MURHA.INFO

Sininauhakotia vastaavia paikkoja on syrjässäkin, esim. Palhoniemessä. Kyllä "yrittävä" ihminen sieltäkin kaupungin iloihin tiensä löytää..

Tämän vaarallisen sekakäyttäjän olisi pitänyt päätyä kunnolliseen suljettuun hoitolaitokseen jo viimekesäisen perusteella.

Tänään oli Aamulehden Asiat-liitteessä Anun äidin haastattelu, jossa äiti kertoi miltä tuntui menettää tytär tällä tavalla. En tosin löytänyt Aamulehden nettisivuilta tätä juttua, että olisi muutkin päässeet sen lukemaan.

yritin ettiä poliisin tiedotetta kesäkuisesta keissistä muttei nyt napannut silmään. Ei siellä oikein haku toiminut nyt.. Kyllä kaiken järjen mukaan tapon yrityksestä pitäisi istua tutkintavankeudessa! Mietin että jos nyt vasta jäi kiinni tosta savonlinnan hommastakin?

eyes kirjoitti:Tänään oli Aamulehden Asiat-liitteessä Anun äidin haastattelu, jossa äiti kertoi miltä tuntui menettää tytär tällä tavalla. En tosin löytänyt Aamulehden nettisivuilta tätä juttua, että olisi muutkin päässeet sen lukemaan.

Ei millään pahalla, mutta tyttärille olisi hyvä kertoa jo varhaisessa vaiheessa, että tuntemattomia miehiä ei ehkä kannattaisi raahata keskellä yötä kämpilleen.

Tyttären surma: ”Voi Anu rakas kun äiti olisi voinut auttaa sinua”

Jos tytär ei syntymäpäivänään vastaa äidin puhelinsoittoon, äiti huolestuu.

Jos puhelin pysyy suljettuna päiviä, äiti aavistaa pahinta. Mutta edes äiti ei voinut kuvitella, mitä Anulle oli tapahtunut.

Kännykkä oli jäänyt yöksi keittiön pöydälle. Näytöllä luki: Yksi puhelu tullut. Se oli Anu. Ei se ihan tavatonta ollut, mutta harvemmin Anu soitti tällaiseen aikaan. Puhelu oli tullut maanantaina aamuyöllä kello 1.36.

Äiti oli herkkäuninen, joten puhelimen oli täytynyt soida vain lyhyesti.

Hän valitsi Anun numeron. Vastaus tuli automaatista: ”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.”

Marraskuisen tiistain piti olla Anun 28. syntymäpäivä. Äiti oli huolissaan, koska kännykkä pysyi kiinni.

Poliisista kerrottiin, että joskus synttärit vievät mennessään. Siinä ei aina äiti tule mieleen. Teija Mäkitaloa tieto ei rauhoittanut. Jokin oli vialla.

* * *

Pilviverho roikkui torstaina matalalla Tampereen yllä ja tuskin raottui koko päivänä. Kevät ja valo olivat kaukana. Maahan satanut ohut lumikerros muuttui hitaasti märäksi loskaksi.

Anusta ei kuulunut vieläkään mitään.

Iltapäivällä äiti ei enää voinut odottaa. Anu saattoi tarvita apua. Mäkitalo lähti avomiehensä kanssa Kaukajärven Saarenvainionkadulle, Anun kotiin.

Ensimmäisen kerroksen asunnon ovessa luki vielä vieras nimi. Postiluukusta ei näkynyt mitään, eikä äidillä ollut vielä avainta tytön uuteen kotiin.

Äiti kiersi ulkokautta kerrostalon taakse ja kurkisti sisään keittiön ikkunasta. Ulkona oli jo pimeää, mutta keittiöön kajasti kelmeä valo. Se tuli jostain syvältä asunnosta.

Hän kiersi takaisin. Postiluukusta ei vieläkään erottanut mitään.

Äiti valitsi kännykästään rikostutkijan numeron. Nyt hän oli varma.

* * *

Poliisi käänsi avainta lukossa illalla. Työparin eteen avautui näkymä eteiseen: Pahvilaatikoita, muovisäkkejä, pyyhe lattialla. Vuokratut punaiset lainalaatikot muodostivat nurkkaan matalan tornin. Valot paloivat, ja olohuoneesta kantautui television ääni.

Eteisen nurkassa limoviikunan terälehdellä oli läikkä punaista. Poliisit kiersivät kasvin ja etenivät olohuoneeseen. Sekin oli muuttotavaran vallassa, mutta sohva ikkunan alla oli sijattu vuoteeksi. Lattialla sohvan vieressä lojui verinen lampunjalka ja nurkassa sojotti vääntynyt jakkara. Siinäkin oli verta.

Anu makasi lattialla vatsallaan.

Sohvalta, puoliksi peiton alta poliiseja katseli pehmotiikeri.

* * *

Mies istuu oikeussalissa vaiti. On maaliskuu. Mustan nahkatakin selässä irvistää valkoinen pääkallo, jonka päällä lukee Lucky-13. Renkaat peittävät nuorukaisen vasemman korvan melkein kokonaan. Vinoon leikattu pystytukka kiertää päälakea mutta jättää takaraivon ja sivut kaljuiksi.

Mies pystyy ehkä aistimaan häntä tuijottavan katseen. Syyttäjä puhuu rauhallisesti ja pitkään:

– Puolustuskyvytön uhri on tapettu hakkaamalla häntä useilla eri aseilla rajusti pään alueelle. Teko on kohdistunut satunnaiseen tuttavaan, joka ei omalla käytöksellään ole antanut ymmärrettävää aihetta väkivaltaiseen hyökkäykseen. Myös ruumiin laaja-alainen viiltely ilmentää teon julmuutta.

Teija Mäkitalon katse laskeutuu pöytään ja jää siihen. Hän alkaa huojua. Lyhyitä nopeita nyökkäyksiä.

* * *

Kevätaurinko tulvii kotiin kahdesta suuresta ikkunasta sälekaihdinten välistä. Säteet ovat niin kirkkaita, että lipaston päälle asetettua valokuvaa täytyy katsoa sivusta.

Kuvassa nuori tummatukkainen nainen kävelee pois päin, mutta katsoo olkansa yli suoraan kameraan. Pyöreiltä kasvoilta erottuu hillitty hymy. Silmät ovat tummat ja eloisat.

Parketilla vanha Sohvi-koira liukastelee avuttomasti. Sen karva näyttää kasalta umpisolmuja. Vaikka eläin on jo 11-vuotias, se jaksaa yhä innostua vieraista.

Punakorvakonna Salmo kopauttelee kilvellään akvaarion lasiseinää. Äkäinen 23-vuotias eläin on ollut talossa Anun varhaislapsuudesta saakka.

Oikeudenkäynnistä on kaksi päivää. Vielä eilen äitiä riivasivat syyttäjän sanat: ”Se oli raatelu.”

– Oikeudessa yritin katsoa tekijää. Että tuleeko sieltä mitään reaktiota. Hän varmasti tunsi, että minä ja Anun veli katsoimme häntä hyvin tarkkaan, Teija sanoo.

– Ei sieltä mitään reaktiota tullut.

* * *

Kuolema kuuluu Teijan työnkuvaan diakonian vanhustyössä. Viime vuonna omaiset halusivat hänet mukaan neljiin hautajaisiin. Työntekijästä tulee vanhuksille läheinen, kun elämä lähenee loppuaan.

Mutta mikään ei valmistanut siihen, mitä tapahtui marraskuisena torstai-iltana poliisin hälyttämisen jälkeen. Teijan oven takana oli pappi virkapuvussa, seurakunnasta tuttu mies. Hänen mukanaan oli kaksi naispoliisia.

– Kysyin heti, olisiko mitään voinut tehdä. He sanoivat ei.

Teija ottaa silmälasit silmiltään. Hän on hetken hiljaa ja jatkaa:

– Se oli se suurin huoli. Olisiko mitään voinut tehdä?

Hän nousee ylös ja kävelee makuuhuoneeseen. Sängyn vieressä hyllyllä istuu pehmoleluja. Niiden alla on musta keinonahkainen käsilaukku, askartelukimallepurkkeja ja pino adresseja. Alimpana on kaksi mustaa kansiota, ”Anun tutkintapöytäkirjat”.

Aurinko lämmittää makuuhuonetta. Valo sattuu, kaamos olisi parempi. Silloin ei näkisi, mistä kaikesta jää paitsi.

Teija ottaa hyllystä pienen lasipurkin, jossa on kiiltäviä koruja toisiinsa takertuneena. Äidin aarre. Korut irrotti oikeuslääkäri. Äiti sai ne poliisilta juuri ennen joulua.

– Kotona mietin, että toisissa perheissä laitetaan nyt joululaatikoita uuniin. Minä pesen murhatun tyttäreni verisiä koruja.

* * *

Marraskuussa velloivat viha ja epäusko. Miten se saattoi? Miksi Anu päästi sen sisään? Millainen ihminen...

Tunteista ei voinut puhua itkemättä. Avuksi tuli pieni kierrevihko, jonka ruutupinnalle Teija kirjoitti ensimmäiset rivit juuri ennen hautajaisia:

”Voi Anu rakas kun äiti olisi voinut auttaa sinua tuona yönä.”

Nyt ruuduille on tallentunut sivukaupalla ikävää ja surua, vihaa ja katkeruutta.

– Sinne saa kirjoittaa ihan tasan mitä tulee mieleen. Totuuksia.

Anun elämä kesti melkein 28 vuotta. Nyt tyttö haluaisi, että perhe jatkaa ilman häntä.

Äiti on siitä varma.

Hän hypistelee käsissään pientä karamellin muotoista kangasmyttyä. Se näyttää lapsen tekemältä. Farkkukankaasta tehdyn sydämen keskellä lukee: Äitille ystävänpäivänä, rakkaudella Anu.

– Tämä on kovaa kamaa, äiti sanoo ja nauraa.

* * *

Unissa asiat ovat jo hyvin. Kuukausi sitten unessa äiti ja tytär olivat yhdessä vaateostoksilla. Anu seisoi pukukopissa vaalea selkä paljaana. Äiti katsoi tytärtään, joka seisoi kopissa sanattomana.

Viillot selässä olivat arpeutuneet.

Se juttu tulikin näemmä vähän viiveellä aamulehti.fi:hin!

"Marraskuussa velloivat viha ja epäusko. Miten se saattoi? Miksi Anu päästi sen sisään? Millainen ihminen..."

Tämä kiinnitti huomion tossa aamulehden jutussa. Ihan kun olisi päästänyt jonkun tuntemattoman, joka ovea koputtaa, sisään.. Kyllähän se äiti nyt varmasti ties, että uhri ite baarista napannut tämän matkaan.. Tän hullun

"Kännykkä oli jäänyt yöksi keittiön pöydälle. Näytöllä luki: Yksi puhelu tullut. Se oli Anu. Ei se ihan tavatonta ollut, mutta harvemmin Anu soitti tällaiseen aikaan. Puhelu oli tullut maanantaina aamuyöllä kello 1.36."

Ja mitäköhän Anu on yöllä soittanut äidilleen sillon? Apuako? Kauhea syyllisyys voi olla äidillä ettei kuullut puhelua ja vastannut jos olisi voinut pelastaa...

Tiina kirjoitti:Ei millään pahalla, mutta tyttärille olisi hyvä kertoa jo varhaisessa vaiheessa, että tuntemattomia miehiä ei ehkä kannattaisi raahata keskellä yötä kämpilleen.

Tilastojen mukaan olisi parempi kertoa tyttärille etteivät ikinä raahaisi omaa lähipiiriään kotiin.

Näytöt kirjoitti:

Tiina kirjoitti:Ei millään pahalla, mutta tyttärille olisi hyvä kertoa jo varhaisessa vaiheessa, että tuntemattomia miehiä ei ehkä kannattaisi raahata keskellä yötä kämpilleen.

Tilastojen mukaan olisi parempi kertoa tyttärille etteivät ikinä raahaisi omaa lähipiiriään kotiin.

Eli päädytään siihen tulokseen, että kannattaa pysyä yksin neljän seinän sisällä Vaikka itse luultavasti tukehtuisin sitten porkkanaan...

Linkki Aamulehden juttuun:
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Ko ... inua+.html

"Kotona mietin, että toisissa perheissä laitetaan nyt joululaatikoita uuniin. Minä pesen murhatun tyttäreni verisiä koruja."

Eipä tässä osaa oikein mitään sanoa. Muuta kuin, että tekijä kuuluisi lopuksi ikää koppiin ja avain kaivoon. Kunnon ihmisten oikeus elää turvassa tulee olla suurempi, kuin vaarallisten henkilöiden oikeus yrittää normaalielämää uudestaan.

Näytöt kirjoitti: Tilastojen mukaan olisi parempi kertoa tyttärille etteivät ikinä raahaisi omaa lähipiiriään kotiin.

No lähipiirihän(esim.oma aviomies) ei ollut kotona ja sitenhän tämä raahaaminenkin tuli mahdolliseksi.

Tämä kaveri on kovin ylpeä psychoudestaan,psychomurha, psychonahkatakki, psycho-billy..psychopsychopsychopsychopsychopsychopsychopsychopsycho.

Pelaa varmaan Nickyan ja Jukka Torstenin kanssa roolipelejä linnassa, pukeutuvat porukassa naisten pikkuhousuihin ja unelmoivat jo valmiiksi seuraavan urhinsa likvidoimisesta.

Nämä sinne paikkaan missä on vielä tilaa, kiitos.

Näytti olevan uhri edelleen Facebookissa, jotenkin irvokasta. Vaikka henki ei enää pihise niin sosiaalisesta mediasta löytyy!

Kiinnitin myös huomiota noihin valvontakameroiden kuviin, ekassa ja tokassa eivät olleet samat ihmiset. Tokan kuvan miehellä vain oli samanlaiset vaatteet kuin tekijällä, mutta tuonnäköisiä nahkatakki-maastohousut-kalju-miehiä nyt löytyy 13 tusinasta.

//Edit. Nimenomaan, siis alemman kuvan mieshän on kalju, tekijällähän oli päälaella jonkinlainen keesi. Eli ei ole sama pariskunta.

Dead_End kirjoitti:Näytti olevan uhri edelleen Facebookissa, joten irvokasta. Vaikka henki ei enää pihise niin sosiaalisesta mediasta löytyy!

Kiinnitin myös huomiota noihin valvontakameroiden kuviin, ekassa ja tokassa eivät olleet samat ihmiset. Tokan kuvan miehellä vain oli samanlaiset vaatteet kuin tekijällä, mutta tuonnäköisiä nahkatakki-maastohousut-kalju-miehiä nyt löytyy 13 tusinasta.

Jep, samaa hommaa katteltiin täällä päässä. Onkohan noita ihan oikeudessa käytetty todisteena?
Naisen takki näyttää ainakin erilaiselta, ja miehelläkin näyttäisi olevan huppari, mitä taas ei näy toisessa kuvassa ollenkaan, eli huppua selässä.. Mutta joo, heti pisti silmään että nyt on erehdytty..

Eihän noissa kuvissa ole mitään erilaista muuta kun et toisessa kuvassa on huppu päässä! Toisessa ne menee ja toisessa tulee, silloinhan ne väistämättäkin näyttää erilaiselta. Ja noi on valvontakamera kuvaa eli ilmeisesti liikkuvasta kuvasta leikattu medialle kuvat! Tuskimpa poliisi julkasisi jotain random tyyppien kuvia murhan yhteydessä ellei olisi varma! Ihan varmana olisi ainaskin oikeat kuvassa esiintyvät henkilöt älähtänyt moisesta virheestä!