Tampereen Tyttö kirjoitti:^Ailarin ehdotusta kannatetaan! Ja jos se on Suomalainen, se alkaa myös osoittaa tunteitaan, laulaa, itkeä ja haastaa riitaa.
*räkätteliö* tää kannattaa myös tota, koska aasialaisilla on tunnetusti melkoisen huono viinapää, ei tulisi edes kalliiksi. mutta totta on, että mutismi on eräs psyykkinen defenssi ja etenkin lapsilla mutismia tavataan aika usein traumojen yhteydessä.
Valikoiva puhumattomuus (mutismi)
Lääkärin käsikirja
12.4.2007
Kirsti Kumpulainen
Yleistä
Epidemiologia
Oireet
Hoito
Artikkeli on tarkastettu ilman muutoksia asiasisältöön
Yleistä
Valikoiva puhumattomuus (selektiivinen mutismi) on poikkeava käyttäytymisen muoto, jossa lapsi kieltäytyy puhumasta yhdessä tai useammassa sosiaalisessa tilanteessa opittuaan jo kunnolla puhumaan.
Lapsen temperamentilla ja taipumuksella ahdistua herkästi on merkittävä rooli valikoivassa puhumattomuudessa.
Lapsen lähisukulaisilla on todettu esiintyvän keskimääräistä enemmän ahdistushäiriöitä.
Pitkään jatkunut valikoiva mutismi on vaikeahoitoinen ja siksi varhainen puuttuminen on tärkeää.
Epidemiologia
Esiintyvyydeksi on esitetty 0.2–0.8 %. Valikoiva puhumattomuus on yleisintä 5–7-vuotiailla lapsilla päiväkodin tai koulun aloituksen yhteydessä.
Oireet
Tyypillistä on tunnetekijöiden määräämä valikoivuus puhumisessa.
Häiriö alkaa yleensä vähitellen ja usein tietyissä tilanteissa, kuten päiväkodin tai koulun alkaessa.
Lapsi saattaa puhua kotona, mutta kieltäytyy puhumasta kodin ulkopuolella. Päinvastaiset tapaukset ovat harvinaisia.
Noin 70 %:lla mutistilapsista todetaan muita psyykkisiä ongelmia, kuten ahdistuneisuutta, tuhrimista, kastelua, ylivilkkautta tai nykimishäiriöitä.
Hoito
Mutistilapsi tarvitsee lastenpsykiatrista tutkimusta ja hoitoa.
Hoito pohjautuu kokonaisvaltaiseen tutkimukseen, jossa huomioidaan myös mahdollinen komorbiditeetti.
Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten perheterapiaa, leikkiterapiaa, käyttäytymisterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa, on käytetty. Nykyisin suositeltavimpana hoitomuotona pidetään kognitiivis-behavioraalista terapiaa yhdistettynä tiiviiseen perheen ja päiväkodin tai koulun kanssa työskentelyyn.
Lääkkeistä serotoniinin takaisinoton estäjillä, erityisesti fluoksetiinilla, on todettu olevan suotuisa vaikutus. Tällä hetkellä lääke suositellaan liitettäväksi hoitoon vasta, mikäli muut terapeuttiset hoitomuodot eivät tuota tulosta (tämän ryhmän lääkkeitä ei ole virallisesti hyväksytty käytettäväksi lapsilla).
Mutistilapsi todennäköisesti onnistuneenkin hoidon jälkeen on ujo ja herkästi ahdistuva joissakin tilanteissa.
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: ykt00813 (033.009)
© 2007 Kustannus Oy Duodecim
