MURHA.INFO

Kannattaa lukea Keskisarjan kirja raaka tie Raatteeseen.
Antaa ajattelemisen aihetta

Ylihuomenna ilmestyy Jukka Kyöstin kirja Kyllikistä. En malta odottaa, mitä kaikkea ojankaivajista on vielä saatu selville. Erityisesti se kiinnostaa, mistä Kyösti on kaivanut kirjan ennakkotiedoissa mainitut tiedot siitä, että Lilja (Arvo Hakalan vaimo ja Vihtorin sisko) oli Kyllikin katoamisen jälkeisenä aamuna ihmetellyt meijerin työntekijöille, missä Arvo oli ollut yöllä.

Tuosta pappikuviosta vielä, eiköhän hänellä ollut sen verran hyvä palkka, ettei hänen tarvinnut itseommelluissa sukissa kulkea.
Yksikään poliisi ei ole tainnut tuoda häntä esiin oikeana epäilynä tekijänä. Kylläkin ojamiehiä lähes jokapoliisi piti tekijöinä.
Kumpas uskoa tutkineita poliiseja, vai itseoppinutta kirjailijaa.

Hurjimus kirjoitti: To Tammi 09, 2025 10:01 am Tuosta pappikuviosta vielä, eiköhän hänellä ollut sen verran hyvä palkka, ettei hänen tarvinnut itseommelluissa sukissa kulkea.
Yksikään poliisi ei ole tainnut tuoda häntä esiin oikeana epäilynä tekijänä. Kylläkin ojamiehiä lähes jokapoliisi piti tekijöinä.
Kumpas uskoa tutkineita poliiseja, vai itseoppinutta kirjailijaa.

Keskisarja on kirjailijaksi poikkeuksellisen koulutettu.

Koulutus ei kyllä näköjään tarkoita, että omaisi maalaisjärkeä.
Johan tuo itsenäisyyspäivänä nähtiin.
Kyllä rikosten tutkimiseen perehtyneet ja koulutetut poliisit ovat maalaisjärkisenpiä, kuin Keskisarja.
Tulee mieleen, että hän on halunnut poiketa muiden kirjoittajien ja poliisin päätelmistä, ikäänkuin ratkaisi jutun.
Tuo kirjan lopetus teksti kyllä kertoo hänen ajatuksistaan enemmän.

Aikanaan kuuntelin Keskisarjan kirjan tästä tapauksesta, mutta en liiemmin ole asiaan syventynyt. Kirja oli hyvin tehty.

Yllättävä tosiaan joo tuo Keskarin valitsema kirkkoherra-linja syyllisen suhteen, olkoonkin kyseessä seksuaalirikollinen. Eiköhän ne ilmeisimmät syylliset löytyneet läheltä viereiseltä ojatyömaalta. Lähellä asuvina tunsivat metsän. Jälkeenpäin katumuksesta ainakin toinen syyllisistä toivoi haudan löytyvän, minkä takia Kyllikin kengät tuotiin näkyvälle paikalle etsijöiden löydettäväksi.

Ei tämä ollut harkittu murha. Ahdistelutilanne karkasi tällä kertaa käsistä. Peittelytyö oli juonikasta ja omaa luokkaansa.

Hyvinkin mahdollista,, että kengät oli viety löydettäviksi, oliko närekkin merkki ?
Mikä oli sitten tökerösti parsitun sukan puolikkaan merkitys, ei tuollaista pappi kyllä olisi laittanut siihen.
Vai oliko ajatus ohjata papin suuntaan, hänhän oli jalkapuoli

Iltalehdessä maksumuurin takana juttua Kyllikin rippi-isästä joka oli heikkona nuoriin tyttöihin.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8228 ... a534fc0e9f

Syntipukki

”Paha pappi” tunsi vetoa neitseellisiin, naiseutensa kynnyksellä olleisiin naisiin. Poliisikuulusteluissa hän tunnusti hyväksikäyttäneensä myös nuorta Kyllikki Saarta. Murhaaja hän ei kuitenkaan ollut, väittää uutuuskirja.


Uusin kirja on siis tämä Kyllikki Saari - paljastuksia suohaudasta.
Sen on kirjoittanut Jukka Kyösti.
Kovakanistakin kirjaa saa tilattuna suoraan kustantajalta kohtalaisen halvalla joten piti laittaa tilaukseen.


https://deadlinekustannus.fi/sivu/tuote ... ri/5104329


Hätkähdyttävä selonteko Suomen kuuluisimmasta murhamysteeristä


Kyllikki jatkoi matkaa Lammaskorven ahteesta eteenpäin. Pohjan kruunu -polkupyörän komea hirvilogo välkehti kevätyössä, ja tytön vahvat sääret polkivat vinhaa vauhtia eteenpäin. Pitkän päivän jälkeen kotona odottaisi ruoka ja lämmin peti. Mitä Kyllikki mietti? Vieläkö hän pelkäsi? Matkalla oli tullut vastaan useita tuttuja kasvoja. Ei kai kukaan rohkenisi tehdä tytölle mitään pahaa? Kyllikki ehti polkea meijerin risteyksestä noin puolentoista kilometrin päähän. Sitten hänen matkansa katkesi.

Hurjimus kirjoitti: To Tammi 09, 2025 8:37 pm Koulutus ei kyllä näköjään tarkoita, että omaisi maalaisjärkeä.
Johan tuo itsenäisyyspäivänä nähtiin.
Kyllä rikosten tutkimiseen perehtyneet ja koulutetut poliisit ovat maalaisjärkisenpiä, kuin Keskisarja.
Tulee mieleen, että hän on halunnut poiketa muiden kirjoittajien ja poliisin päätelmistä, ikäänkuin ratkaisi jutun.
Tuo kirjan lopetus teksti kyllä kertoo hänen ajatuksistaan enemmän.

Kerrankin olen Hurjimuksen kanssa samaa mieltä. Tuon maalaisjärki-termin vaihtaisin kyllä muuksi. Eli kyvyksi ajatella asioita monelta taholta ja valita sieltä todennäköisin selitys tapahtumille.

Katsoin muinoin jonkun ohjelman, missä kuvattiin Tulilahti - kirjan tekoa. Näytti siltä, että apulaiset teki työtä käskettyä, ja kirjan "lopputulos" oli ikäänkuin etukäteen "määrätty". Ja kiire ko kirjan ilmestymiselle näytti olevan kova, olihan vaalit jo ovella..

En ole tutustunut ko koulutetun* kirjailijan Kyllikki-kirjaan kokonaisuudessaan, mutta senkin päätelmät vaikuttaa tehty kiireellä. - Itse olen niin vanha, että osasin jo lukea sanomalehtiä Kyllikin surman aikaan. Ja Isojoen naapuripitäjissä kulki huhut ja tosiasioihin liittyvät "tiedot" niin, että lapsetkin ko asioita pelkäsivät...

* itsekin olen tutkijaopinnoissani "koulutettu", mutta minun koulutuksessani oli sellaiset säännöt, että asioita pitää tutkia monelta puolelta eikä sokeasti mennä ns itse päättämäänsä suuntaan..

Kauko Kanervoa on pidetty syyllisenä tähän Kyllikki Saaren murhaan. Itse en usko siihen. Ei hänellä ollut tarvetta murhata nuorta tyttöä. Hänellä riitti seksiseuraa. Kauko oli naisten ja tyttöjen ahdistelija, mutta ei murhaaja. Kyllä tämä oli ihan paikallisen tekemä rikos. Arvo Hakala tuon murhan teki. Hän tuli Kyllikkiä vastaan tuona iltayönä humalassa. Raiskasi Kyllikin ja tappoi tämän. Kyse on oikeastaan aivan samantyyppisestä rikoksesta mihin keväällä eräs nuorimies syyllistyi. Sattumalta sekin tyttö oli väärään aikaan väärässä paikassa. Näin kävi kyllikille myös. Ei tässä mitään erikoista mysteeria ole. Syyllinen on ojankaivaja Arvo Hakala. Hän tunsi maaston ja työvälineet olivat lähellä jälkien peittämiseen.

Genau kirjoitti: Pe Tammi 10, 2025 6:28 pm Kauko Kanervoa on pidetty syyllisenä tähän Kyllikki Saaren murhaan. Itse en usko siihen. Ei hänellä ollut tarvetta murhata nuorta tyttöä. Hänellä riitti seksiseuraa. Kauko oli naisten ja tyttöjen ahdistelija, mutta ei murhaaja. Kyllä tämä oli ihan paikallisen tekemä rikos. Arvo Hakala tuon murhan teki. Hän tuli Kyllikkiä vastaan tuona iltayönä humalassa. Raiskasi Kyllikin ja tappoi tämän. Kyse on oikeastaan aivan samantyyppisestä rikoksesta mihin keväällä eräs nuorimies syyllistyi. Sattumalta sekin tyttö oli väärään aikaan väärässä paikassa. Näin kävi kyllikille myös. Ei tässä mitään erikoista mysteeria ole. Syyllinen on ojankaivaja Arvo Hakala. Hän tunsi maaston ja työvälineet olivat lähellä jälkien peittämiseen.

Arvo osallistui Kyllikin hautaamiseen ilman muuta ja periaatteessa on mahdollista että oli myös tappaja, mutta Vihtoria ei voi jättää tapauksesta pois mitenkään. Profiili sopii tekijäksi täydellisesti ja hän myös puhui asiasta ohi suunsa useamman kerran. Molemmat olivat Kyllikin tapauksen takana, oli tapahtumien tarkempi kulku sitten mikä tahansa.

Stobbart kirjoitti: Pe Tammi 10, 2025 6:34 pm

Genau kirjoitti: Pe Tammi 10, 2025 6:28 pm Kauko Kanervoa on pidetty syyllisenä tähän Kyllikki Saaren murhaan. Itse en usko siihen. Ei hänellä ollut tarvetta murhata nuorta tyttöä. Hänellä riitti seksiseuraa. Kauko oli naisten ja tyttöjen ahdistelija, mutta ei murhaaja. Kyllä tämä oli ihan paikallisen tekemä rikos. Arvo Hakala tuon murhan teki. Hän tuli Kyllikkiä vastaan tuona iltayönä humalassa. Raiskasi Kyllikin ja tappoi tämän. Kyse on oikeastaan aivan samantyyppisestä rikoksesta mihin keväällä eräs nuorimies syyllistyi. Sattumalta sekin tyttö oli väärään aikaan väärässä paikassa. Näin kävi kyllikille myös. Ei tässä mitään erikoista mysteeria ole. Syyllinen on ojankaivaja Arvo Hakala. Hän tunsi maaston ja työvälineet olivat lähellä jälkien peittämiseen.

Arvo osallistui Kyllikin hautaamiseen ilman muuta ja periaatteessa on mahdollista että oli myös tappaja, mutta Vihtoria ei voi jättää tapauksesta pois mitenkään. Profiili sopii tekijäksi täydellisesti ja hän myös puhui asiasta ohi suunsa useamman kerran. Molemmat olivat Kyllikin tapauksen takana, oli tapahtumien tarkempi kulku sitten mikä tahansa.

Vihtori on luultavasti tavalla tai toisella mukana myös jutussa. Yleensä se, että murhasta selviää on tuurista kiinni, ei oveluudesta tai älykkyydestä. Joskus olosuhteet suosivat murhaajaa. Näin kävi Kyllikin tapauksessa ja esim Bodomissa. Molemmat tapaukset ovat klassisia henkirikos juttuja ilman mitään erikoista mysteeria. Yleensä pahin virhe on mennä merta edemmäs kalaan ja kehitellä mielikuvituksellisia teorioita. Murhaaja on yleensä simppeli tyyppi, joka tuurilla on selvinnyt pälkähästä. Kyllikin tapauksessa epäiltiin mystisiä autolla liikkujia ja tätä kirkkoherraa, vaikka syyllinen oli nenän edessä koko ajan. Samoin kävi Bodomissa. Epäiltiin Assmannia, kioski miestä ja lukemattomia muita, mutta se mies joka varmasti oli murhien tapahtuma aikaan paikalla sivuutettiin olankohautuksella, eli Nils Gustafsson. Suomessa on monissa henkirikoksissa tapana ollut spekuloida mitä ihmeellisemmillä teorioilla, joissa ei ole päätä eikä häntää. Yhteinen piirre on se, että se murha epäilty, joka oikeasti on voinut teon tehdä, ei missään tapauksessa voi olla syyllinen. Ennemmin vaikka ulkoavaruuden olio on teon tehnyt. Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta sympatiasta todennäköistä syyllistä kohtaan.

Olen miettinyt pidemmän aikaa Kyllikkiin liittyvästa autolinjasta tulleita eri havaintoja. Olen koonnut niitä täältä viesteistä ja myös muualtakin.

Kasvojen luihin ei tarvitse kummoista osumaa, että luut murtuvat. Tiedän joitakin tapauksia, joissa luita on mennyt melko pienistäkin asioista. Kyllikin kasvoja ei oltu murjottu kivellä, vaan ilmeisesti isku oli tullut jostain rautaesineestä, joka voisi olla vaikka autosta... tai lapiosta.
 
Lainaan tähän vielä Genaun viestiä. Lihavoinnit ovat minun tekemiäni.
 
Onnettomuus on yksi vaihtoehto. Maantieltä oli löydetty Kyllikin katoamisen aikoihin auton lyhdyn sirpaleita. Kyse voi olla iltahämärissä pyörällä liikkuneen Kyllikin yliajosta. 1991 löysin lähettämättömän kirjeen silloisen avovaimoni mummon jäämistöstä. Se oli kirje, jossa tämä mummo oli lähettänyt poliisille vihjeen autosta jossa oli kolhuja. Tämä muori oli päälle 30 ikäinen siihen aikaan ja piti kahvilaa jossakin suht lähellä Isojokea. Eli tälläinen auto oli tullut juuri kyllikin katoamisen jälkeen kahvibaarin pihalle päivä tai pari sen jälkeen. Autoa oli ajanut mies, jolla oli poikkeavan ulkonevat hampaat ja autossa oli muitakin miehiä ollut. Muori oli päivännyt kirjeen 1954 vuoden puolella, mutta en muista tarkkaan kuukautta ja päivää enää. Hän ei ollut koskaan lähettänyt sitä poliisille kuitenkaan jostakin syystä. Se löytyi papereiden joukosta, kun mummon asuntoa tyhjensimme. Harmittaa, kun en ottanut tuota kirjettä talteen. Siinä kirjeessä oli auton merkki, jota en muista enää. Muorin mielestä tyypit olivat epäilyttäviä ja täysin outoja miehiä. Autosta oli oikea etulyhty rikki ja naarmuja konepellillä sekä oikeassa etulokarissa. Väri oli kermanvaalea siinä autossa. Kirje saattaa olla jopa tallella silloisen avovaimon siskopuolella tallella, koska hän otti paperit ja kirjeet säilöön. Luin avovaimon kanssa kirjeen, koska siinä luki rikospoliisi ja osoite kuorenpäällä. Ihmettelimme, että mitä asiaa tällä muorilla oli rikospoliisille 1950-luvulla ollut. Tiellä oli ollut jotakin epämääräisiä jälkiä kohdalla, mistä ruumis oli kuljetettu metsään. Ehkä kyseessä oli yliajo ja teon salatakseen ruumis vietiin metsään ja haudattiin.
 
 
Menemme sitten seuraavaksi Kyllikin katoamisillan tapahtumiin.
 
Katoamispaikalta löydettiin seuraava aamuna varhain lasimurskaa ja auton kääntymisjäljet. Lisäksi kamppailun jälkiä. Naisen korkeakorkoisen kengän jälkiä ja lisäksi jälkiä, kun polkuopyörää on sivuttain vedetty metsään.
 
12-vuotiaasta Valma Hautaniemestä tuli päätodistaja. Hän näki kermanvärisen auton tulevan Uurosta päin Isojoelle ja palaavan vasta puolentoista tunnin kuluttua takaisin. Auton takaluukusta pilkotti polkupyörän takarengas.
 
 
Kirjassa Kyllikki Saaren arvoitus s.13 kerrotaan:
 
Ylikonstaapeli Jorma Kuula sai selville, että joku auto oli liikkunut Päntäneen tiellä ja ollut pysäköitynä Karhunkankaan tienhaarassa katoamispäivänä. Autossa oli silloin ollut takavalot päällä. Myös Kyllikin veli oli ohittanut kyseisen paikan ja tuntenut outoa ahdistusta paikan ohitettuaan.
 
 
Strangelove pohti myös näitä autoilevia miehiä kermanvaalealla autolla:
 
Paljonhan puhutiin Kyllikin katoamisen aikoihin kahdesta kermanvärisellä autolla liikkuneesta miehestä. Onko heidän henkilöllisyytensä pystytty selvittämään?
 
En halua sotkea Hans Assmannia tähän tapaukseen sen kummemmin, mutta hän omisti käsittääkseni juuri noihin aikoihin kermanvärisen Ford-henkilöauton. Isojoella kuulin eräältä vanhalta mieheltä, että kaksi helsinkilästä miestä omistivat vuonna -53 pitäjän keskustassa verstaan, jossa he tekivät maalaushommia. Toinen heistä puhui huonoa suomea. Pian Kyllikin ruumiin löytymisen jälkeen he myivät verstaan, eikä heitä enää Isojoella nähty. Viettivät kuulemma usein aikaansa mökillä Kangasjärvellä.
 
Papereiden mukaan Hans oli Saksassa. Assmannin mainitsema "yhtiö" on mahtavuudessaan voinut peukaloida asiakirjoja niin, että näyttäisi siltä, että Hans ei ollut Isojoella, eikä Suomessa. Assmannilla oli myös käytössään useita eri henkilöllisyyksiä kertomansa mukaan, jolloin hän olisi aivan hyvin voinut matkustaa takaisin tänne Suomeen eri henkilöllisyydellä. Hansiin liittyvää todistusaineistoa on kadonnut paljon, ettei hänen hommistansa saataisi tarkempaa tietoa. Auto-onnettomuus ei siis olisi saanut paljastua siksikään, että Assmann oli Suomessa toisin kuin väitettiin. Hänen olemisensa täällä Suomessa hänen tehtäviensä arkaluontoisuuden vuoksi ei saanut paljastua. Assmannille oli agentin koulutuksessa annettu myös pioneerin koulutus, jolloin hän osasi naamioida maastoa ja tehdä hautapaikan suoalueen ja kuivan maan rajaan samoin kuin Tulilahdellakin oli tehty. Hän oli koulutettu ammattilainen näissä hommissa ja myös soilla liikkumisessa.
 
 
Maybrick toi esille, että tällä havainnolla kermanvaaleasta autosta olisi ollut useampi todistaja - eli ei vain yksin Valma, vaikka hänestä tulikin päätodistaja.
 
Todistajista sekä 12-v. Valma Hautaniemi kotipihallaan, että omalla tahollaan rouva Sylvi Hauskaviita tyttärineen olivat nähneet katoamisiltana kermanvärisen rappuperäisen auton ajavan Päntäneen suunnasta Isojoelle ja molempien erillisten todistusten mukaan sama auto palasi heidän vielä pihalla ollessaan takaisin Isojoelta päin. Sen tavarasäiliöstä pisti tuolloin esiin polkupyörän rengas. Ajankohta olisi ollut 22.40-23.00. Hauskaviidan käsityksen mukaan auto oli ollut "vanhempaa mallia". (Lähde Enska Kallio-Raimo Vesa: Kyllikki Saaren arvoitus)
 
Lainaus ym.kirjasta, s. 18: "Kermanvärinen auto sukelsi vielä kerran esiin vuonna 1965, jolloin kävi selville, että eräs karijokelainen auto oli vaihtanut väriään eräässä ladossa vähän jälkeen Kyllikki Saaren katoamisen. Poliisit saivat tiedot autosta, sen mallista, rekisterinumerosta ja omistajasta,mutta ovat vaienneet asiasta. Ilmeisesti auton mysteeri jäi epäselväksi."
 
 
Silmiini pisti tämä Rosamarien viesti:
 
Kirjoitin tähän Kyllikki Saaren ketjuun jutun, jonka kuulin pari vuotta sitten. Teoria oli siis, että Kyllikki oli tulossa illalla jostain ja tuttu saman kylän poika oli tullut haastelemaan Kyllikille mukavia autonsa kanssa. Kyllikki oli ottanut autosta kiinni ja vauhti oli ollut hurjaa. No Kyllikki kaatui pyöränsä kanssa pahoin ja ilmeisesti menetti tajuntansa.


Poika pelästyi ja haki isänsä paikalle. Shokissa sitten isä ja poika piilottivat Kyllikin ja pyörän ja vannottivat, että ei kenellekään ikinä sanaakaan tästä.
 
 
Selvännäkijä Ekku Mattilan näky, jossa Kyllikki olisi kertonut tämän.

Kun erosin Maiju Yli-Hietalasta ja lähdin polkemaan kotiani kohden, niin vastamäen puolivälissä takaani tuli pulloperäinen henkilöauto ja siinä oli kaksi minulle puolituttua kylän poikaa. Kun he huomasivat mäen jyrkkyyden, toinen avasi auton ikkunan sekä alkoi työntämään minua hartiastani pitäen, että pääsisin mäen päälle helpommin. Sillä tavalla etenimme mäen päälle ja vauhtini alkoi olla jo mobedin ajoluokkaa ja ennenkuin huomasinkaan, pyöräni alkoi heittelehtimään soratien reunassa ja äkkiä sinkouduin päistikkää suoraan oikealle puollelle sekä iskin kasvoni, rintakehäni, sekä lantioni kovalla voimalla teräviin kiviin.

https://selvanakija.blogspot.com/2013/0 ... hattu.html


Hans Assmannin vaimon kertoman mukaan Hansin autossa oli ollut lommo ja toinen lyhty hajonnut. Mietin vain, että entisaikaan autojen pellit olivat paljon paksumpaa ja vahvempaa tekoa. Olisiko niihin tullut jälkiä, jos Kyllikki olisi törmännyt autoon ja lyönyt kasvonsa? Kahvilaa pitäneen mummon näkemässä autossa oli myös ollut kolhuja. Autosta oli oikea etulyhty rikki ja naarmuja konepellillä sekä oikeassa etulokarissa. Väri oli kermanvaalea siinä autossa.

Aiempiin viesteihini liittyen muistan maininneeni, että Isojoella kahdelle metsästä tulleelle ja lapion kanssa liikkuneelle miehelle oli silminnäkijä.


Tämä on Matti Paloaron ja Jorma Palon kirjasta Luottamus tai kuolema! Hans Assmannin arvoitus.

Antti toi Hansin kotiin aamuyöstä ja pyysi yösijaa Vienon vanhempien luota. Se oli poikkeuksellista, sillä hän oli kertonut hankkivansa vierailun ajaksi itse oman asuntonsa. Toinen outo piirre miesten tekemässä retkessä oli se, että Hans oli kadottanut sen aikana toisen sukkansa ja että hänen kenkänsä olivat märät. Vieno kuitenkin unohti nämä pikkuseikat nopeasti, sillä miehillä oli usein työmenoiksi kutsuttuja matkoja, jotka kestivät aamuun saakka.

Eräänä iltana muutaman päivän kuluttua miehet lähtivät taas ajelulle määränpäätään kertomatta. Kun he ottivat mukaansa rautalapion, Vieno pyysi selitystä.

'Sillä voi tarkastella kirkonseinän maalia korkeammalta kuin seisten', Hans selitti. 'Näkee, kuinka herkästi maali irtoaa.'

Auton vieressä juteltaessa Vieno oli huomaavinaan sen etuosassa pieniä lommoja kuin se olisi törmännyt johonkin. Auton liikkumiseen ne eivät näyttäneet vaikuttavan, ja niin Hans ja Antti lähtivät matkaan lapioineen." (s. 92 - 93)


"Hansin vaimoa vaivasi miehensä poissaolo juuri tuona toukokuisena yönä. Häntä vaivasi myös puuttuvan sukan mysteeri. Vieno otti sukan puheeksi Hansin kanssa pariinkin otteeseen, mutta sai vain selkäänsä molemmilla kerroilla.

Hans tunnusti Matti Paloarolle Kyllikin kuoleman vahingossa tapahtuneeksi yliajoksi. Tunnetuista syistä hän ja Antti eivät voineet ilmoittaa sitä poliisille, joten he lavastivat sen rikokseksi. Vahinkoon sopivat autossa havaitut lievät peltivauriot, polkupyörän vääntynyt ohjaustanko ja Kyllikin murtunut poskiluu. Lisäksi miehet olivat retkellä katoamisiltana, ja sen jälkeisenä iltana he tekivät vielä uuden retken varustettuina lapiolla. Heidän autoaan ei tunnistanut kukaan, eikä tiettävästi kukaan verrannut tieltä löytyneitä auton jarrutus- ja kääntämisjälkiä heidän autonsa renkaiden kuviointiin.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/2093949 ... -murhataan



Auli Kyllikki Saari oli 17-vuotias tyttö, joka surmattiin Isojoella 17. toukokuuta 1953. Tapaus on yksi Suomen kuuluisimpia selvittämättömiä henkirikoksia. Tekijäksi on myös epäilty Bodominjärvenkin murhiin liitettyä Hans Assmannia, jonka vaimo väitti liikkuneen Isojoen ja Kauhajoen suunnalla murhailtana. Assmann myös omisti murhan aikohin vaaleanruskean Opel-merkkisen henkilöauton, jollaisen useat silminnäkijät olivat nähneet kiirehtivät murhapaikan suunnalta poispäin.

Rikospoliisi Matti Paloaro tulkitsi Hans Assmannin epäsuorasti tunnustaneen kuolinvuoteellaan vuonna 1997 olevansa vastuussa Kyllikki Saaren kuolemasta. Paloaron mukaan Assmann kertoi: "Yhden asian voin kuitenkin kertoa heti... koska se on vanhin ja tavallaan vahinko, joka piti peittää. Muuten retkemme olisi paljastunut. Vaikka ystäväni oli hyvä ajaja, vahinkoa ei voinut välttää. Tietänet, mitä meinaan."Paloaro päätteli Assmannin tarkoittaneen Kyllikki Saaren tapausta. Autonkuljettaja olisi törmännyt autollaan Saareen vahingossa, mutta jälkiensä peittämiseksi miehet olisivat lavastaneet tapauksen murhaksi.

Assmannin vaimo on kertonut, että hänen mieheltään puuttui automatkalta palattuaan toisen jalan sukka ja hänen kenkänsä olivat märät. Myös autossa oli näkyvissä pieniä kolhuja. Muutaman päivän kuluttua Assmann ja tämän autonkuljettaja lähtivät uudelleen automatkalle, mutta tällä kertaa heillä oli lapio mukanaan.

Kertomuksia epäillään, koska virallisten tietojen mukaan Assmann olisi ollut kuitenkin Saksassa teon aikoihin. Kerrotaan, että Supon arkiston mukaan Suomeen Hans Assmann saapui ensimmäisen kerran Helsingin olympialaisiin kesällä 1952, mutta palasi vielä Saksaan ja muutti pysyvästi Suomeen heinäkuussa 1953.

https://www.wikiwand.com/fi/articles/Lu ... n_arvoitus



Anneli Karhusaaren 2009 julkaisemassa kirjassa Kyllikin surma (Reino Ojanperän muistelmien pohjalta) esitetyn teorian mukaan Saareen olisi törmännyt mustalla henkilöautolla liikkunut kolmihenkinen seurue, johon kuului myös muusikko. Teorian mukaan kuljettaja ajoi kolarin humalassa, ja siksi onnettomuus salattiin. Metsään viedyn uhrin alkaessa virota hänet surmattiin lapiolla, mikä selittäisi poskiluun murtuman. Myöhemmin tekijät olivat tunnontuskissaan käyneet merkkaamassa haudan, ja pudottaneet paikalle sieltä löytyneet nuottivihon palasen ja pääsylipun, joista löytyy maininta tutkimusten yhteydessä. Ojanperän tiedot ovat peräisin Oulun läheltä Vaalasta, jossa seurue oli ollut töissä. Ojanperän mukaan auto maalattiin matkan jälkeen valkoiseksi, ja useat olivat kuulleet matkalla olleiden puhuvan tapahtumasta. Ojanperä oli tuolloin 16-vuotias ja työskenteli varastomiehenä Vaalan työmaalla.

Ojanperä ei kerro miesten oikeita nimiä. Kirjan mukaan kaikki kolme törmäysautossa ollutta miestä kärsivät voimakkaista tunnontuskista Saaren kuoleman jälkeen. Ensimmäinen miehistä hukuttautui Oulujokeen vuonna 1955 surmattuaan sitä ennen vaimonsa. Toinen miehistä päätti päivänsä kolme vuotta myöhemmin ampumalla itsensä. Kolmikon viimeinen kuoli lääkkeiden yliannostukseen kotonaan Kemijärvellä vuonna 1960. Anneli Karhusaaren mukaan teoria polkupyörän kätköpaikan vaatimasta paikallistuntemuksesta kumottiin jälkeenpäin ja todettiin, että pyörän oli voinut piilottaa kuka tahansa ulkopuolinen henkilö. Hänen mukaansa mielisairaasta työmiehestä tehtiin epäilty, koska kolarin ajanutta autoa ei löydetty. Monet paikkakuntalaiset olivat Karhusaaren mukaan kiihtyneitä miehen pidätettynä olosta, koska he eivät toisin kuin poliisi uskoneet hänen syyllisyyteensä. Karhusaari on tutkinut aikalaislehtiä ja mainitsee niissä olleen uutisen alueella liikkuneesta mustasta autosta, joka oli hänen mukaansa kolariauto. Toisen lähteen mukaan elokuussa 1953 saatiin pitävät todisteet siitä, että vaikka kaksi henkilöautoa (sininen Ford Custom ja tumma Ford Taunus) ajoi Päntäneen tietä Kauhajoelta Isojoelle, molempien autojen kuljettajat tavoitettiin, ja autoilla liikkuneet voitiin todeta syyttömiksi.

Genau kirjoitti: Pe Tammi 10, 2025 9:07 pm
Yleensä se, että murhasta selviää on tuurista kiinni, ei oveluudesta tai älykkyydestä. Joskus olosuhteet suosivat murhaajaa. Näin kävi Kyllikin tapauksessa ja esim Bodomissa. Molemmat tapaukset ovat klassisia henkirikos juttuja ilman mitään erikoista mysteeria. Yleensä pahin virhe on mennä merta edemmäs kalaan ja kehitellä mielikuvituksellisia teorioita. Murhaaja on yleensä simppeli tyyppi, joka tuurilla on selvinnyt pälkähästä.
-----
Suomessa on monissa henkirikoksissa tapana ollut spekuloida mitä ihmeellisemmillä teorioilla, joissa ei ole päätä eikä häntää.
-----
Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta sympatiasta todennäköistä syyllistä kohtaan.

Lyhentelin lainausta.

Prikulleen! Sen ymmärrän, että tapauksia seuraavat yleisöt keksivät huhuja ja tarinoivat. Sille ei löydy ymmärrystä, että poliisi lähtee tällaisiin leikkeihin mukaan unohtaen ilmeisimmän selityksen.

Aikanaan on haluttu pitää kynsin hampain kiinni siitä, että pahuus tulee ulkoa, ei koskaan yhteisön sisältä.

Arvi Vainiosta tulisi käynnistää postuumi virkarikostutkinta Tulilahden ja Bodomin tutkintojen suhteen. Noh, ehkä ei sentään, mutta hän edusti juuri näitä ufojen jahtaajia. Lopputulos tiedetään.

Mitä tarkoitat tuoolla ilmeisimmällä ja sen unohtamisella.
Kyllä mielestäni nämä ilmeisimmät juurikin olleet tiukasti tutkinnassa.