Pieni liekki kirjoitti:Antti Sajantila oli loistava vastaväittäjä. Hän esitti väittelijälle kattavasti kysymyksiä väitöskirjaan liittyen, joten yleisökysymyksille ei ollut tilaisuuden lopuksi enää tarvetta. Oli todella opettavainen tilaisuus. Itse asiassa tilaisuus kera Turvatiimin vartijoineen oli ehdottomasti mielenkiintoisin väitöstilaisuus, jossa olen koskaan ollut.
Kiitettävää harrastuneisuutta, kirjoittakaa rauhassa tarkka raportti.
-Paljonko tahallaan pienessä salissa paikalla kaikkiaan väkeä? Paljonko talon ulkopuolista yleisöä entä toimittajia?
-Paljonko poliisikoirakoulusta hännännostajia?
-Keitä lääketieteen oikeita ammattilaisia oli Sajantilan lisäksi paikalla?
-Montako vartijaa oli hälytetty protestieni varalta, oliko salissa sisällä, entä minkälainen aseistus pamput vai kaasuaseet? Niiltähän olisin saanut kotikyydin. Näin on tieteen vapaus hävitetty.
-Hyvä että edes vastaväittäjä oli tehnyt työnsä, mutta kyllä yleisökysymyksiäkin olisi keksitty?
-Kai edes henkilöstö lisäkyseli lukemaansa vai boikotoiko oikeat tohtorit pelletilaisuutta?
-Jokainen englannintaitoinen näkee täydeksi paskaksi, joten miksi ihmeessä ei/ette esitetty hylättäväksi?
-Kuinka alhainen arvosana?
-Miten väärentäjä puolusteli tekosiaan?
-Eikö kukaan pyytänyt alkuperäistä suomalaista tekstiä kansalle luettavaksi, koska googlella on kääntänyt tankeroenglanniksi?
-Paljonko saitte nauraa typeryyksille ja avuttomille vastauksille?
-Eikö laitoksen henkilöstö punoittanut myötähäpeästä?
-Tajusiko väärentäjä edes itse hävetä järjettömiä väitteitä ja valheitaan?
Joka-perkele valehtelee suuseksin jälkeen huulten limakalvojen kasvavan yhteen. Mykät on siis vauvoina suuraiskattu, joten isät 10v vankilaan.
Kirjoitelma on pelkkä selostus Tampereen sairaalan kelvottomasta työstä eli Joka-perkeleen omasta työpäiväkirjasta. Missään tiedeyliopistossa sepustusta ei hyväksyttäisi edes graduksi. Kyhäelmä on täynnä ristiriitaisuuksia, kehäpäätelmiä ja kumoaa itse itsensä. Olisihan Vastarintaliikkeeltä kannattanut tilata paikalle pieni kaasuisku.
Lääkärit eivät viitsi tehdä töitään sairaiden kanssa, koska saavat tuplapalkkaa.
Tänä vuonna Joka-perkele on raiskannut jo 100 lasta. Fanaattisilla uskovaisilla soi vain laulut korvissa kuten tinnitus keppimestarilla.
Suljetussa laitoksessa mielisairas ei ole vaarallinen ympäristölleen.
Uusia keinoja lasten hyväksikäytön tutkintaan
IHMISET | 2.10.2015 Minna Ala-Heikkilä
http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1195000 ... ntaan.html
Minna Joki-Erkkilä päätti jo nuorena, että hänestä tulee gynekologi, joka on kiltti lapsille. Nyt hän tutkii lapsia ja nuoria, joiden epäillään joutuneen seksuaalirikoksen uhriksi.
Ensimmäiset seitsemän vuotta tämä rankka työ ahdisti Minna Joki-Erkkilää. Sitten hän päätti, että jonkun on sitä tehtävä.
Lääkäri Joki-Erkkilän työnä on tehdä fyysinen tutkimus lapsille ja nuorille, joiden epäillään joutuneen seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi tai pahoinpidellyiksi. Tänä vuonna Taysissa on tutkittu lähes sata lasta.
Joki-Erkkilän tuoreella väitöskirjalla on kaksi tavoitetta: tuoda lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkintaan uusia tutkimusmenetelmiä ja parantaa uhrien somaattisessa tutkimuksessa tehtävien löydösten ymmärtämistä rikosoikeudellisessa prosessissa. Nykyisin saatetaan menettää oikeudenkäynnille arvokasta näyttöä, koska seksuaalirikosnäytteitä ei välttämättä taltioida eikä uhreille tehdä fyysistä tutkimusta, jos epäillystä rikoksesta on kulunut yli 72 tuntia. Joki-Erkkilä osoittaa tutkimuksessaan, että näytteitä voidaan saada luotettavasti talteen murrosikäiseltä lapselta 6 vuorokauden ajan epäillyn rikoksen jälkeen.
Joki-Erkkilän tutkimuksessa kohdunkaulakanavan harjanäyte osoittautui hyödylliseksi menetelmäksi saada näyttöä, kun yhdynnästä oli kulunut alle 60 tuntia. Virtsanäyte osoittautui erinomaiseksi menetelmäksi havaita miehen DNA:ta, jos näyte kerättiin naiselta 24 tunnin kuluessa yhdynnästä. Tätä nykyä virtsanäytettä ei taltioida seksuaalirikoksen uhreiksi epäillyiltä.
Uusien menetelmien luotettavuuden todentamiseksi Joki-Erkkilä tutki 90 naista, jotka olivat olleet vapaaehtoisessa yhdynnässä. Hän rekrytoi tutkittavia luennoilla ja missä naisia tapasikin.
- Oli haasteellista löytää tutkittavat. Monet lähtivät toiseen suuntaan minut nähdessään.
Rikospaikkatutkintaa tekevän poliisin vinkistä Joki-Erkkilä kokeili UV-valoa iholöydösten etsimisessä ja havaitsi, että sillä oli mahdollista havaita mustelmia, paranevia haavoja ja arpia, jotka eivät näy valkoisella valolla.
Joki-Erkkilä korostaa, että johtopäätösten tekeminen somaattisten löydösten perusteella on haastavaa.
- Jopa ammattilaisten keskuudessa elää myyttejä, jotka voivat johtaa yli- tai alidiagnostiikkaan.
Tästä esimerkiksi hän nostaa näkemyksensä siitä, että seksuaalisessa kanssakäymisessä vaurioitunut immenkalvo voi parantua. Näkemys on herättänyt kiistelyä lehdistössä ja nettipalstoilla, ja Joki-Erkkilä on saanut siitä kritiikkiä.
- Seksuaalirikoksia tutkivien viranomaistenkin parissa on sitkeästi elänyt se myytti, että immenkalvo olisi kuin ilmapallo, joka ei rikkouduttuaan koskaan eheydy. Asiaa on seurantatutkimuksin selvitetty, ja luonnonlait toimivat immenkalvossakin kuten muissakin haavoissa; immenkalvo voi parantua niin kuin paranee vaikkapa posken sisäpuolen limakalvo.
Koska lapsen on usein vaikea kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, somaattisen näytön saaminen ja löydösten oikea tulkinta on tärkeää. Joki-Erkkilän tutkimissa tapauksissa lapsen kertomus seksuaalisesta väkivallasta oli merkittävin näyttö tuomioistuimessa, mutta myös lääkärinlausunnon johtopäätöksillä oli merkitsevä rooli. Lausunnoista 16 prosenttia tuki epäilyä.
Valtaosassa tapauksista lausunnon johtopäätökset eivät tukeneet eivätkä poissulkeneet epäilyä. Joki-Erkkilä kuitenkin muistuttaa, että negatiivinenkin tutkimuslöydös voi tukea näytön tulkintaa, jos lapsen kertomus hyväksikäyttötavasta on yhdenmukainen sen kanssa, ettei fyysisiä jälkiä ole.
- Mustelmastakaan ei yleensä voi sanoa ilman lapsen kertomusta, mistä se on tullut. Mutta jos lapsi sanoo, että ranteesta pidettiin kiinni, kertomus ja jälki tukevat toisiaan. Lisäksi pitää miettiä vaihtoehtoiset syyt mustelmalle. Teemme löydösten tulkinnassa yhteistyötä monen erikoisalan asiantuntijan kanssa; näin pyritään estämään, ettei tutkijan mieli ala viedä tuloksia tiettyyn suuntaan.
- Kenenkään ei pidä joutua syyttömänä vankilaan. Tärkeää on selvittää totuus.
Joki-Erkkilä näkisi hyväksi, että jokin asiantuntijataho alkaisi käydä seksuaalirikoksia koskevien lääkärinlausuntojen johtopäätökset läpi ja tarkistaa, että tulkinnat perustuvat lääketieteelliseen tietoon eivätkä mutuun tai jopa virheisiin. Norjassa oikeusministeriön komitea tekee niin.
Joki-Erkkilä päätti jo nuorena opiskella gynekologiksi, joka olisi kiltti lapsille ja nuorille. Vuonna 1998 päätös toteutui tarkasti, kun hän alkoi tutkia lapsi- ja nuorisogynekologisia potilaita. Väitöstyössään häntä ajoi eteenpäin halu kehittää alaa ja tutkimusmenetelmiä.
- Näin voin auttaa muita tekemään työtään entistä paremmin. Lasten etu tulee turvatuksi ja myös epäillyn oikeusturva toteutuu.
KUKA Minna Joki-Erkkilä
Väittelee tohtoriksi Tampereen yliopistossa 2.10. aiheesta "Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - somaattisten lääkärinlausuntojen johtopäätösten ja oikeuslääketieteellisen näytön tulkinta rikosoikeudellisessa prosessissa".
Työskentelee lasten oikeuspsykiatrian työryhmän somaattisella vastuualueella Taysissa.
Luennoi seksuaalirikoksista lääkäreille, poliiseille ja muille viranomaisille Suomessa ja ulkomailla.
Syntynyt vuonna 1963 ja asuu Tampereella.
Naimisissa lääkäri Veli-Pekka Joki-Erkkilän kanssa. Heillä on 4 lasta, joista yksi on kuollut henkirikoksen uhrina.
Väitöskirjan omistuskirjoituksena on "Jumalan kunniaksi lohduttakoon Hän kaikkia rikoksen uhreja".
Lukuja
Minna Joki-Erkkilän tutkimuksen mukaan lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä 62 prosenttia kohdistui alle kouluikäisiin.
Biologinen vanhempi syyllistyi hyväksikäyttöön 47 prosentissa tapauksista, isäpuoli 3 prosentissa, muu sukulainen 9 prosentissa ja tuntematon vain 8 prosentissa.
Toistuvan hyväksikäytön kohteeksi uhreista joutui 61 prosenttia.
20 prosenttia hyväksikäytöistä kohdistui poikiin.