MURHA.INFO

holmesin haamu kirjoitti:

aumari kirjoitti:Minun mielestä suurin syy vapautusten lisääntymiseen on nuorten haluttomuus.

Armeija voi sopia joillekin, mutta ei kaikille. Erilaiset simputuskulttuurit ovat saaneet palstatilaa Suomessakin asti. Riippuu persoonasta joutuuko mukaan sellaiseen ja kestääkö paineen. Moni voi kokea toiminnan hyvinkin pelleilynä. Sama juttu ryhmään sopeutumisessa, kun ryhmä saattaa olla siellä uhmaikäisen tasolla. Joillekin kyseessä on tärkeä velvollisuus. Jos on huonossa henkisessä hapessa niin armeijasta voi olla entisestään haittaa.

Tai sitten se oma napa on vaan tärkeempi eikä haluta edes vähän nähdä vaivaa lähimmäisten puolustamiseksi. Mies sopeutuu paikkaan kun paikkaan ja puree hammasta, ainakin suomalainen ellei sitten ole joku mikki hiiri jolle ei mikään tule olemaan hyvin ja kaikki on muiden syytä. Vaikka asevelvollisuusarmeijassa on puutteensa se nyt on vaan meille paras. Huolestuttavinta on asevelvollisten huono ja laskeva kunto, veltot läskit tulisi karsia mentaalitapausten lisäksi.

Itsellä sentään kasetti levisi vasta intin jälkeen, hyvä näin, meinaan varmasti olisi eksynyt piippu suuhun ennemmin tai myöhemmin.

Tackleberry kirjoitti:Juu, ei parane kiinnittää huomiota mielenterveysasioihin... vihakirjoittelua sellainen.

Kyllä mielenterveysasioihin saa kiinnittää huomiota, mutta sitähän tässä ei olla tehty, vaan on puhuttu paskaa.
Siis minusta on eri asia kiinnittää huomiota mielenterveysongelmiin, kuin väittää valheellisesti, että yhdeksän prosenttia asevelvollisuusikäisistä kärsii vakavimman tyyppisistä mielenterveysongelmista.

Mitä siitä kukaan hyötyy, että väitetään, että yhdeksän prosenttia, kun totuus on kaksi prosenttia...

Tähän voisi verrata sitä, että valtamedia alkaisi tehtailemaan uutisia, että vuositasolla yhdeksän prosenttia suomalaisista kuolee influenssaan. Jos tuollaisia uutisia alkaisi tulemaan, niin siitä nousisi välittömästi hirveä älämölö, mutta kun vastaavaa typeryyttä kirjoitetaan mielenterveysongelmista, niin mitään älämölöä ei nouse, vaan päinvastoin ehkä puolustetaan näitä älyttömiä väitteitä.

aumari kirjoitti:Mun mielestä painavampi syy vapautusten lisääntymiseen on nuorten lisääntynyt haluttomuus inttiin, kuin tarkoituksellinen vähentäminen ja säästöt. Joillekin nuorille tuntuu omista ympyröistä irtautuminen olevan ylitsepääsemätöntä, ei osata tai haluta mieltää puolikasta vuotta vain lyhyeksi ajaksi elämästä.

Jo viime vuosikymmenellä, kun minä kävin intin, niin oman ikäisistä jotkut halusivat jättää koko homman väliin. Nämä väliin jättämistä halunneet olivat kaupunkilaisia pilvenpolttajia, jotka ihailivat huumekulttuuria. Näille niitä vapautuksia mielenterveyssyistä myös jaettiin.
Ja armeijahan ei ota sinne asepalvelukseen ketään, jotka on käyttäneet huumeita. Siellä on huumetestit. Jos käyttää huumeita, esim. kannabista, niin ensin tulee lykkäystä ja, jos homma ei muutu, tulee tämä vapautus mielenterveydellisistä syistä.
Intissä saa kyllä olla kännissä niin pitkään, kuin se ei haittaa toimintaa millään tavalla ja käyttäytyminen on korrektia.

Muistan, että inttiin meno kyllä jännitti aikalailla parina inttiin menoa edeltäneenä päivänä ja ensimmäisinä päivinä siellä ollessa. Ekana yönä ei tullut nukuttua, kuin pari tuntia.
Sen jälkeenhän siellä ei kasarmilla ollessa ollut mitään erikoista. Aika tylsäähän siellä oli, joskin ruokaa oli tarjolla paljon ja se oli hyvää. Pahimmat paikat oli marsseilla ja leireillä. Myös alokasaikana oli kaiken aikaa joku lentsu päällä, vaikka silloin oli kesä.
Huumoria siellä oli paljon. Kaikenlaista pelleilyä keksittiin... Aamulla alikessu huutaa käytävällä, että marsmars, äkkiä äkkiä, niin me mentiin rappusissa kaidetta myöten persmäkeä, että pääsee nopeammin ja sitten kuuluu "hei hei älkää!".

Ihan hieno kokemus oli sillain. Elämyksellinen.

holmesin haamu kirjoitti:Armeija voi sopia joillekin, mutta ei kaikille. Erilaiset simputuskulttuurit ovat saaneet palstatilaa Suomessakin asti. Riippuu persoonasta joutuuko mukaan sellaiseen ja kestääkö paineen.

Mua oltiin kiusattu koulussa sekä ala-asteella, että ylä-asteella, mutta armeijassa en tällaista kokenut. Meillä oli varsin hyvä ryhmähenki, vaikka ryhmässä oli erilaista porukkaa. Yksi meilläkin kyllä keskeytti, mutta me kyllä tuettiin häntä, joten ei se meidän ryhmästä johtunut.
Oli meillä siellä ehkä neljä sellaista vähän ikävää aliupseeria ja ehkä kolme vähän ikävää kokelasta. Lisäksi oli yksi kusipää luutnantti. Muuten ihan hyvää porukkaa siinä mielessä.
Se mua ihmetytti, että tästä kaikista kusipäimmästä alikessusta tehtiin siellä kersantti. Sen jälkeen, kun ylennys tapahtui, niin äijällä nousi kusi hattuun entistäkin enemmän.

Kyllähän minäkin tuon ruotuväen touhun monelta osin pelleilyksi koin, siitä huolimatta että kotiuduin vänrikkinä. Siihen aikaan kun itse palvelin, puolen vuoden palvelusta ei vielä tunnettu, eli katkos normaaliin elämään voi olla pidempi kuin nykyään. Normaalisti lähes puolet ikäluokasta joutui pois kouluputkesta kahdeksi vuodeksi. Eli keväällä valmistui lukiosta tai ammattikoulusta, mutta lähtö inttiin oli vasta alkuvuonna. Siitä sitten 9-11kk palvelusta, jolloin seuraavanakaan syksynä ei voinut aloittaa koulua.

Tämä tarkoitti sitä, että toinen sukupuoli sai yhteishaussa kahden vuoden etumatkan. Että sellaista tasa-arvoa.

Sitten oli niitä huono-onnisempia, jotka ilman omaa syytään loukkaantuivat palveluksessa. Eräs tupakaveri joutui puolustusvoimien ajoneuvossa matkustajana ollessaan onnettomuuteen. Otti niin pahaa iskua, että ei todennäköisesti koskaan palannut täysin ennalleen. Onnettomuuden jälkeen meni vajaa viikko ennen kuin hänelle ilmoitettiin että palvelus on keskeytetty. Toisin sanoen hänen olisi pitänyt mennä omalla ajallaan ja kustannuksellaan epämääräiseksi ajaksi kotiin toipumaan palveluksessa saamistaan vammoista - ja palata sen jälkeen suorittamaan palvelus loppuun. Reilua, eikö?

Talikkomies kirjoitti:Sitten oli niitä huono-onnisempia, jotka ilman omaa syytään loukkaantuivat palveluksessa. Eräs tupakaveri joutui puolustusvoimien ajoneuvossa matkustajana ollessaan onnettomuuteen. Otti niin pahaa iskua, että ei todennäköisesti koskaan palannut täysin ennalleen. Onnettomuuden jälkeen meni vajaa viikko ennen kuin hänelle ilmoitettiin että palvelus on keskeytetty. Toisin sanoen hänen olisi pitänyt mennä omalla ajallaan ja kustannuksellaan epämääräiseksi ajaksi kotiin toipumaan palveluksessa saamistaan vammoista - ja palata sen jälkeen suorittamaan palvelus loppuun. Reilua, eikö?

Tuo on oikeastaan juuri se yhteiskunnan mentaliteetti, jota tällä keskustelunaloituksella pyrin vastustamaan. Vähän samaan tapaan, kuin armeija vapautti itsensä vastuusta tämän sinun tupakaverin tapauksessa, niin yhteiskunta vapauttaa itsensä monesta vastuusta tällä mielenterveysvouhotuksella.
Itselle kävi ihan siviilissä näin, että sairastuin periomyokardiittiin kestävyysjuoksuharrastukseen liittyen, niin ei tähän mitään hoitoa saanut. Pitkään sanottiin, että "joo, väsymys ja sydänoireet, eli tässä on sulle masennuslääkkeet". Sitten vouhotetaan näistä "nuorten jatkuvasti kasvavista mielenterveysongelmista". Eli tilanne on tavallaan se, että hoitoa ei saa ja asiat sysätään yksilön vastuulle näillä mielenterveysjutuilla.
Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut käynnissä tilanne, että mikä tahansa vaiva voidaan tulkita mt-ongelmaksi, tai vähintäänkin mt-ongelmasta johtuvaksi.
Myös yhteiskunnan ongelmat, kuten nuorisotyöttömyys voidaan tulkita yksilöiden mt-ongelmista johtuviksi. Samoin, kun Suomea ajetaan kohti NATO:a ja asevelvollisuusarmeijaa pienennetään, niin tässäkin asevelvollisuuden suorittavien määrän pienentymistä selitetään yksilöiden mt-ongelmilla.
Näitä tällaisia Kari Huovialan tapaisia tyyppejä mä ihmettelen, kun niillä tuntuu olevan jonkinlaista varsinaista kiihkoa tällaisen toiminnan puolustamiseen ja ajamiseen ja sen puolesta propagoimiseen.

Omalta inttiajalta oli myös ikäviä tapauksia, kun yksi varusmies paloi pahoin ja toinen kuoli. Molemmat tapaukset tapahtuivat intin loppuaikana.

holmesin haamu kirjoitti:

aumari kirjoitti:Minun mielestä suurin syy vapautusten lisääntymiseen on nuorten haluttomuus.

Armeija voi sopia joillekin, mutta ei kaikille. Erilaiset simputuskulttuurit ovat saaneet palstatilaa Suomessakin asti. Riippuu persoonasta joutuuko mukaan sellaiseen ja kestääkö paineen. Moni voi kokea toiminnan hyvinkin pelleilynä. Sama juttu ryhmään sopeutumisessa, kun ryhmä saattaa olla siellä uhmaikäisen tasolla. Joillekin kyseessä on tärkeä velvollisuus. Jos on huonossa henkisessä hapessa niin armeijasta voi olla entisestään haittaa.

Ei monet olisi mun pojastakaan uskoneet, että hän pärjää edes puolta vuotta, ja minusta tuntuu ettei hän etukäteen itsekään uskonut. Mutta hän päätti yrittää parhaansa ja onnistui. Ehkä hän tarvitsi intin tuomaa järjestystä ja kuria (myönnän itse olleeni siinä asiassa lepsu hänen suhteensa) ja niin varmaan tarvitsisi moni muukin, jolla elämänhallinta on hakusessa.

holmesin haamu kirjoitti:

aumari kirjoitti:Minun mielestä suurin syy vapautusten lisääntymiseen on nuorten haluttomuus.

Armeija voi sopia joillekin, mutta ei kaikille. Erilaiset simputuskulttuurit ovat saaneet palstatilaa Suomessakin asti. Riippuu persoonasta joutuuko mukaan sellaiseen ja kestääkö paineen. Moni voi kokea toiminnan hyvinkin pelleilynä. Sama juttu ryhmään sopeutumisessa, kun ryhmä saattaa olla siellä uhmaikäisen tasolla. Joillekin kyseessä on tärkeä velvollisuus. Jos on huonossa henkisessä hapessa niin armeijasta voi olla entisestään haittaa.

Itse heitin koko intin ihan spedeilyksi ja värkkäämiseksi.Ja kun tuvassani(ryhmässäni) oli vielä pari samanlaista ukkoa nii meillä oli kyllä ihan hauskaa siellä.Meitä meinattiin muistaakseni laittaa eri ryhmiin ja kaikenlaisia muitakin nuhteita tuli kokoajan mutta eipä se menoa haitannut.Samalla saatiin vielä varmistettua että päässään puolella vuodella.Monia hyviä muistoja jäi mitä saa naureskella vielä tänäkin päivänä.Oli sielä kyllä niitä jotka ottivat sen tosissaan ja katsoivat halveksien meidän touhuja mutta minkäs teet kun ei se teatteri kiinnostanut.En tietenkään suosittele tämmöistä kellekkää mutta ihan vain yhtenä esimerkkinä miten sielä jotkut vetää.Omat kokemukseni sijoittuvat vuoteen 2001.