MURHA.INFO

Toivon mukaan sinulle on selitetty toistamispakon ja pakkoajatusten "fyysinen" mekanismi, niin silloin on huomattavasti helpompi koittaa niitä hallita, kun itse ymmärtää, että mistä ne johtuvat.

Otan tähän nyt ideoita Risto Vuorisen teoksesta Persoonallisuus ja minuus, melko tieteellinen kirja, mutta erittäin hyvä ihan kenen tahansa tutustuttavaksi itseymmärryksen lisäämiseksi.

Mekanismi on tämä: ihminen koittaa muuttaa passivisen aktiiviseksi - ajattelu esim. pakkoajatukset ovat passiivisia, joihin ei pysty vaikuttamaan aktiivisesti, ne eivät valitettavasti haluamalla katoa, ja tästä johtuu yritys muuttaa tilanne aktiiviseksi fyysisellä toiminnalla (tarkistus- ja toistamispakko). Kyseessä on eräänlainen häiriötila ko. säätelyn mekanismissa, joka johtuu sisäisen avuttomuuden kokemuksesta.

Joten tavoitteena tulisi olla tuon avuttomuuden kokemuksen kartoittaminen ja saaminen hallintaan, ja tähän on erinomainen keino, jos pystyy lisäämään - noh nyt menee vähän tieteelliseksi - omaa metakognitiotaan, eli oman ajattelun objektiivista tarkastelua - ei pakkoajatuksen tarkastelua, vaan tarkastelua "sen takaa".

Mitä enemmän saa lisättyä metakognitiota, sitä kauemmaksi tilanne etääntyy niin avuttomuuden tunteeta kuin pakkoajatuksesta, ja sitä vähemmän ilmenee pakkotoimintaa.

Tietysti lääkkeet helpottavat mahdollisesti kertomastasi kierteestä syntyvää ahdistusta, mutta ne valitettavasti myös haittaavat tuota metakognitiivisen ajattelun kehittymistä, joten eivät välttämättä kokonaistilanne huomioon ottaen hyväksi.

Tämä on nyt kirjoitettu yleisesti, koska en tiedä PinkCatzistä muuta kuin mitä hän edellä kirjoittaa.

Lisään vielä sen verran, että aivoissa - ihan fyysisesti - voi olla jokin mitätön koodivirhe (kuin tietokoneella virus), joka aiheuttaa pienen poikkeaman ajattelussa, joka heijastuu fyysiseen toimintaan. Ongelma ei välttämättä ole perinteisesti ajateltu psyykkinen juttu, mutta heijastuu psyykkeeseen, esim. ahdistuksen kautta, kun oma toiminta ei ole hallinnassa (siis tämä hallintakokemuskin on henkilökohtainen).

Tämä on kognitiivista psykologiaa. Psykoanalyyttisen koulukunnan mukaan lähdettäisiin tonkimaan lapsuutta ja voivottelemaan - jota en itse kannata, koska usein tulokset - jos niitä saadaan - ovat pitkien istuntojen, vatvomisten ja vetvomisten - syyllisyyksien ja syyttämisten lopputuloksena. On siis saatu syntymää ehkä tuo mainitsemani metakognitio, mutta paljon pidemmän ja raskaamman tien kautta.

(Anteeksi nyt nämä ehkä OT:t tähän ketjuun.)

Spiderille sen verran peräpukamaoireyhtymästä, tai peräsuolen sulkijalihaksen kuoristelutaipumuksesta, joka tähän usein liittyy, ja saattaa olla erittäin kivulias - usein tuo lihas katkaistaankin tilanteen helpottamiseksi, kuten myös koskee peräsuolihaavaumia:

Kannattaa ehdottomasti jättää kotimaiset viljatuotteet pois; vehnä, ruis, ohra, ja alkuvaiheessa kaurakin.

Dieetti pitää olla kahden viikon ajan ehdoton, ei muruakaan mistään - vehnää esim. on lakritsissa, ja useissa muissakin makeisissa, lihaliemikuutiossa, maissihiutaleissa (mallasta), olut kieltoon jne., rasvaa ei saa ottaa samasta rasiasta mistä muut voitelevat leipänsä, eikä vihanneksia pidä pilkkoa leikkuulaudalla, jossa on leikattu leipää.

Mikäli tilanne kahden viikon kuluttua on helpompi, on syytä pidättäytyä viljatuotteista oman terveydentilan vuoksi, vaikka keliakiakokeet ja lääkärit sanoisivat mitä tahansa.

Höh, ei mulla ole tuota, hukkaan meni hyvät neuvot.
Latuskajalka löytyy, siihen auttaa hyperpronaatiotuet.

Ei toki, jollakin muulla, joka lukee tätä voi olla, ja toivon mukaan neuvoista on apua.

... mutta myös juuri tuota aspergeriä epäillään. Toisinaan ajattelen "ei mulla mitään asperiinin syndroomaa ole", mutta jos luen aiheesta tai vastaani tulee noita asseille ominaisia ongelmia (joita valitettavasti minulla on), ajattelen, ettei voi olla mahdollista, ettei minulla ole yhtään mitään. Diagnoosia ei ole, mutta aika selvältä tämä tuntuu. Confused

Vaikka Aspergerin oireyhtymästä kärsivä (jos yleensä kärsii) voi olla hämmentynyt itse, niin älä sure: Aspergerit on maailman suola. Elämä olis paljon ikävämpää ilman heitä. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni ja yhdyn siihen täysin...

täällä on ad/hd ja yli liikkuvat nivelet sopii muuten hyvin yhteen=)) kaikki liikkuu,niin perkeleesti.

Minullakin on yliliikkuvat nivelet (tietää selkävaivoja ennemmin tai myöhemmin!). Lisäksi minulla on nelisormipoimu molemmissa kämmenissä. Tämä on tyypillinen piirre Downin syndroomalle, mutta harvinaisempi terveillä.

Alahuulessani on mustikkaluomi, mikä pitäisi jäädytyttää.

Jahas, no pukkastaas sit omat diagnoosit tänne kanssa kun kerta muutkin No ei.
Jännä juttu miten mulle on diagnosoitu kaikenlaista jännää mutta kuitenkin suhteellisella lääkityksellä tunnen olevani ihan normaali ja hyvinvoiva. Jos joku lukisi tuota diagnoosien liutaa voisi kuvitella minut aika sairaaksi tyypiksi, mutta toisin on.
Kykenen hyvin hoitamaan jo kauppareissut jotka ennen oli paniikkihäiriöiden vuoksi aika tuskallisia. Samoin julkisella paikalla liikkuminen. Masennuksesta toipuminenkin on hyvällä mallilla.

Kyllä nykyään mielestäni voi puhua psyykkisistä sairauksista ja masennuksestakin jo aika vapaasti ilman että kukaan leimaa hulluksi. Aikoinaan ehkä ollaan oltu tiukkapiposempia. En näe syytä huudella liikoja mutta koen että ymmärrys on nykyään eri tasoa.

Jos kokee itsellään jonkun ongelman jonka kanssa ei pärjää on useasti siitä puhuminen hyväksi. Vaikka moni ei tykkää tai pysty puhumaan tuntemattomalle ihmiselle niin kannattaa ainakin yrittää. Kun suurimman painolastin saa pois harteilta on oleminen paljon helpompaa.
Kaikki paniikkihäiriöt ja muut on nykyään hyvin hoidettavissa olevia, eikä kovin harvinaisiakaan sairauksia.

Minulla on diagnosoitu korvahermosärky. Se tulee ajoittain, mutta vain kesäisin kun autossa on tuuletin päällä ja ikkunat on auki jne. Se tulee siis vedosta, ei niinkään kylmästä. Invalidisoi kummasti, on pakko vain maata sängyssä vaikka ei ole kovin kipeä. Siihen ei auta särkylääkkeetkään, vain aika ja posken suojaus vetoa vastaan.

Kärsin itse samalaisesta vaivasta kauan sitten, särky oli aivan hirveä, eikä siihen auttanut mikään lääke. Ilmeni vain ajoittain. Veto mm. aiheutti juuri tuon oireen. Säteili korvanseudusta leukaluuhun päin.

Minulla se diagnosoitiin leukaluumigreeniksi (?). Vuosia myöhemmin saman puolen (ala)hampaasta löytyi juuresta pieni, ilmeisti kauan kytenyt tulehdus. Jälkeen päin ihmettelin, ettei kuukaan (sen enempää itse kuin lääkärikään) keksinyt edes epäillä hampaita.

Hampaan juuri hoidettiin, eikä ole sen koomin oireillut tuo leukaluumigreeniksi sanottu vaivakaan.

^ Samalta kuulostaa. En nyt muista sen latinankielistä nimeä. Saattaa nousta mieleen tässä kun annan ajan kulua. Ihmettelin, kun googlettamalla ei löytynyt lainkaan 'korvahermosärkyä' vain kasvohermosärky.

Onko hampaasi tarkistettu - varsinkin juuret rtg-kuvin?

Tähän on nyt pakko laittaa eräs toinen asia, joka liittyi tuohon hampaan juuren tulehdukseen - kun sitä hoidettiin hammaslääkäri kysyi, onko minulla kutiavaa, itsepintaista ihottumaa säärissä - ko tulehdukseen liittyy usein tällainenkin, hän kertoi. Ei ollut.

Eräs tuttavani myöhemmin taisteli sääressä olevan ihottuman kanssa ihotautilääkäreitä myöden - kortisoonisalvoista oli vain hetken apu. Kerroin hänelle mitä olin kuullut. Hän meni hammaslääkäriin, ja vika todellakin löytyi hampaan juuresta. Hän ei ollut tuntenut hampaassaan mitään vikaa.

Juurihoidon jälkeen ihottuma katosi täysin, vaikka oli itsepintaisena vaivannut jo useamman vuoden.

On röntgenit otettu, noin vuosi sitten viimeksi. Ei siellä mitään näkynyt, tai ei ainakaan ilmoitettu. Hassua, just kynsin säärtäni niin että verta vuotaa. Kun kutisee niin riivatusti, mutta olen pistänyt sääskien syyksi. Ihottumaa ei ole ollut.
Pitääpä kiinnittää enemmän huomiota ja vaatia hampilekuriakin vähän selostamaan toimenpiteitään.

Maybrick kirjoitti:^ Samalta kuulostaa. En nyt muista sen latinankielistä nimeä. Saattaa nousta mieleen tässä kun annan ajan kulua. Ihmettelin, kun googlettamalla ei löytynyt lainkaan 'korvahermosärkyä' vain kasvohermosärky.

Johtuu ehkä siitä, ettei korvahermoa ole olemassakaan.