Outi ”Ouza” Wredbergin teot ovat jääneet aikas vähälle lukuarvolle, ottaen huomioon henkilön rikoshistorian, vuoden 1997 tekojen ainutlaatuisuuden ja pyttytuomiosta uutisoinnin.
Harvoin naisoletettu on kerralla surmannut kaksi miestä.
- Outi Wredberg. Kuva perhealbumista / Alibi 3/1998.
- Outi_Wredberg.jpg (73.94 KiB) Katsottu 4074 kertaa
Wredberg teki kaksoissurmat Helsingin Kannelmäessä, osoitteessa Urkupillintie 6-8, maanantaina 14.7.1997.
Sitä ennen toisen käden tietoa; samaisena kesänä hän oli päässyt vankilasta ehdonalaiseen. Tuomio oli tullut silloisen miesystävän puukotuksesta. Tämän jälkeen Wredberg puukotti Helsingin Maununnevalla naapuriaan, saaden 11 kuukauden tuomion. Tästä hän kuuleman mukaan vastasi vapaalta, jääden odottamaan hovioikeuden päätöstä.
Näin naapurissa
Tuo vapaalla oleminen koituikin sitten kahden miehen kohtaloksi. Wredberg surmasi naapurissaan – oli kait jo päässyt/joutunut Kannelmäkeen asumaan, koska uhrit taas naapureita - asuvat 69- ja 71-vuotiaat miehet. Nuorempi heistä apuvälinein liikkuva invalidi.
- Otsikot ja kartta Helsingin Sanomat 16. ja 17.7.1997.
- Kannelmäki_otsikot_ja_kartta.jpg (173.72 KiB) Katsottu 4074 kertaa
”Outi kertoi kovaan ääneen sitä, kuinka kovaa oli olla vankilassa ja että hän on biseksuaali, mutta tykkää enemmän naisista kuin miehistä”, kertoi Outin kanssa toisinaan asuntonsa parvekkeella ryypännyt 47-vuotias Ritva.
- Mainittakoot, että kaksoismurhan tuomion yhteydessä tuli myös tuomio törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, sillä Ouza oli ennen surmia yrittänyt työntää tämän samaisen Ritvan kolmannen kerroksen parvekkeelta alas. Mutta kavereita oltiin. Edelleen. Sattuuhan sitä.
Kaksoismurhiin johtanut tilanne sai alkunsa, kun Wredberg meni ystävänsä Ritvan kanssa 69-vuotiaan invalidin asuntoon tarkoituksena siivota asunto. No, siivous meni viinan juonniksi ja alkoi riita. Wredberg otti veitsen ja huitoi kuin mielipuoli, tuloksena kaksi kuollutta miestä ja asunto sekä rappukäytävä, jotka "lainehtivat verestä".
- Mutta siivoomaanhan tänne oli tultu, tuumasi Wredberg ja alkoi tarmokkaasti luuttuamaan lattioita Ritvan kanssa; ”auta vähän, niin saadaan yhdessä tää homma tehtyä nopeammin”.
Poliisi saapuu
Poliisi sai ilmoituksen kerrostaloasunnon rapussa makaavista verisistä miehistä, mutta heidän hyväkseen ei ollut enää mitään tehtävissä. Porrastasanteelta poliisi löysi kaksi verijälkiä siivoavaa naista. Naiset olivat niin humalassa, että heidän kuulustelut jäivät tiistaille.
Kuulustelujen jälkeen 47-vuotias päästettiin vapaalle ja Wredberg vangittiin epäiltynä kahdesta murhasta; kumpaakin uhria oli isketty ja pistetty noin viisikymmentä kertaa!
Wredbergin väkivaltahistoria oli lähes vertaansa vailla; silmittömiä väkivallantekoja ja täysin ilman motiiveja tehtyjä puukotuksia: 2.10.1992 puukotus, 12.11.1994 puukotus ja 28.11.1996 puukotus. Kaikki uhrit miesoletettuja.
- Samaan aikaan eräskin rikoslehti hehkutti ”lähes joka numerossaan” jotain Jaanaa/Janitaa Suomen vaarallisimpana naisena…
Kahdenlaista kerrontaa
Siinä kohtaa missä poliisi meni rappukäytävään ja edelleen asuntoon on olemassa kahdenlaista muistikuvaa tai totuutta. Lehdessä kerrottiin se, mitä olen muutamaa riviä ylemmäs kirjoittanut, mutta kesällä 2019 julkaistussa kirjassa
Karhuryhmä asia kerrotaan (hieman) toisin:
Karhuryhmä oli vauhdilla menossa taloon, minkä rappukäytävästä oli löytynyt kaksi ruumiista, mutta surmaajaa ei oltu tavoitettu, ja hänen oletettiin olevan asunnossa. ”
Kaksi isoa miestä oli päälletysten ristiin aseteltuna ja koko käytävä oli veren peitossa. Veriset raahausjäljet tulivat asunnosta, jonka oven edessä ruumiit lojuivat. Asunnon ovi oli auki.
Asunnossa oli aavemaisen hiljaista, Verta oli kaikkialla. Raahausjälkiä oli ympäriinsä pitkin asuntoa, ja niistä pystyi päättelemään, että ruumiiden siirtäminen ei ollut helppoa.
Aavemaisen hiljaisuuden keskellä oli siirryttävä eteisestä olohuoneeseen. Asunto oli pimeä ja sotkuinen. ”Edetään hitaasti ja käydään koko asunto tarkkaan läpi”, sanoi poliisi toiselle.
Poliisit pääsivät makuuhuoneen ovelle ja näky oli odottamaton: Pimeässä huoneessa oli kapea, yhdelle ihmiselle sopiva sänky. Sängyn päässä istui kyyryasennossa polvet rintaa vasten pieni nainen. Hän oli yltä päältä veressä, hiukset olivat sekaisin ja kasvot niin veren peittämät, että jouduimme hetken aikaa arvailemaan, onko hän uhri vai tekijä. Kummassakin kädessä oli puukko.
- Käskyistä huolimatta nainen ei pudottanut veitsiä. Kaasun käyttö oli ainoa vaihtoehto. Ensin kaasu ei tehonnut, mutta lopulta nainen pudotti veitset ja alkoi hieroa kasvojaan".
Kursivoitu teksti on tiivistelmä ao. kirjasta sivut 134 - 138.
Epäselväksi jää nyt se siivottiinko siellä surmien jälkeen vai ei ja mistä se toinen nainen löytyi ja/tai saatiin kiinni! Oikeuden mukaan asunnossa oli surmien aikaan toinen nainen – se 47-vuotias Ritva, mutta hänet sitten mitä ilmeisemmin otettiin kiinni rappukäytävästä kesken siivousurakan.
Karhuryhmä kirjassa ei kerrota mikä tapaus tämä oli, mutta mikään muu kuin Kannelmäen kaksoismurha se ei voi olla.
Oikeuteen
- Vas ylh surma-ase. Sen tyvestä löytyi uhrien verta. Vas alh: Uhrit istuivat sohvalla lyöntien alkaessa. Alh kesk: Verijälkiä porraskäytävässä. Tänne uhrit raahattin asunnosta. Kuvat Murharyhmä-lehti 1/1999.
- Kannelmäen_kaksoismurha_kuvat.jpg (65.58 KiB) Katsottu 4074 kertaa
Mielentilalausunnossa Wredbergiä luonnehdittiin hyvin häiriintyneeksi ja hänellä on erittäin matala ärsyyntymiskynnys.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 5. helmikuuta 1998 työttömän somistajan Outi Wredbergin, 31, täyttä ymmärrystä vailla olevana kahdesta murhasta sekä törkeän pahoinpitelyn yrityksestä 13 vuodeksi vankeuteen.
”Hänet voidaan eristää vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen”, sanottiin päätöksessä. Eristämisestä päättää vankilaoikeus.
Ja siitäkös kohu nousi, että nainen pyttyyn – ja vielä varttihullu. Ei se siellä parane.
- Tiedä sitten kuinka kävi. Joutuiko pyttyyn ja paraniko?
Syyttäjä oli tyytymätön tuomioon ja tapaus eteni hovioikeuden käsittelyyn.
Hovioikeus punnitsi juttua kaikin tavoin, mutta ei nähnyt syytä muuttaa käräjäoikeuden antamaa tuomiota. Hovin päätös annosteltiin toukokuun lopulla 1998.
Tuohon maailmanaikaan jopa murhat saatiin hovia myöten hoideltua vajaassa vuodessa, mutta nyt (normaaliaikana, ei korona) tuppaa olemaan siten, että hovin päätös saadaan noin kahden vuoden kuluttua teosta.
- Vaikka henkirikosten määrän kerrotaan vähentyneen.
Lähteet Alibi 11/97 ja 3/98, Helsingin Sanomat, Murharyhmä-lehti, Karhuryhmä-kirja.