Sari Liinaharja, katosi Tammelasta -87, löytyi Forssasta

[Sirpa]

Mielestäni tässä jutussa on myös outoa se, että toisen jutun yhteydessä mainitaan tämän edenneen syyteharkintaan - tosin nimeä mainitsematta, mutta tunnistettavasti - ja sitten ei yhtään mitään. Täytyyhän jotain perusteita olla, jos jo syyteharkintaankin on edennyt?! Kyseessä muistaakseni oli seksuaalirikos, entä DNA? Outoa myös se, että Sari katosi 1987 perjantai-iltana, ja Piia 1988 perjantaina, ja näitä ei kuitenkaan spekuloida juuri koskaa yhdessä. Koska katosi se kolmas tyttö tuolta alueelta? Oliko hän Katariina? Oliko silloin myös perjantai?

Kulkiko joku sarjamurhaaja nyt tuota reittiä esim. työpaikkakunnalta kotipaikkakunnalleen viikonlopuksi?

Häiritsee myös se, että Karoliina Kestin tapauksessa isä niin voimakkaasti viestitti epäilleensä hevosmiesten Seinäjoelta olevan tyttärensä sieppauksen takana, ja tässä nyt näitä hevosiin liittyviä termejäkin vilisee. Mistähän isän epäily oli syntynyt...

Myös autojen värejä on oudosti sotkettu - havaitsin aikaisemmin.

Löysin ketjusta tiedon: Katariina Leinonen, mutta kaikki pitävät merkillisenä sitäkin, että tästä Sarin ikäisenä kadonneesta ei löydy mitään tietoja mistään. Katoamisten väliä olisi kuitenkin kahdeksan vuotta ketjussa olleen tiedon mukaan.

[19736]

Sirpalle tiedoksi että kolmas tyttö oli Katariina Leinonen. Olen aikaisemmin ketjussa kertonut mitä asiasta olen lehdestä lukenut ja mitä asiasta muistan. Leinonen katosi muistaakseni alkuvuodesta 1996. Asui Viksberin kaupunginosassa Forssassa. Oli ilmeisesti syrjäytynyt.
Julkisuudessa ei ole kerrottu että mahdollisesti rikoksen uhriksi joutuneeella Katariinalla olisi sama tekijä kuin Sarin surmatyön kohdalla. En tiedä onko Katariina ylipäätään löydetty vai edelleen kadoksissa. Aika vähän tapauksesta on uutisoitu kuten Sarinkin tapaukssta.

[Sirpa]

Kiitos tiedoista! Jäin etsimään uutista Sarista, että missä olisi viimeksi mainittu. Jäi myös tuo hevosasia vaivaamaan, kun muistin, että Karoliinan sisko tiedotti jossakin hevoslehdessä myös tietoja... Sotkenkohan nyt tuohon... Sari sekin, joka surmattiin lähellä Jyväskylää, että hänen siskonsa tiedotti hevoslehdessä tapahtumista. Harrastikohan Sari ratsastamista? Tässä artikkelissa hänen siskonsa ratsailla.

"Halusin säilyttää sukutilani"

Keskiviikko 13.8.2008 klo 08.38

Kristiina Liinaharjan elämä muuttui rytinällä vuosituhannen vaihteessa. Hän lähti pitkästä avioliitosta, vaikka odotti vielä kolmatta lastaan ja muutti sukutilalleen Tammelaan. Nyt hän toimii matkailuyrittäjänä ja lammasfarmarina.



Hän on...
Nimi: Kristiina Liinaharja, 40
Perhe: 8-,11- ja 18-vuotiaat pojat, porokoira, kaksi kissaa, kaksi islanninhevosta, maa-tiaislehmä ja vaihteleva katras lampaita.
Ammatti: maaseutuyrittäjä
Asuu: Tammelassa
Harrastaa: Kädentaitoja, maailmanparannusta poliitiikassa ja muissa järjestöissä sekä kirjallisuutta ja musiikkia hyvin laajalla skaalalla.
Vekkilän Museotila
Mikä: Miniatyyrimaatila Tammelassa Pyhäjärven rannalla.
Historia: Saman suvun kotitila jo pian 500 vuoden ajan.
Tarjoaa: ECEAT-ekomatkailukohde, aamiaismajoitusta ja maalaiselämyksiä. Yksi päätuotteista on onnellisen karitsan liha ja vuodat.
Toiminta-ajatus: Keskeinen toiminta-ajatus on yhdistää sekä elantoa että iloa tuottavalla tavalla perinteet ja uusin ympäristöosaaminen.
Krissen teesit
1. Anna itsesi olla, ja muiden myös. Itsensä ja todellisuuden hyväksyminen vapauttaa inhimillisyyteen. Kaavoihin kangistuminen ja niuhotus syövät virtaa ja aiheuttavat yksinäisyyttä.
2. Suojele uteliaisuutta, armollisuutta ja elämänjanoa, kyynisyys tarttuu.
3. "Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa..." Läheisten turvaverkko ei voi toimia, jos ette osaa sekä antaa että ottaa vastaan.
4. Minun unelmani ovat yhtä arvokkaita kuin kenen tahansa toisen. Niiden puolesta saa taistella. Juuri minun elämäni tarkoitus ei ole kenenkään toisen taskussa.
5. Kuolemanpelko on elämänpelkoa eikä onnellisuustakuita ole, joten on vaalittava arjen pieniä ilonmurusia. Säilöntä ei onnistu.
Sieluni muutti tänne jo vuosia sitten. Tajusin sen, kun asuin täällä, isäni syntymäkodissa Vekkilässä, nuoruuteni.

Lukioikäisenä minulla oli tilalla oma hevonen ja lampaita sekä muiden hevosia hoidossa. Elämä pientilalla kiehtoi ja kummitteli tulevaisuudensuunnitelmissa, vaikka minulla ei kahden opettajan lapsena siihen ollut luontaista perimää ja tilan pellotkin oli vuokrattu muille. Opiskelin kuitenkin jopa lampaanhoidon ammattitutkinnon.

Aikuisuuden kynnyksellä luovuin kaikista Vekkilään liittyvistä suunnitelmistani. Ne eivät näyttäneet mahdollisilta. Hautasin noihin aikoihin henkirikoksen uhrina menehtyneen sisareni ja isäni, joka mitä ilmeisimmin kuoli silkkaan suruun siskoni hautajaispäivän iltana.

Opiskelut veivät minut Helsinkiin, sain perheen ja yritin kaupunkilaistua. Erilaisissa kokeilevan sosiaalityön hankkeissa löysin omimman alani ja kurssitin itseäni hahmoterapian, nuorisotyön, kuntoutuksen ja päihdehuollon täydennyskoulutuksissa. Kaipuu pois kaupungista poksahti kuitenkin pintaan aina silloin tällöin. Helpotin sitä tekemällä keikkatöitä luonto-oppaana. Päädyin myös ratsastuksenohjaajaksi.

Vuosituhannen vaihteessa elämäni muuttui rytinällä. Lähdin monivuotisesta avioliitostani, vaikka odotin vielä kuopustamme. Samaan aikaan tilanne kotitilalla vaati ratkaisuja. Äkkiä tuntui, ettei mikään enää pidätellyt minua kaupungissa. Jotkut ovet sulkeutuivat ja toiset avautuivat. Muutin lasteni, yhden hevoseni ja koirani kanssa takaisin juurilleni.

Ostin ystäväni ulos elämyspedagogiikkaa ja yksityisiä sosiaalialan palveluja tarjoavasta yrityksestämme ja siirsin yrityksen tänne Tammelaan. Yritykseni toimiala laajeni matkailun ja maatalouden puolelle.

Äitiyslomani aikana asetuin ta-

loksi. Kääntelin mielessäni, mitä kaikkea tila voisi tarjota, jotta se kattaisi omat ylläpitokustannuksensa. Myös lasten sopeutuminen muutokseen otti oman aikansa.

Ensin rakensin oman arkeni ja elämäntapani lasten kanssa toimivaksi. Huomasin, että se kiinnostaa myös muita ihmisiä. Nyt elän todeksi unelmaani. Samalla tarjoilen elämäntapaani pieninä annoksina muille.

Vekkilän päätuotantosuunta on lammastalous. Tilani on erikoistunut eettisesti ja ekologisesti tuotettuun onnellisen karitsan lihaan, joka markkinoidaan suoraan tilalta yksityisille talouksille ja muutamille ravintoloille. Lisäksi tarjoamme ekomatkailua maatilalla. Kokoussaunat, leirikoulut, kotimuseo ja erilaiset hevospalvelut pitävät minut työn touhussa varsinkin näin kesäisin. Viime vuosina olen paneutunut luonnon monimuotoisuus- ja perinnebiotooppialueiden hoitoon ja niiden hyödyntämiseen matkailussa. Tila toimii myös erilaisten kulttuuririentojen näyttämönä, ja harrastan poikieni kanssa yhteisöteatteria.

Koen historian velvoittavan minua malttiin ja harkintaan. Siksi en ole tehnyt isoja äkkitempaisuja, vaan olen kehittänyt tilan toimintaa pikkuhiljaa. Yritykseni on minulle väline, jolla saan säilytettyä Vekkilän tulevien sukupolvien iloksi. Vekkilässä eletään päivä kerrallaan ja investoidaan sitä mukaa, kun tulorahoitusta kertyy.

Näin monta elävää olentoa samalla tontilla takaavat säännöllisen hullunmyllyn. Se vaatii minulta lehmän hermoja, epätäydellisyyden sietokykyä ja epätavallisiakin ratkaisuja.

Aikaani rytmittävät lasten ja eläinten syöttäminen, nukkuminen ja työnteko. Maatilan töiden lisäksi olen käynyt lähes koko ajan töissä myös tilan ulkopuolella. Olen työskennellyt muun muassa Hämeen kyläasiamiehenä, maaseudun kehittämishankevetäjänä, hollantilaisen maaseutuyliopiston lainalehtorina, maatalouslomittajana ja rahtarina.

Elämäntapani ei ole laiskan laji. Tämä on hyvin yksinäistä työtä ja edellyttää ammattiosaamista. Käytännön asiat on opittavissa, mutta oikea asenne on syytä löytyä.

Onneksi kykenen nukkumaan minkä mittaisia pätkiä tahansa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Olen muun muassa ajanut rahtia öisin voidakseni olla päivällä paikalla, kun lapset tulevat koulusta. Olen myös siirtynyt eläinten pihattoruokintaan ja hankkinut handsfreen säästääkseni aikaa ja vähentääkseni työmäärää.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni, vaikka mikään ei olekaan tullut ilmaiseksi. Pienyrittäjän elämään kuuluvat riskit. Niiden kanssa pitää osata elää ja nukkua yönsä. Yhteiskunnan turvaverkot eivät ole voimassa, kun lakkaa olemasta palkansaaja. Tämän huomasin konkreettisesti, kun jouduin pari vuotta sitten lihakuljetuksessa sattuneen virheen maksumieheksi. Tuottajan tilipäivät ovat harvassa, ja kun saatavat muuttuvat veloiksi ilman omaa syytä ja vastassa on monikansallinen suuryritys, on turha huutaa reilun pelin perään.

Jouduin velkajärjestelyyn, mikä toi aluksi tullessaan murskaavan häpeän. Pahimpina aikoina minusta tuntui vaikealta mennä edes oman kylän kauppaan. Nyt kun oppirahat on pian viimeistä euroa myöten maksettu, huomaan arvojeni selkiytyneen. Läheisistäni on tullut minulle entistäkin läheisempiä. Huonostihan minulle ja yritykselleni kävi, mutta niitä tärkeimpiä asioita meiltä ei voi kukaan ottaa pois.

Saan virtaa elämääni, kun kuuntelen eläinten märehtimistä tai hoidan puutarhaani. Kun oman kylän koulun kummiluokka saapuu leirikoulupäivänä tilalle tai lapset tulevat vielä vapaa-aikanaankin tervehtimään minua ja eläimiä, firmani tilinpäätökseen tallentuu jotain rahaa arvokkaampaa. Se hymyilyttää vielä seuraavallakin viikolla.

Saan voimaa myös uskostani. Ajattelen, että elämäni on juuri minulle tarkoitettu polku. Ilman sen riemuja ja riesoja en olisi se, kuka olen. En sinänsä usko kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen. Kyynistyminen ja kovettuminen olisi niin helppoa. Ehkä naiivistikin ajattelen, että elämässä pitää yrittää tehdä hyvää, sallia itselleen ja toisille inhimillisyys ja että kun tekee väärin, pitää peruuttaa ja korjata asiat.

Elämän tarkan suunnittelemisen olen huomannut turhaksi ja rajoittavaksi. Sen sijaan mielestäni on terveellistä, että kysyn ajoittain itseltäni, mitä minulle kuuluu ja mistä unelmoin. Jos en tiedä, mitä etsin, en ehkä tunnista, kun elämä kuljettaa sen vastaan.

Viimeksi pitkäaikainen haaveeni toteutui heinäkuussa, kun sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen länsisuomalaisen maatiaislehmäni. Lampaani ovat suomenlampaita, ja yritykseni tulevaisuudennäkymiin kuuluu alkuperäisrotujen kotieläinpiha.

Olen toiveikas, innostunut ja jääräpää, ja siksi uskon, että asioilla on taipumus järjestyä. Kannan vastuuta oman sukupolveni vuorosta säilyttää muutama hehtaari elävää historiaa.

TEKSTI LAURA RANTANEN
KUVAT JANNE AALTONEN

http://www.iltalehti.fi/koti/200808138014932_kt.shtml

[jarmo.janis]

Sari Liinaharja löytyi Rekirikosta monta kuukautta katoamisen jälkeen, Sari väitetään nähdyn valkoisessa autossa huitomassa apua. Minua kiinnostaisi tietää, että pidettiinkö Saria ennen surmaamista vankina, niin että "palautuspaikkaa" oli hyvä tovi tutkailla niin kartasta kuin paikanpäällä. Onko paikannimi vain sattumaa?

Mielenkiintoista. Ihan samalla tavalla vaalean auton väitetään liittyvän myös Piia Ristikankareen tapaukseen (rekikirkko ja vieraalta paikkakunnalta kadonnut uskonnollisen perhen toinen tyttö). Mutta mikä mulla kävi mielessä on se että. Mikä muu, kuin nuori ikä, yhdistää näitä Tammela-Karkkila-Forssa askselilla sattuneita murhia, tappoja ja katoamisia. Lähinnä mikä on ollut se uhrien käytökseen vaikuttava seikka joka tapauskohtaisesti omalta osaltaan on ollut omiaan altistamaan uhrit ottamaan riskejä jopa umpituntemattomien kelkkaan lähtemissateelle.

Esitit kysymyksen pidettiinkö Saria vankina ennen tapetuksitulemistaan ?
En usko poliisin pitäneen tällaista seikkaa salassa, jos näin olisi ollut. Jos Sarin katoamisen ja kuoleman välillä olisi ollut merkittävä aika, olisi se ollut nähtävissä siitä, kuinka vähän tai pahoin uhrin maalliset jäännökset on tuhoutuneet. Jos poliisila olisi ollut pieninkin syy uskoa että Saria on pidetty vankina olisi se johtanut tutkintalinjaan, joka väistämättä tarkoittaa alueen llähitalojen askkaiden puhuttamiusta tavalla joka ei pitkään salassa pysy. Sen seikan kertominen, että Saria on pidetty vankina, olisi näkemykseni mukaan aiheuttanut sen että ihmiset olisivat, nyt tapahtunutta herkemmin, raportoineet poliisille henkilöistä ja tapahtumista jotka voivat olla sopivia siihen että jollain on hallussaan ylimääräinen ihminen jota haluaa peitellä toisilta. Käytännössä jokainen kylähullu 100 km säteellä olisi joutunut käymään poliisin juttusilla.

Ei ihmistä kertakaikkiaan voi pitää kuukausitolkulla vankina ilman mittavia järjestelyjä, jotka osin saattavat vaatia apuakin toisilta (esim Josef Fritzlin kellarivankila). Miten tekijä selittää lisääntyneet ruokaostot (sekin jos Sari olisi ollut heikossa ravinnossa tai muuten huonosti pidettynä pitkään olisi selvinnyt oikeuslääketieteellisessä).

[Sirpa]

Mikä muu, kuin nuori ikä, yhdistää näitä Tammela-Karkkila-Forssa askselilla sattuneita murhia, tappoja ja katoamisia. Lähinnä mikä on ollut se uhrien käytökseen vaikuttava seikka joka tapauskohtaisesti omalta osaltaan on ollut omiaan altistamaan uhrit ottamaan riskejä jopa umpituntemattomien kelkkaan lähtemissateelle.

No, Ristikankareen Piiaa kahteen myöhempään Piaan yhdistää päivälleen sama katoamisajankohta ja sama, kahden vuoden väli jokaiselle katoamiselle, ja Sariin perjantai-ilta, ja ikä. Sarin katoamisen ja löytymisen ero oli yli puoli vuotta kesäaikana.

Ketjussa joku on kirjoittanut tuolloin kesällä olleensa ko. paikalla, mutta eivät olleet nähneet ruumista - kertoi olleensa kahden metrin päässä. Ilm. ruumis on siis ollut kohtalaisen näkyvällä paikalla kuitenkin. Ihme jos merkillinen löyhkä kahden metrin päästä ei ole sitten herättänyt huomiota..?! Onko syytä olettaa, että ruumis ei kuitenkaan olisi tuolloin ollut siellä?

Tiedätkö tapauksen, jossa kadonneen tytön käsi oli ammattimaisesti lastoitettu, kun ruumis löydettiin, mutta käsi oli täysin terve, kun hän katosi? On ketju täällä jossakin. Olisikohan nimi ollut Hannele Hanhijoki. Toisaalta, en usko että myöskään tätä vankilaa oli turhaan rakennettu:

Wikistä erään toisen tapauksen yhteydessä:

...Poliisit saivat tutkimuksissaan selville... Paltamon kunnasta, Kainuusta maatilan ja rakentanut sinne kalteri-ikkunoita, sellejä ja pieniä käymälöitä... tosin eivät tutkimusten perusteella joutuneet tähän vankilaan, eikä poliisilla ollut täyttä selvyyttä siitä, oliko vankila rakennettu lapsiuhreja varten. Tilan tuvassa sijaitsi myös suuri leivinuuni, jota mahdollisesti käytettiin kremaatiossa. Tutkimukset eivät kuitenkaan tukeneet tätä väitettä.

Vai tutkittiinko, koska tila poltettiin hyvin nopeasti. En nyt tarkoita, että liittyisi tähän tapaukseen, vaan sitä, että mitä tahansa voi olla, ja missä tahansa - varsinkin Suomessa, joka on harvaan rakennettu.

Toinen kysymys on sitten, että jos lähti umpituntemattoman kelkkaan, niin mikä oli se jokin turvallisuutta herättävä pointti, että uskalsivat, ja sen jo edellä pohdin.

Poliisin merkillisen salailututkimusvälttelytiedotuksen perusteella liittyen mm. Järvenpään sarjamurhaaja-tapaukseen niin en ainakaan päätäni pistäisi pantiksi siitä miten poliisi toimisi ja missäkin tilanteessa ja kuka poliisi, koska heitä - tai siis heidän ammattiryhmää - on viime aikoina kohdannut varsin onnettomia kohtaloita - koskee myös sosiaalipsykologeja - joten ongelmilla/tapahtumilla voi olettaa olevan jo pidemmätkin taustat Suomessa. Ehkä jo Kyllikki Saaresta, Elli Immosta, Tulilahdesta, Bodomista alkaen.

[jarmo.janis]

Mikä muu, kuin nuori ikä, yhdistää näitä Tammela-Karkkila-Forssa askselilla sattuneita murhia, tappoja ja katoamisia. Lähinnä mikä on ollut se uhrien käytökseen vaikuttava seikka joka tapauskohtaisesti omalta osaltaan on ollut omiaan altistamaan uhrit ottamaan riskejä jopa umpituntemattomien kelkkaan lähtemissateelle.

No, Ristikankareen Piiaa kahteen myöhempään Piaan yhdistää päivälleen sama katoamisajankohta ja sama, kahden vuoden väli jokaiselle katoamiselle, ja Sariin perjantai-ilta, ja ikä. Sarin katoamisen ja löytymisen ero oli yli puoli vuotta kesäaikana.

Ketjussa joku on kirjoittanut tuolloin kesällä olleensa ko. paikalla, mutta eivät olleet nähneet ruumista - kertoi olleensa kahden metrin päässä. Ilm. ruumis on siis ollut kohtalaisen näkyvällä paikalla kuitenkin. Ihme jos merkillinen löyhkä kahden metrin päästä ei ole sitten herättänyt huomiota..?! Onko syytä olettaa, että ruumis ei kuitenkaan olisi tuolloin ollut siellä?

Tiedätkö tapauksen, jossa kadonneen tytön käsi oli ammattimaisesti lastoitettu, kun ruumis löydettiin, mutta käsi oli täysin terve, kun hän katosi? On ketju täällä jossakin. Olisikohan nimi ollut Hannele Hanhijoki. Toisaalta, en usko että myöskään tätä vankilaa oli turhaan rakennettu:

Wikistä erään toisen tapauksen yhteydessä:

...Poliisit saivat tutkimuksissaan selville... Paltamon kunnasta, Kainuusta maatilan ja rakentanut sinne kalteri-ikkunoita, sellejä ja pieniä käymälöitä... tosin eivät tutkimusten perusteella joutuneet tähän vankilaan, eikä poliisilla ollut täyttä selvyyttä siitä, oliko vankila rakennettu lapsiuhreja varten. Tilan tuvassa sijaitsi myös suuri leivinuuni, jota mahdollisesti käytettiin kremaatiossa. Tutkimukset eivät kuitenkaan tukeneet tätä väitettä.

Vai tutkittiinko, koska tila poltettiin hyvin nopeasti. En nyt tarkoita, että liittyisi tähän tapaukseen, vaan sitä, että mitä tahansa voi olla, ja missä tahansa - varsinkin Suomessa, joka on harvaan rakennettu.

Toinen kysymys on sitten, että jos lähti umpituntemattoman kelkkaan, niin mikä oli se jokin turvallisuutta herättävä pointti, että uskalsivat, ja sen jo edellä pohdin.

Poliisin merkillisen salailututkimusvälttelytiedotuksen perusteella liittyen mm. Järvenpään sarjamurhaaja-tapaukseen niin en ainakaan päätäni pistäisi pantiksi siitä miten poliisi toimisi ja missäkin tilanteessa ja kuka poliisi, koska heitä - tai siis heidän ammattiryhmää - on viime aikoina kohdannut varsin onnettomia kohtaloita - koskee myös sosiaalipsykologeja - joten ongelmilla/tapahtumilla voi olettaa olevan jo pidemmätkin taustat Suomessa. Ehkä jo Kyllikki Saaresta, Elli Immosta, Tulilahdesta, Bodomista alkaen.

Kiinnitit huomiota tapahtumien ilmeisen säännölliseen toistuvuuteen. No mä taas työskentelin hetken aikaa tietokoneen karttaohjelmalla joka on niin vanha, että soveltuu nykyisiä paremmin vanhojen asioiden selvittelyyn.
Usko tai ole uskomatta, mutta mä taisin keksiä suhteellisen täyspäisen selityksen esittämääsi säännöllisyyteen. Forssasta on Piikkiöön sen aikaisella tieverkolla vain 81,3 km ja piikkiöstä ei ole kaarinan kautta turkuun (josta lähtee lauttoja ainakin ahvenanmaalle ja tukholmaan+ rahtilaivat) kuin pikku pätkä. Kaarina mainittiin Piia Ristikankareen tapauksesta tehdyssä kadonneet sarjan jaksossa. Mielestäni tämä antaa mahdollisuuden sellaiselle ulkomaalaiselle (ensisijaisesti ruotsalainen) tekijäehdokkaalle, jolla on säännöllisen aikataulun mukaista liikennettä välillä forssa - piikkiö/turku.
Se mainittu ruotsalainen rekkakuski (Ekman) sittenkin ?

[Cassandra]

Sari Liinaharja löytyi Rekirikosta monta kuukautta katoamisen jälkeen, Sari väitetään nähdyn valkoisessa autossa huitomassa apua. Minua kiinnostaisi tietää, että pidettiinkö Saria ennen surmaamista vankina, niin että "palautuspaikkaa" oli hyvä tovi tutkailla niin kartasta kuin paikanpäällä. Onko paikannimi vain sattumaa?

Mielenkiintoista. Ihan samalla tavalla vaalean auton väitetään liittyvän myös Piia Ristikankareen tapaukseen (rekikirkko ja vieraalta paikkakunnalta kadonnut uskonnollisen perhen toinen tyttö).

Mikä ihmeen rekikirkko?

Ja mikäli edellisellä sivulla vihjaat Milla Heikkilän murhaajan surmanneen myös Sarin, niin pahasti olet hakoteillä. Sarin surman aikaan hän on ollut 6-vuotias...

[jarmo.janis]

Sari Liinaharja löytyi Rekirikosta monta kuukautta katoamisen jälkeen, Sari väitetään nähdyn valkoisessa autossa huitomassa apua. Minua kiinnostaisi tietää, että pidettiinkö Saria ennen surmaamista vankina, niin että "palautuspaikkaa" oli hyvä tovi tutkailla niin kartasta kuin paikanpäällä. Onko paikannimi vain sattumaa?

Mielenkiintoista. Ihan samalla tavalla vaalean auton väitetään liittyvän myös Piia Ristikankareen tapaukseen (rekikirkko ja vieraalta paikkakunnalta kadonnut uskonnollisen perhen toinen tyttö).

Mikä ihmeen rekikirkko?

Ja mikäli edellisellä sivulla vihjaat Milla Heikkilän murhaajan surmanneen myös Sarin, niin pahasti olet hakoteillä. Sarin surman aikaan hän on ollut 6-vuotias...

Sorry, mulle on tullut sellainen ilmeisen väärä mielikuva siitä, että Milla Heikkilän murhaaja olisi ollut ainakin tuplaten Millan ikäinen (39- 44 + vuotta). Milla Heikkilän poistuminen tästä kuviosta selkeyttää tilannetta merkittävästi. Jäljelle jää Piia Ristikankare ja Sari Liinaharja, ja järkevä ajoreitti paikkojen välillä sen aikaisella tieverkolla.

[Doctor Lecter]

Sorry, mulle on tullut sellainen ilmeisen väärä mielikuva siitä, että Milla Heikkilän murhaaja olisi ollut ainakin tuplaten Millan ikäinen (39- 44 + vuotta). Milla Heikkilän poistuminen tästä kuviosta selkeyttää tilannetta merkittävästi. Jäljelle jää Piia Ristikankare ja Sari Liinaharja, ja järkevä ajoreitti paikkojen välillä sen aikaisella tieverkolla.

Kuules nyt rekikirkkojarmojanis, kun näitä sinun must tuntuu ja asian vierestä ja lukihäiriö sekä olettamus -jankkaamisiasi on nyt jo lähes joka ketjussa sekoittamassa pakkaa. Taas tuli jostain mielikuva että Milla Heikkilän surmaaja oli nelkyt tai jotain vuotta eiku ei ollukkaa ja jokin aika sitten kerroit meille tietämättömille että oli sellainenkin juttu ku äiti vei lapset kaivoon. Eiku tai jotain ja oliksiitä jotain!!

Mitä jos lukisit enemmän ja ennen kuin tuot taas tänne näitä oletuksiasi ja pitkiä lainauksia jotka kuittaat muutamalla sekavalla rivillä. Suurin osa ketjuista alkaa jo olla jarmojanis postauksia täynnä - postauksia joissa ei ole päätä eikä häntää.

Ainoa mikä selkeyttäisi tilannetta merkittävästi olisi se, että palaisit takaisin väriliitujesi pariin. Äitisikin ilahtuisi kun jarmo toisi posket hehkuen piirroksiaan tyrkylle.

[elli72]

En pitäisi tuota mitenkään merkittävänä asiana, että tyttöjä on kadonnut juuri perjantaina. Eiköhän tällaiset katoamiset nimenomaan tapahtu joko perjatai-illalla tai lauantai-iltana. Silloinhna nuoret ovat illalla myöhään liikkeellä. Tietysti on täysin mahdollista, että tekijä olisi kuitenkin sama.

Mitenköhän tarkkaan poliisi on noihin aikoihin pystyneet päättelemään kuolinajan, kun rikoksesta on kuitenkin kulunut 3 kuukautta. Ei varmaan mitenkään. Mutta jos Saria olisi pidetty vangittuna, eikö olisi ollut järkevämpää kuljettaa ruumis johonkin vielä kauemmaksi. Tekijällä olisi varmasti ollut mahdollisuus kadottaa ruumis niin, ettei sitä löydetä. Enemmän tulee mieleen se, että ruumiista on haluttu päästä mahdollisimman nopeasti eroon.

[19736]

Ullakkoa penkoessani käsiini sattui kasa paikallisia sanomalehtiä. Tutkiessani uteliaana nostalgisia lehtien sivuja käsiini osui juttu Sarin katoamisesta. Juttu oli lauantain lehdessä kahdeksas joulukuuta vuonna 1990 eli melkein neljä vuotta katoamisen ja yli kolme vuotta ruumiin löytymisen jälkeen. Selvää oli että isompi kohu oli tapauksen ympäriltä ohi vaikka sitä varmasti tuohon aikaan tutkittiin.
Joitakin kohtia ajattelin tähän palstalle tuosta jutusta laittaa.

Sari Liinaharjan surma edelleen selvittämättä

Juttu on pimeänä. Mitään uutta ja ratkaisevaa ei ole tullut esiin sanoo rikoskomisario Martti Salmela keskusrikospoliisin Tampereen osastosta.
Juttu on Salmelan mukaaan umpikujassa.
Viimeisin havainto on että Sari Liinaharjasta on että hän nousi mahdollisesti Tammelan keskustasta Hämeen Sähköä(yritystä ei ehkä tänä päivänä ole) vastapäätä sijaitsevalta pysäkiltä vaaleaan ehkä Ford Escort -merkkisen auton kyytiin.
Varmaa ei ole sekään onko autoon noussut henkilö ollut Sari lehdessä todetaan.
Sari Liinaharja lähti kotoaan kuudes helmikuuta 1987 klo 22 jälkeen.Illan aikana oli voimakas lumisade. Jatkan lehden artikkelia lähipäivinä.

[19736]

jatkoa lehtileikkeestä.
Sari Liinaharja lähti kotoaan Tammelan kirkonkylästä 6.päivänä helmikuuta 1987 noin kello 22 jälkeen. Illan aikana oli voimakas lumisade. Linja-auto johon tyttö mahdollisesti oli menossa oli oli sinä iltana myöhässä. Sarin kotoa on muutaman minuutin matka Hämeen Sähkön pysäkille, joka sijaitsee vanhan Tammelan tien ja uuden tien risteyksessä Portaan(kylän nimi) puoleisessa päässä.
Useat henkilöt ovat havainneet tällä pysäkillä tummiin asusteisiin pukeutuneen naisen noin kello 22.00-23.00. Sähkön pysäkin jälkeen Forssaan päin nousevassa mäessä on havaittu noin 22.45-22.50 tumma-asuinen naishenkilö. Osittain ajoradalla ollut nainen on yrittnyt liftiä Forssan suuntaan.
Tummiin pukeutuneesta naisesta on myös havainto Rauhaniemen pysäkillä joka sijaitsee Vanhan Tammelan tien ja uuden tien risteyksessä Forssan puoleisessa päässä. Noin kello 23 on tehty havainto että tumma-asunen tyttö oli noussut pysäkiltä henkilöautoon.
Kolme päivää Sarin katoamisen jälkeen löysi paikallinen maanviljelijä ruumiin löytöpaikan läheisyydestä Kiimalammille johtavalta tieltä auton sisätilan mustan värisen kumimaton. Toisen samanlaisen kumimaton löysi poliisi paikkatutkinnan yhteydessä.
Ajoneuvo joka liittyy tapahtumaan on todennäköisesti jäännyt kiinni lähelle sitä paikkaa mistä ruumis löytyi. Jatkuu muutaman päivän sisällä..

[jarmo.janis]

En pitäisi tuota mitenkään merkittävänä asiana, että tyttöjä on kadonnut juuri perjantaina. Eiköhän tällaiset katoamiset nimenomaan tapahtu joko perjatai-illalla tai lauantai-iltana. Silloinhna nuoret ovat illalla myöhään liikkeellä. Tietysti on täysin mahdollista, että tekijä olisi kuitenkin sama.

Mitenköhän tarkkaan poliisi on noihin aikoihin pystyneet päättelemään kuolinajan, kun rikoksesta on kuitenkin kulunut 3 kuukautta. Ei varmaan mitenkään. Mutta jos Saria olisi pidetty vangittuna, eikö olisi ollut järkevämpää kuljettaa ruumis johonkin vielä kauemmaksi. Tekijällä olisi varmasti ollut mahdollisuus kadottaa ruumis niin, ettei sitä löydetä. Enemmän tulee mieleen se, että ruumiista on haluttu päästä mahdollisimman nopeasti eroon.

Se miten ihmisen elimistö käsittelee ravintoa yhdessä sen tiedon kanssa mitä ja milloin uhri viimeeksi on syönyt tai juonut auttaa kummasti eteenpäin. Verenkierron, hapensaannin ja elossaoloajan biologisten prosessien loppuminen on vaikuttanut siihen kuinka ruoka uhrin elimistössä on reagoinut kuluneeseen aikaan ja se on laskettavissa (kuinka nopeasti syömisen jälkeen elimistö on lopettanut energiankulutuksen). Ruoka menee elimistössä perusterveellä ihmisellä koko prosessin exit vaiheeseen asti noin 24 tunnissa.

[LAWoman]

Ajoneuvo joka liittyy tapahtumaan on todennäköisesti jäännyt kiinni lähelle sitä paikkaa mistä ruumis löytyi.

En tiedä oliko minulla aiemmin mennyt ohi vai oliko tämä tosiaan ihan uutta tietoa mutta tuo oli mielenkiintoista. Tuon perusteellahan voi jo lähteä miettimään ihan uusia linjauksia ja luulisi, että poliisinkin olisi ollut helpompi tutkia tätä eteenpäin. Voisi jopa ajatella, että joku olisi tunnistanut auton siellä penkassa? Kerkesiköhän olla siellä kauan... Varmaan kuskilla oli kiire saada sieltä autonsa pois. Mielenkiinnolla jään odottamaan 19736:n jatkoa kertomukseen.

[Ailar]

Sivulla 3 on Doctor Lecterin postaama juttu, jossa mainitaan KRP:n etsivän Corollaa, jota neljä henkilöä on avustanut takaisin tielle ojasta.
Tästä auton merkistä on todella ollut erimielisyyksiä tälläkin palstalla.
On todella hyvä saada talteen nämä kaikki vanhat lehtileikkeet, joten odotan myös 19736:n jatkokertomuksen seuraavaa osaa.