Kiintoisaa pohdintaa, Naakka! Tämä herättää paljon ajatuksia. Profilointiin ja sen perusteisiin kannattanee uhrata enemmän paukkuja kuin mitä tähän asti on Minfossa tehty.
Kuolemannaakka kirjoitti:Häkkäsen profiloinnissa oli ainakin yksi selvästi väärä päätelmä. Hän tarkasteli pelkästään haavojen lukumäärää ja veti sen perusteella arvioita tahallisesta kiduttamisesta ja jopa murhaajan sukupuolesta, vaikka haavat ovat oikeasti paremminkin hätäisessä tappelussa lyötyjä, ja niiden lukumäärä on iso vain huonon aseen ja vastaanpanevan uhrin takia. Häkkänen ei ilmeisesti lainkaan tiennyt tai ainakaan paneutunut haavojen sijaintiin ja syntyyn. Hänelle vaan lyötiin eteen lista, että 70 pistohaavaa (eikä niitä nyt ihan 70 taida olla edes). On aivan eri asia, ovatko nuo pistot vaikka kaikki rinnassa, vai siten kuin Ulvilan uhrissa.
Samoin jostain "kasvojen tuhoamisesta" vedetään päätelmiä ties mistä skitsofrenioista tai huumeiluista. Ei sorkkaraudalla toisen tappaminen onnistu kasvoja tuhoamatta: sorkkaraudalla lyö murhaaja päähän vaikka olisi kuinka kirkaspäinen. Häkkäsen olisi pitänyt tajuta veitsen vääntyminen ja tilanteen pitkittyminen ja siitä johtunut astalon käyttöön otto. Mitään ylimääräistä herkuttelua ei ollut astaloniskuissa, vaan niillä otettiin henki pois ja lähdettiin ulos.
Käytetty ase on kyllä narkkitasoa, mutta käytös muuten ei vaikuta kovin harhaiselta. Ellei sitten ole niin harhainen, että on jonkinlaisen psykoottisen mutismin vallassa. Narkkarin "luulisi" mesoavan enemmän. Sinänsä mitään sen kummempaa lavastelua tai juonimista ei murha vaatinut. En oikein usko edes sitä, että murhaaja tiesi, että terassin oven takana nukuttiin. En osaa keksiä, mistä hän sen edes olisi voinut tietää. Valojen sammumisen on toki voinut etukäteen tarkkailla ulkosalla.
Murhaajan valitsema (vai oliko se edes valittu?) aseistus on herättänyt minussa todella ristiriitaisia ajatuksia suhteessa muihin tekoon liittyviin seikkoihin! Tutkinnanjohtaja JJ näyttääkin päätyneen varsin
paradoksaaliseen päätelmään:
JJ:n mukaan Jukka Lahteen kohdistunut surmateko on ollut näennäisen suunnitelmallinen muttei kuitenkaan spontaani. -- (VHO 19.2.2015, kohta 132.)
- Teko EI hänen mukaansa siis ollut spontaani muttei todellisesti suunnitelmallinenkaan!
Mitä tuo kuvailu käytännössä oikein mahtaa tarkoittaa, on arvioituksellista...
Olisikohan myös JJ ollut asiasta niin ymmällään, ettei kyennyt tekotapaa juuri muuhun tiivistämään kuin kahteen negaatioilmaisuun? Kiintoisa päätelmä, anyway!
Naakan huomio, jonka mukaan astaloinnin kohdistamisesta kasvoihin ei voi kovin pitkälle meneviä päätelmiä murhaajasta vetää, on pohdinnan arvoinen. Oliko murhaajalla vaihtoehtoja sille, että hän päätyi viimeistelemään veriteon astaloimalla uhrinsa kasvot vai ei? - Ymmärrän, Naakka, pointtisi astaloon turvautumisesta ainoana "järkevänä" vaihtoehtona...
Jäin kuitenkin miettimään, miksei murhaaja olisi voinut yksinkertaisesti vetää maassa makaavan uhrinsa kaulavaltimoa veitsellä auki, vaikka terä olikin vääntynyt? Oliko veitsi siihen tarkoitukseen todella kelvoton?
Kun on kuukausi- tai jopa vuositolkulla askaroinut tällaisen aiheen parissa, huomaan itsestäni, että sitä saattaa turtua niin, ettei enää hahmotakaan tekoon liittyviä erityispiirteitä. Mielestäni nimenomaan kasvojen astalointi surman viimeistelyssä on loppujen lopuksi todella
raaka ratkaisu! Ellei veitsi ollut enää käyttökelpoinen edes kaulan leikkaamiseen, eikö astalon iskuja olisi voinut kohdistaa kuolettavasti muuallekin uhrin päähän, kenties jopa helpommin kuin kasvoihin?
Uhrin päässä ja kasvoissa taisi olla jotain muitakin ruhjeita tai vammoja kuin astaloniskut. Oliko sellaisia, joita olisi aiheutettu myös veitsellä?
Mitä tulee veitsellä aiheutettujen vammojen määrään kehossa, käsittääkseni profiloija lähinnä esitti tilastietoja siitä, mitä todennäköisyyspäätelmiä pistohaavojen määrän perusteella voidaan tehdä. Näistä tulisi nähdäkseni kuitenkin erottaa puolustusvammat. Miten tuo erottaminen on käytännössä mahdollista, voi kuitenkin olla vaikeaa, ainakaan kovin tarkasti.
Jos puolustusvammat nyt kuitenkin vähennettäisiin niistä lähes 70 pistohaavasta, jotka uhrista löydettiin, voitaneen todeta, että pisto- ja viiltohaavoja uhrissa siitä huolimatta oli
kymmenittäin. Kysymys ei ollut vain muutamista yksittäisistä piistohaavoista.
-- HH:n mukaan useiden kymmenten pisto- ja viiltohaavojen aiheuttaminen ilmentää raivotilaa, johon on yleensä syynä mustasukkaisuus, huumeet tai psyykkinen sairaus. Teräaseella aiheutettujen pistohaavojen ja niiden lukumäärän perusteella voidaan tehdä joitakin johtopäätöksiä uhrin ja tekijän välisestä suhteesta. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan yli kymmenen teräaseen iskua, pois lukien puolustusvammat, käsittävät teot ovat tyypillisesti perheenjäsenten välisiä ja näiden yleisin motiivi on mustasukkaisuus. Yli 20 teräaseen iskua käsittävissä teoissa, joissa surmattu on ollut mies, on tekijä yleisesti ollut nainen. HH on esitietojen perusteella todennut muistiossaan, että tämä vaihtoehto voitaneen kuitenkin sulkea pois. Yli 20 teräaseen iskun teoissa tekijöiden keski-ikä on ollut noin 30 vuotta. HH:n mukaan kasvot ovat se ruumiinosa, joka symbolisesti edustaa henkilöä. Teoissa, joissa aiheutetaan uhrin kasvojen alueelle lukuisia vammoja, uhrin merkitys henkilönä on tekijälle vähäinen. Uhrin kasvojen vammat esiintyvät yleisimmin skitsofreenikoiden, huumausaineriippuvaisten, persoonallisuushäiriöisten ja harvemmin alkoholiriippuvaisten ja vailla mielenterveydenhäiriötä ja päihderiippuvuutta olevien tekijöiden uhreilla. Kasvojen vammat ovat myös jossain määrin yleisempiä, jos uhri on tekijälle tuntematon kuin intiimi kumppani tai perheenjäsen.(VHO 19.2.2015, kohta 135. Korostukset: Lux.)
Mielestäni fileerausveitsen valinta surma-aseeksi - sikäli kuin valinta oli suunnitelmallinen - määritti jo sinänsä sitä, minkä luonteinen surmateosta tulisi. Kuten toisaalla totesin, murhaajan välineistö viittaisi tavanomaisessa katsannossa pikemminkin asunnon sisääntunkeutumiseen kuin murhatyöhön. Koska tekijän mielessä ei kuitenkaan ollut omaisuus- vaan henkirikos, aseistuksen valinnan ja sen käyttötavan merkitys mielestäni korostuu.
Tuliaseen käyttöön surmassa olisi epäilemättä liittynyt monia kiinnijäämisen riskejä. Surma-aseeksi olisi nähdäkseni jokatapauksessa ollut tehokkaampiakin välineitä kuin ikivanha fileerausveitsi...
Olisiko niin, että murhaaja yksinkertaisesti vain luotti
murskaavaan fyysiseen ylivoimaansa? Sellaisessa tilanteessa aseistus on toisarvoinen.
Merkillepantavaa on mielestäni se, että Auer arvioi kuulemisessaan 6.12.2006, että
murhaajan pituus oli vähintään 180 cm, mahdollisesti jopa yli 190 cm. Hän ei Auerin mukaan kuitenkaan ollut mikään "hoikka poika" (toisin kuin JJ:n pitkään epäiltyjensä listalla pitämä JW). Sairaalakuulemisessaan 2.12.2006 Auerin esittämä kuvaus murhaajasta saattaa mielestäni kuitenkin johtaa jossain määrin harhaan:
-- semmone, vähän semmonen pönäkkä, tukeva, mut ei mikää semmosen hirveän ylipainose näkönen. -- Ja isokokonen --
Vaikea on kuvitella, että mikään
pönäkkä ja
tukeva äijä kovin
ketterästi takkahuoneen ulko-oven rikotusta ikkuna-aukosta olisi saattanut kulkea! Olisivatko
roteva ja
lihaksikas sittenkin olleet osuvampia sanoja kuvailemaan murhaajaa, joka luotti raakaan fyysiseen ylivoimaansa enemmän kuin mihinkään aseistukseen?
Spurgumies taisi epäillä päätelmiä, joiden mukaan murhaaja olisi urheilullinen ja viittaisi tämän "hyviin varusteisiin". - Nimenomaan valittujen välineiden sopimattomuus surmatarkoitukseen tukee mielestäni oletusta, jonka mukaan murhaajalla oli tavanomaista parempi fyysinen kunto ja toimintakyky! Vaikka Lahti olikin vain 160 cm ja jalkapuoli, en silti pitäisi häntä tähän nähden sinänsä fyysisesti erityisen heikkona. Epäilen vahvasti, että murhaaja vain tiesi olevansa kertakaikkiaan niin paljon isokokoisempi ja voimakkaampi, ettei Lahdella ollut mitään mahdollisuuksia!
JJ:n mukaan fileerausveitsen valinta ja käyttö viittaakin suorastaan jonkinlaiseen sadismiin:
Lukuisat veitsenpistot ennen hengen riistämistä ovat viitanneet siihen, että tekijä oli leikkinyt uhrinsa kanssa kuin "kissa hiiren kanssa".(VHO 19.2.2015, kohta 132.)
Pidän sadistista motiivia täysin mahdollisena lähtökohtana fileerausveitsen valinnalle ja käytölle. Se, että murhaaja arvioini mukaan käytti itse tekoon aikaa vain noin 3-3½ minuuttia, osoittaa mielestäni sen, ettei hänelle todellisuudessa kuitenkaan jäänyt liiemmin aikaa millekään leikkimisille. Tässä suhteen JJ:n päätelmä on nähdäkseni epätarkka tai suorastaan harhaanjohtava.
Murhaajaa ja surmatekoa koskevien päätelmien valossa epäilen, että ellei Auer olisi toiminut kertomallaan tavalla, yrittänyt irrottaa murhaajaa miehensä kimpusta, soittanut ripeästi hätäkeskukseen ja hätistellyt puhelun aikana murhaajaa kahdesti, uhrin kärsimykset ja hänen kiduttamisensa juuri JJ:n kuvailemalla tavalla, olisivat saattaneet kestää kauemmin. Näin olisi voinut tapahtua siinä tapauksessa, jos Auer olisi sen sijaan esim. päätynyt toteuttamaan sen harkinnassaan olleen ajatuksen, että hän olisikin keskittynyt lastensa evakuoimiseen asunnosta ulos. Ratkaisuillaan Auer pakotti murhaajan kiirehtimään ja tavallaan lyhensi miehensä kärsimyksiä - ilmeisesti itse sitä tietämättään.
JJ:n oletus murhaajan nuoresta iästä saattaa liittyä hänen ristiriitaiseen päätelmäänsä teon epäspontaanisuudesta ja
näennäisestä suunnitelmallisuudesta:
Iältään oletettavasti nuorehko, miespuolinen surmaaja oli kokenut uhrinsa taholta nöyryytystä tai epäoikeudenmukaisuutta, jonka hän oli teollaan pyrkinyt hyvittämään.(VHO 19.2.2015, kohta 132.)
Tutkinnanjohtajan ikäarvio ei satu kovin hyvin yksiin silminnäkijätodistuksen kanssa, minkä Auer esitti murhaajan kasvojen perusteella 2.12.2006:
-- semmoset mun mielest ei ihan nuoret, et mä sanoisi, et joku neli-viiskymmpinen. mut saatto olla pikkuse nuorempiki. -- Mä aatteli, et saatto olla vanhempiki, ihmiste ikää on nii vaikea arvioida, mut tota noini todennäköisesti joku neli-viiskymmpinen. --
Tulkitsisin Auerin arviota niin, että murhaaja olisi ollut noin 40-50 ikävuoden tietämillä, mutta mieluummin yli kuin alle 40-vuotias. Huolimatta siitä, että Auer itse epäilikin arviointikykyään, pidän perusteltuna olettaa, että hänellä oli hyvät edellytykset arvioida sekä oman ikäisensä että aviomiehensä ikäisen miehen kasvoja.
Profiloinnissa mietityttää surmapaikan valinta - sikäli kuin valintaa tapahtui. Lahtea ei tapettu työpaikallaan epäilemättä sen takia, että siellä ilmeisesti oli yleensä muitakin paikalla ja murhaajan kiinnijäämisen riski ilmeinen. Lahtea ei surmattu myöskään esim. työ- tai lomamatkallaan, kauppa- tai muulla ostosreissullaan, joihin oletettavasti olisi liittynyt tilanteita, joissa hän olisi ollut yksin. Eikö murhaajan voisi olettaa ensisijaisesti pyrkivän toteuttamaan henkirikoksen juuri silminnäkijöiden ulottumattomissa?
Yksinollessaan jalkavammaisena Lahden mahdollisuudet juosta pakoon olisivat olleet heikot. Hänen todennäköiset avunhuutonsa ulkona tosin olisivat pakottaneet suorittamaan surman nopeasti.
Se, että paikaksi valikoitui uhrin koti, näyttää olevan linjassa sen röyhkeyden ja häpeilemättömyyden kanssa, jota tekotapa muutenkin osoittaa. Koti ja sen makuuhuone lienee ihmisen intiimeimpiä paikkoja. Joku saattaisi sanoa kotia jopa pyhäksi. Lahdelle se ilmeisesti olikin sitä. Omaisten kuulusteluissa esittämät lausumat Lahdesta tukevat sitä, että perhe oli hänelle erityisen tärkeä.
JJ kiinnitti huomiota siihen, että murhaaja toteutti surman juuri uhrin kotona:
-- Tappamisen toteuttaminen uhrin asunnossa, perheen läsnä ollessa, oli viitannut siihen, että kyseessä saattoi olla kosto, jolle tappaja oli halunnut yleisöä. --(VHO 19.2.2015, kohta 132.)
Varsin todennäköisesti murhaaja siis tiesi etukäteen, että kotona olisi paikalla uhrin perhe, vaimo ja lapset, ja että surmalle olisi oletettavasti myös silminnäkijöitä. Huolellinen naamioituminen ja puhumattomuus olivat näin ollen välttämättömiä asioita mahdollisen tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Siinä suhteen murhaaja onnistuikin verraten hyvin.
Haukkumalla varottaa olevansa tosissaan.
