Laitetaas tämäkin talteen ennenkuin häviää Aapeli-myrskyn jalkoihin.
Arabianrannan murhasta epäilty kertoi kärsineensä harhoista – tällainen on ”perusteellisin tutkimus”, joka häntä todennäköisesti odottaa
Julkaistu: 2.1. 6:07
Kahden kuukauden aikana mielentilatutkimuksessa selvitetään kaikki mahdollinen.
Helsingin Arabianrannassa jouluaattona tapahtuneesta 7-vuotiaan pojan murhasta epäilty 36-vuotias on myöntänyt henkirikoksen.
Tapauksen tutkinnanjohtajan Kirsi Kanthin mukaan miestä oli 28.12 kuultu toistaiseksi vain kerran, ja hän on kertonut ”harhoista, jotka olisivat voineet johtaa tähän tekoon”.
Koska epäilty on kertonut olleensa henkirikosta tehdessään harhainen, on hyvin todennäköistä, että hänen puolustuksensa vaatii mielentilatutkimusta. Hyvin todennäköistä on myös se, että tutkimus päätetään tehdä.
Näin uskoo myös Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Alo Jüriloo. Hän kertoo, että mielentilatutkimus on suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän perusteellisin tutkimus.
Pääosa näistä tutkimuksista suoritetaan Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa ja Vanhan Vaasan sairaalassa. Ne kestävät kaksi kuukautta, mutta poikkeustapauksessa aika voidaan jopa tuplata.
Vanhan Vaasan sairaala, jossa Suomen vaarallisimpia ihmisiä hoidetaan. (KUVA: Rio Gandara / HS)
TUTKIMUKSESTA vastaa aina asiantuntijatiimi, joka käy läpi kaikki terveydenhuoltoasiakirjat, kuten syntymätodistuksen, mahdolliset sosiaalihuollon ja puolustusvoimien tiedot. Tutkittavan verestä tehdään kemiallisia analyysejä. Aivoista otetaan magneettikuvat ja aivosähkökäyrä käydään läpi. Henkilöä ja hänet tuntevia ihmisiä haastattelevat psykologit, lääkärit ja esimerkiksi sosiaalityöntekijä tai toimintaterapeutti.
Tutkimusten kirjo vaihtelee jonkin verran tapauskohtaisesti. Esimerkiksi 19-vuotiaan nuoren tapauksessa voidaan pyytää nuorisopsykologin tai neurologin konsultointia.
– Eräällä tutkitulla henkilöllä oli hyvin outo epileptinen oireilu. Hänen osaltaan mietin yhdessä epilepsiaan erikoistuneen professorin kanssa, että mistä tässä on kyse. Asia on kuitenkaan harvoin yksiselitteinen ja ihmisillä on monia päällekkäisiä diagnooseja, Jüriloo kertoo.
Prosessi mutkistuu silloin, kun tutkittava on peräisin jostakin muusta kulttuurista kuin Suomesta.
– Mukaan tulee esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, kuinka tehdään testejä ihmiselle, jonka kulttuurista tulleelle ei ole testinormeja. Meillä oli esimerkiksi Liberiasta kotoisin oleva tutkittu. Sieltä ei saanut tilattua yhtään mitään taustatietoja. Kun hänelle tehtiin testejä, tulos jäi aika epämääräiseksi. Mielentilatutkimuskaan ei ole sataprosenttisen varma.
VAIKKA ei sataprosenttisen varma, suomalainen mielentilatutkimusprosessi on silti maailman paras, Alo Jüriloo kehuu.
Pitkän ajan kuluessa saadaan myös selville, yrittääkö tutkittava esittää terveempää kuin todellisuudessa on.
– Parasta siinä on, että se kestää niin pitkään. Monissa maissa käytäntö voi olla hyvin erilainen: tutkimus saattaa sisältää vaikkapa vain kaksi tai kolme vankilassa tehtyä psykologin ja lääkärin haastattelua. Pitkäkestoisessa tutkimuksessa tutkittavaa seurataan ja tarkkaillaan, jolloin tulee hyvin selväksi onko hän sairas vai ei, Jüriloo sanoo.
Pitkän ajan kuluessa saadaan myös selville, yrittääkö tutkittava esittää terveempää kuin todellisuudessa on. Jüriloon mukaan sitä tapahtuu koko ajan varsinkin sellaisilla tutkittavilla, jotka ovat tehneet väkivaltarikoksen, josta ei kuitenkaan saisi kovin pitkää vankilatuomiota.
Jüriloon mukaan esittäminen johtuu siitä, että moni istuisi mieluummin hetken vankilassa, kuin joutuisi hoitoon Niuvanniemen sairaalaan. Keskimääräinen potilasaika sairaalassa on noin yhdeksän vuotta.
– Siinä menee monta vuotta ennen kuin kotiuttamista lähdetään suunnittelemaan.
Päinvastainen taas on Jüriloon mukaan erittäin harvinaista. Hän on iloinen siitä, että Suomen vankilaolot ovat sen verran hyvät, ettei niitä yritetä välttää hullun esittämisellä.
Niuvanniemen sairaala, Kuopio. (KUVA: Pentti Vänskä)
MIELENTILATUTKIMUS selvittää vastausta kahteen kysymykseen. Ensimmäinen niistä on se, että kykenikö ihminen ymmärtämään tekonsa. Toinen kysymys on se, kykeneekö ihminen kontrolloimaan käyttäytymistään.
Lopputuloksena ihminen diagnosoidaan joko syyntakeiseksi, alentuneesti syyntakeiseksi tai syyntakeettomaksi. Syyntakeeton voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, jos se on lääketieteellisesti katsoen tarpeen.
Käytännössä alentuneesti syyntakeisia on vain minimi tutkituista, Jüriloo kertoo. Tähän voitaisiin päätyä esimerkiksi sellaisen henkilön kohdalla, joka ymmärtää kyllä tekojensa seuraukset, mutta kärsii impulssikontrollin puutteesta aivovamman takia.
– Linja on nykyään todella tiukka.
Potilashuone Vanhan Vaasan sairaalan suljetulla osastolla. (KUVA: Rio Gandara / HS)
KUN mielentilatutkimus valmistuu, se menee THL:n oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnan arvioitavaksi. Siellä kolme lääkäriä ja juristi käyvät tutkimuksen läpi, esittävät tarvittaessa lisätutkimuksia ja antavat lopulta lausunnon oikeuden käytettäväksi. Useimmiten oikeus noudattaa tätä lausuntoa.
Oikeuden linja on kiristynyt vuosien varrella, Jüriloo sanoo. Hänen mukaansa on pikku hiljaa tultu tilanteeseen, jossa mielentilatutkimuksia tehdään aivan liian vähän.
– Aiemmin niitä tehtiin noin 300 vuodessa, mutta esimerkiksi 2017 vain 75. Se on jo todella vähän. Kun vakavissa väkivaltarikoksissa ei rutiininomaisesti määrätä mielentilatutkimusta, saattaa vankiloihin päätyä ihmisiä, jotka kuuluisivat sairaalaan pakkohoitoon. Olen itsekin tavannut vankilassa joitakin sellaisia henkilöitä, mutta ei heitä paljoa ole.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005951996.html