Muistutuksena taas vähän faktaa, tällä kertaa lähinnä Auerin tapaukseen tavalla tai toisella liittyvistä sosiaalityöntekijöistä. Tietojen lähteet on mainittu lopussa.
Anneli Auerin nuorimpien lasten pitkä matka erossa omasta äidistään alkoi 18.9.2009, jolloin poliisi pidätti äidin Jukka S. Lahden murhasta epäiltynä. Samana päivänä 5-, 8-, 10- ja 12-vuotiaat lapset sijoitettiin pienten lasten vastaanottokotiin. Lapset pidettiin asiaankuuluvasti yhdessä huhtikuuhun 2010 asti, jolloin lapset sijoitettiin sijaisperheeseen tietyn, lukijoiden tiedossa olevan pariskunnan luo, jolla ei ollut entuudestaan lapsia.
Jokin meni kuitenkin pieleen, koska ilmeni, että sijaisäiti "ei tullut toimeen" vanhimman tyttären (12 v.) kanssa, ja kesällä 2010 tämä lapsi sijoitettiin sijaisäidin toivomuksesta lastenkotiin erilleen nuoremmista lapsista. Allekirjoittaneella on vahva epäilys siitä, että viranomaiset olivat kehottaneet sijaisäitiä lypsämään tytöltä tunnustuksen (mielellään videoituna) siitä, että tämä olisi kuvitellut tai keksinyt huppumiestä koskevan silminnäkijähavaintonsa. Tätä olisi sitten myöhemmin voitu käyttää lasten äitiä vastaan. Koska tytär ei painostuksenkaan edessä mukautunut sijaisvanhempien näkemyksiin ko. asiasta, välirikko oli väistämätön: lapsi joutui lähtemään.
Sijaisäiti ei halunnut antaa vanhimman tyttären edes tavata sisaruksiaan. Hän laati kolmen nuorimman lapsen kanssa listan vanhimman tyttären “pahoista teoista”, jonka toimitti sosiaalityöntekijöille. Hän näytti sosiaalityöntekijöille myös videon, jossa yksi lapsista itki ja potki ja syytä käyttäytymiseen kysyttäessä kertoi, ettei lapsi enää halua nähdä isosiskoa. Sijaisäiti vaati, että vanhemmalta lapselta kielletään nuorempien sisarustensa tapaamiset, ja sosiaalityöntekijät käsittämättömästi suostuivat tähän. Tapaamiset isosiskon ja muiden lasten välillä katkaistiin.
Tuntuu käsittämättömältä, että sosiaaliviranomaiset suostuivat tähän älyttömään vaatimukseen. Voisi luulla, että pätevät sosiaalityöntekijät olisivat ymmärtäneet, että se, jossa oli vikaa, oli sijaisäiti, ei Auerin 12-vuotias tytär. Sijaisäiti Xxxxx Xxxxx:n puolustukseksi todettakoon, että todennäköisesti viranomaiset (poliisi ja heitä myötäilevät sosiaalityöntekijät) olivat kannustaneet sijaisäitiä eristämään nuorimmat lapset vanhimmasta tyttärestä nimenomaan siksi, että tämä sijaisvanhempien kielloista ja paheksunnasta huolimatta pyrki pitämään yllä myönteisiä muistoja äidistä, isästä ja perheen entisestä elämästä.
Ettei vaan Satu Kivimäki olisi ollut taas asialla...
Kerrottakoon, että – allekirjoittaneen jäljempänä mainituista lähteistä saamien tietojen mukaan – sisko ei ole saanut tavata pikkusisaruksiaan viiteen vuoteen. Hän on julkisuudessa kertonut olevansa huolissaan sisartensa ja veljensä hyvinvoinnista.
Kuten tiedetään, murhatutkinnan ja -oikeudenkäyntien aikana media siis rummutti Anneli Aueria isoin otsikoin murhaajana, vaikka näyttö oli kiistanalaista, ja syytteet kaatuivatkin kaikilta osin Vaasan hovioikeudessa vihdoin heinäkuussa 2011.
Anneli Auer oli kesällä 2011 syyttömäksi todettu ja vapautettu, mutta lapsiaan kaipaavaa Annelia ei – siis edes tämän vapauttavan tuomion jälkeen – päästetty tapaamaan lapsiaan. Ikään kuin varmuuden vakuudeksi sijaisperhe lähti pitkälle veneretkelle, jonka aikana alettiin videoida lasten hurjia kertomuksia biologisesta äidistä, isosiskosta ja äidin entisestä miesystävästä.
Kun veneretkeltä oli tultu, sijaisvanhemmat veivät lapset vielä hotellimatkalle sen varmistamiseksi, ettei lastensa näkemistä vaatinut Anneli pääsisi tapaamaan lapsiaan. Hotellimatkalla ja sen jälkeiselle mökkireissulla syntyivät hurjimmat kertomukset äidin, isosiskon ja äidin entisen miesystävän tekemisistä.
Lasten kertomuksia seurasi se, että poliisi haki vanhimman lapsen koulusta kuultavaksi ja teki lastenkodissa kotietsinnän tytön huoneeseen. Hänen tietokoneensa takavarikoitiin. Vanhimmalle tytölle tehtiin oikeuspsykologiset ja oikeuslääketieteelliset tutkimukset.
Anneli Auer pidätettiin uudestaan syyskuussa 2011, samoin hänen entinen miesystävänsä, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
LSH-tuomioiden purkua odotellessa...
Tiedot Ari Lahdenmäen artikkelista “Taksikuski” (
http://longplay.fi/fi/taksikuski), ja Mikko Niskasaaren artikkelista “Näin syntyivät Auerin lasten videoinnit” (
http://mikkoniskasaari.fi/node/169).