Jackson kirjoitti:
Äitinsä ei varmaan valehdellut vaan on nimenomaan oikeassa koska on parhaassa asemassa tietämään toisinkuin isovanhemmat joiden silmissä tyttö/poika on vain 'mukava nuori tyttö'.
Siksi tietty helppo hakea validointi isovanhemmilta, eivät näe ongelmaa.
Toiv. pysyy suomessa vastedes jossa voidaan pitää silmällä ja turvaverkot valmiina nappaamaan kiinni.
Jackson kirjoitti:Äitinsä ei varmaan valehdellut vaan on nimenomaan oikeassa koska on parhaassa asemassa tietämään toisinkuin isovanhemmat joiden silmissä tyttö/poika on vain 'mukava nuori tyttö'.
En nyt minkäänlaisena kirjallisuusalan professorina ala tätä tekstiä erikseen uudelleen läpi käymään, joten laatu ei nyt varmaan ihan klassikkoromaaneja vastaa, mutta kiinnostuneille lisätarkennusta jne; Siitä mikä on valehtelua ja mikä ei on usein monenlaisia mielipiteitä liikkellä, mutta mihin itse valehtelu-termillä viittasin oli siis toisen puheiden vääristeleminen. Mikäli esimerkiksi sanoisit että "Minusta tuntuu siltä kuin haluaisin ..." ja joku alkaisi väittää sinun sanoneen "Aijon ..." eikö kyse olisikin valehtelusta? Mikäli kyllä, niin äitini valehteli, vääristelemällä puheitani.
Mikä siinä sitten oli niin vakavaa? Vakavaa oli se, että koettaessani nopeasti keskeyttää äitini sekä itseni välinen riita pyrin sanomaan jotain sellaista, millä saisi jotain muuta keskustelua aikaan, kuin sen mikä oli käynnissä(eli äitini kiroilu & huutaminen siitä, että olin vastannut naapurin lasten kysymykseen siitä kuka olin, kertomalla nimeni & olevani erään samassa talossa asuneen lapsen sisko) sanoin "Minusta tuntuu siltä kuin haluaisin ampua isäni." Sanoin kyseisen lauseen, koska se oli ensimmäinen sellainen lause jolla ajattelin keskustelunaiheen vaihtuvan nopeasti. Mikäli äitini olisi esimerkiksi päättänyt kysyä miksi minusta tuntui siltä olisin kyennyt kertomaan hänelle, että minusta tuntui siltä, koska olin kuukausi aikaisemmin joutunut vakavan väkivallan kohteeksi rahattomuudestani johtuen, vaikka samaan aikaan sukulaisillani oli varaa pitää autoja, omistusasuntoja, omakotitaloja, mökkejä, laivaa, ja niin edelleen, sukulaisista riippuen. Itsellänikin olisi ollut ulkomaille lähtiessäni auto, mikäli en olisi yllättäen 19-vuotiaana joutunut konkurssiin potkuista johtuen, sekä siitäkin huolimatta, mikäli toiset ihmiset eivät olisi jatkuneesti kusettaneet minua. Minut siis oli käytännössä katsoen jätetty yksin selviytymään pakkasessa, ilman minkäänlaisia tuloja, ja lyhyellä aikavälillä jouduin myös usein rikosten & rikkomusten kohteeksi. Toinen, kyseistä vakavaa väkivaltaakin enemmän surua aiheuttanut tekijä mielessäni oli se, että varattomuudestani johtuen olin joutunut myöskin lähtemään paikasta, josta en olisi halunnut lähteä, sekä missä minulla oli mukavia ystäviä.
Mikäli olisin ollut oikeutettu edes työttömyysturvaan, taikka sukulaiseni olisivat yhdessä pyrkineet edes keskustelemaan kanssani mahdollisuuksista järjestää minullekin jonkinlaista elinkeinoa olisi tilanne ollut toinen. Esimerkiksi isoäitini on lainaillut isälleni, sekä hänen siskolleen rahaa niin, että he ovat saaneet osteltua kalliita omistusasuntoja ym., silloinkin kun ne olivat suhteessa edullisempiakin kuin nykypäivänä, vaan kukaan sukulaisista ei kuitenkaan missään vaiheessa pyrkinyt auttamaan minua edes autokoulun viimeisten testien(inssien, monikossa, koska en heti ekalla kerralla läpi päässyt) maksamisessa, vaikka olin juuri saanut työpaikastani potkut, enkä ollut oikeutettu minkäänlaisiin yhteiskunnallisiin tukitoimiin, johtuen silloisesta iästäni & työsuhteeni luonteesta(tarv.paikalle kutsuttava kassamyyjä, eikä vakituinen kassamyyjä).
Olisin siis halunnut ilmaista äidilleni pettymystäni yhteiskunnallisista epätasa-arvoisuuksista, kuten siitä, kuinka yhteiskuntarakenteet ovat muuttuneet, sekä siitä kuinka tyhjän päälle minut on jätetty, sellaisen henkilöiden toimesta keitä itseään on autettu huomattavasti, ei ainoastaan sukulaistensa, vaan yhteiskunnankin toimesta, vaikka eivät edes yhtä huonoissa asemissa ole olleet, kuin mihin itse olin joutunut. Whatever, tahdoin keskustella ekonomiasta, sekä ilmaista turhautumiseni rehellisesti. Samalla tarkoitukseni oli myös kertoa aikeistani valmistaa erityisesti pikkuveljelleni & -siskolleni joululahjaksi leikkipyssyjä, esimerkiksi kierrätysmuovista muotteihin sulattamalla, ja ampumisella tarkoittaneeni sellaisella jalkaan ampumista, huomion kiinnittämiseksi, jotta voisin keskustella hänen kanssaan taloudellisen epätasapainoni korjaamisvaihtoehdoista, sekä sitä kautta elämänlaatuni kohottamisesta.
Olisin siis halunnut pyrkiä selvittämään josko sukulaiseni olisivat kyenneet lainaamaan minulle ekonomista vaurautta, sekä suunnittelemaan kanssani esimerkiksi toimivan työskentelymallin, jolla kykenisin vuosien saatossa heille lainani takaisin maksamaan. Olisin siis pyrkinyt ehdottamaan sellaista lainaa jolla olisin kyennyt vuokraamaan maanviljelyä varten edullisen tontin Espanjasta, sekä mahdollisesti ostamaan skootterin, vihannesten ym. kuljettamista varten. Oli miten oli, keskustelua ei syntynyt, koska hän ei vaivautunut kuuntelemaan hetkeäkään sitä mitä minulla oli sanottavana, vaan hermoili yhä omiaan, käsittääkseni edelleenkin siitä, että olin ylipäätänsä tervehtinyt takapihalla leikkineitä lapsia, heidän huudahdettua kysymys siitä kuka olen. (Olin siis parvekkeella savukkeella, ja hymyillen katselin heidän leikkejään.) Riidasta johtuen lähes kyynelehtien poistuttuani hänen asunnostaan muistin, että minulla oli yhä päälläni oman takkini lisäksi äitini takki, jonka olin häneltä lainannut parvekkeella käymistä varten, joten palasin palauttamaan sen. Äitini kuitenkin pyrki painostamaan minua ottamaan se lainaan, vaikka en todellakaan kaivannut häneltä siinä hetkessä yhtään mitään, ja tahdoin vain lähteä pois.
Hän alkoi "uhkailemaan" että soittaa ambulanssin, mikäli en lainaa hänen takkiaan, mistä suivaannuin, ja käyttäydyin ivallisesti häntä kohtaan, muistuttaen myös, ettei hänellä ole mitään syytä edes pyrkiä tuhlaamaan yhteiskunnankin varoja täysin päättömästä syystä, eli siitä, että kieltäydyin lainaamasta hänen takkiaan. Hän kuitenkin vaati, etten poistuisi asunnosta minnekään, ennen kuin hän olisi päättänyt mitä tekee, joten todella pahantuulisena istuin keittiön pöydän ääreen odottamaan, että kyseinen henkilö saisi päätöksensä tehtyä. Hetken kuluttua hän olutpullonsa ääreltä typeränä kysyi soittaako hän sen ambulanssin, mihin vihaisena huudahdin suunnilleen: "No kyllä! Ja muistakin soittaa sitten ihan itsellesi, kerran sellaisella uhkailet?, mikäli en takkiasi lainaa!". Hän soitti hätäkeskukseen, ja alkoi puputtamaan "huolestunutta" sontaa puhelimeen, vaikka on itse ollut jopa väkivaltainen sekä muiltakin osin varsin kyseenalainen henkilö, ja aikansa jauhettua hän alkoi valehtelemaan täyttä puppua niin käytöksestäni, kuin puheistanikin. Siinä vaiheessa huudahdin kysymyksen "Mitä Sä oikein valehtelet sinne?"(en nyt välttämättä ihan sanantarkasti muista, kun yli vuosi ko.tilanteesta kulunut, mutta suunnilleenkin noin) ja pyrin korjaamaan hänen puheeseensa sisältyneen täyden valheen. Muistaakseni hän alkoi pelleilemään äänensävyillä, jotka joku mahdollisesti tulkitsisi "järkyttyneen, kauhistuneen, säikähtäneen & pelokkaan" naisraukan hätähuudoiksi, vaan entisen amatöörinäyttelijänähän hän on sellaista sontaa harjoitellut aikaisemminkin, ja kotioloissa ollut kuin raivohullu sonni.
Tässä nyt sitten ihan vaan vapaamuotoista tekstiä & kiinnostuneille tiedoksi mitä kyseisen riidan jälkeen tarkemminottaen tapahtui;
Jos siinä vaiheessa kun mä poistuin asunnosta kyyneleet silmissäni etupihalle juttelemaan asiallisen ambulanssimiehen kanssaja naapuruston lapsetkin tulee kysymään onko kaikki kunnossa kyseinen nainen jää kotiinsa juomaan olutta, niin kukahan siinä tilanteessa on kohdellut väärin ja ketä? No ambulanssikuski ehdotti että koska vaikutan kovin surulliselta voisin tulla käymään sairaalassa juttelemassa tuntemattoman henkilön kanssa, josko se tekisi olostani paremman, ja mainitsi että hän kun on muutenkin sinne ambulanssilla palaamassa niin auton polttoainettakaan ei siinä kulu sen enempää, mistä johtuen sitten ajattelin että no samahan se on käydä katsomassa miltä Oulun terveyskeskuksessa näytti siihen maailmanaikaan. Lisäksi ajattelin että on mukavaa tavata uusia ihmisiä, ja lähdin positiivisin mielin käymään paikanpäällä. Sairaalan odostusaulassa kuitenkin kesti kauan sekä näytti olevan jokunen toinenkin asiakas, tod.näk. tärkeämmällä asialla, sekä olin jo täysin toipunut riidan aiheuttamasta surumielisyydestä, joten päätin käydä pyytämässä työntekijältä josko tapaamisaikani hoitajalle voitaisiin perua ja lähtisin suuntaamaan joko isoäitini taikka ystäväni luokse, ennen kuin olisi liian myöhä. Työntekijä kuitenkin kehotti minua palaamaan aulaan sekä jätti vastaamatta sarkastissävyiseen kysymykseeni siitä lähteekö joku erikseen perääni, jos vain yksinkertaisesti poistun kyseisestä rakennuksesta ja lähden isoäitini luokse, kuten olin jo aikaisemmin päivällä suunnitellut tekeväni.
Pyysin häntä edes ilmoittamaan eteenpäin, että olen poistunut, jotta yksikään hoitaja ei turhaan odottaisi minua paikalle varattuna ajankohtana, mutta hän vain ikäänkuin käskyttämällä kehotti minua palaamaan aulaan odottamaan hoitajan taikka lääkärin kutsua(en nyt muista kumpaa). Olin turhautunut, ja koska en ainakaan huomannut aulassa käykennelleen yhtäkään lasta, nuorta taikka vaikkapa dementoitunutta vanhusta kuka voisi säikähtää turhautumukseni ilmaisemistani pudotin itseni lattialle ja sanoin tottakai täysin sarkastisesti että "Byhyy olen vauva", sekä hyppäsin takaisin seisaalleen ja menin paikalleni istumaan. Kyseisellä sarkastisella kommentillani viittasin turhautumukseeni siitä, että minua kohdeltiin kuin raukkamaista, toisten ihmisten vastuulla olevaa olentoa, kuka ei ole kykeneväinen huolehtimaan itsestään, päättämään itse elämästään, tietämään omia tarpeitaan, sekä toimimaan kuten aikuinen ihminen, joka voi halutessaan ottaa ja lähteä, kunhan ei ole vakaviin rikoksiin syyllistynyt. Senpä jälkeen hyvin nopeasti tuli kutsu hoitajan tapaamiseen, joten siirryin huoneeseen, jossa hänet tapasinkin. Huoneeseen saapuessani olin hiukan yllättynyt siitä, että siellä oli "hoitajan"(lihava, lehmän näköinen varmasti lihansyöntinsä kautta murhari) molemmin puolin kaksi mieshenkilöä, joiden kudokset koostuivat ainakin ulkonäkönsä perusteella kovin rasvapitoisesta ruoasta, kenties sikojen perseistä. Edellisessä virkkeessä mainitsemani mielipiteeni olisin tottakai jättänyt täysin mainitsematta, sekä käyttäytynyt parhaani mukaan, kuten pääasiassa aina pyrin käyttäytymään, mikäli kyseiset saastaiset sikolätin kasvatit eivät olisi käyttäytyneet niin asiattomasti, etten ollut silmiäni uskoa.
Saapuessani huoneeseen olin juuri toivottamassa heille hyvää iltaa, tavanomaisella virkkeellä "Hyvää iltaa", sekä näyttämällä oikealla kädelläni kättelyeleen(koska flunssakauden aikana sairaalahenkilökunnan ei ole soveliasta kätellä potilaiden kanssa, mikrobien leviämisen välttämiseksi) jokaisella heistä, vaan juuri kun olin nostanut oikeaa kättäni ilmaan aivan hiukan, vähintään metrin välimatkan päässä yhdestäkään kyseisistä henkilöistä ja lausumassa "Hyv----------" huoneessa istunut "hoitaja"naishenkilö sekä hänen oikealla puolellaan istunut mieshenkilö huusivat kahdesti "Älä tee sitä!". Olin kovin yllättynyt, ja juuri yrittäessäni kysyä sekä mainita "Siis älä tee mitä? Olin kyllä juuri toivottamassa Teille hyvää iltaa, sekä tekemässä kättelyeleen, koska influenssakauden aikana ei käsittääkseni ole henkilökunnan ohjeistuksen mukaista kätellä asiakkaiden kanssa" huusi ensin "hoitaja" "Istu alas!" ja heti sen jälkeen sekä "hoitaja" että oikealla puolellaan istunut mieshenkilö yhteen ääneen saman lausahduksen uudestaan. Olin erittäin tyrmistynyt, sekä pöyrisynyt heidän täysin asiattomasta, että erittäin käsittämättömästä käytöksestään, mutta toki istuin alas, kuten olisin tottakai muutenkin tehnyt, toki ennemmin ilman heidän "käskytystään"... Sen sijaan että yksikään niin ikään työntekijöistä olisi edes tervehtinyt minua kysyi "hoitaja" "Millaisia hallusinaatioita sinulla on?".
Yksityiskohtaisesti luettelin kriitiikkini heidän epäasiallista käytöstään kohtaan, sekä esitin kyseisen lauseen olleen epäasiallinen, johtuen sen oletuksellisuudesta, tarkoittaen siis sitä että siihen sisältyy oletusarvoisesti odote siitä että henkilöllä keneltä se kysytään ensinnäkin olisi hallusinaatioita, sen sijaan, että kyseinen "hoitaja" olisi ensinnä kysynyt onko henkilöllä hallusinaatioita, sekä myöntävän vastauksen saatuaan jatkanut kyseiseen kysymykseen. Oli miten oli, kerroin ettei minulla ollut, eikä ollut koskaan aikaisemminkaan ollut minkäänlaisia hallusinaatioita, vaan hän vain jatkoi yksitellen kyselyitään siitä onko minulla näköhallusinaatioita, kuuohallusinaatioita, tuntohallusinaatioita, taikka erikoisia ajatuksia. Seikkaperäisesti vastasin jokaiseen kysymykseensä, sekä esitin tarkentavia lisäkysymyksiä, jotta olisin varmasti tietoinen siitä, mitä hän tarkalleenottaen kysyi. Käytännössä hän siis vain kyseli millaisia ja oliko minulla hallusinaatioita, taikka erikoisia ajatuksia, mihin kaikkiin kysymyksiin tottakai vastasin kieltävästi, koska minulla ei mitään sellaisia ollut, kuten ei koskaan aikaisemminkaan ole ollut. Siitä huolimatta kyseinen "hoitaja" ilmoitti etten ole oikeutettu poistumaan isoäitini, taikka kenenkään toisenkaan luokse, vaan että minun täytyy siirtyä käytännössä eristyksissä olleeseen odotushuoneeseen odottamaan lääkärin tapaamista, mistä toki olin hiukan tympeissäni, sillä halusin jo raikkaaseen ulkoilmaan iltakävelylle, sekä tuttuun & turvalliseen paikkaan, läheisen/läheisten ihmisten luokse juttelemaan & nukkumaan.
Rauhallisen asiallisesti kuitenkin seurasin kyseistä "hoitajaa" hänen ohjatessaan minut kyseistä huonetta kohti, vaan yllättäen matkalla hän alkoi ojentaa minulla oranssia tablettia, jonka käski minut asettamaan kieleni alle sulamaan. Kysyin hänelle mikä kyseinen tabletti on ja mihin tarkoitukseen/miksi. Hän kertoi sen olevan antipsykootti, 10mg taikka 20mg(mikä virallisen ohjeistuksen mukaan 2/4 taikka 4/8kertaisesti se määrä mitä edes vakavista psykoottisista mielenterveyden epätasapainotiloista kärsiville on ohjeistettua ensiannostukseksi määrätä) Zyprexa, ja kysyin onko minun pakollista ottaa kyseinen ikäänkuin lääke, ainakaan ennen lääkärin kanssa keskustelemista. Hän kertoi että mikäli en ota sitä vapaaehtoisesti oraalisesti kyseinen lääkeaine injektoidaan kehooni, sekä muistaakseni hän sanoi että silloin ....lääke.....aineen määräkin on suurempi, kuin mikäli "vapaaehtoisesti" sen otan. Tottakai säikähdin laitonta uhkaustaan, sekä asetin kyseisen oranssin tabletin oheistuksensa mukaan kieleni alle sulamaan, olettaen että mikäli olen onnekas en kuole yhteen sellaiseen, vaikka useat kyseisiin aineisiin kuolleet ovatkin. Kyseinen tabletti oli "makea", ja kysyin miksi ihmeessä.
"Hoitaja" kertoi sen olleen makeutettu aspartaamilla, ja muistaakseni kerroin että vastustan kyseisen kemikaalin käyttöä, sekä että erityisesti pidän kyseenalaisena minkään voimakkaiden lääke- tms.aineiden makeuttamista yhtään millään, johtuen siihen sisältyvistä riskeistä(kuten lapset luulemassa ko.aineita karkeiksi tms. ja syöden niitä vailla tarkoituksenmukaista syytä). Erillisessä odotushuoneessa join runsaasti vettä, koska minulle pakkosyötetystä ilman lääkinnällistä syytä määrätystä hermomyrkystä tulin kovin janoiseksi. Lisäksi useita tunteja jouduin jatkuvasti sylkemään suustani ulos valkoista vaahtoa, jonka "lääke"tabletti jollain tavalla aiheutti. En ollut kyseisenä päivänä saanut ollenkaan liikuntaa, vietettyäni sen "äitini"(ei niin äidillinen, että kokisin miellyttäväksi kutsua äidiksi) asunnossa, johtuen pääasiassa siitä, että olin juuri kaksi vuorokautta aikaisemmin saapunut yli vuoden ulkomaanmatkalta Suomeen, ja kyseisen matkan aikana vietin suurimman osan ajasta ulkona. Olin kuitenkin syönyt kokonaisen suuren kattilallisen linssi-kasviskeittoa, mistä johtuen kaipasin liikuntaa, joten tein itseäni lukuunottamatta henkilöttömässä huoneessa X-hyppyjä. Minulla ei ollut ylläni rintaliivejä, joten en halunnut hyppiä valvontakameran edessä, koska en tietenkään voinut tietää keitä sitä mahdollisesti tarkkailee, vaan tein kyseisiä hyppyjä WC:n oven takana. Olin kuitenkin sellaisessa kohdassa huonetta, että vasen käteni sekä mahdollisesti jalkani näkyivät kuitenkin kamerallekin, informoiden mahdollista tarkkailijaa siitä missä olen ja mitä teen(eli etten ole esimerkiksi WC-tilassa hakkaamassa päätäni seinään, hukuttamassa itseäni, tms.).
Kovin pian vanha mies saapui huoneen ovelle ja kysyi mitä teen. Kerroin tehdeeni X-hyppyjä, ja muistaakseni hän kävi sulkemassa WX:n oven. Kerroin tekeväni X-hyppyjä sen takana, koska en tahdo tehdä niitä kameran edessä, niin, että rintani taikka takamukseni hyppelisivät sen edessä tms., varsinkaan kun minulla ei ollut mitään tietoa siitä, kuka/ketkä sen takana mahdollisesti ovat katsomassa. Kyseinen mies poistui ja jatkoin hyppyjen tekemistä oven takana. Varsin pian hän saapui odotushuoneen ovelle, ojentaen vaaleanpunaiseksi värjättyä, aspartaamilla makeutettua bentsodiatsepiini-liuosta, sekä käskien minua juomaan se. Kysyin onko minun pakko, ja hänkin uhkasi minua laittomasti törkeällä väkivallalla, eli välineen avulla toteutetulla pahoinpitelyllä(lääketieteellisesti perustelematon injektio). Epätoivoisena, lohduttomana, pettyneenä, huumattuna, törkeän väkivallan sekä vapaudenriiston kohteeksi joutuneena välttääkseni teräaseella pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen nielin kyseisen käytännössä heroiinin taikka morfiinin lailla vaikuttavan arvojeni vastaisen liuoksen, ja sen tuonut vanha mies poistui. Muistini muuttui katkonaiseksi, mistä johtuen seuraavat tapahtumat mainittuina vain pääpiirteisesti. En kyennyt jatkamaan X-hyppyjä, vaan kai istuin penkillä, kunnes joku ohjasi minut """LääKäRiN""" vastaanotolle. Tapaamisesta en muista mitään muuta, kuin että puhuin mitä lie, kuten tod.näk. kuka tahansa opiaateille toleranssiton henkilö olisi puhunut. Jossain vaiheessa """LääKäRi""" painosti minua allekirjoittamaan paperi, jonka mukaan kirjautuisin vapaaehtoisesti psykiatriseen hoitolaitokseen, vaan tietenkään en allekirjoittanut mitään sellaista, mikä ei todellakaan olisi pitänyt paikkaansa. Hän sanoi että joko kirjoitan sen taikka minut laitetaan psykiatriseen ...............hoitoon...................... vasten tahtoani, sekä muistaakseni "pidemmäksi aikaa", kuin mikäli olisin kirjoittanut kyseisen epäkorrektin paperin. Kieltäydyin allekirjoittamasta valheita, ja kenties sanoin, että voivat vaikka väkisillä kantaa minut minne kantavatkaan, koska vaikutti siltä, ettei millään tekemälläni taikka sanomallani ollut minkäänlaista merkitystä siihen mitä kyseisen rakennuksen "työntekijät" tehdä päättivät.
Muistaakseni saatoin myös heittää kynän pöydälle, niin, että se putosi lattialle. En muista kuinka tieni kävi kellarimaiseen huoneeseen, jossa muistaakseni sementistä valettu sänky, jonka päällä kumi-muovilla päällystetty patja, tyyny, sekä peitto. Nurkassa oli kenties ennen ollut lattiakaivo, vaan sen paikalla oli enää pyöreä metallilevy. Koska suuni yhä vaahtosi kävin jatkuvasti ko. nurkassa sylkemässä ko. levyn päälle, sillä minulle ei ollut annettu edes sylkykuppia. Kahdesti "hoitajat" päästivät minut käymään viereisessä huoneessa vessassa, ja toisella kyseisistä kerroista mieshoitaja kurkkasi oven välistä vessaan, vaikka mitään syytä siihen ei olisi ollut, sekä rakennuksessa olisi ollut vähintäänkin yksi naispuolinenkin työntekijä. Kun pyysin päästä kolmannen kerran vessaan """"hoitajat"""" kieltäytyivät päästämästä minua sinne, ja kerroin että ihan tosissaan täytyisi päästä käymään, koska olin juonut kovin paljon vettä, enkä siksi kykenisi nukahtamaan ennen kuin olisin päässyt käymään virtsaamassa. Heidän kieltäydyttyään pyysin että antaisivat minulle edes jonkinlaisen ämpärin, sekä paperia, tai edes hemmetti tms. paperia, vaan he kieltäytyivät toimittamasta edes niitä, taikka yksinkertaisesti päästämästä minua vessaan. Videovalvonnankin alla olin käytännössä pakotettu virtsaamaan lattialle, ilman edes paperia, ja nöyryytys oli törkeän julmaa.
Kuvittele, kovalle kivilattialle taikka metallilevylle, vieläpä ilman paperia!!!???!! Ja totta helvetissä "Suomessa".
Sen jälkeen turhautuneisuuttani, sekä epäarvostustani ko. instituution toimintaa kohtaan sen sijaan että olisin käynyt nurkan kusilammikkooni syljeskelemässä suustani vaahtoa sylkäisin kerran seinälle, menin kumipeitteiselle sängylle makaamaan, ja hiljaa itkin tyynyä vasten. Ei mennyt aikaakaan ennen kuin yksi suht. iäkäs blondi nais"hoitaja" kahden lihavan mies"hoitajan" kanssa saapui huoneeseen injektioruisku mukanaan, ja ilmoitti että minuun injektoidaan 'rauhoittavia' sekä lisää antipsykoottia. Luulin että kyseessä oli jonkinlainen väärinkäsitys, ja kerroin että minut oli jo törkeällä väkivallalla uhaten käytännössä pakotettu kyseisiä "lääkkeitä" ottamaan, vaan hänpä kertoi että niitäpä laitetaankin lisää, niin "nukahdan paremmin". Kerroin olleeni muutenkin aivan nukahtamaisillani, ja ettei todellakaan ole mitään tarvetta kenenkään määrätä kehooni yhtään enempää "lääkkeitä" taikka mitään muutakaan, vaan että tahdon vain nukkua. Kielloillani, pyynnöilläni, taikka laillisilla oikeuksillani ei ollut ko.(mielestäni täysien psykopaattien) henkilöiden toimintaan minkäänlaista normaalia vaikutusta, vaan he jatkoivat törkeän väkivaltaisia, sekä täysin laittomia, erittäin törkeästi ihmisoikeuslainsäädännöllisiä oikeuksiani & perustuslakiakin vastaan rikkovia toimenpiteitään vähät välittäen siitä millaista niin henkistä kuin fyysistäkin kidutusta koko toimintansa oli.
Eivät suostuneet edes sen vertaa mielenterveyslainsäädäntöä noudattamaan että olisivat antaneet törkeän laittomasti kohdellulle minulle mahdollisuuden ottaa ko. kemikaalit oraalisesti, vaan vaativat joko saada injektoida ne kehooNI ilman että taistelisin vastaan, taikka kertoivat injektoivansa vielä suuremmat määrät ja mahdollisesti muitakin aineita """""""??????vartijoiden???????"""""""" avustuksella. Kyyneleet valuen en voinut muuta kuin antaa kyseisten tuntemattomien uskomattoman sairaiden nuljaskojen käydä kimppuuni käsineen & teräaseeneen. Kunpa en olisi herännyt, sillä kidutus jatkui kuukausitolkulla, milloin piikein, milloin aspartaamein, milloin seksuaalissävytteisen kommentin, milloin täyden ulkonaliikkumiskiellon ja kaiken mahdollisen täysin paranoidien ihmisten psykoottisten määräysten mukaisesti, vaikka missään vaiheessa en todellakaan ollut tehnyt mitään hyvästä, taikka vähintäänkin kohtalaisesta käytöksestä poikkeavaa. Mielestäni kyseiset ihmisrauniot olivat/ovat niin helvetin sairaita, etten toivoisi ikinä kuuna päivänä edes syntyneeni, mikäli sillä olisin ko.sairaiden mielten & kehojen tapaamiselta välttynyt. Mikäli minulla ei olisi ollut sellaisia nuoria sukulaisia, keitä en todellakaan halunnut järkyttää yllättäen kuolemalla olisin 1000% prosenttisesti tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa, kun atleettinen kuntoni oli tuhottu, sydämeni jatkuvasti särkyinen, aivoni muussina, vapauteni riistettynä, koko olemukseni nöyryytettynä & kaikki uskoni vakavastiotettaviin yhteiskuntarakenteisiin romutettuina. En kykene käsittämään(onneksi!) enkä todellakaan ikimaailmassa hyväksymään sitä, kuinka kukaan saattaa edes keskellä jonkinlaista uskomattoman syvää psykoottistyyppistä oireiluaan kuvitella, ettäkö hänellä olisi oikeus kajota toisen ihmisen, taikka vaarattoman eläimen yksityisyyttä, psyykkistä & fyysistä hyvinvointia, lajityypillistä käyttäytymistään taikka muitakaan vastaavia perusoikeuksiaan vastaan, ainakaan niin kauan, kun kyseinen olento ei ole millään tapaa heitä vastaan rikkonut, varsinkaan niin, ettäkö heillä olisi ollut minkäänlaista syytä itsepuolustautua tms.
Mystinen myöskin toi sun törkeän aliarvioiva asenne iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan, sekä lokeroiminen johonkin saatanan "isovanhemmat"-lokeroon. Omat isovanhempani kaikki hyvin erilaisia, ja heistä kaikkein läheisin olen aina ollut isäni äidin kanssa, huomattavasti läheisempi kuin "oman äitinikään". Myöskin aika helvetin sairaalta kuulostaa toi sun asennemaailmas siltäkin saralta, että ihan tosissasko tuntematon luuseri jaksat jauhaa, että Mun täytyis pysyä "Suomessa", missä oon rauhassa saanut jäädä yksin orpona talvipakkaseen, ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia saada edes ruokarahoja mistään suunnasta, kun ei noi yhteiskunnalliset systeemit just ihan vedenpitäviä nuoren yllätyspotkujen kohdalla olleet, sekä missä pahinta väkivaltaa mitä ikimaailmassa oon kokenut oon joutunut kokemaan, sekä ties miksi maailman suurimmiksi selvänäkijöiksi itsensä kuvitelleet paskajaakot ja liukuliisat jauhaa ties minkälaist sontaa mun yksiyiselämästäni. Hankkikaa v* kynä ja paperia, niin ei tartte toista piinata, viel julkisella palstalla! Vaikka mitä sitä sellaiselta kanaemon hellimältä porsaskatraalta voi odotaakaan, joka on aina saanut hillua emonsa höyhenissä, uittamassa suutaan ihan missä tahansa aiheessa, ilman minkäänlaisia aivoja, ainakin jos vilkaisee useidenkin internetkeskustelujen tasoa. Oli miten oli, mun puolesta jokainen pitäköön turpansa, kunhan osaa edes pitää kätensä kurissa, ettei tarvi saatana henkensä edestä pelätä. Se että joku hullu kuvittelee pelastavansa linnun viidakosta tunkemalla häkkiin, ruokkimalla päin persettä ja täyttämällä vaikka hermomyrkyillä ei tarkoita sitä, ettäkö olis ko.hullu oikeassa, ja luonto, sekä lintu itsessään väärässä.