MURHA.INFO

Hui, ehkä oudoin uni, joka aiheutti suorastaan identiteettikriisin tuli nyt mieleeni, kun näin osiossa otsakkeen "Estonia".

Vähän ennen kuin tuo onnettomuus tapahtui, näin unen, että olen Estonia-laivan sähköttäjän vaimo ja laitoin hänelle keittiössä eväät mukaan, saatoin myös satamaan - uni oli selvä kuin televisiosta katsottu elokuva näiden eväiden tekemistä myöten, jotka käärin paperiin - ja sitten onnettomuus tapahtui.

Uni oli niin aito, että valvetilassakin tuli kamala tunne - olenko nyt virtuaali "leski"? Miten sähköttäjän kävi? Ai hitsi - nyt hoksasin - onko tai oliko laivassa edes sähköttäjää, siis onko nykyään sellaista enää edes olemassa?!

Todellisuudessa en jäänyt miettimään asiaa sen enempää, enkä edes pankonut, että kuka oli tuo laivan sähköttäjä (olisi kiva tietää, jos joku tietää asiasta, jos sellainen sähköttäjä oli), tai mitä hänelle todellisuudessa tapahtui.

Minkähän takia uneni liittyi juuri tuohon sähköttäjään - mistään onnettomuudesta ei unessa ollut kutenkaan mitään tietoa, vaan kaikki vaikutti olevan ihan hyvin.

Näen unia jotka muistan hyvin, ja yhdessä ainoassa unessa voi olla suvun kantaisä ja -äiti tuhansien vuosien takaa ja kaikki heidän jälkeensä sukuun syntyneet mutta jo edesmenneet henkilöt.

Yhden ainoan kerran olen unessa nähnyt kuolleen ihmisen.

Siskon poika joka kuoli 28v ja joka oli äärimmäisen rakas, sielunkumppani ja saamatta jäänyt "pikkuveli".

Uni oli selkeä ja värit kirkkaat. Olimme siskon kanssa ison toimistorakennuksen aulassa hissin edessä, ihmisiä kulki kiireisenä edestakaisin.( kuin kohtaus jostain jenkkileffasta )
Odotimme siskon poikaa ja sisko sanoi: Usko jo että ei se tule, se on kuollut ja minä sanoin että: Ei tietenkään ole, se on myöhässä, tulee kohta, katso vaan.
Unessa tuntui että odotimme ikuisuuden ja sitten hissin ovet aukenivat ja siskon poika tuli hissistä naamallaan tuttu leveä hymy ja jalassaan tumman siniset nahkasandaalit, samanlaiset jotka pojalla oli pienenä, jotka solmin isompana hänen jalkoihinsa monet kerrat ja hän sanoi nauraen :Sorry, olen myöhässä, en löytänyt mun sandaaleja.

Halasimme pitkään ja muistan tunteen kun ajattelin että mä tiesin että et ole kuollut ja kun katsoin niin siskolla oli samanlaiset tummansiniset nahkasandaalit jalassaan.

Muistan kun unen jälkeen mietin noita sandaaleja ja yritin keksiä jos mitä merkitystä niille.
Kumma yksityiskohta muutenkin omituisessa unessa.

Kaksi viikkoa siskon pojan kuoleman jälkeen kuoli oma äiti ja sekin oli jokseenkin omituinen kokemus mistä en ole monelle kertonut. Sai miettimään kuoleman jälkeistä elämää ja antoi jotain toivoa siitä että meistä jää muutakin kuin kasa tuhkaa ja muistot.
Kerron teille joskus tuonkin tarinan.

Kyllähän nuo kuolleet on joskus unissa ollut.

Isäni kuoleman jälkeen näin yhden unen, mikä tuntui aivan hyvästienjättöunelta:

Unessa olin iskän kanssa kävelemässä jotain pitkää, hyvin valoisaa käytävää pitkin(vähän kuin joku sairaalakäytävä), iskällä oli päällä valkoiset vaatteet. Siinä sitten käveltiin käsi kädessä pitkän aikaa ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Uni sitten päättyi siihen että iskä lähti yksin kävelemään jotain kirkasta valoa kohti.

Olen miettinyt usein näkemiäni unia. Kerron teille oman näkemykseni miksi koen että näin juuri sellaisia unia. Päivän tapahtumat, työt, henkilöt joita tapaan, mitä luen, katson tv, netistä, kuulen ihmisten ääniä, tuntemattomien kasvoja, jopa jonkun elokuvan tietty kohtaus. mm. näistä asioista uniini pulpahtaa joku juttu, ihan pienikin, jopa pieni ajatus mitä olin ajatellut juuri ennen nukahtamistani ilmeneekin unessani. aamulla mietin usein että mistäköhän tuokin pulpahti uneeni ja muistin sitten, ainiin sehän tapahtui päivällä, tai sitä ajattelin tai mietin tai luin jns. Mutta kysymykseeni näänkö unia kuolleista, niin uskon siihenkin löytäneeni omakohtaisen vastaukseni. Kun rakas omainen kuolee niin on mielessä kysymys että missä hänen sielunsa nyt on, onko hänellä hyvä olla, miksi näin tapahtui tai miksi näin pian jne. Tuhansia kysymyksiä hortoilee päässäni. Joihin toivoisi vastausta ja toivoisin että kumpa näkisin rakkaimpani edes unessa, ettei kaikki loppuisi yhtäkkiä ja lopullisesti. Vasta kuoltuaan näkee unen jossa saa vastauksia kysymyksiinsä monella tapaa ja mieli rauhoittuu enempi sen jälkeen. Se on tavallaan lohdutus-uni, terapioiva, sellainen minkä halusin nähdä. Mutta koskaan ne unet ei ole olleet minulle pahoja tai pelottavia. Se, että onko se viesti kuolleelta rakkaaltamme vai oman alitajuntamme toive, ikävä tms nähdä. Sillä ei minulle ole merkitystä, koska uskon että rakkaani sielu on turvassa/ihanassa paikassa. Ja otan mielelläni vastaan unia heistä. Niitä ei ole kovin usein, paljon enemmän saisi olla. Merja Niemen kirja *valon maailmassa* on hyvin miellyttävä ja lohduttava kirja.

En ole koskaan saanut uniini kuolleita omaisia mutta jostain syystä nuorena nukkunut kaverini on vuosien varrella tullut monia kertoja uniini.

Vuosien varrella vierestä on mennyt omaisia ja muita ystäviä mutta uniin on jostain syystä ilmestynyt vain ja ainoastaan tämä yksi jamppa.

Aina sama kaava. Näen yhtäkkiä nuoruuteni kaverin esim. Forumin liukuportaissa ja lähden hämmästyneenä perään. Hän tunnistaa minut ja moikkaa iloisena. Koitan hämmentyneenä kysellä miten helkkarissa sä täällä oot, sunhan pitäisi olla kuollut... Vastaukseksi tulee vain puolivillaisia "no jaa" ja " aha" hymyilevin katsein ja samaan aikaan jahvetilla on kiire tepastella eteenpäin.

Mä näen usein unta 9kk sitten lopetetusta koirastani. Uskon tosin, että alitajunta tuo vain takaisin "tietoisuuteen" sen mitä edelleen suree. Toki ihan valvemaailmassakin tätä tapausta ajattelen usein, ja siitä varmaan unetkin saavat alkunsa.

Isäni aina sanoo että jos mitään asiaa kuolleen kanssa ei jäänyt selvittämättä, pysyvät he pois unista. Jos siis välit ovat kunnossa, eivät uniini liihota Tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta en näe unia kuolleista sukulaisistani kuin joskus aivan aniharvoin...
Äitini sen sijaan näkee useinkin, mutta hän onkin vähän "hörhö". Useimmiten kuolleet rakkaat antavat neuvoja ja tukea vaikeina aikoina. Käyvät kuulemma myös muistuttamassa jos haudalla käynnistä on liian pitkä aika
Ovatpa nuo joskus varoittaneet kuulemma tulevista (ja näin ollen myös joskus onnistuneesti väistetyistä) onnettomuuksista.
Kun äitini taisteli syöpää vastaan, tuli hänen kuollut mummunsa puistotietä äitiä vastaan. Äiti lähti kävelemään kohti, mutta mummu viittoili pysähtymään ja kääntymään toiselle tielle, kääntäen itse selkänsä äidille. Äiti uskoi tuolloin, että tästä selvitään. Aikaa syövästä on nyt yli kymmenen vuotta eikä se ole enää antanut itsestään kuulua <3

Sirpa kirjoitti:Hui, ehkä oudoin uni, joka aiheutti suorastaan identiteettikriisin tuli nyt mieleeni, kun näin osiossa otsakkeen "Estonia".

Vähän ennen kuin tuo onnettomuus tapahtui, näin unen, että olen Estonia-laivan sähköttäjän vaimo ja laitoin hänelle keittiössä eväät mukaan, saatoin myös satamaan - uni oli selvä kuin televisiosta katsottu elokuva näiden eväiden tekemistä myöten, jotka käärin paperiin - ja sitten onnettomuus tapahtui.

Uni oli niin aito, että valvetilassakin tuli kamala tunne - olenko nyt virtuaali "leski"? Miten sähköttäjän kävi? Ai hitsi - nyt hoksasin - onko tai oliko laivassa edes sähköttäjää, siis onko nykyään sellaista enää edes olemassa?!

Todellisuudessa en jäänyt miettimään asiaa sen enempää, enkä edes pankonut, että kuka oli tuo laivan sähköttäjä (olisi kiva tietää, jos joku tietää asiasta, jos sellainen sähköttäjä oli), tai mitä hänelle todellisuudessa tapahtui.

Minkähän takia uneni liittyi juuri tuohon sähköttäjään - mistään onnettomuudesta ei unessa ollut kutenkaan mitään tietoa, vaan kaikki vaikutti olevan ihan hyvin.

Estoniassa ei ollut sähköttäjää, mutta Titanicissa tunnetusti oli. Sähköttäjät olivat epäsuorasti vastuussa onnettomuudesta, koska eivät noteeranneet muiden laivojen lähettämiä jäävuorivaroituksia. Alitajuntasi koitti kertoa sinulle, että Estonia on oleva uusi Titanic.

Kyllä näen ja melko usein. Aina ne ovat olleet lohdullisia ja lämpimiä. Äitini aina tuskailee kun hän ei näe miesvainajastaan eli isästäni unta. Vasta vuosien päästä hänen kuolemastaan hän edes aisti unessaan tämän läsnäolon ja näki jonkun hämyisän hahmon,joka oli hän, muttei varsinaisesti ole nähnyt häntä unessa.
Minun uneni taas ovat selkeitä, isäni ja mummoni ovat täysin tunnistettavia, nähtäviä ja kuultavia.
Luulen,että teen paljon tunnetyötä nukkuessani. Ajattelen joskus, etten osaa surra "oikein",sillä tavalla kuin surutyöstä usein puhutaan. En edes tiedä mitä käytännössä tarkoittaa "käsitellään tunteita" ja "kohdataan ne", niinkuin tavataan sanoa. Siis mitä pitäisi käytännössä tehdä? Alitajunta kai siksi hoitaa työn nukkuessani.

Isän isä vierailee unissani lähes säännöllisesti. Isän äiti vähän harvemmin. Äidin vanhemmat eivät koskaan. Yleensä unissa ollaan mummolassa, pappa siellä jotain häärää. On ihan tavallisia arkiaskareita noissa unissa. Ei mitään varoituksia eikä ihmeellisiä keskusteluja tms.

Pappa kuoli kun olin 29v. joten voipi olla että muistikuvat hänestä ovat hieman paremmat kuin muista isovanhemmista, jotka kuolivat ennenkuin täytin 12v.

Omista vanhemmistani en ole kokenut "näyttäytymisiä", olen vain nähnyt toisesta vanhemmasta kymmeniä painajaisia, toisesta yhden. Sanoisin oman ikävän kokemukseni perusteella, että älkää menkö katsomaan kuollutta läheistänne. Luulen, että omiin painajaisiini on syynä se, että menin typeryyttäni katsomaan ihmistä, joka oli ollut eläessään hurskas uskovainen ja kuvittelin, että hän nyt varmasti näyttää kauniilta ja levolliselta. Ei! Ensinnäkin kuollut ihminen ei todellakaan näytä nukkuvalta, hän näyttää kuolleelta. Hän on niin poissa kuin olla voi, ja kun ilme on lisäksi synkkä ja surullinen ja kasvot tummuneet (jos on helteinen kesä, lahoaminen etenee nopeasti), ei näky ole millään tavalla lohdullinen. Järkytys se oli, ja siitä seurasi painajaisia toistensa perään. Toista vanhempaani en mennyt katsomaan, ja hänestä näin vain yhden unen, tosin samantyyppisen painajaisen kuin toisestakin: heräsi kuoltuaan henkiin. En mene katsomaan enää ketään kuolleena, elävä muisto on paljon parempi.

Eräs tuttavani "näyttäytyi" minulle kuoltuaan yllättäen kolme kertaa unissani. Emme edes olleet läheisiä, joten olin todella hämmästynyt. Ne unet olivat mielenkiintoisia, ensimmäisessä tämä henkilö oli aivan tolaltaan (hän kuoli hyvin nopeasti lyhyen sairauden jälkeen eikä ollut varmaan ikinä edes ajatellut olevansa kuolevainen), toisessa jo levollinen ja tyytyväisen tuntuinen, ja kolmannessa unessa täysin sopeutunut henkimailmaan. Näitä unia pidän jonkinlaisina "yhteydenottoina", tai ehkä minulla oli jostain syystä "kanava" auki ja pääsin näkemään mitä juuri tälle henkilölle kuuluu tuonpuoleisuudessa. Huuhaata kerrakseen?

Isä lähti 6 vuotta sitten. Viime yönä hän oli taas hyvävointisen oloisena unessani.
Ilmestyy uniini ehkä 3-5 kertaa vuodessa, ja sitten aamulla mukava olo asiasta. Perässä aikanaan mennään.

Muita kuolleita läheisiä en näe unissa näe kuin äitini. Eikä tästä ole kauaa aikaa kun taas hän siinä oli. Oli jotkut arpajaiset menossa ja olin itse osallistunut siihen, sitten näin sen voittajanumeron. Laitoin visusti muistiin tuon numeron, jos sattuis kohdalle vastaavanlainen arvonta. ja sama numero voittaisi

Näin unta että omaiseni oli pukeutunut johonkin mikä muistutti hänen elämänaikaista fyysistä kehoaan, mutta uusi "keho" ei noudattanut samoja fysiikan lakeja.