DemlaMinfo kirjoitti:Rakkaus on ihastuneen ihmisen päänsä sisässä muodostama epärealistinen kuvitelma siitä millainen hänen ihastuksen kohteensa on.
Juuri noin, hieman kun räimitään lisäksi kehomme tuottamia coctaileja ja kiihotetaan ihminen ylikierroksille - juuri siitä ollaan monet tännekin kirjoitetut tarinat keitelty.
Kaikki me koemme sen omalla tavalla. On kuitenkin kyetty todistamaan tiettyjä yhtäläisyyksiä rakastuneiden kehossa ja aivoissa.
On fakta, että aivoissa tapahtuu paljon muutoksia, jos ihminen kokee olevansa rakastunut. Rakkaus tai sen menettämisen aiheuttama suru on hyvin voimakas tunne ja varmasti juuri siksi toiminut motivaattorina useissa ikävissä jutuissa. Rakastunut ihminen on lähellä hullua, siitä ollaan saatu myös tieteellisiä todisteita. Toki kaikki jotka ovat vierestä rakastunutta ihmistä seuranneet, voivat tämän vahvistaa ihan empiiriseltäkin pohjalta
Kaikki ihmiset eivät voi rakastua, eivät vaan voi. Heillä on erilaiset aivot ja hormoniaineenvaihdunta kuin helposti rakastuvilla.
Rakkaus aiheuttanut murhia ja sotia, mutta ne lukuisat rakkauden synnyttämät positiiviset asiat joita joka hetki tapahtuu, kuuluvat melkein aina muille foorumeille, ei tänne minfoon. Ja hyvä niin.
Tässä joitain tieteellisesti todistettuja asioita rakkaudesta. Kun rakastuneen ihmisen aivoja tutkitaan tai kuvataan, on huomattu että rakastuneen aivot näyttävät ihan erilaiselle kuin vaikkapa sen joka ollut pitkään suhteessa tai ei ole rakastunut tutkimushetkellä (aivotutkimuksessa yleisesti käytetyt menetelmät: MEG, EEG, MRI, fMRI).
Etenkin MEG eli magnetoenkefalografia ja fMRI eli toiminnallinen magneettikuva kykenevät kertomaan valtavasti tietoa aivojen eri osien muutoksista tutkittavan suorittaessa jotain tehtävää, esimerkkinä vaikka oman kullan kuvan katsominen. Kyetään tunnistamaan ketä tutkittava rakastaa ja kuka on taas tavallinen tuttava tai ventovieras. Myös suoranainen inho voidaan tunnistaa ihan kuvaa vilauttamalla tutkimuksen aikana.
Mitä mitattavia muutoksia rakastumisen tunne siis aiheuttaa? Tässä joitain faktoja, jotka kyetty varmistamaan tutkimalla rakastuneita ihmisiä:
- Dopamiinitasot ovat selvästi koholla.
Tämän uskotaan johtavan siihen ettei rakastunut kykene tuntemaan romanttisia tunteita muita kuin "sitä valittua" kohtaan. Tutkijat uskovat tämän jääräpäisen ajattelun johtuvan nimenomaan dopamiinista.
- Noradrenaliinitasojen on havaittu olevan koholla.
Yhdistettynä korkeisiin dopamiinitasoihin rakastunut keskittyy kohteena olevan ihmisen hyviin puoliin ja jättää ne huonot vähälle huomiolle, eihän niillä ole merkitystä, koska hän on niin IHANA, oikeastaan täydellinen. Näin rakastunut kuitenkin todistetusti toimii.
- Voimakkaat heittelyt tunne-elämässä.
Rakastuneet käyttäytyvät kuin lapset. Tai kuin olisivat sekaisin, normaalisti järkevä ja harkitseva ihminen tekee hyvin lyhytjänteisiä päätöksiä. Onkin todistettu, että näytettäessä rakastetun kuvaa, aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin herskanarkin saadessa annoksensa. Tämän vuoksi jotkut rakastuneet ovat niin riippuvaisia kumppanistaan.
- Vastoinkäymiset lähensivät meitä.
Dopamiini keppostelee rakastuneiden kanssa. On havaittu, että jos "palkkio" aivoille viivästyy, tarkoitan tässä vaikkapa "riita ja sopiminen"-tilannetta, elimistö annostelee dopamiinia runsaammalla kädellä verrattuna siihen, että "palkkio" tulisi heti.
- Rakastuneen pakkomielteinen käytös voi lähennellä pakko-oireyhtymää.
Rakastuneet ihmiset kertovat käyttävänsä keskimäärin 85% valveillaolostaan rakastettunsa ajattelemiseen. Tämänkaltainen "pakkoajattelu" yhdistetään usein pakko-oireiseen häiriöön ja sen on tulkittu johtuvan aivojen välittäjäaineiden häiriöstä, tarkemmin mataliin serotoniinitasoihin.
Sitten on toki lukuisa joukko erilaisia käytöshäiriöitä, missä rakastunut haaveilee "voi kuinka haluan viettää kanssasi loppuelämäni, haluan olla kanssasi joka ikinen minuutti elämästäni" jne.
Menee jonkin aikaa ja palataan arkeen, hormonien ja välittäjäaineiden melskaus kuupassamme vähenee ja asiat muuttuvat erilaisiksi. Tämän ovat kokeneet kaikki rakastuneet jotka jaksaneet roikkua kumppaninsa kyljessä riitävän kauan?