MURHA.INFO

Aivan turha juttu !! Jos joku haluaa käveleksiä metissä tai korvessa vaikk keskellä yötä,ei tarvi olla seonnu-tai sit kaikki metästäjät on(-no niinhän osa on...).Ei kaikki kuulkaa uskallakaan mettiin lähtee,ainakaan pimmeen aikaan.Mut se on hieno paikka omille ajatuksille ja omalle elämälle.Pimeännäkökiikarit mukaan ja mettään lenkille-ja äkkiä kotia,on siel sen verran elämää jos näet,kuule niitä ei helpolla.Toisaalta....jokainen elää omaa elämäänsä metsässä,ei siel elukat ihmistä vainoo.Mutta immeiset ne jaksaa kytistää,ihmetellä,leimata.Kun joku psyko tai narsisti ottaa kohteekseen,yllättävän usein siihen liitytään kuin susilauma,ensin katsellaan ja vaanitaan,sitten joku käy kiinni ensimmäisenä. Että onko tervettä porukkaa,jos käydään kyttäämässä jonkun ulkoilua ?Jos mun sukulainen olisi kysymyksessä,infoisin poliisiakin-vastaisen varalle..........................................................Tai saattaahan tää olla provo.Mut mielipiteeni on silti sama.

Totta Smirre tuokin. Mitäs se kenellekään kuuluu missä kukakin tahtoo liikkua ja mihinkä aikaan päivästä. On olemassa yöihmisiä ihan kuten on aamu- ja iltaihmisiäkin. Piruako näitä erittelemään.

Se mikä tässä tosin kiinnitti huomion on juuri tuo että jos "kummitusnaisella" on paha olo menetyksestään (mikäli sitä siis on) niin jotenkin kuulostaa harmittavan surulliselta tapahtumasarjan uhrilta.

Me immeiset kun ollaan erilaisia,mutta miksi joltain pitäisi ottaa lääkkeillä pois muistot ja eletty elämä?Jotkut kestää ne,jotkut ei halua elää niiden kanssa,ja luopuu niistä puoliksi vapaaehtoisesti-nykyään kun ei saa surra omalla tavallaan....pitää mennä elämässä eteenpäin.Ei kaikki kaipaa muita rakkauksia tärkeimmän jälkeen,ei se ole mielenvikaisuutta.Ja jos ei ole tuntenut syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta monessa,monessa tekemisessä ja hetkessä,ei ehkä myöskään ymmärrä sitä,että iso osa itsestä menee,kun rakas kuolee.Silti voi tuntua,kuin hän olisi edelleen lähellä.Ja kukaan ei edelleenkään pysty todistamaan,etteikö voisi olla lähellä.Ei myöskään,että olisi lähellä.(Skeptikot saa hyppiä tasajalkaa ihan rauhassa.)Niin että ei se sekaisin ole ja kykenemätön vastaamaan itsestään,kun kerta vapaana liikkuu.Jospa on vaan tavallinen lenkkeilijä,jolla on aikataulunsa,ja tää edelleen olis provo.Mutta ajatuksiahan sekin herätti.

Mun mielestä kyllä vähän vastuutonta ja mautonta lehdeltä julkaista tuollaista juttua. Tuolla tavalla sinne vain vedetään lisää porukkaa edellisten tomppeleiden lisäksi. Siis kuinka ihmiset oikeesti kehtaa toimia noin, seurata autolla ja kuvata videoita?

i_i kirjoitti:Mun mielestä kyllä vähän vastuutonta ja mautonta lehdeltä julkaista tuollaista juttua. Tuolla tavalla sinne vain vedetään lisää porukkaa edellisten tomppeleiden lisäksi. Siis kuinka ihmiset oikeesti kehtaa toimia noin, seurata autolla ja kuvata videoita?

Just näin!

Scruffy kirjoitti:Sitten sitä linkkiä videoon...

Saattaa olla vaikea uskoa, mutta kaikki videot ei ehkä ole intternetissä.

Vaikka uskon että kuulun tuon mainitun paikallislehden tilaajiin, niin onpa mennyt ihan ohi koko juttu

Vielkäkös jollain on havaintoja/tietoa kyseisestä kalpeasta naisesta? Vieläkö juoksentelee metsissä ?

Liikkuu edelleen tos vähä enne 10 oltiin ja siellä käppäili suon vieressä tiellä. Saatiin myös pakusta seuraa...

Traaginen menetys voi sairastuttaa mielen pahasti, etenkin kun siihen liittyy syyllisyydentunne. Henkilön ei tarvitse oikeasti olla syyllinen, mutta aina menetyksen jälkeen tulee sitä jossittelua ja pähkäilyä olisiko itse voinut tehdä jotain. Voi siinä psyyke nyrjähtää.

Traaginen menetys voi sairastuttaa mielen pahasti, etenkin kun siihen liittyy syyllisyydentunne,tokaisi Aumari.Ei ollenkaan kaukaa haettu.Tuolla keskellä ei mitään,missä välillä vietetään aikaa,kävelee tämä kyseinen nainen häämekko yllään,ruusupuska,välillä ties mikä kukkaseppele kädessään,ja talsii vaan laiturille.Siihen se jää tuijottamaan ulapalle.Ei tee kenellekkään mitään pahaa,mutta voin sanoa,kun tuli ensimmäistä kertaa vastaan,piti ottaa parimetriä kauemmaksi.Isäntänsä kaatokännissä veneenkanssa hukkunut kyseiselle laiturille.Tästä piti jo ihan muilta ihmisiltä kysästä,ketkä asustelivat siinä hollilla.Ollaan monesti mietitty,olivatko naimisiin menossa.Surullista,mutta totta.Vähän vastaavanlaiseen menin joskus aikoinaan,kun elämän palapelit oli hukassa.No häämekkoa,eikä ruusupuskaa ollut.Ihmis mieli on mielenkiintoinen.

Traaginen menetys todellakin, surun voima, selvittämättömät asiat, surullisia kohtaloita. Otollisia paikkoja tutkimusretkille.