aga kirjoitti:Mitä teidän mielestänne siis pitäisi yhteiskunnan tehdä tällaisille narsistisille sosiopaateille ja psykopaateille jotka eivät ole (vielä) tehneet mitään (henki)rikoksia?
Tuomion Pasuuna kirjoitti:Jos teillä on nyt kuitenkin parempi tieto ja osaaminen kuin ministerillä, niin kerrotteko oman ratkaisunne siihen mitä niille pitäisi tehdä?
Ministerillä tuskin on mitään kiinnostusta tähän asiaan, kunhan puhuu omiaan, itselleen sopivaa poliittista agendaa.
Minun mielestäni psykopaateille ja sosiopaateille, tai muille persoonallisuushäiriöisille ei tarvitse yksilötasolla tehdä yhtään mitään. Enemmän pitäisi panostaa niiden ei-persoonallisuushäiriöisten lasten ja aikuisten suojaamiseen näiltä, koska nythän ne ei-persoonallisuushäiriöiset ovat näille täysiä saaliita ja persoonallisuushäiriöiset elävät elämäänsä, painamalla ei-persoonallisuushäiriöisiä alaspäin.
Tässä nykyisessä konseptissa menee paljon talenttia ja energiaa hukkaan persoonallisuushäiriöisten vuoksi. Vanhan mallisessa agraariyhteiskunnassa ei tällaisia ongelmia ollut. Silloin ihmiset olivat paikkaan sidottuja ja persoonallisuushäiriöisten vaikutus oli paikallista. Nykyään meillä on yhteiskuntamalli, missä hyväntahtoiset ihmiset joutuvat kilpailemaan saalistajien kanssa, jotka pelaavat hyväntahtoisia ihmisiä vastaan täysin häikäilemättömästi. Samaan aikaan hyväntahtoisia ihmisiä kuitenkin velvollistetaan moraalisesti kunnioittamaan näitä saalistajia, jotka heitä saalistavat.
Oikeistopuolueet ovat touhunneet kaiken aikaa suurempia ja suurempia päiväkotiryhmiä. Suuremmissa ryhmissä normaali hyväntahtoinen lapsi kärsii. Hyväntahtoinen lapsi pyrkii muodostamaan tunnesiteitä toisiin lapsiin ja hoitajiin.
Suurissa ryhymissä tunnesitoutuminen toisiin kärsii ja selviytymiskeskeisyys korostuu. Psykopaattinen lapsi ei pyri muodostamaan tunnesiteitä toisiin ihmisiin. Psykopaattiset lapset ovat erityisen selviytymiskykyisiä. He toimivat jo lapsena samalla konseptilla, kuin aikuisina, eli nostavat itseään ylöspäin, painamalla toisia alaspäin. Suurissa päiväkotiryhmissä psykopaattiset lapset kukoistavat.
Jos haluttaisiin todella panostaa lapsiin ja nuoriin taloudellisesti, yksi aivan ensimmäisistä keinoista olisi päiväkotiryhmien pienentäminen.
Lisäksi olisi velvollistettava äidit hoitamaan lapsia kotona ainakin kahden vuoden ikään asti ja tuettava, että lapsia hoidettaisiin kotona kolmen vuoden ikään asti. Nämä asiat siis lapsen terveen psyykkisen kehityksi pohjustamiseksi.
Tämän hetkinen poliittinen ja työkeskeinen arvomaailma arvostaa työtä ja menestymistä lasten terveen henkisen kehittymisen kustannuksella ja lisäksi se tarjoaa häiriintyneille lapsille aseet terveitä lapsia vastaan jo päiväkodeissa ja tukee näiden kilpailullisuutta ja tietyllä tapaa yhteiskunnallista taloudellisuutta.
Yleisellä tasolla pitäisi jakaa enemmän tietoa persoonallisuushäiriöistä ja tukea arvomaailmaa, mihin liittyy enemmän toisista välittäminen ja itsen toteuttaminen, kuin kilpailullisuus ja työkeskeisyys.
Ihmisillä on kummallisia käsityksiä persoonallisuushäiriöistä. Ennen globaalia talouskriisiä pankit rekrytoivat henkilöstöä johtotehtäviin, käyttämällä Robert Haren luomaa PCL-R psykopatian arviointityökalua. Mitä korkeammat PCL-R pisteet henkilö sai, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä oli saada työpaikka.
PCL-R on 40 kohtainen piirrelistatyyppinen systeemi, missä 30 kohtaa, tai enemmän täyttävä henkilö luokitellaan psykopaatiksi. Sosiopaatti saisi tuloksen 20 pisteen hujakoille ja narsisti 10 pisteen hujakoille.
Tätä psykopatian arviointityökalun käyttöä rekrytoinnissa on pidetty yhtenä vaikuttavana tekijänä globaalin talouskriisin taustalla: pankkien johtohenkilöstöt ovat olleet täynnä ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa.
Yleisellä tasolla peräänkuuluttaisin sellaista, että tässä individualismikeskeisessä arvomaailmassa meidän pitäisi alkaa keskittymään sellaiseen individualismiin, mikä keskittyisi itsen toteuttamiseen. Ihmisten vahvuudet ja heikkoudet tulisi pystyä kartoittamaan ja ihmisiä pitäisi pystyä sijoittamaan sellaisiin työtehtäviin, joissa he voivat toteuttaa itseään.
Tässä pitäisi myös rikkoa rajoja, eli nykyiset ammatillisten vaatimusten rajat tulisi pystyä rikkomaan. Tänä päivänä ihmisen täytyy olla matemaattiselta osaamiseltaan diplomi-insinööriopintoihin tähtäävän tasolla, jos haluaa päästä lukemaan psykologiaa, vaikka näillä matemaattisilla vaatimuksilla ei ole mitään tekemistä psykologian ymmärtämisen kanssa. Näin moni psykologiaa ymmärtävä putoaa koulusta ja talenttia menee hukkaan.
Nykyisestä täysin poliittisesta ja itse ammatteihin liittymättömistä mielisairaista kriteeristöistä pitäisi pystyä luopumaan ja pitäisi pystyä panostamaan siihen henkilökohtaiseen vahvuuksien hyödyntämiseen siten, että vahvuudet saadaan maksimaalisella tavalla hyödynnettyä.
Käytännössä, mitä Suomessa ollaan tehty koulutuksen suhteen, niin meillä alettiin nousukauden aikana sulkemaan ammattikorkeakouluja ja lukioita ja muutenkin opiskelupaikat ovat vähentyneet sekä ammattikoulu/lukio tasolla, että yliopisto/korkeakoulutasolla.
Kun tästä seurasi "nuorisotyöttömyyttä", eli iältään aina 16-vuotiaasta asti eteenpäin olevia nuoria, joilla ei ollut opiskelupaikkaa, alettiin puhumaan "nuorten mielenterveysongelmien räjähdysmäisestä kasvusta" ja ilman opiskelupaikkaa jääneet alettiin luokittelemaan mielenterveysongelmaisiksi kouluampujiksi, jotka ovat syrjäytyneet mielenterveysongelmien vuoksi.
Eli siis yhteiskunta säästi rahaa nousukauden aikana, sulkemalla oppilaitoksia ja vähentämällä opiskelupaikkoja ja lisäsi näin nuorten kilpailuttamista näillä edellä kuvaamillani poliittisesti määritellyillä ja ammatteihin liittymättömillä kriteeristöillä.
Eli näillä toimilla on pyritty hyödyttämään ainoastaan työnantajatahoja ja alentamaan palkkatasoja.
Samaan aikaan rahaa on hassattu herrojen taskuun hyväveliverkostojen kautta kasvavaan tahtiin.
Yksi tässä ketjussa myös esiinnostettu asia on nämä ilmaiset työt. Kun oppilaitoksia alettiin 2006 vuodesta eteenpäin vähentämään, näitä ilman opiskelupaikkaa jääneitä "mielenterveysongelmaisia" nuoria pyrittiin kouluttamaan ja näpäyttämään, lyömällä psyykenlääkkeet hanuriin ja ohjaamalla nämä tekemään ilmaisia töitä puhtaasta velvollisuudentunteesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka heiltä opiskelupaikat veivät. Eli käytännössä nuori on ohjattu tällaiseen ilmaisten töiden putkeen, mistä ei pääse pois, koska on pakko käydä töissä, jos haluaa tukia ja töissäkäydessä ei ehdi panostaa muunlaisen elämän rakentamiseen. Näin nuorten elämä on käytännössä pilattu jo heti alkuunsa.
Näistä on sitten irronnut nuoria, jotka päättävät elättää itsensä esim. myymällä huumeita, tai huoraamalla. Ja ketkä tällaisessa selvitymistarinassa sitten paremmin voisivat pärjätä, kuin ne paljon puhutut persoonallisuushäiriöiset...
Päivällä saatan käydä joukkuelajin parissa reilun tunnin pelaamassa ja suu käy lähes koko ajan, mutta sen jälkeen saatan olla 48h sisällä ja kännykkä äänettömällä, eikä aika todellakaan käy pitkäksi