MURHA.INFO

Kiitos jakamisesta! Olipa mielenkiintoinen juttu! Harvoin kuulee mitään näiden kovan luokan rikollisten nuoruudesta muuta kuin luetteloita rikoksista.
Varmasti nuoruuden kokemuksilla on oma osansa sille, millainen Jarista aikuisena kehittyi, unohtamatta mahdollisia perinnöllisiä taipumuksia ainakin äidin puolelta. Isästä kai kenelläkään ei ole mitään tietoa, ei välttämättä äidilläänkään.

Oikeus ennen kaikkea kirjoitti: Ma Huhti 21, 2025 8:09 pm Kiitos jakamisesta! Olipa mielenkiintoinen juttu! Harvoin kuulee mitään näiden kovan luokan rikollisten nuoruudesta muuta kuin luetteloita rikoksista.
Varmasti nuoruuden kokemuksilla on oma osansa sille, millainen Jarista aikuisena kehittyi, unohtamatta mahdollisia perinnöllisiä taipumuksia ainakin äidin puolelta. Isästä kai kenelläkään ei ole mitään tietoa, ei välttämättä äidilläänkään.

Jep, jep... Kiitos, kiitos!
Minua tässä Jarin tapauksessa puhuttelee lastensuojelun ja lasten-, vaiko nuorisokodin toiminta, kuin myös "kasvatustyö"!?
Lasten- ja nuorisokotien työntekijät olivat jo tuolloin hyvin koulutettua porukkaa, joille oli opetettu kaikki kasvatuksen viimeisemmät nykymetodit, kun "vanhanaikainen kasvatus" oli väkivaltaista, mistä lapsukaiset saivat traumoja.
Olisi olettanut, kun Jari Huuki vietti oletettavasti lapsuutensa pääosin laitoksissa, että nämä hyvin koulutetut ja kaiken osaavat ja taitavat "ammattikasvattajat" tuottaisivat koulutuksensa mukaista, sosiaalisia, hyvin käyttäytyviä kansalaisia yhteiskuntaan!?
Vaan eipä tuota. Ei tuolloinkaan, eikä vieläkään. "Vilja Erika", Koskelan teinipojan murha, kolmen teinin tekemänä ja monet muut vastaavan tyyppiset rikokset kertovat, että lastensuojelussa ja niiden opeissa on helvetisti mätää. Suoranaista paskaa. Ja se tuotos näkyy lisääntyvänä päihde- ja mielenterveysongelmina, sekä väkivallan lisääntyessä kodeissa, kouluissa ja kaduilla, sekä lasten- ja nuorten lisääntyneestä huostaanotoista.
"Maailman onnellisemmalla kansalla" ei hyvin mene todellisuudessa ja se on faktaa se.

Jarin "tukihenkilön" harjoittama "kurinpito" oli, lievästi ilmaistuna, "sairasta", mikä varmasti vaikutti pojan alkoholisoitumiseen ja myöhemmin myös huumeet tulleet mukaan. Pääsääntöisesti kaikki "alkaa ihan vaan pienestä". "Ei pieni mitään." Mutta Jari sai "oppia" jo 13-14 vuotiaana alkoholin ja pillereiden sekakäytön "tukihenkilönsä" vaikutuksesta.

JARI HUUKI (KOLIVAARA)

Laitan tähän Jarista loput kolme kuvaa vuodelta 1978, jolloin hän lienee ollut 14 vuotias.
Tutkistelin myös, vieläkö Jarin tuolloinen "tukihenkilö" elää!?
Ei elä. On kuollut vuonna 2021.Hänen nimeään en julkaise. Ei ole sukulaisten vika, mitäpä hän touhusi. Mutta etu- ja sukunimen ensimmäisen kirjaimen laitan tähän. Hän oli JV.
Seuraavaksi tällainenkin kuva löytyi Jarista.
Lopuksi hiukan hämykuva, mikä on kuitenkin eri kuva kuin tuo ylimmäinen.
Jarin elämä kertoo, kuinka vaikeista lähtökohdista voi jonkun elämä alkaa ja elämässä tapahtua jo varhaisnuoruudessa jotain ratkaisevaa, joka suistaa elämän varjopuolille lopullisesti. Lastensuojelun ja ammattikasvattajien pätevyys, ammattitaito, kaikkinen hienoine nykyajan metodeineen, asettuu kyseenalaiseen valoon Jarin kohdalla, kuten monen muunkin lastenkoti- ja nuorisokotilapsen kohdalla. Laitoskasvatushan tuottaa pääsääntöisesti "sutta ja sekundaa" tuutin täydeltä, tänäkin päivänä, kuten on tuottanut viimeiset sata vuotta ainakin. On ikävää todeta, laitokset tuottavat pääsääntöisesti rikollisia, päihdeongelmaisia ja sosiaalipummeja yhteiskuntaan. Yksi heistä oli Jari Huuki, valitettavasti.

"Tasan ei käy onnenlahjat" , niin sanotaan. Ja se pitää tässäkin hyvin paikkansa. Ei ole todellakaan ollut kovin hyvät lähdöt elämään Kolillakaan.

Joosua kirjoitti: La Huhti 26, 2025 11:55 am "Tasan ei käy onnenlahjat" , niin sanotaan. Ja se pitää tässäkin hyvin paikkansa. Ei ole todellakaan ollut kovin hyvät lähdöt elämään Kolillakaan.

Ei ole ei, mutta - senkin uhalla, että vaikka tiedänkin saavani tästä kommentista paskaa niskaani - ei ne ikävät lapsuudenkokemukset silti pakota ketään tekemään niin äärimmäisen törkeitä, anteeksiantamattomia rikoksia, murha törkeä raiskaus, alaikäiseen poikaan sekaantuminen ja lukematon määrä muita, todella törkeitä, mutta noihin nähden vähäisempiä rikoksia, mihin tämä pedari ehti suhteellisen lyhyeksi jääneen, surkean elämänsä aikana syyllistyä.

Kuinkahan monta elämää tämäkin saasta, jonka ei koskaan olisi pitänyt edes syntyä ja joka olisi kuulunut sijoittaa ongelmajätelaitokselle, ehtikään tuhota ja pilata joko kokonaan, lopullisesti tai ainakin todella pitkäksi aikaa ? En tiedä, mutta varmasti todella monta. Liian monta.

matlockb kirjoitti: La Huhti 26, 2025 12:57 pm

Joosua kirjoitti: La Huhti 26, 2025 11:55 am "Tasan ei käy onnenlahjat" , niin sanotaan. Ja se pitää tässäkin hyvin paikkansa. Ei ole todellakaan ollut kovin hyvät lähdöt elämään Kolillakaan.

Ei ole ei, mutta - senkin uhalla, että vaikka tiedänkin saavani tästä kommentista paskaa niskaani - ei ne ikävät lapsuudenkokemukset silti pakota ketään tekemään niin äärimmäisen törkeitä, anteeksiantamattomia rikoksia, murha törkeä raiskaus, alaikäiseen poikaan sekaantuminen ja lukematon määrä muita todella tärkeitä, mutta noihin nähden vähäisempiä rikoksia, mihin tämä pedari ehti suhteellisen lyhyeksi jääneen, surkean elämänsä aikana syyllistyä.

Kuinkahan monta elämää tämäkin saasta, jonka ei koskaan olisi pitänyt edes synttärit ja joka olisi kuulunut sijoittaa ongelmajätelaitokselle, ehrikään tuhota ja pilata joko kokonaan, lopullisesti tai todella pitkäksi aikaa ? En tiedä, mutta varmasti todella monta.

Kyllä. Ei tosiaan mikään pakko ole alkaa tehdä rikoksia vaikka olisi huonompikin lapsuus takana. Enkä tarkoita että rikoksia pitäisi hyväksyä. Mutta voi hiukan ymmärtää mikä on johtanut rikolliseen elämäntapaan esimerkiksi Kolin kohdalla.

^Ymmärtäminen ja hyväksyminen. Kaksi asiaa, jotka niin monelta menevät sekaisin. Koen itsekin tarvetta yrittää ymmärtää tiettyjä tehtyjä, karmeitakin tekoja saadakseni itselleni selväksi, että MIKSI ihmiset tekevät niin kuin tekevät.

finnbar87 kirjoitti: La Huhti 26, 2025 9:28 pm ^Ymmärtäminen ja hyväksyminen. Kaksi asiaa, jotka niin monelta menevät sekaisin. Koen itsekin tarvetta yrittää ymmärtää tiettyjä tehtyjä, karmeitakin tekoja saadakseni itselleni selväksi, että MIKSI ihmiset tekevät niin kuin tekevät.

Rikosten ja rikollisten taustojen selvittäminen auttaa nimenomaan ymmärtämään tekoja, mutta ei todellakaan hyväksymään niitä!

matlockb kirjoitti: La Huhti 26, 2025 12:57 pm

Joosua kirjoitti: La Huhti 26, 2025 11:55 am "Tasan ei käy onnenlahjat" , niin sanotaan. Ja se pitää tässäkin hyvin paikkansa. Ei ole todellakaan ollut kovin hyvät lähdöt elämään Kolillakaan.

Ei ole ei, mutta - senkin uhalla, että vaikka tiedänkin saavani tästä kommentista paskaa niskaani - ei ne ikävät lapsuudenkokemukset silti pakota ketään tekemään niin äärimmäisen törkeitä, anteeksiantamattomia rikoksia, murha törkeä raiskaus, alaikäiseen poikaan sekaantuminen ja lukematon määrä muita, todella törkeitä, mutta noihin nähden vähäisempiä rikoksia, mihin tämä pedari ehti suhteellisen lyhyeksi jääneen, surkean elämänsä aikana syyllistyä.

Kuinkahan monta elämää tämäkin saasta, jonka ei koskaan olisi pitänyt edes syntyä ja joka olisi kuulunut sijoittaa ongelmajätelaitokselle, ehtikään tuhota ja pilata joko kokonaan, lopullisesti tai ainakin todella pitkäksi aikaa ? En tiedä, mutta varmasti todella monta. Liian monta.

Sulla on todella aikas rajua tekstiä, eikä jää epäselväksi mielipiteesi, kenellä olisi lapsesta asti oikeus elää ja mitkä lapset tulisi listiä jo pienenä. Otat melkoiset tuomarinoikeudet, jollaisia "oikeuksia" maailmassa on päässyt toteuttamaan lähinnä diktaattorit ja heidän "palveluskuntansa". Kuten "Aatu" gestaponsa kera, Ku Klux Klan jenkeissä ja "isä aurinkoinen" tuosta naapurista "tovereineen". En tiedä, onko sinulla luetun ymmärtämisessä vikaa, vaiko järjessä, mutta moraali- ja oikeuskäsitteissä on joka tapauksessa ja pahasti.

Logiikkasi mukaan Cristiano Ronaldo olisi pitänyt tappaa saman tien, koska hän oli rutiköyhästä perheestä ja sen faijakin oli juoppo ja kuoli ennen aikojaan dokaamisen jälkiseurauksiin. Nyt CR7 on kuitenkin menestynein futari, rikkain futari ja sillä on maailman eniten faneja maailmassa.
CR7 ei sata varmasti ole ainoa, joka on noussut ryysyistä rikkauteen maailmassa, kun sen annettiin elää. Rahallisesti mitattuna CR7 on yli miljardin arvokkaampi kuin sinä tai minä yhteensä.

Kenestäkään ihmisestä ei voida sanoa pienenä lapsena ollessa, mikä hänestä tulee, onko oikeus elää, vai pitäisikö tappaa.
Joistakin rikoksista kuolemantuomio on oikein, kuten murhat. Suomessa valitettavasti se ei ole käytössä, mutta elinkautisen tulisi olla myös elinkautinen, eikä sen saanutta tulisi koskaan päästää vapaaksi.

Jari Huukin tapauksessa nostin esiin hänen lapsuuden ja nuoruutensa kokemuksineen, mistä minulle oli tietoa hänen murrosiästään.
Meillä suomessa on ns. "vapaa kasvatus", mikä on ollut käytössä ainakin 50-luvulta asti lasten-, ja nuorisokodeissa. Näissä laitoksissa työskentelee viimeisen päälle koulutetut ammattikasvattajat, jotka on lukeneet kaikki nykyajan kasvatusfilosofiat ja terapiaoppaat, ym vastaavat lävitse, joiden oppien mukaan pitäisi sitten tulla laitoksista solkenaan sosiaalisesti hyvin käyttäytyviä, yhteiskuntakelpoisia nuoria maailmaan. Onhan heillä yhteiskunnan kalliisti ja ´korkeasti´ koulutetut ammattikasvattajat. Eikö totta!?
Kuitenkin nämä laitokset suoltaa tuutin täydeltä kriminaaleja, päihdeongelmaisia ja sosiaalipummeja. Niin ikään psykiatrit ja pöpilät suoltaa narkomaaneja, jotka lopun ikäänsä popsii psyyke- ja mielialalääkkeitä, koska ovat niistä riippuvaisia.
Toisin sanoen. Yhteiskunnassamme ja sen oikeus- ja moraalikäsitteissä on helvetisti vikaa, vikaa, vikaa...
Jari Huuki on yksi sen tuotoksista ja hänen laisiaan on paljon. Siitä kertoo maamme rikostilastot, kuin koko ajan paheneva päide- ja mielenterveysongelmat.

Minä itsekin olin lastenkodissa kuin nuorisokodissa 60-luvun puolivälissä ja sen loppupuolella Tampereella. Siellä sai safkan, Elannon halpatuotteista lumput päälleen, kerran viikossa pääsi saunaan, oli punkka ja jaettu huone toisen sällin kanssa, missä pitkä kirjoituspöytä ja katossa lamppu. Jotain hienostunutta kapulakieltä lässyttävät "hoitajat" korvan juuressa lässyttämässä ja haukkumassa... Paremminkin ne hoitsut olivat "vartijoita". Koulussa "SAI" käydä, kun maassa kerran oli koulupakko, muuten olet kuin tatti koko ajan laitoksessa. Mitään ei saanut harrastaa, koska se maksoi. Ei puhettakaan, että jotain urheilua, tai musiikkia saisit harrastaa. Ei helvetissä. Mennessäni 17 vuotiaana Raaskiin Mansessa, mulla oli levysoitin ja pari sataa äänilevyä. En saanut pitää niitä käytössä, koska häiritsevät laitoksen toimintaa ja niinpä ne vietiin varastoon. Tavaratalo Otra lahjoitti Raaskiin yli 20 polkupyörää, jotka olivat kuljetuksessa sen verran kolhiintuneet, ettei niitä voinut laittaa myyntiin. Maalinaarmuja niissä oli. Fillarit Otra lahjoitti laitoksen pojille kulkupeleiksi. Yhtäkään niistä ei saatu poikien käyttöön. Yhdellä niista fillareista psykologian opiskelija Heikki Salo ajoi rantasaunalle vauhdilla, jotta saisi kärytettyä, ketkä jätkistä olikaan tupakalla. Psykologiksi oli valmistumassa täysi kyrpä äijä.
Minne ne fillarit lopulta katosivat, sitä en tiedä, mutta ei Raaskin poikien käyttöön kuitenkaan.
Tässä esimerkkejä laitoskasvatuksesta 60-luvulta. Voisin kertoa muutakin viime vuosituhannen aivan lopultakin, mikä ei imartele lastensuojelua, sen paremmin kuin sen laitoksiakaan. Kirjoituksesta paisuisi turhan suuri, joten se jääköön kirjoittamatta.

Laitokset "kasvatusmetodeineen" ja psykiatrisine hoitoineen tuottaa sinun mainitsemaasi "ongelmajätettä", mitä se itse toiminnallaan valmistaa ja tuuppaa maailmaan. Harva niistä selviää tähän maailmaan ´selväpäisenä´ ja niistäkin taitaa isompi osa olla jonkun hoituritädin "silmäterä", joka saa rakkautta ja positiivista huomioo osakseen. Vähänkään vaikeampi lapsi tai nuori, laitetaan helposti pöpilään tutkimuksiin, onko se miten vinksahtanut ja parhaassa tapauksessa "lääkitykset" päälle ja sittenhän se onkin valmis narkomaani lopun ikäänsä ja samalla sossun/KELAn asiakas, jotka sponssaa "asiakkaalleen" kaiken mahdollisen, mitä laki sallii... lopun heidän ikäänsä.
Laitoslapsia "sijoitetaan" eri laitoksiin, sijaiskoteihin ja AINA, jos paikassa kuin paikassa tulee ongelmia, niin lapsi / nuori on se syyllinen ja "ongelmatapaus". Lastensuojelu laitoksineen ja sijaisperheineen on virheetön. Mitä nyt yks´ saatanan Vilja Erika pääsi hengestään ja Koskelassa teinipoika. Ja monta muuta tapausta, mutta AINA virkamiehet ja -naiset ovat syyttömiä.

Laitosten henkilökunnasta suurin osa ei suinkaan ole olleet mitään korkeasti koulutettuja osaajia. Vasta aivan viime aikoina koulutusvaatimuksia ja rikosrekisteriotteita on tarkistettu.
Lastensuojelulain muutokset tehtiin juurikin siksi, että vanhat ja alistavat keinot eivät toimi. Lain uudistuksen henki oli siis tarkoitukseltaan hyvä, mutta metsään mentiin nyt sitten toiseen ääripäähän. Yksilön oikeudet ohittavat jo järjen käytön esimerkiksi hatkaamisten suhteen.

Ei todellakaan ole laitosten väki mitään korkeakoulutettua porukkaa, suurinkaan osa. Muistan yhden laitoksessa yövahtina käytännössä hoitajan valtuuksilla toimineen ukon, joka totesi miulle jutustellessa yhtenä hiljaisena yönä että "jos ei ole enää näitä töitä ensi kesänä, niin hän lähtee takaisin metsurin hommiin." Sinne hän kyllä olisikin ennemmin kuulunut kuin laitokselle työntekijäksi.

Ei kai se ole yhteiskunnan vika jos lapsesta kasvaa rosvo. Kasvatus vastuu on vanhemmilla. Jos ei siihen kykene, niin vittuako tekee lapsia.
Ei missään laitoksessa ole muutenkaan parhaat puitteet lapsuuteen. Siellä on joka toisella pennulla joku nepsy tai muu psykiatrinen häiriö. Ihan vitun älykääpiöitä iso osa. Siellä opitaan kavereilta ne metkut. Ei kasvattajilta, joita siellä toki on jos jonkinmoista.
Ainut joita näissä tapauksissa pitää syyttää on ne vanhemmat.

Tampereen Tyttö kirjoitti: Su Huhti 27, 2025 4:48 pm Laitosten henkilökunnasta suurin osa ei suinkaan ole olleet mitään korkeasti koulutettuja osaajia. Vasta aivan viime aikoina koulutusvaatimuksia ja rikosrekisteriotteita on tarkistettu.
Lastensuojelulain muutokset tehtiin juurikin siksi, että vanhat ja alistavat keinot eivät toimi. Lain uudistuksen henki oli siis tarkoitukseltaan hyvä, mutta metsään mentiin nyt sitten toiseen ääripäähän. Yksilön oikeudet ohittavat jo järjen käytön esimerkiksi hatkaamisten suhteen.

Minkähän laisista laitoksista sinä oikein puhut? Kyllä ns. hoitohenkilökunta on sosiaalialan koulut käyneet, joiden oppien mukaan ns. ´kasvattavat´ ja huolehtivat lapsista ja nuorista. Ja lastensuojelun päättäjät ovat sosiaalityöntekijöitä ja osa enemmänkin lukeneita, elikä alansa ammattiauttajia, jotka päättävät mm. minne sijaiskotiin lapsi tai nuori annetaan ja mikä sijaiskoti ylipäätään kelpaa sijaiskodiksi.
Siivoojat ja pyykinpesijät ovat erikseen, joilla ei ole ns. kasvatusvastuutakaan. Ei sen puoleen, heistä joskus löytyy huomattavasti inhimillisempi aikuinen lapsen tai nuoren elämään, mitä virallisista "ammattiauttajista."

Jokainen lasten- ja nuorisokoti profiloituu ensisijaisesti johtajansa mukaiseksi, kertoi takavuosina eräs YLEn radio-ohjelman asiantuntija. Jos johtajana on oikeesti lapsista / nuorista välittävä ja rakastava johtaja, hän ottaa työhön samanmielisiä ja -henkisiä työntekijöitä ja silloin tuosta laitoksesta tulee elämään hyvin orientoituneita, sosiaalisesti hyvin käyttäytyviä ihmisiä.
Mutta, jos johtajana on ´leipääntynyt´ itseään ja erinomaisuuttaan ´tiedostava´ johtaja, on henkilökunta sen mukaista johtajan ympärillä. Silloin laitos on lapsille / nuorille lähinnä säilöpaikka ja ongelmia riittää, laitoksen tuottaessa pääsääntöisesti katkeroituneita ongelmanuoria.

Olen itse ollut aikanaan lasten- kuin nuorisokodissakin, eikä minulla ole niistä mitään positiivista kerrottavaa. Jälkeenpäinkin olen laitoskasvattien myötä ollut tekemisissä ja näiden "ammattiauttajien" kanssa, eikä niistäkään löydy mitään positiivista kerrottavaa. Mikäli positiiviseksi sellaiseksi luokitellaan virallista ammattisanastoa suoltavaa lipevää kielenkäyttöä.
Lastensuojelulaitos on siitäkin erikoinen paikka, että siellä tehdään ikään kuin "ryhmätyönä" päätökset ja jos huonosti käy, niin syyllisen löytäminen on mahdotonta. Ja, jos joku lopulta saadaan syylliseksi, niin se on se halvin työntekijä, joka on lapsen / nuoren kanssa tekemisissä, silloin tällöin, jos lainkaan, mutta esittelee ja käsittelee lapsen / nuoren asioita.
Esim. Vilja Erikan tapauksessa syylliseksi osoitettiin tytön viimeisin sosiaalityöntekijä, jota ei kuitenkaan tuomittu mistään, "koska tapaus oli saanut niin valtavasti huomioo julkisuudessa, mistä tämä työntekijä kovasti ahdistui". Tämä on elävä esimerkki "ammattiauttajien" toiminnasta ja "vastuusta", jota vastuuta ei todellisuudessa ole olemassakaan. Samaan tapaan todettiin sossutantat syyttömiksi Koskelan teinipojan murhassa, ei laiminlyöntejä, ei vastuuta mistään.

Lastensuojelulait on muuttuneet, se on totta ja koko ajan hullummaksi, kuten yhteiskuntammekin, oikeus- ja moraalikäsitteiden muuttuessa, rapautuessa ja liberalisoituessa, kuten Suomen Laki niminen kirjakin, mistä käsite "oikeus" on kadonnut ja kieroontunut.

Kerron tähän lopuksi esimerkin nykykasvatuksen ja lastensuojelun aikaan saamasta surullisesta lopputuloksesta Tampereelta.
Eräs rouva erosi maalaispitäjässä aviomiehestään ja heidän yhteinen poikalapsensa jäi äidin huostaan. Olihan äiti saman kunnan sosiaalityöntekijä ja pojan isälläkin oli virka, mutta eri alalla samassa kunnassa. Pojan isä avioitui uudestaan ja siihen perheeseen tuli pari lasta lisää. Tarinan poika, sanottakoon häntä tässäpä vaikka Sepiksi, kävi isän perheessä lähes päivittäin ja virallisesti hän oli rakastavan äitinsä huostassa.
Äiti sitten päättikin jatkaa opintojaan Tampereen Yliopistossa, mistä saikin opiskelupaikan ja määränä hänellä oli opiskella ´ongelmanuoria auttamaan´, kuten hän itse asian ilmaisi aikanaan minulle. Mitäpä tuo määritelmä sitten ikinä sisällään pitääkään, sitä en tiedä kertoa!?
Niin Sepi muutti 12-vuotiaana äitinsä kanssa Tampereen Hervantaan, missä hänellä oli rakastava ja ymmärtävä äiti, sekä kaunis koti, missä oma huone myöskin.
Pojalla oli vapaus mennä ja tulla, kuinka itse lystäsi, koska äiti ei pojalle kuria pitänyt. Landella ollessa isä piti pojan vielä kurissa, antaen hänelle vitsaa tarvittaessa. Nyt Hervannassa ei tarvinnut pelätä isukkia, eikä vitsaa ja poikahan teki, mitä lystäsi. Päihteet tulivat elämään, koulusta lintsattiin, käytiin varkaissa, ym vast. Poika kävi välillä isänsä luona, mutta pojan edesottamukset äiti salasi, jottei isä vain antaisi pojalle vitsaa.
Kesälomilla äiti oli Tampereen Lastensuojelussa töissä ja hän oli pidetty "ammatti-ihminen" siellä. Niinpä lastensuojelusta hän sai poikaa puoltavia lausuntoja, ettei poikaa huostaanotettu, eikä viety Lausteen, tai Muhoksen koulukotiin, eikä vankilaan. Rikosrekisteri kasvoi ja aina lastensuojelusta tuli pojan käytöstä je edesottamuksia ymmärtäviä lausuntoja, kiljukanisterin käydessä pojan omassa huoneessa tuon tuostakin. Pienillä sakoilla ja ehdonalaisella poika selvisi kerta toisensa jälkeen. Oletettavasti huumeetkin tulivat kuvaan mukaan loppuvaiheessa.

Sepin elämä päättyi yllättäen eräänä talvisena päivänä 19 vuoden iässä, kun hän kotoaan, äidin luota, käveli bussipysäkille, lyyhistyen huutaen maahan. Hervannan bussipysäkille hän kuoli. Kuolinsyy oli, hän oli juonut kaikki sisäkalunsa rikki. Se tapahtui seitsemässä vuodessa.
Isältä kaikki Sepin asiat oli salattu näinä vuosina. Mutta isä sai kuitenkin poikansa synnyinseutunsa multiin ja oletettavasti sai hautajaisten myötä kuulla totuudenkin pojan elämästä "rakastavan äidin" huostassa. Sepin äiti kertoi minulle pojan ollessa 13-vuotias, sanoen "rakastavansa poikaansa niin paljon, ettei hän ikinä voisi lyödä poikaansa, tekipä tämä, mitä hyvänsä". Siksi hän salasi Sepin isältäkin kaiken, jottei Sepi saisi isältään selkäänsä pahoista teoistaan.
Kuullessani Sepin kuolleen, minulla tuli välittömästi mieleen, olisiko äidin sittenkin kannattanut rakastaa poikaansa vielä enemmän ja antaa välillä vitsaa, taikka kertoa isukille pojan touhuista, niin isä olisi tiennyt välillä vääntää pojalle vitsaakin, niin poika eläisi tänäkin päivänä. Mutta nyt hän on ollut haudassa jo 35 vuotta.
Näin sitä jotkut äidit rakastavat poikansa ennen aikaiseen hautaan, suuressa rakkaudessaan.

Carelin kirjoitti: Su Huhti 27, 2025 7:44 pm Ei kai se ole yhteiskunnan vika jos lapsesta kasvaa rosvo. Kasvatus vastuu on vanhemmilla. Jos ei siihen kykene, niin vittuako tekee lapsia.
Ei missään laitoksessa ole muutenkaan parhaat puitteet lapsuuteen. Siellä on joka toisella pennulla joku nepsy tai muu psykiatrinen häiriö. Ihan vitun älykääpiöitä iso osa. Siellä opitaan kavereilta ne metkut. Ei kasvattajilta, joita siellä toki on jos jonkinmoista.
Ainut joita näissä tapauksissa pitää syyttää on ne vanhemmat.

Kyllä yhteiskunnallakin vastuunsa on, mistä kertoo Suomen Laki niminen kirja.
Yhteiskunnan nykyinen heikko oikeus- ja moraalikäsitteet liberaalisuudessaan tuottaa laitoksiin huostaanottojen myötä entistä ongelmallisempia lapsia ja nuoria ja vaikka laitokset on väärällään ammattiauttajia, joiden pitäisi osata ja taitaa kasvatustyö viimeisten oppien ja psykiatrian keinoin, niin laitokset tuottavat entistä enemmän kriminaaleja, päihde- ja mielenterveysongelmaisia, kuin myös sosiaalipummeja.
Yhteiskunnan moraalittomuus ne vanhemmatkin on ennen lasten syntymää ´ongelmalliseksi´ tehnyt. Ei Suomi ole mikään onnela ollut koskaan, eikä nykyään sitäkään vähää.
Se on totta, että vanhemmilla on kasvatusvastuu, mutta se on kurinpidon osalta rajattua täysin lailla. Jollei kerran ole lupa antaa kuritusta lapsille, niin ei silloin voi olla kurinpitoakaan olemassa. Se on mahdoton yhtälö. Krouvisti ilmaisten, jos paska-auton pitäisi viedä paskat paskakaivosta, mutta paska-auton tankkia ei tahria, niin mahdotonta on se paskakaivo tyhjentää, eikö vain. Samasta älyttömästä asiasta on kyse kurista ja kurinpidosta.
Nykyajan kasvattajan kasvatustyö on lain voimalla tehty erittäin vaikeaksi, elleipä mahdottomaksi.

Laitoksissa 80-luvulla tai 90-luvulla ei ollut mitenkään erityisen koulutettu henkilökunta. Eikä 2010- luvullakaan läheskään kaikki. Vartijan, kapiaisen tai vaikka järjestysmiehen koulutus riitti oikein hyvin. Tänäkin päivänä osalla on vielä esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutus.
Puhuttiin siis Kolivaaran lapsuuden ja nuoruuden aikaisista laitoksista.