https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010102807.html
Joonas oli Pallaksella hiihtämässä ja eksyi kelin muuttuessa karmeaksi – varoittaa nyt tunturin riskeistä
Usein Pallaksella kaamosaikaan retkeilevä Joonas Kumpula on todistanut tunturissa moneen kertaan hurjia tilanteita.
Joonas Kumpula on tehnyt useita hiihtoretkiä Pallaksella ja nimenomaan kaamoksen aikaan.
Uutisointi Pallaksen lumivyöryturmasta on palauttanut espoolaiselle Joonas Kumpulalle vahvasti mieleen hänen omat hurjat kokemuksensa samaiselta tunturilta.
– Heti kun näin, missä lumivyöry on sattunut ja mikä olosuhde oli, pystyin aika lailla arvaamaan, mitä siinä on käynyt, Kumpula sanoo.
Muonion Pallaksella tapahtui tiistaina lumivyöry, jossa kuoli 37-vuotias perheenäiti ja hänen 12-vuotias poikansa. Vyöry tapahtui Pyhäkurussa, johon viranomaiset ovat epäilleet äidin ja pojan eksyneen huonojen sääolosuhteiden takia.
Kumpula on tehnyt useita hiihtoretkiä Pallaksella ja nimenomaan kaamoksen aikaan. Näistä yksi hurjimmista oli tammikuussa 2019, kun hän päätyi kulkemaan samaa kesävaellusreittiä, jota pitkin turmassa kuolleet äiti ja poikakin olivat menneet.
Kumpula ja hänen kaverinsa tekivät usean päivän hiihtovaelluksen Hetasta kohti Pallasta. Matkaan lähtiessä pakkasta oli peräti -36 astetta.
Parin päivän matkan taittamisen jälkeen pakkasta oli Kumpulan mukaan noin -25 astetta, ja keli oli kirkas. Tässä vaiheessa he tekivät päätöksen siirtyä talvihiihtoreitiltä tunturin päälle kesävaellusreitille. Tällä tavoin he saisivat oikaistua huomattavan määrän kilometrejä.
Joonas Kumpula oli hiihtänyt aiemmin samana päivänä Suastunturille noin kello 13. Silloin keli oli vielä selkeä.
– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.
Kumpula nousi kaverinsa kanssa Lumikerolle, jonka korkeus on noin 660 metriä.
Huonon näkyvyyden takia Kumpula ja hänen kaverinsa eksyivät reitiltä. He eivät nähneet opastetikkuja, joita on reitillä 50 metrin välein.
– Siinä tuli itselle se ajatus, että täältä on vain päästävä pois.
Mielessä kävi myös hätänumeroon soittaminen, mutta he päättivät kuitenkin lähteä palaamaan tunturilta alas omin voimin.
– Näin jälkikäteen ajateltuna paras ja riskittömin vaihtoehto olisi varmasti ollut soittaa apua ja jäädä paikoilleen odottamaan.
Kaverukset päätyivät laskemaan pimeässä rinteen reunaa pitkin alas mahallaan sukset käsissään. Kumpulan mukaan sää oli niin huono, ettei laskeutuminen sukset jalassa tai kävellen ollut mahdollista.
– Ei meillä silloin riittänyt kyky arvioida lumivyöryriskiä tai sitä, mikä on lumen laatu.
He onnistuivat pääsemään rinteeltä alas ja hiihtämään lopuksi pirtille, josta he ottivat taksin Leville.
Jälkikäteen Kumpula on pohtinut, kuinka tilanne olisi voinut päättyä pahasti. Potentiaalisen lumivyöryriskin lisäksi kaksikon varusteet olivat puutteelliset. Heillä ei ollut mukanaan esimerkiksi tarpeeksi paljon lämmintä juomaa eivätkä he huolehtineet siitä, että puhelimissa oli koko ajan akkua.
Kaksi vuotta myöhemmin Kumpula myös todisti omin silmin lumivyöryn ollessaan jälleen Pallaksella tammikuussa. Tällöin hän oli seurueineen hiihtänyt virallisella hiihtoreitillä, kun viereisen rinteen lumet vyöryivät alas ja pysähtyivät Kumpulan arviolta vain noin 100 metrin päähän heistä.
Kuva Kumpulan seurueineen tekemältä hiihtoretkeltä Pallaksella tammikuussa 2021. Kuva: Joonas Kumpulan kotialbumi
Talvella lumikerros voi olla tunturissa paksu. Kuva Nammalakurun autiotuvalta Hetta-Pallas vaellusreitiltä. Kuva: Joonas Kumpulan kotialbumi
Kumpula haluaa jakaa tarinat retkistään muistuttaakseen ihmisiä siitä, kuinka paljon tunturissa liikkumiseen liittyy riskejä tähän aikaan vuodesta. Hän on huomannut, että hyvin harva mieltää Suomen rinteissä liikkumisen vaaralliseksi touhuksi.
– Ei sitä pysty käsittämään, kuinka raaka keli voi olla ja kuinka nopeasti se voi muuttua ennen kuin itse joutuu siihen.
Omasta kokemuksestaan oppineena hän ei suosittele kenellekään kesävaellusreiteille menemistä talviaikaan, vaan kehottaa seuraamaan merkattuja hiihtoreittejä. Kaamoksen aikaan tuntureiden päälle ei Kumpulan mukaan kannata lähteä, ellei ole kokenut retkeilijä.
Lumivyöryssä tiistaina kuollut äiti oli ammatiltaan liikunnanopettaja ja käynyt eräopaskoulutuksen.
---
Tuossa jonkun toisen kokemuksia samalta reitiltä eri vuonna.
Nämä pistivät silmään:
– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.
- Huonon näkyvyyden takia Kumpula ja hänen kaverinsa eksyivät reitiltä. He eivät nähneet opastetikkuja, joita on reitillä 50 metrin välein.
– Siinä tuli itselle se ajatus, että täältä on vain päästävä pois.
- Kaverukset päätyivät laskemaan pimeässä rinteen reunaa pitkin alas mahallaan sukset käsissään. Kumpulan mukaan sää oli niin huono, ettei laskeutuminen sukset jalassa tai kävellen ollut mahdollista.
