Flammable kirjoitti:Joka tapauksessa tilanne ei ole selvä lain mukaan, mutta lapsen kohdalla ei riitä pelkkä väite, että ei ole tiennyt lapsen olevan huomattavasti suojaikää nuorempi.
Oikeus arvioi itsenäisten todistusharkintansa mukaan kaikkia väitteitä. Jos syytetty on myöntänyt tienneensä alaikäisyydestä, ei yleensä ole tarve hankkia sille lisänäyttöä (joskin myöntämisen lisäksi syytteen toteen näyttämiseen on esitettävä muutakin näyttöä kuin syytetyn myöntäminen, joskaan sen näytön ei tarvitse koskea kaikkia tunnusmerkistön täyttymiseen liittyviä seikkoja). Jos tahallisuus on kiistetty, silloin on syyttäjän tehtävä esittää siitä riittävä näyttö, eikä toisin päin. Kun syytetyn ajatuksia ei voida lukea, täytyy asiaa tarkastella epäsuorasti olosuhteiden kautta. Oikeus joutuu arvioimaan noita jo edellä mainitsemiani tekijöitä, eli ”lapsen kehitysvaihetta”, ”tapaamisolosuhteita” ja ”muita [niihin verrattavia] seikkoja”.
Jos lapsi on tosiasiallisesti ollut ”huomattavasti suojaikää nuorempi”, ts. esipuberteetti-ikäinen tai ainakin useita vuosia 16 v nuorempi (ei siis jo 14-15), silloinhan se on yleensä silmämääräisesti havaittavissa (ellei ole huomattavasti ikäistään kypsempi).
Tässä tapaukssa siis väitetty uhri on ollut ”alle 15-vuotias teinityttö”, joskin uutisesta jää epäselväksi onko tyttö sen kirjoittamisen hetkellä yhä alle 15 vai oliko se hänen ikänsä yli vuosi sitten tapahtuneen teon aikana. Joka tapauksessa tytön ikähaitari olisi ollut 13-14 teon hetkellä. Jos kyse on yksistä treffeistä, en pitäisi ollenkaan epäuskottavana sitä väitettä, että 17-vuotias poika olisi voinut kuvitella tytön olevan suunnilleen oman ikäisensä.
Flammable kirjoitti:Päinvastoin. "Vastuu tekoon lapsen kannalta liittyvistä riskeistä on aina vanhemmalla osapuolella." (Ks. HE 6/1997 vp., RL 20:6:n yksityiskohtaiset perustelut.) Tuota lausetta on lainattu melkein sellaisenaan mm. hovioikeuksien ratkaisuissa.
Kyseinen kohta koskee täysin eri asiaa kuin tahallisuuden toteennäyttämistä teinitytön iän arvioinnin yleiseen vaikeuteen liittyen. Kohta koskee rangaistuksen mittaamista ja sitä, ettei teon moitittavuutta LSH-nimikkeen osalta vähennä uhrin antama suotumus tai jopa aktiivisuus (viettely) teon edistämisessä.
Flammable kirjoitti:Lähtökohtana rikostutkinta molemmilla nimikkeillä on aiheellinen, sen aiheellisuuteen riittää, että kohde on ollut alaikäinen. Se mitä on tapahtunut tai mitä siitä on näytettävissä ratkaisee minkälainen tuomio luetaan.
- -
Nyt tässä tilanteessa on aihe epäillä raiskausta, koska uhri on ollut hyvin nuori.
Nämä väitteet ovat täysin vailla pohjaa. Suomalainen oikeuskäytäntö ei ole sellainen laisinkaan. Uhrin ikä ei yksinään anna mitään aihetta epäillä raiskausta, ei vaikka kyse olisi tahtoaan ilmaisemaan kykenemättömästä sylivauvasta. Raiskauksen tunnusmerkistöön ei sisälly uhrin ikään liittyvät tekijät ja siten pelkkä molemminpuoliseen suostumukseen perustunut seksuaalinen kanssakäyminen alaikäisen kanssa ei anna aihetta epäillä raiskausta. Raiskausepäilyn taustalla on oltava muut tekijät. Toisin päin asia sen sijaan on, alaikäisen raiskauksesta voidaan lisäksi tuomita LSH tai TLSH. Kuten selitin, raiskausta lievempää pakottamiseen liittyvää syytettä ei taas kannata hakea, koska LSH on syyttäjälle helpompi ajaa toissijaisena syytteenä.
Olet saattanut sotkea jenkkiläistä oikeuskäytäntöä, jossa LSH tunnetaan nimellä ”statutory rape”, jonka nimityksen taustalla on käsitys, ettei suojaikärajaa nuorempi voi missään olosuhteissa antaa suostumustaan seksiin (vajaavaltaisuus myös ruumiillisen koskemattomuuden alalla), jolloin kyse on aina samalla tavalla kuin raiskauksessa seksiin tai muuhun seksuaaliseen tekoon pakottamisesta.
Vaikka käytännössä asiat käsitellään suunnilleen samalla tavalla näyttötaakan ja rangaistavuuden osalta, niin eurooppalainen käsitys erottaa raiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö korostaa hieman enemmän nuorillekin kuuluvaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja toisaalta sitä, että lapsen ja aikuisen seksuaalinen kanssakäyminen on tabu ja vastoin yleistä seksuaalimoraalia. Aiemmin Suomessakin rikosnimikkeet kuvastivat paremmin tätä seksuaalimoraalipuolta, termeinä vilahteli uskonnollisperäisiä sanoja kuten esim. haureus, sukurutsa tai sukupuoli
siveellisyyden loukkaus (nykyään edelleen kielletyn pornon ja itsensäpaljastelun terminä).