Adoptiota hakenut isä järkyttyi: Salaisella listalla vuosikymmenien takaiset rötöstelyt
Lasten adoptiota hakeneen isän eteen heitettiin salaiseksi leimattu lista, jossa oli lueteltu hänen rötöstelynsä teini-ikäisestä lähtien.
– Mikään ei näytä häviävän. Listalla oli ylinopeudet ja muut törttöilyt, kaikki tekemiseni poliisin kanssa alkaen vuodesta 1992, helsinkiläinen Jukka kertoo.
Mies oli hakemassa adoptiota uusperheensä kahdelle pikkupojalle, kun sosiaaliviranomaiset kutsuivat hänet kesken prosessin puhutteluun.
– Eteeni heitettiin monisivuinen, salassa pidettäväksi merkitty lista, johon oli kirjattu liki kolmekymmentä pahaltakin kuulostavaa rikosnimikettä liikennerikkomuksista huumeisiin ja varkauksiin.
Jukka ei esiinny jutussa oikealla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
”Yritin muistella”
Jukka oli ällikällä lyöty. Valtaosaa vuosikymmenten takaisista tapauksista hän ei edes muistanut. Osassa hän oli ollut asianomistaja eli uhri, osassa rikoksesta epäilty. Listan mukaan hän oli jäänyt ensimmäisen kerran nalkkiin 16-vuotiaana - kyse oli silloin huumerikoksesta.
– Myönnän, että silloin nuoruudessani tuli töpeksittyä ja rötösteltyä. Mutta oletin, että tällaiset merkinnät poistetaan rekisteristä tietyn ajan kuluttua, nyt 45-vuotias Jukka sanoo.
Tapaamisessa sosiaaliviranomaiset halusivat arvioida Jukan soveltuvuutta adoptiovanhemmaksi. Mies yritti parhaansa mukaan muistella ja selvittää, millaisia tapauksia poliisin merkinnät koskivat.
Viimeisin rikosmerkintä oli vahingonteko syyskuulta 2020.
– Kyse oli siitä, että olin ilmoittanut poliisille jonkun rikkoneen autoni peilin. Olin asianomistaja, Jukka sanoo.
– Lista näytti kuitenkin pahalta minun kannaltani.
Vanhimmat rikosmerkinnät olivat 1990-luvun alkupuolelta. IL
”Miten on mahdollista?”
Jukka sai lopulta asian selvitettyä ja sosiaaliviranomaiset vakuuttuneiksi adoptiokelpoisuudestaan. Hän ei kuitenkaan voi käsittää, kuinka poliisilla on yhä tiedot vuosikymmenten takaisista pikkurikoksista ja kuinka sosiaaliviranomaiset ovat ne saaneet käsiinsä.
Apulaistietosuojavaltuutettu Jari Råman puolestaan hämmästelee, miksi poliisi luovuttaa tietoja, jotka on poistettu operatiivisesta käytöstä.
– Sosiaaliviranomaisten tiedonsaantioikeus on suhteellisen laaja. Kiinnostaa kuitenkin, onko tarpeen käsitellä näin vanhoja tietoja. Miksi nämä ovat välttämättömiä asianomistajan adoptiokelpoisuuden arviointiin? Råman viittaa vuosikymmenten takaisiin merkintöihin.
Hän huomauttaa lisäksi, että poliisin tiedot sisältävät vain tutkinnanaikaisen tilanteen. Niissä ei mainita mitään mahdollisista tuomioista.
Tarkat selvitykset
Helsingin sosiaalivirastosta kerrotaan, että adoptiota hakevan taustat tutkitaan muun muassa poliisilta ja Oikeusrekisterikeskukselta (ORK) saatujen tietojen perusteella.
ORK:sta voi saada rikosrekisteritiedot, jossa on lueteltu lähinnä henkilön vankeustuomiot. Ehdollisia tuomioita koskevat merkinnät poistetaan viiden vuoden kuluttua, ankarampien rangaistusten tiedot joko kymmenen tai 20 vuoden kuluttua tuomion pituudesta riippuen.
Poliisin tiedot puolestaan ulottuvat jopa vuosikymmenten taakse aina siihen saakka, kun henkilöstä on tehty ensimmäinen merkintä.
– Pyydämme tiedot jokaisesta hakijasta. Siinä ei ole mitään rajattua aikaa. Mitä (tietoja) poliisi laittaa, se ei ole meidän vastuulla. Heillä on joku syy hakea vanhat (merkinnät), arvelee johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmästä.
Haimi-Kaikkosen mukaan vanhat poliisimerkinnät kuitenkin hyvin harvoin johtavat adoptioprosessin keskeytymiseen.
Helsingin sosiaaliviraston mukaan vastuu tietojen lähettämisestä on poliisilla.Helsingin sosiaaliviraston mukaan vastuu tietojen lähettämisestä on poliisilla.
Mikään ei katoa
Osa Jukasta tehdyistä salaiseksi leimatuista merkinnöistä oli poliisin tietoasiain tietojärjestelmästä PATJA:sta. PATJA sisältää laajat tiedot paitsi tehdyistä rikosilmoituksista myös muun muassa esitutkintaan liittyvistä seikoista, lähestymiskielloista ja etsintäkuulutuksista.
PATJA ei kuitenkaan ole rikosrekisteri. Se on poliisin operatiivinen työkalu, josta myös sosiaaliviranomaiset voivat tietyin edellytyksin saada tietoja.
Jukan vanhimmat merkinnät oli kuitenkin listattu ns. arkistopuolelta. Kyseessä on sisällysluettelomainen lista rikosnimikkeineen ja tapahtuma-aikoineen. Niiden perusteella löytyvät arkistosta kaikki paperillekin laaditut vanhat esitutkintapöytäkirjat.
Poliisihallitus (Poha) vahvistaa, että pääosa rikostiedoista säilyy arkistoituina hyvinkin pitkään.
Pohan mukaan säädöksissä ei kuitenkaan ole mainintaa siitä, kuinka pitkältä ajalta esimerkiksi sosiaaliviranomaisilla on oikeus saada näitä tietoja.
– Tiedon pyytäjä määrittelee, mihin tietoja tarvitaan sekä millä perusteella ja missä laajuudessa niitä haetaan, sanoo poliisin tietosuojavastaava Harri Kukkola Poliisihallituksesta.
Vastuu poliisilla
Tietosuojavastaavan mukaan poliisi ei saisi suoraan listata ja lähettää tietoja pyytäjälle.
– Sosiaaliviranomaisella on oikeus saada poliisin hallusta ainoastaan ne tiedot, jotka täyttävät laissa asetetut olennaisuus ja välttämättömyysvaatimukset, Kukkola toteaa.
– Tietopyynnön vastaanottajan (poliisin) on arvioitava luovuttamisen edellytykset. Harkinnassa on nimenomaisesti huomioitava myös rikoksen ajankohta, asianosaisasema sekä rikosasian luonne ja sisältö.
Suoraan järjestelmästä ajettu listaus, jossa ei ole tehty tätä arviota, ei Kukkolan mukaan näyttäisi vaikuttavan asianmukaiselta.
– Näen asian hyvin samalla lailla kuin apulaistietosuojavaltuutettu, Kukkola sanoo.