"Hammasmurhaaja" Ismo Junni, Helsinki

[EuroJR]

Ja löytyihän sitä jonkin verran lisää asian tiimoilta. Alibi 5/92 kertoo surmatun Matti Haapasen vaimon Eila Haapasen haastattelun. Vapaata referointia aiheesta...
--------------------------------------------------------------------
Vuonna 1972 Matti Haapasen nuori perhe sai Kontulasta sosiaalisin perustein uuden asunnon osoitteesta Tuukkalantie 17. Siellä Matti tutustui Ismo Junniin.

Eila Haapanen kertoo:
"Matti tapasi juopottelureissuillaan Ismo Junnin. Miesten kaveruus kehittyi ystävyydeksi niin, että aloimme tavatatoisimaame mhyös perheittäin. Molemmissa perheissä oli pieniä lapsia. Junneilla neljä ja meillä kolme.

Synnytin vielä tytön, mutta hän sairastui jo neljän kuukauden ikäisenä aivokalontulehdukseen, joka johti verenmyrkytykseen ja vauvan kuolemaan. Matti kertoi usein, ettei kestä lapsensa menetystä, joten yhtämittaista juomista kesti koko vuoden.

Minä en käyttänyt ollenkaan alkoholia, enkä antanut miesten ryypätä kodissamme. Katja Junni taas ei voinut katsoa miehensä ryyppäämistä selvänä, joten alkoi itsekin ottaa, vaikka inhosi viinaa. Niinpä Junnien koti muodostui juoppojen kokoontumispaikaksi.

Matti saattoi majailla siellä päiväkausia, jopa viikkojakin. Meillä kävivät miehet välillä vain pistäytymässä, juopottelua kun en kodissamme sulattanut.

Ismo oli helvetin mustasukkainen. Hän epäili, että Kaija makaa toisten miesten kanssa. Ismo tahtoi sammua kuulemma ensimmäisenä, joten Kaija jäi pitämään miehille seuraa. herätessään Ismo ei tiennyt mitä hänen nukkuessaan oli tapahtunut, joten hän alkoi epäillä pahinta, jolloin vaimo sai varmuuden vuoksi selkäsaunan. Mielestäni meidän Matti ja Kaija tulivat keskenään erittäin hyvin toimeen. He olivat jotenkin samalla aaltonpituudella. Olin tästä aluksi itsekin vähän kateellinen. Pian kuitenkin tajusin, etten mahda mitään, jos kaksi ihmistä pitävät toisistaan.

Monelta pahalta olisi varmaan vältytty, jos olisimme älyneet vaihtaa Kaijan kanssa miehiä. Ismo yritti alistaa Kaijaa, mutta hän ei alistunut. Minä taas en pitänyt tällaista asiaa erityisen tärkeänä, joten suostuin pitämään suuni kiini ja ottamaan vastaan sen mitä annetaan. Puhuimme asiasta usein ja näin selvästi sen ristiriidan, missä Ismo taisteli. Hän olisi halunnut nöyristelevän ja raittiin vaimon.

Matti taisteli itsensä joskus irti viinasta ja meni töihin. Pisin yhtäjaksoinen kausi oli kaksi vuotta. Yrittihän Ismokin, mutta ei oikein onnistunut. Jos Ismo yritti raitistua ja käydä töissä, oli kotona useimmiten odottamassa juopunut vaimo muutaman samanlaisen miehen kanssa.

Sen miehen elämä oli yhtä yritystä koko ajan. Kaikki mihin hän ryhtyi, jäi kesken. Ismo olisi tarvinnut jatkuvasti pään silittämistä, kannustusta ja paijausta. Samanlaisia reppanoita he olivat: Ismo, Kaija ja Matti. Onnistuakseen olisivat tarvinneet ehdottoman raittiuden, mutta siihenkin he olivat liian heikkoja.

Kylän asukkaat pitivät kaikessa aina toistensa puolta. Kukaan ei tehnyt ilmoituksia viranomaisille vaan kaikessa yritettiin pärjätä omin avuin. Jos viranomaiset alkoivat kysellä, kukaan ei tiennyt mitään.

Aavistin tapahtumat jo etukäteen. Kaijan kohtalo pyöri mielessäni. Odotin vain sitä hetkeä, jolloin joku tulee sanomaan, että hän on kuollut. Yritin puhua Matille järkeä, mutta luovutin. Hänen äitinsäkin sanoi, että antaisin kaiken olla, sillä ei näille asioille mitään kuitenkaan voida.

Ismolla oli tapana uhota "muija on minun muija ja teen sille mitä tahdon!" Muistan monet Kaijan itkut ja valitukset siitä, että hän on neljä lasta synnyttäneenä kurkkuansa myöten täynnä seksiä. "Se saatanan sika pakottaa minut aina siihen. Minä haluan itse valita kumppanin, toimia vapaasti ja nauttia siitä. En ole kenenkään omaisuutta", kertoi Kaija usein.

Kaija taisteli alistamista vastaan. Hän ei alistunut...nyt hän on kuollut. Minä alistuin, mutta olen hengissä.

Muistan erään elokuun päivän vuodelta 1980 erittäin hyvin. Ismo tuli meille poikkeuksellisen siistinä: tukka pestynä, taakse kammattuna ja parta ajeltuna. Puhtaat housut oli prässätty ja paita silitetty. "Kaija on kuollut", sanoi mies tyynesti.

Ismo kertoi olevana nyt kusessa, sillä hän epäili, että häntä tultaisiin syyttämään vaimon kuolemasta. Hän piti itsestään selvänä, että poliisit vievät hänet mennessään, joten pyysi vähän tupakkarahaa. Ei häntä kuitenkaan heti viety. Muutaman päivän päästä haettiin kuulusteluihin ja pidettiin vähän aikaa putkassa.

"Yritti ne, perkele, sitä mun päälle, mutta eivät pystyneet näyttämään mitään toteen", Ismo sanoi poliisilaitokselta palattuaan ja kertoi selittäneensä Kaijan pudonneen humalassa jonkin omakotitalon rappusilta ja menneen humalassa kylpyyn, sammuneen sinne ja hukkuneen. Ammesta hän sanoi kantaneensa Kaijan vaatehuoneessa olevalle patjalle ja yrittäneensä antaa tekohengitystäkin.

Vähän ennen kuolemaansa Kaija oli puhunut myös minulle jostain tulossa olevasta rahasummasta. En tiedä tarkemmin, mitä hän tarkoitti. Joka tapauksessa Ismo sai vaimonsa kuoleman jälkeen jostain vakuutus- tai eläkerahoja 50.000 markkaa.

Matti ja Ismo alkoivat juoda urakalla näitä rahoja. 20 000 markkaa sain pelastetuksi ja annetuksi Junnin lapsille. He olivat kuitenkin vielä niin pieniä, etteivät osanneet niitä järkevästi käyttää. Rahat hupenivat hetkessä karamelleihin ja mopoihin.

Jouduin usein kuuntelemaan Ismon ja Matin humalan sumentamia puheita. Kaijan kuolema vaivasi Ismoa selvästi. Hän sepitti neljä tai viisi toisistaan eroavaa versiota, miten Kaija oikeastaan oli kuollut. Vähitellen sain mielessäni palapelin loksahtamaan paikoilleen. Myös Matti oli saanut selville, että Ismo oli surmannut vaimonsa tahallaan.

Erityisesti meitä etoi Ismon tunnustus ruumiin makaamisesta. "Olen taatusti viimeinen, joka häntä on pannut", leuhki Ismo ja kertoi myös, miten Kaija oli kaatunut heidän tapellessaan ensin keittiössä ja iskenyt päänsä pöydän kulmaan. Tämän jälkeen Ismo sanoi menneensä kylpyhuoneeseen ja laskeneensa ammeen täyteen kuumaa vettä. "Se piru virkosi ja yritti saatanasti rimpuilla ja kiskoa käsillään minua vaatteista päästäkseen pois, mutta minä painoin pään veden alle".

Keskustelimme Ismon tunnustuksesta Matin kanssa monta kertaa. Olisin ilmoittanut asian heti poliisille, mutta Matti kielsi. Hän alkoi kutsua Ismoa "ammemieheksi" ja otti tästä henkisen yliotteen. Siihen saakka Matti ja Ismo olivat humalassa kinastelleet käsirysyyn saakka, kumpi olisi kovempi jätkä. Uhosipa Ismo mitä tahansa, Matti pisti aina paremmaksi. Toinen oli "skönäri" ja toinen "kovis".

Muistan, miten Matti oli joskus läpsinyt Ismoa kämmenellään ja ajanut "ammemiehen" ulos meidän asunnosta. Ismo ei tehnyt elettäkään vastustaakseen, riiputti käsiään velttoina sivuilla ja jupisi rauhallisesti: "Katotaan poika, kumpi on kumpi...Yks liike mun tarttee vielä tehdä, mutta katotaan poika kuinka sun käy".

Kerran minua hermostutti Matin uhoaminen ja ainainen juopottelu ja väkivaltaisuus. Ismo tarttui minua olkapäästä ja sanoi: "Kuule Eila, älä välitä, kyllä se kohta helpottaa sullakin".

Olen jälkeenpäin ajatellut Ismon puheita monta kertaa ja tullut siihen tulokseen, että Ismo oli päättänyt tappaa Matinkin sopivan tilaisuuden tullen. Hän halusi raivata tieltä todistajan ja toiseksi hän halusi helpottaa minun elämääni.

Ismo oli humalapäissään joskus puhunut toista silmäänsä kiinni pitäen myös vanhimmasta pojastaan: "Poika perkele meinaa pelleillä...", kun poika oli tullut sanoneeksi isälleen totuuden äidin kuolemasta. Matti pelasti kerran tuon pojan hengen. Ismo oli hakannut tämän päätä betoniseinään ja olisi ilmeisesti tappanut pojan jos Matti ei olisi mennyt väliin.

Jostain syystä Ismon isä ei halunnut antaa Kivinokkaan rakentamaansa mökkiä pojalleen, vaan halusi myydä vieraalle. En tiedä miksi ukko näin teki, mutta temppu sai ainakin Ismon erittäin katkeraksi. Ostin samoihin aikoihin mökin Kivinokasta ja miehet muuttivat juopottelupaikkansa sinne. Minua ei kovin paljon enää kiinnostanut, mitä miehet kännipäissään puuhailivat. Tiesin kuitenkin, että he alkoivat vierailla Kaijan haudalla. he menivät sinne ryyppäämään. Vierailu haudalla päättyi yleensä tappeluun, sillä Matti ei ehkä malttanut olla naljailematta "ammemiehestä" ja siitä, että tämä oli tappanut ihmisen, josta hän oli pitänyt. "Täytyy käydä tekemässä haudalle taas jälkiä, jotta sukulaiset (Kaijan) näkee, että on se äijä siellä", irvaili Ismo usein.

Kaveruksille tuli kuitenkin hautausmaan alueelle virallinen porttikielto, sillä he olivat jatkuvasti rikkomassa hautausmaan rauhaa.

Heinäkuussa 1986 Kivinokassa paloi ensimmäinen mökki. Palossa kuolivat Juha Väre ja Seppo Mäntyniemi. en tuntenut heitä, joten en osannut yhdistää näitä mitenkään Ismoon. Matti kuitenkin epäili heti Ismoa.

Marraskuun 25. päivänä paloi sitten meidän mökki ja Matti sen mukana. Olin varma, että Ismo oli hakannut Matin tajutomaksi ja tuikannut mökin tuleen. Kerroin poliisille kaikki epäilykseni Ismosta. Kuulustelija piti minua "höpö-höpö-akkana" kun ei puuttunut asiaan. Sanoi vaan, ettei pidä päästää suustaan mitä sattuu. Kysymyksessä olisi selvä tapaturma, sillä mökki on syttynyt kaminasta.

Oikeudenkäynnissä ilmeni, että Ismo oli kiskonut vaimonsa ja Matin suusta hampaita. Kaijan kohdalla puhuttiin pitkästä kulmahampaasta, mutta olen omin silmin nähnyt Ismon esitelleen useita vaimonsa hampaita lompakossaan.

Matin kuoleman jälkeen Ismo oli esitellyt myös Matin hammasta ja oli ylpeillyt, että on pystynyt iskemään vahvan miehen maineessa olevaa Matti turpaan niin, että hammas on irronnut. Tunnistin vuosien kuluttua Matin hampaan, kun se minulle poliisilaitoksella näytettiin.

Ismo oli humalassa kiusantekijä joka mm. kusi rappukäytävälle jätettyihin lastenvaunuhin, sytytti vaatehuoneen tuleen, kusi rappukäytävään jne. Hän naureskeli ja nautti "kepposistaan". Kiusanteoista kehittyi murhia ja tulella leikittelyistä murhapolttoja.

Kaijan ja Matin kuoleman jälkeen Ismoa alkoi ahdistaa. Minäkin elin ahdistuneena yli viisi vuotta. Tiesin Ismon tappaneen vaimonsa ja mieheni joten pakenin ajatusteni kanssa työhön. Olin yli neljä vuotta kahdessa työpaikassa. Työpäivät venyivät jatkuvasti 16-tuntisiksi. Tunsin suunnatonta helpotustua, kun tutkimukset käynistettiin uudelleen tammikuussa 1990. Oikeudessa Ismon vanhin poika sanoi nostavansa minulle hattua, kun olin kertonut totuuden."
-----------------------------------------------

[Urho]

Hyvä poliisi!

[Tampereen Tyttö]

Siinä tuli vahvaa faktaa.

[Urho]

Anteeksi Mansen tyttö, kyseessä oli provo.

Joku filosofi ja valtiotieteilijä voisi varmaan kertoa pitkään suomalaisten primitiivisestä auktoriteetti- ja varsinkin poliisiuskosta. Itse olen kantapään kautta oppinut, että joka ainoa kerta, kun pistää jotain kriittistä tästä Suomen luotetuimmasta instituutiosta, niin varsin monet nousevat heti takajaloilleen ja kertovat esim. nälkäpalkalla virkaansa pyytettömästi hoitavista sankareista, joitten ilmiselviä virheitä ei pitäisi tuoda esiin. - Minusta tuollainen on yksinkertaisesti huvittavaa. Omassa maailmassani ei ole mitään sellaista asiaa, johon ei suhtauduta objektiivisen kriittisesti.

[Tampereen Tyttö]

[quote="Urho"]Anteeksi Mansen tyttö, kyseessä oli provo.

Ops, lauseeni koski kylläkin JR:än tekstiä...
Todellakin joskus ajattelee, että joku rikos selviää tutkinnasta huolimatta

[villivadelma]

Mittees tämä jantteri nykyään duunaa ? Tiilenpäitä laskemassa ?

[villivadelma]

...Vai joko on armahdettu ?

[Doctor Lecter]

Näitä formin "vanhoja" juttuja ei ole ehtinyt vielä kunnolla lukea, kun on siunailemista näissä uusissakin.

Mielenkiintoista. Melkoista sirkusta on Kivinokassa pyöritetty. Surkuhupaisaa tuo vakuutusrahojen jako; viinat, mopot ja makeiset. Kiitos äiti!

Niin, missä Junni nykyään majailee. Tottahan nyt naisystävä on jo löytynyt.

[merzi]

Ja löytyihän sitä jonkin verran lisää asian tiimoilta. Alibi 5/92 kertoo surmatun Matti Haapasen vaimon Eila Haapasen haastattelun. Vapaata referointia aiheesta...
--------------------------------------------------------------------
Vuonna 1972 Matti Haapasen nuori perhe sai Kontulasta sosiaalisin perustein uuden asunnon osoitteesta Tuukkalantie 17. Siellä Matti tutustui Ismo Junniin.....

-------

No onpa outo tapaus! sen minkä tietää oikeaksi! on oikeus kertoa! ja kyllä totuus voittaa... lopulta.

[Kalessin]

olisi ihan mielenkiintoista tietää missä tällainen vajakki nykyään majailee, että tietää pysyä kaukana. tällaiset katkerat, pienet ja muutenkin riittämättömät miehet, jotka kostavat omaa kykenemättömyyttään saa mut ihan raivonpartaalle. törkeää purkaa omaa katkeruuttaan ja kateuttaan muihin....sietäisivät joutua häpeäpaaluuun, niin saisivat jotain aihetta olla katkeria, sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi pimeään koppiiin miettimään!!!

[porta]

Hiiliä laipoi nykyään. Oli viimeiseen asti katkera pojalleen vasikoinista. Käsittääkseni alkoi mieli horjumaan viimeisinä hetkinä. Ilmiantanut poikakaan ei kestänyt isänsä syytöksiä ja pääti päivänsä.

[sorsake]

Tassa on oiva esimerkki siita, etteivat (psykopaattiset) sarjamurhaajat todellakaan ole mitaan sliipattuja, huippualykkaita Hannibal Lectereita. Rapajuoppo kanniaalio, joka pelastui kiinnijaamiselta niin pitkaan vain siksi, etta poliisi oli jokseenkin ponneton selvittamaan asioita.

[Doctor Lecter]

Tassa on oiva esimerkki siita, etteivat (psykopaattiset) sarjamurhaajat todellakaan ole mitaan sliipattuja, huippualykkaita Hannibal Lectereita. Rapajuoppo kanniaalio, joka pelastui kiinnijaamiselta niin pitkaan vain siksi, etta poliisi oli jokseenkin ponneton selvittamaan asioita.

Aivan. Lisäksi Junni hallitsi tuon peloittelutaktiikan sangen hyvin. Unohti kuitenkin, että pojasta kasvaa mies ja joskus joku lakkaa pelkäämästä.

[Doctor Lecter]

Kuten nimim. porta tuossa hieman ylempänä sanoi, niin "Hammasmurhaaja" Ismo Kullervo Junni on kuollut. Hän sairastui vakavasti ja siirrettiin sairaalahoitoon. Junni kuoli siviilisairaalassa Helsingissä 3.11.1995. Hän oli kuollessaan 51-vuotias.

Viides ja viimeinen uhrinsa oli Kivinokan mökissä nro 44 asunut, erakoitunut Pauli Sironen, 50. Mökki paloi ja harmiton yksineläjä sen mukana marraskuussa 1988.

Noista hampaiden kiskomisista liikkui jos jonkinlaista tarinaa. Eräs oli se, että vaimonsa kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn aikana, hän kiskoi pihdeillä irti yläetuhampaan sekä teki seksuaalista väkivaltaa puisella imukupin varrella. "Vaimon tehdessä kuolemaa hän oli siistiytynyt... ...ennen ambulanssin tuloa hän oli käynyt suihkussa, ajellut partansa ja vaihtanut puhtaat vaatteet ylleen. Herrasmies Junni saikin virkavallan höynäytetyksi vuolailla selityksillään vaimonsa juomisesta".

Kaija Junni oli kuollessaan 36-vuotias.

Lähdeaineistoa en tiedä. Mahdollisesti Alibi. Lyhennelty kopiodusta ja puutteellisesta artikkelista.

"Hammasmurhaajan" tarina on hyvin mielenkiintoinen ja itse tapahtumista ei nyt niin kovin kauaa ole, etteikö niistä minfolaisilla olisi myös tapahtuma-ajan muistikuvia, esim. lehtileikkeitä Kivinokan mökkipaloista? Yritän myös itse etsiä jotain lisättävää.

EDIT: Lisätty Ismo Junnin toinen nimi ja ikä.

EDIT2: Korjattu Junnin toinen nimi Kalervo Kullervo

[synkempi hautajaisvieras]

Mielenkiintoinen tapaus. Kiitokset EuroJR:lle tuosta laajasta ja avartavasta tapausta läheltä seuranneen ihmisen haastattelupätkästä.

Kun nyt puhutaan näistä sarjamurhaajista alueella Suomi, niin mainittakoon että Thomas Mûllerin kirjan "Ihmispeto" esipuheessa Jarkko Sipilä mainitsee tämän kyseisen Ismo J.:n, "Hammasmurhaaja":n, Suomen ainoaksi sarjamurhaajaksi. Sipilä pohdiskelee samassa yhteydessä onko Antti T:ssä ainesta sarjamurhaajan oikeuttavaan määritelmään: "Oikeudenkäynnin tauolla pohdittiin sitä kysymystä, oliko kyseessä sarjamurhaaja. Niin poliisin tutkijoiden, syyttäjän kuin toimittajienkin johtopäätös oli se, että ei ollut. Ensinnäkin tekojen aikahaitari oli liian pitkä. Poliisi selvitti kyllä epäilyttäviä lääkekuolemia Tampereen ja Heinolan tapahtumien usean vuoden mittaiselta väliajalta, mutta mitään linkkiä ei Antti T:hen löytynyt."

Ja vielä jos puhutaan sarjamurhaajista Suomessa niin veikkaisin Matti Haapojan pitävän johtopaikkaa Suomessa 11 tapolla toistaiseksi. Joku jo Haapojan tuolla taisi mainitakin. Massamurhaajat ovat jo toinen juttu...


.