Re: Tuula Lukkarisen murha vuonna -91 Järvenpää/Hausjärvi
Lähetetty: Pe Kesä 26, 2026 11:15 am
Helenan tapauksessa on otettu esiin, että häntä ei oikein uskottu tapahtuman kulussa ja pohdittu miksi epäilty saalistaja "antoi hänen mennä".
Mulla on eräästä saalistajasta omakohtainen kokemus heinäkuussa 1991 ollessani 16-vuotias. Kokemuksen perusteella uskon autolla liikkuvan saalistajan menettävän kontrollin auton ulkopuolella, eikä hänellä ole välttämättä enää samanlaista henkilökohtaista otetta uhriin kuin auton sisätiloissa.
Mä lähdin poikaystävältäni hänen äitinsä polkupyörällä Nokian Koskenmäestä Tamperetta kohti arkikesäyönä. Kuljin Nokiantietä kävely/kevyenliikenteen väylällä. En ollut päihtynyt, enkä juonut alkoholia. Mustavuoren lasketturinteen kohdilla, ehkä vähän ennen, pyörätien vierelle autotielle tuli henkilöauto. Se kulki samaa tahtia pyöräni kanssa. Pyörätien ja autotien välissä oli vähän pengertä, mikä oli meidän välissä. Tampereelle päin mentäessä, joutui saalistaja siirtymään vastaantulevien kaistalle ollakseen lähempänä minua.
En muista tarkalleen tilannetta, mutta ilmeisesti aukaisi kuskin ikkunaa ja jotakin yritti huudella. Tiesin kyllä, että ei ollut hyvillä aikeilla. Oli minua vanhempi.
Kun en reagoinut vaan jatkoin polkemista, meni saalistaja aika pitkän matkaa eteenpäin autotietä ja jätti auton vastaantulevien kaistalle, mutta hyppäsi penkereen yli ja näin hänen odottavan minua pyörätiellä edessä päin.
Muistan, kun ymmärsin tilanteen ja tein päätöksen etten käänny takaisin Nokialle päin. Siinä ei ollut asutusta ihan lähellä taaksepäin mentäessä, mutta Porin pikatie, jossa olisi voinut olla kulkijoita. Mulla oli poikaystävän äidin pyörä, joku kolmivaihteinen, missä oli muistaakseni isommat renkaat. Ajattelin, että otan pyörällä niin kovan vauhdin, että ajan suoraan häntä kohti ja päin ja jopa päälle tarvittaessa. Pyöräni kyydissä olin häntä korkeammallakin. Muistan kun nousin vielä seisaalteen polkimille ajamaan, jotta sain isomman vauhdin.
Kohdalla hän kauhoi paljain käsin johonkin käsivarteeni, mutta mulla oli niin kova vauhti, ettei saanut kiinni, ehkä väistinkin siinä kohdalla, koska muistan pelänneeni, että jos kaadun, saa minut kiinni.
On vain muistikuva, että poljin pitkään ja pitkään taakseni katsomatta ja kuulin auton käynnistyvän, mutta ei enää lähtenyt seuraamaan minua. Minulla oli miestä parempi fyysinen kunto, urheilin eikä päihtymystilaa. En tiedä mistä asti oli seurannut.
Tätä tapausta lukiessa Case tulee mieleeni ja olen yhdistänyt tapahtuman aina Mustavuoren laskettelurinteen kohdalla olevaan myös isoon hiekkakuoppaan. Nyt kun olen lukenut Tuulan tapausta, olen vasta käsittänyt, että pyöräreittini varrella, hieman ennen Mustaavuorta on ollut ilmeisesti 1991 aikaan toiminnassa ja käytössä Pitkäniemen laitos. En tiedä oliko miten toiminnassa tuolloin. Olin kulkenut siitä tien risteyksestä ohi hieman ennen kuin saalistaja tuli kohdalleni.
Tästä jäi mieleeni onko siellä ja sen lähettyvillä nimen omaan päivystänyt heikommassa asemassa olevia uhrejaan, tai myös muualla Suomessa laitosten lähettyvillä. Tämän vuoksi tuon tämän ketjuun, jos muillakin on tällaisia kokemuksia tuohon aikaan. Tuulan casessä voi myös olla mahdollista, että saalistaja on jo vaaninut naisen lähtiessä Kellokoskelta. Muistaisiko bussikuski jotakin, noilta ajoilta, onko siellä ollut laitoksen lähellä kyttääjä. Tuulan poika kuitenkin on maininnut, että äiti on voinut liftata. Omasta kokemuksestani jäi käsitys, että vuorovaikutus ja aloitusrepliikit omalla saalistajallani eivät olleet mistään pelikirjasta, vaan toimintatapa ja aie näytti hänellä olleen jopa uhrin päälle ja käyminen ja raahaaminen autoon väkisin. Normivuorovaikutus puuttui. Jäi käsitys, että kukaan ei vapaaehtoisesti astuisi hänen kyytiin.
En ole tummahiuksinen, mutta tapahtuma- aikaan myös pitkät vyötärölle ylettyvät vaaleat hiukset. Tapahtuma-aika ollut valoisa kesäyö, mutta yhtäkään autoa ei kulkenut ohi.
En muista saalistajasta muuta kuin, että jokin neliovinen auto, mies oli n. 30-40, täysin tavallisen näköinen, ei epäsiisti. Se mikä jäi mieleen, oli mieletön vihamielisyys minua, nuorta tyttöä kohtaan jo auton ajaessa vierelläni ja kohtaamistilanteessa, kun kauhoi käsillään. Jonkinlainen halveksunta, jotakin huusi ja kiroili minulle. Jotakin myös itse kohtaamistilanteessa huusin hänelle, että mene muualle. En pysty muistamaan. En muista myöskään nähneeni mitään teräasetta, vaan kauhoi paljain käsin yrittäen saada käsivarrestani kiinni.
Kerroin asiasta vanhemmilleni myöhemmin, asiassa ei tehty rikosilmoitusta, se oli heidän päätös alaikäiselle.
Se mikä tämän tapauksen tiimoilla nousee itselleni esiin on, että naisten olisi helpompi tehdä rikosilmoitus näissä asioissa, jos tutkinnanjohtaja olisi nainen ja olisi julkisesti tiedossa, että asiassa viranomaisen kontaktihenkilö on nainen. Varsinkin nuorilla, sillä on varmasti niin suuri merkitys asian henkilökohtaisuuden vuoksi. Mies ei koskaan ymmärrä täysin tämänkaltaisia lajitoverinsa tekoja, eikä luo samanlaista automaattista luottamusta uhriin kuin nainen kuulijana. Uskon erilaisia saalistajia olleen tuohon aikaan hyvinkin paljon, tavoitteena saada kyytiinsä päihtyneitä naisia, jotka mahdollisesti huumaa ja pystyy tällä tavalla tekonsa suorittamaan ilman minkäänlaista uhrinsa vastustusta.
En tiedä miksi kokeili onneaan minun suhteen, häneltä ei ole voinut jäädä huomaamatta, että olin skarppina ja fyysisesti myös ketterä vastus. Todella riskialtista, kun asutustakin alkoi olemaan Mustavuoren jälkeen ja mahdollisia silminnäkijöitä. Mutta vietti on ilmeisesti suurempi kuin arvioimansa riskit. Olin siis täysin eri uhriprofiilista kuin ketjun naiset. Ainoa yhdistävä tekijä pitkähiuksisuus.
Tossa on pohdittu, että miksi mahdollinen tekijä lopetti. Ehkä saanut alueella haluamansa kontrollin, tapauksista uutisoitiin ja tämän johdosta aiheutti pelkoa naisille julkisesti. Onko voinut siirtyä eri alueille ja etsiä tiettyä ketjun naisten tyyppistä uhria laitosten läheisyydestä? Niissähän on voinut olla ympärivuotista kameravalvontaa jo 1990-luvulla. Myös toistuvat "epäonnistumiset" ja kontrollinmenetykset uusien potentiaalisten uhrien kanssa ovat voineet laskea saalistajan itsetuntoa tai jopa pakottaa hänet muuttamaan toimintaprofiiliaan.
Nämä tuli mieleeni, jos tapaukseen liittyen on hyötyä tai muita vastaavia nousisi vielä esiin.
Ja vielä, uskon Helenan kertomusta. En usko hypnoosista kieltäytymisen olleen hänen elämäntavastaan johtuvaa. Hänelle tilanne on saattanut olla niin traumaattinen, että hypnoosi ei olisi ollut vaan hetken juttu, vaan asian käsittely olisi voinut hänen tilanteessan viedä voimavaroja pitkäksi aikaa, päähän kohdistunut väkivalta on voinut olla musertava. Saalistaja on voinut hänen kohdallaan epäonnistua naisen huumaamisessa ehkä Helenan jonkun toleranssin vuoksi. Hyvä niin. Mä uskon rehellisesti, että jos poliisissa olisi ollut naistutkinnanjohtaja, olisi Helenan tiedoista saatu enemmän tietoon saalistajaan liittyen.
Mulla on eräästä saalistajasta omakohtainen kokemus heinäkuussa 1991 ollessani 16-vuotias. Kokemuksen perusteella uskon autolla liikkuvan saalistajan menettävän kontrollin auton ulkopuolella, eikä hänellä ole välttämättä enää samanlaista henkilökohtaista otetta uhriin kuin auton sisätiloissa.
Mä lähdin poikaystävältäni hänen äitinsä polkupyörällä Nokian Koskenmäestä Tamperetta kohti arkikesäyönä. Kuljin Nokiantietä kävely/kevyenliikenteen väylällä. En ollut päihtynyt, enkä juonut alkoholia. Mustavuoren lasketturinteen kohdilla, ehkä vähän ennen, pyörätien vierelle autotielle tuli henkilöauto. Se kulki samaa tahtia pyöräni kanssa. Pyörätien ja autotien välissä oli vähän pengertä, mikä oli meidän välissä. Tampereelle päin mentäessä, joutui saalistaja siirtymään vastaantulevien kaistalle ollakseen lähempänä minua.
En muista tarkalleen tilannetta, mutta ilmeisesti aukaisi kuskin ikkunaa ja jotakin yritti huudella. Tiesin kyllä, että ei ollut hyvillä aikeilla. Oli minua vanhempi.
Kun en reagoinut vaan jatkoin polkemista, meni saalistaja aika pitkän matkaa eteenpäin autotietä ja jätti auton vastaantulevien kaistalle, mutta hyppäsi penkereen yli ja näin hänen odottavan minua pyörätiellä edessä päin.
Muistan, kun ymmärsin tilanteen ja tein päätöksen etten käänny takaisin Nokialle päin. Siinä ei ollut asutusta ihan lähellä taaksepäin mentäessä, mutta Porin pikatie, jossa olisi voinut olla kulkijoita. Mulla oli poikaystävän äidin pyörä, joku kolmivaihteinen, missä oli muistaakseni isommat renkaat. Ajattelin, että otan pyörällä niin kovan vauhdin, että ajan suoraan häntä kohti ja päin ja jopa päälle tarvittaessa. Pyöräni kyydissä olin häntä korkeammallakin. Muistan kun nousin vielä seisaalteen polkimille ajamaan, jotta sain isomman vauhdin.
Kohdalla hän kauhoi paljain käsin johonkin käsivarteeni, mutta mulla oli niin kova vauhti, ettei saanut kiinni, ehkä väistinkin siinä kohdalla, koska muistan pelänneeni, että jos kaadun, saa minut kiinni.
On vain muistikuva, että poljin pitkään ja pitkään taakseni katsomatta ja kuulin auton käynnistyvän, mutta ei enää lähtenyt seuraamaan minua. Minulla oli miestä parempi fyysinen kunto, urheilin eikä päihtymystilaa. En tiedä mistä asti oli seurannut.
Tätä tapausta lukiessa Case tulee mieleeni ja olen yhdistänyt tapahtuman aina Mustavuoren laskettelurinteen kohdalla olevaan myös isoon hiekkakuoppaan. Nyt kun olen lukenut Tuulan tapausta, olen vasta käsittänyt, että pyöräreittini varrella, hieman ennen Mustaavuorta on ollut ilmeisesti 1991 aikaan toiminnassa ja käytössä Pitkäniemen laitos. En tiedä oliko miten toiminnassa tuolloin. Olin kulkenut siitä tien risteyksestä ohi hieman ennen kuin saalistaja tuli kohdalleni.
Tästä jäi mieleeni onko siellä ja sen lähettyvillä nimen omaan päivystänyt heikommassa asemassa olevia uhrejaan, tai myös muualla Suomessa laitosten lähettyvillä. Tämän vuoksi tuon tämän ketjuun, jos muillakin on tällaisia kokemuksia tuohon aikaan. Tuulan casessä voi myös olla mahdollista, että saalistaja on jo vaaninut naisen lähtiessä Kellokoskelta. Muistaisiko bussikuski jotakin, noilta ajoilta, onko siellä ollut laitoksen lähellä kyttääjä. Tuulan poika kuitenkin on maininnut, että äiti on voinut liftata. Omasta kokemuksestani jäi käsitys, että vuorovaikutus ja aloitusrepliikit omalla saalistajallani eivät olleet mistään pelikirjasta, vaan toimintatapa ja aie näytti hänellä olleen jopa uhrin päälle ja käyminen ja raahaaminen autoon väkisin. Normivuorovaikutus puuttui. Jäi käsitys, että kukaan ei vapaaehtoisesti astuisi hänen kyytiin.
En ole tummahiuksinen, mutta tapahtuma- aikaan myös pitkät vyötärölle ylettyvät vaaleat hiukset. Tapahtuma-aika ollut valoisa kesäyö, mutta yhtäkään autoa ei kulkenut ohi.
En muista saalistajasta muuta kuin, että jokin neliovinen auto, mies oli n. 30-40, täysin tavallisen näköinen, ei epäsiisti. Se mikä jäi mieleen, oli mieletön vihamielisyys minua, nuorta tyttöä kohtaan jo auton ajaessa vierelläni ja kohtaamistilanteessa, kun kauhoi käsillään. Jonkinlainen halveksunta, jotakin huusi ja kiroili minulle. Jotakin myös itse kohtaamistilanteessa huusin hänelle, että mene muualle. En pysty muistamaan. En muista myöskään nähneeni mitään teräasetta, vaan kauhoi paljain käsin yrittäen saada käsivarrestani kiinni.
Kerroin asiasta vanhemmilleni myöhemmin, asiassa ei tehty rikosilmoitusta, se oli heidän päätös alaikäiselle.
Se mikä tämän tapauksen tiimoilla nousee itselleni esiin on, että naisten olisi helpompi tehdä rikosilmoitus näissä asioissa, jos tutkinnanjohtaja olisi nainen ja olisi julkisesti tiedossa, että asiassa viranomaisen kontaktihenkilö on nainen. Varsinkin nuorilla, sillä on varmasti niin suuri merkitys asian henkilökohtaisuuden vuoksi. Mies ei koskaan ymmärrä täysin tämänkaltaisia lajitoverinsa tekoja, eikä luo samanlaista automaattista luottamusta uhriin kuin nainen kuulijana. Uskon erilaisia saalistajia olleen tuohon aikaan hyvinkin paljon, tavoitteena saada kyytiinsä päihtyneitä naisia, jotka mahdollisesti huumaa ja pystyy tällä tavalla tekonsa suorittamaan ilman minkäänlaista uhrinsa vastustusta.
En tiedä miksi kokeili onneaan minun suhteen, häneltä ei ole voinut jäädä huomaamatta, että olin skarppina ja fyysisesti myös ketterä vastus. Todella riskialtista, kun asutustakin alkoi olemaan Mustavuoren jälkeen ja mahdollisia silminnäkijöitä. Mutta vietti on ilmeisesti suurempi kuin arvioimansa riskit. Olin siis täysin eri uhriprofiilista kuin ketjun naiset. Ainoa yhdistävä tekijä pitkähiuksisuus.
Tossa on pohdittu, että miksi mahdollinen tekijä lopetti. Ehkä saanut alueella haluamansa kontrollin, tapauksista uutisoitiin ja tämän johdosta aiheutti pelkoa naisille julkisesti. Onko voinut siirtyä eri alueille ja etsiä tiettyä ketjun naisten tyyppistä uhria laitosten läheisyydestä? Niissähän on voinut olla ympärivuotista kameravalvontaa jo 1990-luvulla. Myös toistuvat "epäonnistumiset" ja kontrollinmenetykset uusien potentiaalisten uhrien kanssa ovat voineet laskea saalistajan itsetuntoa tai jopa pakottaa hänet muuttamaan toimintaprofiiliaan.
Nämä tuli mieleeni, jos tapaukseen liittyen on hyötyä tai muita vastaavia nousisi vielä esiin.
Ja vielä, uskon Helenan kertomusta. En usko hypnoosista kieltäytymisen olleen hänen elämäntavastaan johtuvaa. Hänelle tilanne on saattanut olla niin traumaattinen, että hypnoosi ei olisi ollut vaan hetken juttu, vaan asian käsittely olisi voinut hänen tilanteessan viedä voimavaroja pitkäksi aikaa, päähän kohdistunut väkivalta on voinut olla musertava. Saalistaja on voinut hänen kohdallaan epäonnistua naisen huumaamisessa ehkä Helenan jonkun toleranssin vuoksi. Hyvä niin. Mä uskon rehellisesti, että jos poliisissa olisi ollut naistutkinnanjohtaja, olisi Helenan tiedoista saatu enemmän tietoon saalistajaan liittyen.
