Re: Kadonnut Karoliina Kesti, 15v. Tampere -2011
Lähetetty: To Marras 24, 2011 2:36 pm
Minäkin olen paljon Karoliinaa ja hänen tapaustaan miettinyt ja edelleenkin se ajoittain nousee ajatuksiin.
Tänne minfoonkin löysin vasta sitten, kun lööpeissä oli Raisan äidin kommentti Tampereella kadonneista tytöistä (taisi olla 18. elokuuta).
Minfosta erilaisia spekulaatioita lukiessani ja varsinkin sen BMW-vinkin tultua mukaan kuvioihin,
alkoi juttu kiinnostaa arvoituksellisella tasollaan (yritin siis pohtia mitä on voinut tapahtua). Karoliinan tapaus on kolahtanut alusta alkaen myös tunteiden puolesta
[herkkä elämänvaihe; olen +40 -vuotias äiti, jonka vanhin lapsi muutti opiskelujen perässä pois kotoa ja nuorin (tytär) aloitti yläasteen uudessa ympäristössä (kävi siis ala-asteen loppuun edellisessä kotikunnassa)].
Karoliinasta kertoneissa jutuissa näytettiin aluksi niitä kahta valokuvaa, ja varsinkin siitä värillisestä sain - anteeksi vain, jos nyt jotakuta loukkaan - vähän koviksen / pissiksen oloisen käsityksen Karoliinasta. Se kolmas kuva, jonka Karoliina on kuvannut itsestään peilin edessä, huivi kaulassa ja hiukset ylhäällä antoi jo erilaisemman mielikuvan; mutta silmäni auki räväytin siinä vaiheessa, kun Karoliinan löytymisen jälkeen lööpeissä oli Karoliinan hymyilevä (ilmeisesti) rippikuva. Sen Karoliinasta julkaistun kuvan takia yritin etsiä lisää kuvia, ja olenkin löytänyt youtuben muistovideoista paljonkin kuvia, joissa olen nähnyt iloisen, elämänmyönteisen, kauniin Karoliinan.
Jos ette ole vielä löytäneet; katsokaapa "Karoliina x I wonder WHY" youtubesta.
Kannattaa katsoa muutaman kerran ilman ääntä kuviin keskittyen;
on mielestäni parempi ilman ääntä, vain visuaalisen viestin kautta.
Näissä muistovideoissa on kyllä älyttömiä kommentteja, mutta sellaisia (osa) nuorista kai nykyään vain on.
Jotkut kommentoivat, mitä olisivat voineet Karoliinalle "tehdä", toiset heittävät vitsiä "kotimatka kesti " -tyyliin, osa ihmettelee miksi tuntemattomat surevat Karoliinaa, kun Afrikassa kuolee joka päivä lukemattomia lapsia...
Joku dissaa (sori, sanastossani on vain otteita katu-uskottavista sanoista)
muistovideoiden tekijöitä, muistoa kunnioittavia, osaaottavia ihmisiä ja jopa Karoliinaa itseään ilmeisesti kateellisena tapauksen saamasta huomiosta (tyyliin Suomen kuuluisin teini...)
Tosiasiahan on, että Karoliinan tapaus sai todella paljon julkisuutta.
En halua sen enempää kommentoida julkisuuden tarpeellisuutta;
muuta mikäli Karoliina olisi ollut siepattuna ja piilotettuna, olisi julkisuus saattanut
auttaa Karoliinan pelastumiseen.
Karoliina itsehän ei kadoksissa olemiseensa ja sen aiheuttamaan julkisuuteen pystynyt vaikuttamaan.
Karoliinaan ja sitä myötä hänen omaisiinsa ja läheisiinsä kohdistuu täysin ulkopuolisten ihmisten arvostelua Karoliinan käyttäytymisestä ja hänen kuvistaan tehtyjä tulkintoja Karoliinasta ihmisenä.
Olen näillä kirjoituksillani tähän myös itse syyllinen.
Mutta en halua millään tavalla loukata Karoliinaa ja hänen muistoaan.
Niillä, jotka Karoliinan tunsivat läheisesti, on hänestä oikea kuva.
Niille, jotka tunsivat Karoliinan etäisemmin, (samassa koulussa olleet, koulukaverit alaluokilta, tuttavat harrastuksista ym.) on muodostunut oma mielikuvansa.
Meillä, jotka emme koskaan ole Karoliinaa tavanneet, on muodostunut mielikuva
toisten mielipiteiden ja toisten ottamien / valitsemien kuvien takia.
Mielestäni Karoliina oli tavallinen, nuori tyttö.
Matkalla aikuisuuteen. Kasvamassa naiseuteensa. Hakemassa nuoruuteen
kuuluvia kokemuksia. Tutustumassa vastakkaiseen sukupuoleen.
Oppimassa itsenäisyyttään.
Omasta mielestään varmaankin jo "iso ja aikuinen", mutta toisaalta näin
yli nelikymppisen äidin mielestä vielä lapsi.
(varsinkin näin jälkikäteen katsottuna; itse samanikäisenä = puolitoista kuukautta vajaa 16 vuotta olin jo aloittanut seurustelun nykyisen mieheni kanssa...)
Täälläkin on kirjoitettu seurakuntanuoresta tai juoposta.
Ja mitä kaikkea kirjoittajat itse ovat nuoruudessaan toilailleet.
Niitä lukiessa, tulee mieleen, että jos teinivuosista hengissä selviää...
Kokeilut alkoholin kanssa eivät tee ihmisestä läpeensä pahaa.
Kokemukset seksuaalisuuden kanssakin alkanevat nykyään aiemmin.
Karoliina ei ollut pahis mutta ei varmaan mikään pyhimyskään.
Karoliinaa ei mikään tuo takaisin.
Karoliina lähti viettämään iltaa ilmeisesti ilman tarkkoja suunnitelmia (amispoika kertoi sattumalta tavanneensa ja pyytäneensä mukaan). Miksi ?
Karoliina oli poikaseurassa viimeisenä iltana. Miksi mukana ei ollut tyttökaveria?
Jos mukana olisi ollut tyttö, olisiko Karoliinan kunnosta ja ajamaan lähtemisestä pidetty parempaa huolta ?
Karoliinan piti lähteä kotiin ehtiäkseen ulkoiluttaa lemmik(k)i(t). Miksei lähtenyt?
Bilepaikalle ilmeisesti piti voida jäädä yöksi. Miten se vaikutti Karoliinan käyttäytymiseen (juomiseen)?
Jos kaikki eivät lähteneet samalla kertaa (Karoliinan piti jäädä "selviämään"),
miksi Karoliinaa ei saatettu / laitettu taksiin / soitettu hakijaa ?
Karoliina oli pari iltaa aiemmin ollut siinä kunnossa, ettei mennyt yöksi omaan kotiinsa. Kaveri oli pyytänyt PB:ltä apua. Oliko kaveri tyttö vai poika?
Oliko äidillä tietoa tästä illasta / yöstä ?
Miksi Karoliina päätyi paikalle, jossa kolaroi skootterinsa ?
Ja mitä sitten tapahtui ?
Poliisit ovat varmaankin tutkituttaneet alkoholin Karoliinan verestä.
Pystyyköhän jälkikäteen mitenkään selvittämään adrenaliinitasoa, eli onkohan Karoliina ollut jotenkin uhattuna tai yrittänyt pyrkiä pois vedestä?
Käytössäni olevilla tiedoilla en usko, että Karoliina on hukuttautunut.
(Karoliinan tunteneet tietänevät olisiko hukuttautuminen voinut olla mahdollista).
Jos jätetään pois laskuista se, että joku muu olisi ollut osallisena Karoliinan veteen joutumiseen, jää jäljelle vahinko.
(Vahingoksi luen myös sen, että todennäköisessä humalatilassaan mahdollisessa synkkyyden tilassa saanut huonon idean päätyen veteen)
Onnettomien sattumusten summa, alkaen siitä kun Karoliina illalla kotoaan lähti.
Alkoholillakin varmaan osuutensa asiaan.
Karoliina on varmaan viimeisenä iltanaan tehnyt virheitä ja virhearvioita.
Niitä tehdessään ei kuitenkaan tiennyt, kuinka kohtalokkaita.
Ja miten jonkin asian toisin tekeminen olisi voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen.
Karoliina olisi ehkä tällä hetkellä koulunpenkillä.
Suunnittelemassa viikonlopun viettoa. Ehkä ikävöimässä toisella mantereella olevaa sisartaan eikä päinvastoin.
Jos Karoliina olisi löytynyt heti, ei tätä julkisuutta olisi noussut.
Mutta reilun kuukauden etsiminen herätti ihmisissä auttamisen halua ja myötätuntoa.
Karoliinan kohtalo opetti meitä.
Jatketaan sillä tiellä.
Katsotaan toistemme perään.
Välitetään muista ihmisistä.
Ei arvostella ihmisiä ulkoisten seikkojen vuoksi.
Ei käyttäydytä välinpitämättömästi vieraitakaan ihmisiä kohtaan.
Ei toimita niin, että ollaan viimeinen pisara jonkun lasissa.
Pyritään parempaan huomiseen.
Tänne minfoonkin löysin vasta sitten, kun lööpeissä oli Raisan äidin kommentti Tampereella kadonneista tytöistä (taisi olla 18. elokuuta).
Minfosta erilaisia spekulaatioita lukiessani ja varsinkin sen BMW-vinkin tultua mukaan kuvioihin,
alkoi juttu kiinnostaa arvoituksellisella tasollaan (yritin siis pohtia mitä on voinut tapahtua). Karoliinan tapaus on kolahtanut alusta alkaen myös tunteiden puolesta
[herkkä elämänvaihe; olen +40 -vuotias äiti, jonka vanhin lapsi muutti opiskelujen perässä pois kotoa ja nuorin (tytär) aloitti yläasteen uudessa ympäristössä (kävi siis ala-asteen loppuun edellisessä kotikunnassa)].
Karoliinasta kertoneissa jutuissa näytettiin aluksi niitä kahta valokuvaa, ja varsinkin siitä värillisestä sain - anteeksi vain, jos nyt jotakuta loukkaan - vähän koviksen / pissiksen oloisen käsityksen Karoliinasta. Se kolmas kuva, jonka Karoliina on kuvannut itsestään peilin edessä, huivi kaulassa ja hiukset ylhäällä antoi jo erilaisemman mielikuvan; mutta silmäni auki räväytin siinä vaiheessa, kun Karoliinan löytymisen jälkeen lööpeissä oli Karoliinan hymyilevä (ilmeisesti) rippikuva. Sen Karoliinasta julkaistun kuvan takia yritin etsiä lisää kuvia, ja olenkin löytänyt youtuben muistovideoista paljonkin kuvia, joissa olen nähnyt iloisen, elämänmyönteisen, kauniin Karoliinan.
Jos ette ole vielä löytäneet; katsokaapa "Karoliina x I wonder WHY" youtubesta.
Kannattaa katsoa muutaman kerran ilman ääntä kuviin keskittyen;
on mielestäni parempi ilman ääntä, vain visuaalisen viestin kautta.
Näissä muistovideoissa on kyllä älyttömiä kommentteja, mutta sellaisia (osa) nuorista kai nykyään vain on.
Jotkut kommentoivat, mitä olisivat voineet Karoliinalle "tehdä", toiset heittävät vitsiä "kotimatka kesti " -tyyliin, osa ihmettelee miksi tuntemattomat surevat Karoliinaa, kun Afrikassa kuolee joka päivä lukemattomia lapsia...
Joku dissaa (sori, sanastossani on vain otteita katu-uskottavista sanoista)
muistovideoiden tekijöitä, muistoa kunnioittavia, osaaottavia ihmisiä ja jopa Karoliinaa itseään ilmeisesti kateellisena tapauksen saamasta huomiosta (tyyliin Suomen kuuluisin teini...)
Tosiasiahan on, että Karoliinan tapaus sai todella paljon julkisuutta.
En halua sen enempää kommentoida julkisuuden tarpeellisuutta;
muuta mikäli Karoliina olisi ollut siepattuna ja piilotettuna, olisi julkisuus saattanut
auttaa Karoliinan pelastumiseen.
Karoliina itsehän ei kadoksissa olemiseensa ja sen aiheuttamaan julkisuuteen pystynyt vaikuttamaan.
Karoliinaan ja sitä myötä hänen omaisiinsa ja läheisiinsä kohdistuu täysin ulkopuolisten ihmisten arvostelua Karoliinan käyttäytymisestä ja hänen kuvistaan tehtyjä tulkintoja Karoliinasta ihmisenä.
Olen näillä kirjoituksillani tähän myös itse syyllinen.
Mutta en halua millään tavalla loukata Karoliinaa ja hänen muistoaan.
Niillä, jotka Karoliinan tunsivat läheisesti, on hänestä oikea kuva.
Niille, jotka tunsivat Karoliinan etäisemmin, (samassa koulussa olleet, koulukaverit alaluokilta, tuttavat harrastuksista ym.) on muodostunut oma mielikuvansa.
Meillä, jotka emme koskaan ole Karoliinaa tavanneet, on muodostunut mielikuva
toisten mielipiteiden ja toisten ottamien / valitsemien kuvien takia.
Mielestäni Karoliina oli tavallinen, nuori tyttö.
Matkalla aikuisuuteen. Kasvamassa naiseuteensa. Hakemassa nuoruuteen
kuuluvia kokemuksia. Tutustumassa vastakkaiseen sukupuoleen.
Oppimassa itsenäisyyttään.
Omasta mielestään varmaankin jo "iso ja aikuinen", mutta toisaalta näin
yli nelikymppisen äidin mielestä vielä lapsi.
(varsinkin näin jälkikäteen katsottuna; itse samanikäisenä = puolitoista kuukautta vajaa 16 vuotta olin jo aloittanut seurustelun nykyisen mieheni kanssa...)
Täälläkin on kirjoitettu seurakuntanuoresta tai juoposta.
Ja mitä kaikkea kirjoittajat itse ovat nuoruudessaan toilailleet.
Niitä lukiessa, tulee mieleen, että jos teinivuosista hengissä selviää...
Kokeilut alkoholin kanssa eivät tee ihmisestä läpeensä pahaa.
Kokemukset seksuaalisuuden kanssakin alkanevat nykyään aiemmin.
Karoliina ei ollut pahis mutta ei varmaan mikään pyhimyskään.
Karoliinaa ei mikään tuo takaisin.
Karoliina lähti viettämään iltaa ilmeisesti ilman tarkkoja suunnitelmia (amispoika kertoi sattumalta tavanneensa ja pyytäneensä mukaan). Miksi ?
Karoliina oli poikaseurassa viimeisenä iltana. Miksi mukana ei ollut tyttökaveria?
Jos mukana olisi ollut tyttö, olisiko Karoliinan kunnosta ja ajamaan lähtemisestä pidetty parempaa huolta ?
Karoliinan piti lähteä kotiin ehtiäkseen ulkoiluttaa lemmik(k)i(t). Miksei lähtenyt?
Bilepaikalle ilmeisesti piti voida jäädä yöksi. Miten se vaikutti Karoliinan käyttäytymiseen (juomiseen)?
Jos kaikki eivät lähteneet samalla kertaa (Karoliinan piti jäädä "selviämään"),
miksi Karoliinaa ei saatettu / laitettu taksiin / soitettu hakijaa ?
Karoliina oli pari iltaa aiemmin ollut siinä kunnossa, ettei mennyt yöksi omaan kotiinsa. Kaveri oli pyytänyt PB:ltä apua. Oliko kaveri tyttö vai poika?
Oliko äidillä tietoa tästä illasta / yöstä ?
Miksi Karoliina päätyi paikalle, jossa kolaroi skootterinsa ?
Ja mitä sitten tapahtui ?
Poliisit ovat varmaankin tutkituttaneet alkoholin Karoliinan verestä.
Pystyyköhän jälkikäteen mitenkään selvittämään adrenaliinitasoa, eli onkohan Karoliina ollut jotenkin uhattuna tai yrittänyt pyrkiä pois vedestä?
Käytössäni olevilla tiedoilla en usko, että Karoliina on hukuttautunut.
(Karoliinan tunteneet tietänevät olisiko hukuttautuminen voinut olla mahdollista).
Jos jätetään pois laskuista se, että joku muu olisi ollut osallisena Karoliinan veteen joutumiseen, jää jäljelle vahinko.
(Vahingoksi luen myös sen, että todennäköisessä humalatilassaan mahdollisessa synkkyyden tilassa saanut huonon idean päätyen veteen)
Onnettomien sattumusten summa, alkaen siitä kun Karoliina illalla kotoaan lähti.
Alkoholillakin varmaan osuutensa asiaan.
Karoliina on varmaan viimeisenä iltanaan tehnyt virheitä ja virhearvioita.
Niitä tehdessään ei kuitenkaan tiennyt, kuinka kohtalokkaita.
Ja miten jonkin asian toisin tekeminen olisi voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen.
Karoliina olisi ehkä tällä hetkellä koulunpenkillä.
Suunnittelemassa viikonlopun viettoa. Ehkä ikävöimässä toisella mantereella olevaa sisartaan eikä päinvastoin.
Jos Karoliina olisi löytynyt heti, ei tätä julkisuutta olisi noussut.
Mutta reilun kuukauden etsiminen herätti ihmisissä auttamisen halua ja myötätuntoa.
Karoliinan kohtalo opetti meitä.
Jatketaan sillä tiellä.
Katsotaan toistemme perään.
Välitetään muista ihmisistä.
Ei arvostella ihmisiä ulkoisten seikkojen vuoksi.
Ei käyttäydytä välinpitämättömästi vieraitakaan ihmisiä kohtaan.
Ei toimita niin, että ollaan viimeinen pisara jonkun lasissa.
Pyritään parempaan huomiseen.