MURHA.INFO

Arvoa kyllä kuulusteltiin moneen kertaan, mutta hän pysyi kovana. Häneltä mm. kysyttiin Vihtorin puheista, että Arvo olisi tekijä. Nämä puheet Arvo kuittasi lyhyesti toteamalla, ”Vihtori puhuu mitä sattuu.”

Mäkysen epäilemä mies ei ole Arvo Hakala. Kyseisen miehen henkilöllisyys on jokseenkin mysteeri myös tapaukseen syvällisesti perehtyneille. Mäkynenhän kertoi nimen tuon jutun tehneelle toimittajalle, jolle aikanaan soitinkin, mutta ei hän sitä enää muistanut. Lopun viimein pidän tuota Mäkysen epäilyä melko merkityksettömänä, jostakin kyläjuorusta syntyneenä sivujuonteena tässä mysteerissä, vaikka nimi olisi toki hyvinkin kiinnostava tieto. Mutta ei Kyllikin surman takana ole mitään poliisin haavin ulkopuolelle jäänyttä mysteerimiestä.

Sitten arvon Firefox, laittaisitko jatkossa vähän lyhyempiä viestejä, kiitos. Ketjun luettavuus ei parane sillä, että copypastaat pitkiä viestejä useamman putkeen ketjussa jo aikaisemmin kirjoitetuista asioista. Sinänsä keskustelu Kyllikistä on tietenkin aina tervetullutta.

Nyt kun on tullut esille tuon Arvo Hakalan toimintatavat kylällä niin elokuva Vaiennut Kylä näyttäytyy aivan uudessa valossa. Vaikka elokuva on pääpiirteittään fiktiivinen niin se osittain pohjautuu ohjaaja Kari Väänäsen tietoihin entiseltä Isojokilaiselta. Kari Väänänen oli ollut työreissulla Tukholmassa vuonna 1994 ja murha aikaan Isojoella asunut henkilö oli kertonut hänelle oman teoriansa tekijästä ja varmasti Karille kertonut hänen nimensäkin.

Elokuvan roolihahmon Annikki Niemen nimihän mukailee Kyllikki Saarta kirjoitusmuodoltaan. Ja elokuvassa "kylän pomon" Taneli Mäkelän näyttelemä Onni Pukari ei ole kaukaa haettu nimestä Arvo Hakala kun miettii tavausta.

Elokuvan juonessahan tämä Onni Pukari uhkailee kyläläisiä tietojen kertomisesta ja johdattaa tutkijoita eri linjoille kuin myös Arvo Hakala on toiminut aikoinaan. Kyseisessä elokuvassa myös kuulustellaan vähän yksinkertaista "Aimoa" ja tästähän Pukari kimpaantuu.

https://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/k ... nanen.html

Stobbart kirjoitti: Ma Huhti 28, 2025 9:12 am Arvoa kyllä kuulusteltiin moneen kertaan, mutta hän pysyi kovana. Häneltä mm. kysyttiin Vihtorin puheista, että Arvo olisi tekijä. Nämä puheet Arvo kuittasi lyhyesti toteamalla, ”Vihtori puhuu mitä sattuu.”

Pidän Mäkysen mielipidettä syyllisestä luotettavana, koska hän tunsi hyvin Arvon ja Vihtorin lisäksi myös kyläläiset. Kaikkein luotettavin tieto tulee sen ajan aikalaisilta, jotka tunsivat tapahtumamiljöön ja ihmisten tavat. Mäkysen epäilemä mies ei ole Arvo Hakala. Kyseisen miehen henkilöllisyys on jokseenkin mysteeri myös tapaukseen syvällisesti perehtyneille. Mäkynenhän kertoi nimen tuon jutun tehneelle toimittajalle, jolle aikanaan soitinkin, mutta ei hän sitä enää muistanut. Lopun viimein pidän tuota Mäkysen epäilyä melko merkityksettömänä, jostakin kyläjuorusta syntyneenä sivujuonteena tässä mysteerissä, vaikka nimi olisi toki hyvinkin kiinnostava tieto. Mutta ei Kyllikin surman takana ole mitään poliisin haavin ulkopuolelle jäänyttä mysteerimiestä.

Sitten arvon Firefox, laittaisitko jatkossa vähän lyhyempiä viestejä, kiitos. Ketjun luettavuus ei parane sillä, että copypastaat pitkiä viestejä useamman putkeen ketjussa jo aikaisemmin kirjoitetuista asioista. Sinänsä keskustelu Kyllikistä on tietenkin aina tervetullutta.

Mäkysen syyllisenä pitämä henkilö on selkeästi Arvo Hakala. Täällä on ollut kirjoittelua siitä, että Kyllikki olisi yllätetty juuri Arvo Hakalan tienvarteen tehdyn puupinon takaa. Kyllikin isä pohdiskeli erään puu-alalla työskennelleen, ajat sitten edesmenneen miehen osuutta tyttärensä surmaan. Puumiehet mittasivat pinotavaraa saman ladun varrella, ja kun kerran tulin Villamon kylästä kotiin Möykkyyn, niin tämä mies meni minut huomattuaan kiireesti halkopinon taakse piiloon.

Olen tarkoituksella kerännyt samaan viestiin tietyt asiat, ettei ihmisten tarvitse lukea koko uutista saadakseen tarvittavat tiedot. Useimmat minfolaiset eivät jaksa lukea läpi koko ketjua kommentoidakseen ja kerätäkseen tarvittavia tietoja. Olet perehtynyt Kyllikin tapaukseen paljon enemmän kuin moni muu täällä. OIen innolla ja mielenkiinnolla lukenut viestejäsi saadakseni uutta tietoa. Olen koettanut tiivistää kaiken oleellisimman.

Tietääkö kukaan enempää Arvo Hakalan Raaheen muuttaneesta pojasta? Olisiko hän myös voinut työskennellä puualalla isänsä tavoin? Kaiken lukemani tiedon valossa pidän itse Arvoa syyllisenä ja Vihtoria apurina hautaamisessa. Arvoa pelättiin todella paljon Isojoella ja hän vaiensi ihmiset ja tukki suut, jos joku oli erehtynyt laulamaan hänestä mitään poliiseille Kyllikkiin liittyen. Hän juuri laittoi liikkeelle huhumyllyn kääntääkseen poliisien huiomin pois hänestä henkirikostutkinnassa. Ei omalla kylällä mitään mysteerimiestä ollut, vaan useammat kyläläiset tiesivät murhaajan, mutta eivät uskaltaneet hiiskkua sanaakaan Arvosta poliiseille. Niinpä Isojoki oli hiljainen ja vaitonainen kylä. Sodan jälkeen muutoinkin oli opittu vaikenemaan asioista, joista ei ollut lupa puhua. Kannatin aikaisemmin autolinjaa, mutta minulle on varmistunut, että teon tekijä oli oman kylän miehiä. Arvo ja Vihtori olivat paikkakuntalaisia.

Mikä motiivi mahtaisi olla Arvolla ja/tai Vihtorilla surmata Kyllikin kaltainen uskovainen teinityttö...? Miksi?

Kanervolta se motiivi löytyisi. Kyllikki tiesi hänestä liikaa. (Ne perverssit touhut ja seksuaalirikokset, joista Kanervo myöhemmin myös tuomittiin.)

Silloinen kirkkoherran asema pitää myös kääntää nykyaikaan. Nykyisin se vastaisi jotain kunnan- tai pienen kaupungin johtajaa. Eli on ollut korkeassa asemassa Isojoella. Uskon edelleen, että asema suojeli pitkään. Ojankaivajilla ei tällaista asemaa ollut.

Kirkkoherralta saattoi löytyä aseman lisäksi älyä ja juonikkuutta. Olihan hän tottunut salailemaan muitakin rikoksiaan (alaikäisiin sekaantumiset, seksuaalirikokset). Tekojensa perusteella hän oli vain ns. leipäpappi.

Kyllikki on rippikuvassaan todella ahdistuneen näköinen. Ja hänen kuolemaan viittaava runonsakin kertoo pahoista vaikeuksista. Rippipapin hyväksikäyttö on ainakin ollut synkkä salaisuus.

Tunnettu dna-tutkija teki yllättävän huomion 17-vuotiaana murhatun Kyllikki Saaren tapauksesta

Jari Louhelainen käsittelee uutuuskirjassaan Suomen tunnetuimpia pimeitä henkirikoksia.

DNA-TUTKIJA Jari Louhelainen pitää teoriassa mahdollisena, että 17-vuotiaana surmansa saaneen Kyllikki Saaren kengät tai sukka voisivat vielä johtaa murhaajan jäljille.

Louhelainen käsittelee uutuuskirjassaan Murha mikroskoopissa (Docendo 2025), mitä Suomen tunnetuimpien selvittämättömien henkirikosten tutkinnassa olisi voitu tehdä aikoinaan toisin – ja mitä voitaisiin tehdä vielä nyt.

Louhelainen on kansainvälisesti arvostettu rikosgenetiikan tutkija, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Lontoon Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden selvittämiseen liittyvästä tutkimuksestaan.


KYLLIKKI Saari sai surmansa sunnuntai-iltana 17. toukokuuta 1953 Isojoen maaseudulla Länsi-Suomessa, kun hän lähti kirkon tilaisuudesta polkupyörällään kotiin.

Nuoren naisen oli tarkoitus ajaa pyörällä muutaman kilometrin matka kotiinsa läpi rauhallisen maalaismaiseman, mutta perille hän ei koskaan saapunut.

Saaren ruumis löytyi vasta saman vuoden lokakuussa, kun joukko paikallisia etsijöitä löysi Saaren ruumiin suohaudasta. Saari oli hakattu julmalla tavalla, ja hänen kätensä oli asetettu ristikkäin rinnalle. Saaren pyörä löytyi suosta upotettuna.


LOUHELAINEN kertoo kirjassaan, että dna:n rakenne oli julkaistu vain kuukausi ennen Saaren kuolemaa, joten tuolloin oltiin vielä hyvin kaukana siitä, kun dna-tunnisteita ryhdyttäisiin käyttämään rikostutkinnassa.

Saaren kuolemaa tutkinut poliisi keskittyi etsimään kuukausia säiden armoilla olleesta polkupyörästä vain näkyviä jälkiä.

– Jos verijälkiä olisi löytynyt, niistä olisi tuohon aikaan voinut todeta ABO-veriryhmän. Tämä analyysi oli jo tuohon aikaan käytössä ja sitä käytettiin Suomen poliisin toimesta esimerkiksi Bodominjärven tutkinnassa, Louhelainen kertoo kirjassaan.

Toisaalta hyvin monilla ihmisillä on sama veriryhmä, joten parhaimmillaankin veriryhmän määrittämisellä olisi voitu vain poissulkea epäiltyjä. Lisäksi veri olisi todennäköisesti ollut ainakin suurimmaksi osaksi uhrin – tuon ajan tekniikalla ei olisi edes pystytty erottamaan kahden henkilön verijälkiä toisistaan.


1950-LUVULLA ei myöskään säilytetty rikospaikan materiaaleja sellaisella pieteetillä kuin nykyään.

– Vaatteet ovat pahimmillaan säilytyksessä huoneenlämmössä muovipusseissa, joissa ne pysyvät kyllä pölyttöminä, mutta vanhalle dna:lle ja muulle biologiselle materiaalille tämä on yleensä kuolinisku, Louhelainen kuvailee kirjassa.

Louhelainen kiinnittää kirjassaan huomionsa Saaren kenkiin ja niistä mahdollisesti löytyviin sormenjälkiin.

– Kyllikin kengät ovat mielenkiintoiset, sillä niiden nauhat olivat tiukassa solmussa. Todennäköisesti siis tekijä oli vetänyt ne pois Kyllikin jalasta voimaa käyttäen. Tällaisesta voi helposti jäädä epiteelisoluja ja sormenjälkiä kenkiin.


RIKOSTUTKIIJAT päättelivät aikanaan, että kengät olisivat pudonneet ruumiin raahaamisen yhteydessä. Louhelainen ei pidä tätä todennäköisenä juuri siksi, koska nauhat olivat tiukasti kiinni.

– Tietoisuus sormenjälkien todistusvoimasta oli tuolloin vielä varsin heikko, joten surmatyön tekijä saattoi toimia paljain käsin. Tällöin myös tästä heittämisestä olisi voinut jäädä kengän pintaan lisää sormenjälkiä.


LOUHELAINEN uskoo, että myös dna-tunnisteen löytyminen Kyllikki Saaren sukasta voisi olla vielä tänä päivänä mahdollista – siitäkin huolimatta, miten poliisin tutkijat olivat sitä käsitelleet.

– Sukkaa oli haisteltu ja pesty, hän kertoo IS:n haastattelussa.

Louhelainen kertoo kirjassa suunnitelleensa muutama vuosi sitten Kyllikki Saaren murhan todisteiden, lähinnä sukan, dna-tutkintaa yhdessä tutkija Teemu Keskisarjan ja erään kemistin kanssa, mutta Keskusrikospoliisi torppasi hankkeen.

– Sieltä sanottiin, että me teemme itse omat tutkimuksemme. Olen ymmärtänyt, että KRP suhtautuu aika nihkeästi ulkopuolisiin toimijoihin, Louhelainen kertoo.


KIRJASSA käsitellään myös Bodominjärven surmien tutkintaa. Sunnuntaina 5. kesäkuuta 1960 kolme nuorta sai surmansa Espoossa Bodominjärven rannassa kesken telttaretken.

Teltan sisältä löytyivät 15-vuotiaiden tyttöjen, Irmeli Björklundin ja Anja Mäen sekä 18-vuotiaan Seppo Boismanin ruumiit. Neljäs seurueeseen kuulunut nuori, 18-vuotias Nils Gustafsson löytyi paikan päältä loukkaantuneena, mutta elossa.


PÄÄEPÄILTYNÄ tapauksessa on ollut ainoa eloonjäänyt Gustafsson, mutta hänen osaltaan syytteet hylättiin oikeudessa vuonna 2005. Enää sen jälkeen tapausta ei ole oikeudessa käsitelty.

Louhelainen huomioi kirjassa, että rikospaikalla on jo lehtikuvienkin perusteella pyörinyt aikamoinen määrä uteliasta yleisöä, median edustajia ja lisäksi poliisin tutkijoita

– Ilman suojavarusteita. Tämän rikoksen tutkimisessa näin jälkikäteen on hankaluutena erityisesti se, että mahdolliset jäljet on aikanaan sotkettu; nykyisin rutiininomaisesti käytettävät suojavaatteet olivat silloin tuntematon käsite.


LOUHELAINEN sanoo, että rikospaikka olisi tuoreeltaan pitänyt eristää kunnolla, jotta ulkopuoliset eivät olisi päässeet sotkemaan jälkiä. Hänen mukaansa Bodominjärven tapauksessa näytteet alkavat olla jo vanhoja.

– Teltta on päässyt hyvin huonoon kuntoon, ja se on konservoitu Poliisimuseossa, jolloin mahdolliset verijäljet ovat todennäköisesti kärsineet. Tässä tapauksessa hankalaa on se, että Nils Gustafsson nukkui uhrien kanssa samassa teltassa, joten hänen jälkiään löytyy teltasta joka tapauksessa.

– Ratkaisevaa olisi, jos löytyisi jonkun muun ihmisen dna-jälki, mikäli pystyttäisiin osoittamaan, että kyseinen henkilö ei ole ollut teltan kanssa muuten missään tekemisissä.


LOUHELAISEN mukaan nykyisten dna-menetelmien suuri herkkyys on sekä hyvä että huono asia.

– Vanhoista näytteistä löytyy kyllä lähes varmasti joku dna, mutta on eri asia osoittaa, että tällä henkilöllä on mitään tekemistä itse rikoksen kanssa. Pelkän dna-tunnisteen perusteella ei pitäisi ketään tuomita.

Esimerkiksi Bodominjärven tapauksessa olisi mahdollista, että teltasta löytyisi dna-näyte, joka kuuluisi jollekin, joka on ollut teltan kanssa tekemisissä jo ennen kohtalokasta telttaretkeä.

– Näyttöarvoltaan luotettavimpia olisivat sormenjälkinäytteet, joissa on uhrin verta ja jonkun muun ihmisen sormenjälki. Uhrin veri yhdistäisi jäljen suoraan tekoon, silloin se ei olisi voinut päätyä tekopaikalle missään muussa yhteydessä.

Juttuun korjattu 28.4. kello 11.53. maininta Bodominjärven surmateltasta. Telttaa ei restauroitu, eli palautettu alkuperäiseen kuntoonsa, vaan se on konservoitu kunnon huononemisen ehkäisemiseksi.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011183033.html

Firefox69 kirjoitti: Ma Huhti 28, 2025 2:30 pm

Stobbart kirjoitti: Ma Huhti 28, 2025 9:12 am Arvoa kyllä kuulusteltiin moneen kertaan, mutta hän pysyi kovana. Häneltä mm. kysyttiin Vihtorin puheista, että Arvo olisi tekijä. Nämä puheet Arvo kuittasi lyhyesti toteamalla, ”Vihtori puhuu mitä sattuu.”

Pidän Mäkysen mielipidettä syyllisestä luotettavana, koska hän tunsi hyvin Arvon ja Vihtorin lisäksi myös kyläläiset. Kaikkein luotettavin tieto tulee sen ajan aikalaisilta, jotka tunsivat tapahtumamiljöön ja ihmisten tavat. Mäkysen epäilemä mies ei ole Arvo Hakala. Kyseisen miehen henkilöllisyys on jokseenkin mysteeri myös tapaukseen syvällisesti perehtyneille. Mäkynenhän kertoi nimen tuon jutun tehneelle toimittajalle, jolle aikanaan soitinkin, mutta ei hän sitä enää muistanut. Lopun viimein pidän tuota Mäkysen epäilyä melko merkityksettömänä, jostakin kyläjuorusta syntyneenä sivujuonteena tässä mysteerissä, vaikka nimi olisi toki hyvinkin kiinnostava tieto. Mutta ei Kyllikin surman takana ole mitään poliisin haavin ulkopuolelle jäänyttä mysteerimiestä.

Sitten arvon Firefox, laittaisitko jatkossa vähän lyhyempiä viestejä, kiitos. Ketjun luettavuus ei parane sillä, että copypastaat pitkiä viestejä useamman putkeen ketjussa jo aikaisemmin kirjoitetuista asioista. Sinänsä keskustelu Kyllikistä on tietenkin aina tervetullutta.

Mäkysen syyllisenä pitämä henkilö on selkeästi Arvo Hakala. Täällä on ollut kirjoittelua siitä, että Kyllikki olisi yllätetty juuri Arvo Hakalan tienvarteen tehdyn puupinon takaa. Kyllikin isä pohdiskeli erään puu-alalla työskennelleen, ajat sitten edesmenneen miehen osuutta tyttärensä surmaan. Puumiehet mittasivat pinotavaraa saman ladun varrella, ja kun kerran tulin Villamon kylästä kotiin Möykkyyn, niin tämä mies meni minut huomattuaan kiireesti halkopinon taakse piiloon.

Olen tarkoituksella kerännyt samaan viestiin tietyt asiat, ettei ihmisten tarvitse lukea koko uutista saadakseen tarvittavat tiedot. Useimmat minfolaiset eivät jaksa lukea läpi koko ketjua kommentoidakseen ja kerätäkseen tarvittavia tietoja. Olet perehtynyt Kyllikin tapaukseen paljon enemmän kuin moni muu täällä. OIen innolla ja mielenkiinnolla lukenut viestejäsi saadakseni uutta tietoa. Olen koettanut tiivistää kaiken oleellisimman.

Tietääkö kukaan enempää Arvo Hakalan Raaheen muuttaneesta pojasta? Olisiko hän myös voinut työskennellä puualalla isänsä tavoin? Kaiken lukemani tiedon valossa pidän itse Arvoa syyllisenä ja Vihtoria apurina hautaamisessa. Arvoa pelättiin todella paljon Isojoella ja hän vaiensi ihmiset ja tukki suut, jos joku oli erehtynyt laulamaan hänestä mitään poliiseille Kyllikkiin liittyen. Hän juuri laittoi liikkeelle huhumyllyn kääntääkseen poliisien huiomin pois hänestä henkirikostutkinnassa. Ei omalla kylällä mitään mysteerimiestä ollut, vaan useammat kyläläiset tiesivät murhaajan, mutta eivät uskaltaneet hiiskkua sanaakaan Arvosta poliiseille. Niinpä Isojoki oli hiljainen ja vaitonainen kylä. Sodan jälkeen muutoinkin oli opittu vaikenemaan asioista, joista ei ollut lupa puhua. Kannatin aikaisemmin autolinjaa, mutta minulle on varmistunut, että teon tekijä oli oman kylän miehiä. Arvo ja Vihtori olivat paikkakuntalaisia.

Mäkysen epäilty nimenomaan ei ole Arvo Hakala. Tiedän kyllä Arvon tekemästä puupinosta ja Kyllikin isän puheista Arvoon liittyen, mutta miten ne liittyvät Mäkysen kommentteihin? Ei Mäkynen puhunut noista asioista mitään. Tässä vielä kootusti seikat, jotka osoittavat, ettei Mäkysen tarkoittama henkilö voi olla Hakala:

- Mäkynen kertoo, että epäilemäänsä miestä ei tietääkseen kuulusteltu ollenkaan. Arvoa kuulusteltiin moneen kertaan, kun oli Vihtorin ohella pääepäilty ja kaikki aikalaispoliisit kyllä tiesivät tämän, mukaan lukien Mäkynen.

- Mäkysen mukaan epäillyn vaimo kertoi miehensä syyllisyydestä työpaikallaan vuonna 1983. Arvon vaimo Lilja oli tuolloin 70-vuotias, eikä enää työelämässä.

- Mäkysen mukaan tunnustuksen tekijä (eli murhaajan vaimo) muutti miehensä kuoleman jälkeen Ruotsiin. Lilja ei muuttanut Arvon kuoleman (vuonna 1967) jälkeen Ruotsiin, vaan nimenomaan takaisin Ruotsista Isojoelle 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa ja asui siellä kuolemaansa saakka vuoteen 2000. Ruotsiin hän oli muuttanut Arvon kanssa 60-luvun alussa.

Runar kirjoitti: Ma Huhti 28, 2025 1:06 pm Nyt kun on tullut esille tuon Arvo Hakalan toimintatavat kylällä niin elokuva Vaiennut Kylä näyttäytyy aivan uudessa valossa. Vaikka elokuva on pääpiirteittään fiktiivinen niin se osittain pohjautuu ohjaaja Kari Väänäsen tietoihin entiseltä Isojokilaiselta. Kari Väänänen oli ollut työreissulla Tukholmassa vuonna 1994 ja murha aikaan Isojoella asunut henkilö oli kertonut hänelle oman teoriansa tekijästä ja varmasti Karille kertonut hänen nimensäkin.

Elokuvan roolihahmon Annikki Niemen nimihän mukailee Kyllikki Saarta kirjoitusmuodoltaan. Ja elokuvassa "kylän pomon" Taneli Mäkelän näyttelemä Onni Pukari ei ole kaukaa haettu nimestä Arvo Hakala kun miettii tavausta.

Elokuvan juonessahan tämä Onni Pukari uhkailee kyläläisiä tietojen kertomisesta ja johdattaa tutkijoita eri linjoille kuin myös Arvo Hakala on toiminut aikoinaan. Kyseisessä elokuvassa myös kuulustellaan vähän yksinkertaista "Aimoa" ja tästähän Pukari kimpaantuu.

https://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/k ... nanen.html

Olipa kiinnostava tuo Väänäsen haastattelu. En ole nähnyt vaienneesta kylästä kuin joitain pätkiä, enkä tiennyt sen pohjimmiltaan perustuvan Väänäsen aikalaiselta kuulemaan teoriaan tekijästä. Tuo, että kertojan mukaan ”suurin osa kyläläisistä” tiesi tekijän, on myös mielenkiintoinen. Suuri osa Isojokisistahan nimenomaan luuli tietävänsä pastorin tekijäksi. Kyllähän Arvon osallisuudesta murhaan oli ainakin jonkin verran epäilyjä 50-luvulla, mutta poliisin tutkintamateriaalista ei täysin hahmotu kuinka laajasti Arvoa epäiltiin.

Kehen se syyllisyys vahvimmin kallistuu Vaienneessa kylässä? Kanervoon vai Arvoon/Vihtoriin?

Käydessäni läpi tätä kejua silmiini osui sivulla 42 oleva uutinen SE-lehden löytämästä uudesta todistajasta.

Löysimme selvittämättömälle murhalle tärkeän todistajan. Vantaalainen Paavo Granholm oli murhayönä pontikanhakureissulla. Hän näki Kyllikin löytöpaikan lähistöllä 40-50-vuotiaan, kapeakasvoisen miehen.

- Mies ajoi polkupyörällä Päntäneen tiellä ja säikähti nähdessään minut.

- Kello oli jo yli puolen yön. Lähellä Kyllikin löytöpaikkaa vastaamme tuli polkupyörällä 40-50-vuotias mies, joka katsoi meitä pelästyneen näköisenä. Hänen ulkomuotonsa ei sen kummemmin jäänyt mieleeni. Mies oli kuitenkin kapeakasvoinen.

- Kun ohitimme miehen, hän ajoi polkupyörällä suunnilleen sen tienristeyksen kohdalla, josta Kyllikki löytyi. Hänen tuijotuksnsa jäi hyvin mieleeni, Paavo muistaa.

Paavo muistelee, että polkupyörällä ajanut mies olisi ollut liikkeellä naisten pyörällä.

Hän ei ollut lihava, muttei laihakaan.

Todella hyviä pointteja Strangeloven ja Sariolan keskustelussa tähän polkupyörällä ajaneeseen mieheen liittyen. Olen näistä asioista samalla linjalla Strangeloven kanssa, että kyseinen mies oli Vihtori Lehmusviita, joka erään lehtikuvan perusteella näytti ainakin kapeakasvoiselta. Iältään hän oli 38-vuotias, joten sikäli kuvaus sopisi melko hyvin.


Olen ohessa lainannut ydinasiat Strangeloven viesteistä, koska en osaisi sanoa asioita tarkemmin ja paremmin perusteluineen.

Pyörän piilottaja on suurella todennäköisyydellä ajanut Kyllikin pyörällä pitkin Päntäneen tietä Isojoen kirkonkylän suuntaan ja ehkä jopa ajanut Meijerin tienhaaralle, jonka läheltä lähti ratastie Lellulaksoon. Hän olisi tällöin ajanut noin 1,5 kilometriä yleistä tietä Kyllikki Saaren polkupyörällä ja ottanut valtavan riskin.

Lellulakso toimi 50-luvulla savennostopaikkana, jota käyttivät ainakin jotkut Heikkilän, Pettukylän ja Villamonkylän maanviljelijät. On puhuttu, että kirkonkyläläisistä ei juuri kukaan tiennyt kyseistä paikkaa, vaikka sinne menikin ratastie. Eräs Meijeritiellä asunut henkilö tunsi tuon paikan erityisen hyvin.

Meijeritien asukkaat tiesivät kyllä Lellulaksosta, mutta kirkonkylällä asuneet eivät.

Vuonna -53 ei ollut noita tuossa kuvassa olevia teitä ja teollisuushalleja. Silloin ei myöskään ollut mitään maamerkkiä, minkä mukaan kätkijä olisi osannut poiketa tieltä metsään oikealla kohdalla. Toki hän on voinut ilman maamerkkejäkin tietää, mistä kohtaa hän pääsee suorimmiten Lellulaksoon. Tämä vain vahvistaisi entisestään sitä varmana pidettävää tietoa tekijän paikallistuntemuksesta. Onhan mies voinut ajaa Meijeritiellä sijaitsevalle ratastielle ja mennä Lellulaksoon sitä kautta.

Yleisesti ei olla juurikaan pohdittu sellaista mahdollisuutta - jota pidän jopa todennäköisenä - että tekijä (tai tässä tapauksessa paremminkin hänen avustajansa) lietsoi autoteoriaa ja yritti tällä tavalla kääntää huomion pois itsestään. Hän siis yritti lavastaa tätä karijokelaista kahvilanpitäjää ja hänen kaveriaan syylliseksi tekoon, johon oli itse sekaantunut. Olisiko juuri hän tuonut Kyllikin oletetulle katoamispaikalle lasia joka oli peräisin auton lyhdystä? Ehkä hän jollain tavalla manipuloi eräitä silminnäkijöitä?

Faktaa on kuitenkin se, että pääepäilty ja tämän lankomies olivat töissä Kyllikin hautapaikan ympäristössä ojatyömaalla. He käyttivät kaivuutöissään apuna viikatteen terää, jolla maata saattoi leikata lapiota kätevämmin. Tällainen "niksi" ei ollut kovin yleisesti tunnettu. Kyllikin suohaudalle asetellut turpeet oli leikattu taitavasti ja tarkasti. Lapiolla on hankalaa saada aikaiseksi niin tarkkaa jälkeä. Oliko turpeet leikattu viikatteen terällä?

Kannatin aikaisemmin autolinjaa ja siinä yhtenä mahdollisuutena Hans Assmannia, joka oli saanut pioneerikoulutuksen sotavuosina ja myös agenttina ja tunsi Isojoen hänen autonkuljettajansa kanssa mittattuaan soiden syvyyksiä. Kyllikin polkupyörähän oli upotettuna suoalueella riittävän syvälle. Strangeloven perehtyneisyys Kyllikki Saaren katoamiseen on vankkaa tietoa.

Nykytiedon valossa pidän murhan tekijänä paikkakuntalaisia Arvo Hakalaa ja Vihtori Lehmusviitaa avustajana. Paljon myös mahdollista, että Arvo Hakalan Raaheen muuttanut poika tappoi Kyllikin vahingossa ja Arvo Hakala suojeli poikaansa, jolloin Arvo ja Vihtori olisivat olleet molemmat avustajia, koska työskentelivät samalla ojatyömaalla Kyllikin haudan lähistöllä. Kyllikin Hauta oli kaivettu tarkasti tiettyyn paikkaan, ettei se ollut kaivettavan ojan kohdalla, mistä oja tulisi kulkemaan.

Tässä vielä osa Sariolan viestistä. Hänen teoriansa voisi tältä osin mahdollisesti liittyä myös Arvo Hakalan poikaan, jos hän olisi aiheuttanut vahingossa Kyllikin kuoleman.

Hän tuli kotiinsa myöhään, mutta kotiväki antoi miehelle alibin. Mies otti yhteyttä tähän aikaisempaan kaksikkoon ja sovittiin avustamisesta. Nuo kaksi muuta miestä olivat molemmat vain avustajia. Tekijä oli tämä mies, joka osti nuo avustajat. Siinä toteutuisi sen yhden selvänäkijän ennustus, että tapauksen yhteydessä olisi käytetty rahaa. Tässä tapauksessa asiasta olisi tiennyt ainakin nämä kolme henkilöä - miehen kotiväki todennäköisesti myös. Tuo edellinen kaksikko olisi suorittanut peittelyt. Toinen suoritti hautaamisen ammattitaidolla ja toinen vei pyörän Lellulaksoon. Asiasta tietävien suut oli tukittu rahalla.


Yhdyn tähän Sariolan näkemykseen tiellä pyörällä Paavoa vastaan tulleesta miehestä Kyllikin katoamisyönä.

Hyvin mahdollista, että tämä mies liittyy tuohon rikokseen. Sitä ei voi sanoa, että hän olisi se varsinainen tekijä. Saattaa olla myös pyörän piilottaja. On mahdollista, että hän oli viemässä pyörää Lellulaksoon. Myös on mahdollista, että hän oli tässä jutussa vain avustaja. Jospa toinen mies teki sen varsinaisen teon ja tämä mies oli palkattu piilottamaan pyörän ja ehkä kaivamaan haudankin. Pyörällä ajelu siihen aikaan siellä maantiellä ei tietysti tee kenestäkään rikollista, mutta kyllä se herättää epäilyksiä.

Stobbart kirjoitti: To Kesä 09, 2022 10:01 am Itse olen edelleen melko aktiivisesti tapauksen kimpussa, ja tavoitteenani on edelleen ollut saada se puuttuva palanen historiankirjoitukseen, joka naulaa Vihtorin ja Arvon syyllisiksi. Todiste numero yksi olisi Vihtorin DNA-jälki sukasta, mutta sitä ei liene enää saatavilla. Toinen ratkaiseva asia olisi, jos joku siitä pienestä lähipiiristä lopulta puhuisi.

Kun Susanna Reinbothin ansiokas artikkeli julkaistiin vuonna 2018 HS:ssa, ja pääsin myös itse käsiksi tutkintamateriaaliin, löytyi materiaalista Arvon nuorimman pojan Ossin koko nimi ja syntymäaika. Tällä perusteella löysin hänen yhteystietonsa Göteborgista. Asui tuolloin jonkinlaisessa vanhainkodissa jonne soitin, mutta tavoittamani hoitaja kertoi Ossin siirretyn johonkin toiseen palveluasuntoon. Vähän tämän jälkeen vuonna 2019 päivittyi tieto Ossin kuolemasta. No, sen jälkeen vielä parin mutkan kautta sain selvitettyä Arvon ja Liljan elossa olevan tyttären yhteystiedot, myös Göteborgista. Puhelinnumero oli kuitenkin salainen, pelkkä osoite löytyi. Suunnittelin reissua Göteborgiin tämän ovea koputtamaan jo vuonna 2020, mutta korona tuli väliin. Nyt lopulta olin jo lukinnut lähdön elokuun alkuun, mutta eilen sain tiedon, että tytär kuoli huhtikuussa, noin seitsemän viikkoa sitten. Minulla on vahva syy olettaa, että tytär tiesi isänsä ja enonsa osuudesta Kyllikin tapauksessa, ja hän oli myös viimeinen elossa ollut lähipiiriläinen. Tämä oli tällaiselle harrastajatutkijalle nyt melko kova isku, olisin todella halunnut selvittää, olisiko tytär lopulta vanhoilla päivillään suostunut puhumaan. Tämä on sinänsä jatkumoa aikaisempiin tapahtumiin Kyllikin mysteerissä. Päätutkija Axel Skogman oli lopulta valmis puhumaan epäilyistään vuonna 1980, mutta ehti kuolla ennen seuraavana vuonna tehtyä lehtiartikkelia.

Vuonna 2000 Arvon vaimo Lilja eli viimeisiä aikojaan Koivukartartanon palvelukodissa Isojoella, jolloin jutun silloinen päätutkija ehdotti tapausta aiemmin tutkineelle poliisille, että menisivät vielä jututtamaan Liljaa, mutta lopulta eivät menneet. Lilja oli tekijöiden kuoltua tapauksen avainhenkilö, joka on ainakin kahdelle henkilölle kertonut, että hänellä on tieto tekijästä. Hän olisi hyvinkin saattanut avata sanaisen arkkunsa poliisille vähän ennen kuolemaansa, mutta sekin kortti jäi katsomatta. Aika muuraa salaisuuden verhoa kiinni Kyllikin mysteerissä. Ehkä se on tarkoitettu että Kyllikin arvoitukseen ei saada kirsikkaa kakun päälle historiankirjoituksen osalta, vaikka syyllisyyskysymys onkin selvä.

Harmittavia takaiskuja. Olet tehnyt huipputyötä kaikkinensa. Voisiko olla mahdollista, että tieto tekijästä kulkisi suvussa? Vai onko Arvo Hakalalla lasten lapsia Ruotsissa? Luulisi, että Arvon lapset tai vaimo Lilja olisivat jollekin luottohenkilölle kertoneet vielä eläessään tai viimeistään kuolinvuoteella.

^ Hienoa aktiivisuutta nimimerkiltä Stobbart.

Firefox69 kirjoitti: To Touko 01, 2025 1:44 am

Stobbart kirjoitti: To Kesä 09, 2022 10:01 am Itse olen edelleen melko aktiivisesti tapauksen kimpussa, ja tavoitteenani on edelleen ollut saada se puuttuva palanen historiankirjoitukseen, joka naulaa Vihtorin ja Arvon syyllisiksi. Todiste numero yksi olisi Vihtorin DNA-jälki sukasta, mutta sitä ei liene enää saatavilla. Toinen ratkaiseva asia olisi, jos joku siitä pienestä lähipiiristä lopulta puhuisi.

Kun Susanna Reinbothin ansiokas artikkeli julkaistiin vuonna 2018 HS:ssa, ja pääsin myös itse käsiksi tutkintamateriaaliin, löytyi materiaalista Arvon nuorimman pojan Ossin koko nimi ja syntymäaika. Tällä perusteella löysin hänen yhteystietonsa Göteborgista. Asui tuolloin jonkinlaisessa vanhainkodissa jonne soitin, mutta tavoittamani hoitaja kertoi Ossin siirretyn johonkin toiseen palveluasuntoon. Vähän tämän jälkeen vuonna 2019 päivittyi tieto Ossin kuolemasta. No, sen jälkeen vielä parin mutkan kautta sain selvitettyä Arvon ja Liljan elossa olevan tyttären yhteystiedot, myös Göteborgista. Puhelinnumero oli kuitenkin salainen, pelkkä osoite löytyi. Suunnittelin reissua Göteborgiin tämän ovea koputtamaan jo vuonna 2020, mutta korona tuli väliin. Nyt lopulta olin jo lukinnut lähdön elokuun alkuun, mutta eilen sain tiedon, että tytär kuoli huhtikuussa, noin seitsemän viikkoa sitten. Minulla on vahva syy olettaa, että tytär tiesi isänsä ja enonsa osuudesta Kyllikin tapauksessa, ja hän oli myös viimeinen elossa ollut lähipiiriläinen. Tämä oli tällaiselle harrastajatutkijalle nyt melko kova isku, olisin todella halunnut selvittää, olisiko tytär lopulta vanhoilla päivillään suostunut puhumaan. Tämä on sinänsä jatkumoa aikaisempiin tapahtumiin Kyllikin mysteerissä. Päätutkija Axel Skogman oli lopulta valmis puhumaan epäilyistään vuonna 1980, mutta ehti kuolla ennen seuraavana vuonna tehtyä lehtiartikkelia.

Vuonna 2000 Arvon vaimo Lilja eli viimeisiä aikojaan Koivukartartanon palvelukodissa Isojoella, jolloin jutun silloinen päätutkija ehdotti tapausta aiemmin tutkineelle poliisille, että menisivät vielä jututtamaan Liljaa, mutta lopulta eivät menneet. Lilja oli tekijöiden kuoltua tapauksen avainhenkilö, joka on ainakin kahdelle henkilölle kertonut, että hänellä on tieto tekijästä. Hän olisi hyvinkin saattanut avata sanaisen arkkunsa poliisille vähän ennen kuolemaansa, mutta sekin kortti jäi katsomatta. Aika muuraa salaisuuden verhoa kiinni Kyllikin mysteerissä. Ehkä se on tarkoitettu että Kyllikin arvoitukseen ei saada kirsikkaa kakun päälle historiankirjoituksen osalta, vaikka syyllisyyskysymys onkin selvä.

Harmittavia takaiskuja. Olet tehnyt huipputyötä kaikkinensa. Voisiko olla mahdollista, että tieto tekijästä kulkisi suvussa? Vai onko Arvo Hakalalla lasten lapsia Ruotsissa? Luulisi, että Arvon lapset tai vaimo Lilja olisivat jollekin luottohenkilölle kertoneet vielä eläessään tai viimeistään kuolinvuoteella.

Seuraavaa sukupolvea on elossa, mutta ainakin eräs henkilö tästä sukupolvesta vakuutti minulle hyvin uskottavasti, ettei hänellä ole tietoa syyllisyyskysymyksestä. Oli aidosti yllättynyt kertomistani tiedoista.

Eihän sitä koskaan tiedä, olisiko joku yksittäinen henkilö vielä elossa tuosta suvusta, jolle esim. Vihtori olisi tehnyt vaikka kuolinvuodetunnustuksen. On nimittäin ainakin yksi 40-luvulla syntynyt Vihtorin sukulainen, joka kuulemani mukaan hoiti Vihtoria loppuaikoina. Tätä henkilöä on eräs toinen taho tuloksetta tavoitellut jokunen vuosi sitten. Yhä todennäköisemmältä se nyt kuitenkin vaikuttaa, ettei ensikäden tietoa omaavaa henkilöä ole enää elossa.

Tämä on vähän ohis, mutta Viiltäjä-Jackin mysteerin ratkonnassa Aaron Kosminskin suvun nykyinen edustaja ei halunnut tosiaankaan muuta kuin ehdottomasti nimettömänä antaa dna-näytteensä asiaa tutkineille tahoille. Muistini mukaan katui sitten tätä jälkeenpäin, koska geneettiset jäljet kyettiin tätä kautta yhdistämään AK:hon. Eli hyvin pitkänkään ajan mentyä sukulaiset eivät välttämättä halua mitenkään olla mukana tällaisten kestomysteerien selvittämisessä. Ymmärränkin sen kyllä: eihän se nykyajan ihmisistä pahaa tee, jos ja kun esi-isät tai -ädit olivcat sellaisia aikoinaan. Ja kuitenkin sellainen leima tulee sitten herkästi, jos ja kun tulee em. mätsi.

Stobbart kirjoitti: To Touko 01, 2025 12:04 pm
Seuraavaa sukupolvea on elossa, mutta ainakin eräs henkilö tästä sukupolvesta vakuutti minulle hyvin uskottavasti, ettei hänellä ole tietoa syyllisyyskysymyksestä. Oli aidosti yllättynyt kertomistani tiedoista.

Eihän sitä koskaan tiedä, olisiko joku yksittäinen henkilö vielä elossa tuosta suvusta, jolle esim. Vihtori olisi tehnyt vaikka kuolinvuodetunnustuksen. On nimittäin ainakin yksi 40-luvulla syntynyt Vihtorin sukulainen, joka kuulemani mukaan hoiti Vihtoria loppuaikoina. Tätä henkilöä on eräs toinen taho tuloksetta tavoitellut jokunen vuosi sitten. Yhä todennäköisemmältä se nyt kuitenkin vaikuttaa, ettei ensikäden tietoa omaavaa henkilöä ole enää elossa.

Valitettava tosiasia, että mitä pidempi aika Kyllikin murhasta kuluu, niin sitä todennäköisempää, ettei sen ratkeamiseksi ole enää saatavissa ensikäden tietoa. Mielestäni kannattaisi vielä kokeilla tavoittaa 40-luvulla syntynttä Vihtorin sukulaista. Aina on mahdollista, että tieto teon tekijästä tulee vielä yllättävältä taholta, jos Kyllikin kadoksiin jäänyttä omaisuutta vielä löytyy jostain tai vaikkapa käsinkirjoitettu tunnustus. Kaikki on mahdollista. Elämä yllättää toisinaan; ei sitä koskaan tiedä, vaikka totuus vielä paljastuisi samoin kuin tällä hetkellä näyttää vahvasti, että kaikki mahdollisuudet olisivat sulkeutuneet totuuden löytämiseksi ja selvittämiseksi, ja kaikki asiasta tietävät olisivat vieneet tiedon tekijästä mukanaan hautaan. Ainakin kaikki mahdollinen on yritetty tämän murhamysteerin ratkaisemiseksi..

Ymmärrän täysin sen, etteivät elossa olevat sukulaiset halua Suomen kuuluisimman henkirikoksen murhaajan julkista leimaa sukuunsa, vaikka heillä kuinka olisi tiedossa suvun musta lammas. Tehdessäni ystäväni kanssa sukututkimusta, niin sieltä paljastui yllättäviä ja häpeällisiä asioita pimeyden kätköistä, joista ei puhuttu aikoinaan ja, jotka oli koetettu salata. Veikkaisin kuitenkin, että moni isojokelaisista tiesi oikean tekijän. Heidät vaiennettiin pelolla.

Sivulla 72 on jaettu Iltasanomien juttu, jossa Vihtorista. Nämä kommentit kiinnittivät huomioni sen suhteen, että Vihtori olisi ollut avustaja ja teon tekijänä Arvo Hakala. Tuon ajan kyläyhteisön ilmapiiriä ja henkeä kuvaa hyvin nämä asiat lehtijutussa. Huhumylly lähti kylällä käyntiin Vihtorin pidätyksen jälkeen.

Tuolle ajalle oli tyypillistä, että syyllistä etsittiin paikkakunnan ulkopuolelta. Syylliseksi leimattiin joku oimituinen, heikkolahjainen tai puolustuskyvytön henkilö aivan kuin syyllinen ei olisi voinut olla joku korkeammassa asemassa oleva vaikutusvaltainen henkilö. Isojoella vaikuttavassa pelon ilmapiirissä murhaaja liikkui vapaana samoin kuin Tulilahdellakin, missä Runarkin oli Vihtorin tavoin täysin puolustuskyvytön ja toistaitoinen uhri. Luonnehtisin molempia sekä Vihtoria, että Runaria lähinnä vaarattomiksi tirkistelijöiksi ja omaisuusrikollisiksi, jotka eivät olleet murhaajia. Joka tapauksessa Vihtoria voi pitää osallisena henkirikokseen hänen osallistuttua ainakin pyörän kätkemiseen ja vaiettua Kyllikin katoamisyön tapahtumien kulusta poliiseille.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005745584.html


Vihtorin pidätyksen jälkeen tuli ilmi lisää epäiltyjä naisten ahdistelutapauksia ja epäiltyä omituista käyttäytymistä naisia kohtaan. Taloudenhoitajat, muurarin vaimot, työmiehen lesket ja muut kertoilivat Vihtorin osin kovakouraisistakin pyrkimyksistä päästä kanssakäymisiin.

Alkututkimuksissa ilmeni myös, että Vihtori oli osoittanut tunteneensa erikoista kiinnostusta aikaisemman kirkkoherran tytärtä kohtaan. Hän oli pitänyt tapanaan yhtäkkiä ilmestyä jossakin pappilan kujassa tai pappilan lähitienoilla tyttären eteen. Lisäksi ilmeni, että joku henkilö oli pitänyt tapanaan käydä pappilan ja kansakoulun saunojen ikkunain takana kurkistelemassa silloin, kun naisia oli kylpemässä. Vihtoria epäiltiin tirkistelijäksi, vaikka varmaa tietoa siitäkään ei saatu.

Poliisi epäili, että tämän takia Vihtorilla olisi saattanut olla kiinnostusta muitakin pappilassa työskennelleitä naisia kuten Kyllikkiä kohtaan. Vihtori sanoi, ettei tuntenut koko Kyllikkiä.

Aikaisemman kirkkoherran tytär myös kertoi poliisille, että Vihtori oli aina esiintynyt säädyllisesti häntä kohtaan.

Poliisi luonnehti omassa muistiossaan Vihtoria ylieroottiseksi, kovaksi juopoksi ja väkivaltaiseksi, mutta juttunsa tunnustavaksi. ”Ei suorita yleensä yksinään rikosta eikä osaa sitä peittää."

Mielenkiintoinen kirja ja muutenkin hyvää keskustelua aiheesta kerrankin.