuuluu ihmisiä, jotka eivät "hirveästi ajattele mitä tekevät".
Kaiser kirjoitti:Puhuin viettien kontrolloimisesta, en siitä etteivätkö ne vaikuttaisi käyttäytymiseemme. En usko, että tämä yhteiskunta pyörisi tälläisenä, jos kukaan ei kontrolloisi viettejään. Lapsiakin opetetaan käyttäytymään sivistyneesti.
Ja metsästäjät kontrolloivat erinomaisesti viettinsä. Kontrolloivat, eivät sulje pois. Minustakin ihmisellä tulee olla kontrolli kaikkeen tekemiseensä. Ilman kovaa itsekontrollia, ei sitäpaitsi metsästyksessä saa edes saalista.
Voisitko sinä nyt kontrolloida oman viettisi ja vain myöntää, että et kykene perustelemaan tätä asiaa siten, että kukaan ajattelisi asioista eri tavalla?
Kaiser kirjoitti:Toisilla heikkenee elämänlaatu, toisilla (eläimillä) menee koko elämä. Missä mielestäsi kulkee se raja, että metsästäjällä on oikeus uhrata eläimen henki oman elämänlaatunsa ylläpitämiseksi? Ts. miten paljon metsästäjän elämänlaadun pitää heiketä ennen kuin metsästäjällä on oikeus tehdä jotain, jonka lopputuloksena eläin menettää henkensä?
Miten elämänlaadun heikkenemistä mitataan?
Itse sanoisin että metsästäjällä tulee olla oikeus metsästää rajoitetusti ja vielä niille metsästäjille, joilla ei ole mahdollisuutta harjoittaa sitä omilla mailla, valtion tulisi tarjota mahdollisuus tehdä sitä kohtuullisemmin kustannuksin valtion alueilla. Mielestäni riistan kun tulisi olla pikemminkin jokamiehen oikeus, kuten sienestämisenkin. Joten metsästäjällä tulisi olla oikeus metsästää, jos hän haluaa, ei vain silloin kun hänen elämänlaatunsa heikkenee.
Kaiser kirjoitti:Nämä vahvemmat lait toteuvat jossain sotaa käyvässä kehitysmaassa vähän eri tavalla kuin Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa heikoimmista yritetään ainakin jollain tasolla pitää huolta.
Niin, kehitysmaata voi olla hiukan hankala verrata Suomeen ja vielä hankalampi on verrata kehitysmaata ja metsästystä.
Kaiser kirjoitti:Ihmisellä on kyky asettaa omia ja muiden intressejä arvojärjestykseen suhteessa kaikkeen muuhuun. Jokainen päättää järjestyksen itse tai siitä päätetään yhteisellä sopimuksella. Olet jo omat intressisi arvottanut (ristiriitaisesti) suhteessa muihin lajeihin.
Aha... kiitos tiedosta. Ristiriitaisuudesta olen edelleen eri mieltä, en koe minkäänlaista ristiriitaa toiminnassani? Miten sitten voisin päätellä, onko oravan intressi syödä linnun munat, suurempi kuin linnun intressi suojella munia oravalta? Annatko vastauksen tähän ja kerrotko kuinka tähän tulokseen tulisi oikeamielisesti tulla?
Kaiser kirjoitti:Tässähän oli kyse siitä, että metsästäjät haluavat maksimoida metsästettävien eläinten määrän ruokinnalla. Toisin sanoen kantojen rajoittaminen todellisuudessa on vain toissijainen syy. Se onkin jo sitten toinen keskustelu miten tarpeellista kantojen rajoittaminen on.
Metsästäjät haluavat myös maksimoida eläinten hyvinvoinnin, myös terveyden osalta, esimerkiksi niillä nuolukivillä. Ne kun eivät nosta lukumääräisesti eläinten määrää, mutta tekevät niiden elämästä paremman. Miksi siis metsästäjien intressit eroavat niin voimakkaasti eläinten intressien kanssa?
Ei mennä pidemmälle kantojen rajoittamiskeskusteluun, sinun kanssasi sille kun ei olisi tulisi ikinä loppua.
MotiivitOn kirjoitti:Kuka haluaisi jahdata emää jolla on pienet poikaset?
Kaiser kirjoitti:En yllättyisi vaikka niitäkin olisi.
No juu. Ja minä en yllättyisi, vaikka kohta väittäisit kaikkien metsästäjien himoissaan ampuvan kaikki emät, jotta poikaset kuolevat mahdollisimman hitaasti ja tuskallisesti. Älä viitsi, ei tuollaista kukaan jaksa lukea.
Kaiser kirjoitti:Eläimiä esiinnellistävä diskurssi on metsästäjillä vähintään yhtä hyvin hallussa kuin medialla.
Varmasti totta... marsalkka kysyisi tässä tilanteessa, että voitko todistaa tämän?
Uskotko muuten, että sinun väitteistäsi tulee jotenkin uskottavampia, kun käytät sivistyssanoja kuten diskurssi?
Kaiser kirjoitti:Ulkoilun harrastajia on monta kertaa enemmän. Tottakai metsästäjien mielipide painaa paljon, koska heitä on paljon. Sivistyneessä yhteiskunnassa pyritään huomioimaan myös vaihtoehtoiset mielipiteet.
Ajattelitko että "ulkoilunharrastajista" (mitä hittoa sillä tarkoitetaan?) ei kukaan ole metsästäjä? Kuinka monta kertaa enemmän "ulkoilunharrastajia" sitten on? Onko tällä "ulkoilunharrastajien" joukolla oma etuja ajava järjestö? Onko "ulkoiluharrastajat" yhtä sitoutuneita harrastukseensa, jotta heidän harrastus voisi jopa vaikuttaa poliittiseen päätöksen tekoon?
Eikö metsästyksen vastustajien mielipidettä sitten ole otettu laisinkaan huomioon?
Kaiser kirjoitti:Pidän enemmän asiallisesta keskustelusta kuin haukkumisesta.
Mä pidän eniten suorasta puheesta, ilman haukkumista. Niin sanottuun asialliseen keskusteluun sisältyy yleensä liikaa rivien välistä lukemista, piilovittuilua, itsensä keskustelukumppanin yläpuolelle nostamista jne. naamioituna siis asialliseksi keskusteluksi.